Mitä mun kannattaisi

joo näillä sanoilla ittekki sanoisin läskeille ämmille vttu laihduta

Miltä kirjaimelta odotat?

Anonyymi00015 kirjoitti:

Miltä kirjaimelta odotat?

F-söpö

Mut kuittia tarjottiin kuitenki.

Sama täällä 👍

Tulipa mieleen. Oli kerran ystävä, joka ei sitten niin ystävä ollutkaan. Aina, kun kerroin jonkun oman jutun, niin alkoi ohjeistamaan. Koitin kyllä sanoa väliin, että haluaisin että kuuntelet, en tarvitse neuvojasi. Mutta siihen hänen pätemisen tarpeeseen se ihmissuhde varmaan perustuikin. Ja siihen se myös päättyi.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Tulipa mieleen. Oli kerran ystävä, joka ei sitten niin ystävä ollutkaan. Aina, kun kerroin jonkun oman jutun, niin alkoi ohjeistamaan. Koitin kyllä sanoa väliin, että haluaisin että kuuntelet, en tarvitse neuvojasi. Mutta siihen hänen pätemisen tarpeeseen se ihmissuhde varmaan perustuikin. Ja siihen se myös päättyi.

Tiedän itsekin, että minulla on taipumusta ratkaisukeskeisyyteen enkä itsekään kaipaa ongelmien vatvomista vaan ratkaisuja. Lähinnä ärsyynnyn, jos minulle yritetään hymistellä empaattisesti ja "kuunnella" nyökytellen. Osa kaipaa lähinnä sitä, että heitä kuunnellaan eikä edes yritetä ratkaista ongelmaa. Mielestäni ratkaisukeskeisyys ei ole pätemistä vaan tapa suhtautua ongelmaan. jos erehdyn neuvomaan niin neuvon parhaan ymmärrykseni mukaan. Surullisen usein olen saanut neuvoja, jotka olisivat ainoastaan vahingoksi.

Minä en yleensä edes hae ystävyyssuhteista yhdessä asioiden märehtimistä, koska tiedostan ongelmakohdat ilmankin enkä halua vatvoa porukalla. Saatan kysyä neuvoa, jos siltä tuntuu, mutta mieluummin keskityn positiivisuuteen ja vältän heitä joiden kanssa menisi märehtimiseksi.

Kohdallani lentävät roskikseen he, jotka yrittävät muokata hetkessä löllyväksi luonnonlapseksi tai itsensä kaltaiseksi.

Eikö se ole kuitenkin hyvä juttu, että on olemassa erilaisia suhtautumistapoja ja jokainen voi etsiä ne ystävät joiden kanssa näkemykset kohtaavat?

Anonyymi00017 kirjoitti:

Tiedän itsekin, että minulla on taipumusta ratkaisukeskeisyyteen enkä itsekään kaipaa ongelmien vatvomista vaan ratkaisuja. Lähinnä ärsyynnyn, jos minulle yritetään hymistellä empaattisesti ja "kuunnella" nyökytellen. Osa kaipaa lähinnä sitä, että heitä kuunnellaan eikä edes yritetä ratkaista ongelmaa. Mielestäni ratkaisukeskeisyys ei ole pätemistä vaan tapa suhtautua ongelmaan. jos erehdyn neuvomaan niin neuvon parhaan ymmärrykseni mukaan. Surullisen usein olen saanut neuvoja, jotka olisivat ainoastaan vahingoksi.

Minä en yleensä edes hae ystävyyssuhteista yhdessä asioiden märehtimistä, koska tiedostan ongelmakohdat ilmankin enkä halua vatvoa porukalla. Saatan kysyä neuvoa, jos siltä tuntuu, mutta mieluummin keskityn positiivisuuteen ja vältän heitä joiden kanssa menisi märehtimiseksi.

Kohdallani lentävät roskikseen he, jotka yrittävät muokata hetkessä löllyväksi luonnonlapseksi tai itsensä kaltaiseksi.

Eikö se ole kuitenkin hyvä juttu, että on olemassa erilaisia suhtautumistapoja ja jokainen voi etsiä ne ystävät joiden kanssa näkemykset kohtaavat?

Kyllä minä haluan naisena toisesta naisesta ihan kuuntelijaa. Ja tässä tapauksessa tuli niitä neuvoja aina. Jos vaikka laitoin ruokaa, niin oletkos kokeillut... voisi olla myös hyvä tehdä se niin... loputonta jargonia. En minä mitään ratkaisuja toiselta odota, vaan kuuluvaa korvaa ja ymmärrystä.

Itse ne ratkaisut elämässä pitää tehdä. Siinä toinen ikään kuin halventaa sitä toista, kuin se toinen olisi vajaavaltainen tai ymmärtämätön. Enkä ole ainoa ihminen ollenkaan, kenellä meni hermot häneen tuon ominaisuuden takia. Kyllä ihmiset joilla on jatkuva pätemisen tarve tai tietävät kaikesta kaiken, ovat raskaita ja ärsyttäviä. Siinä olet oikeassa, että jokainen voi etsiä, tai pikemminkin löytää ne oikeat ystävät, joiden seurassa viihtyy.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Kyllä minä haluan naisena toisesta naisesta ihan kuuntelijaa. Ja tässä tapauksessa tuli niitä neuvoja aina. Jos vaikka laitoin ruokaa, niin oletkos kokeillut... voisi olla myös hyvä tehdä se niin... loputonta jargonia. En minä mitään ratkaisuja toiselta odota, vaan kuuluvaa korvaa ja ymmärrystä.

Itse ne ratkaisut elämässä pitää tehdä. Siinä toinen ikään kuin halventaa sitä toista, kuin se toinen olisi vajaavaltainen tai ymmärtämätön. Enkä ole ainoa ihminen ollenkaan, kenellä meni hermot häneen tuon ominaisuuden takia. Kyllä ihmiset joilla on jatkuva pätemisen tarve tai tietävät kaikesta kaiken, ovat raskaita ja ärsyttäviä. Siinä olet oikeassa, että jokainen voi etsiä, tai pikemminkin löytää ne oikeat ystävät, joiden seurassa viihtyy.

Kuuntelevaa korvaa, ei kuuluvaa 😊

Anonyymi00018 kirjoitti:

Kuuntelevaa korvaa, ei kuuluvaa 😊

Oikeastaan ainoa suhde, jossa kaipaan ymmärrystä ja empaattista kuuntelemista on parisuhde.

Usein väsyn esimerkiksi töissä siihen, että välillä vatvotaan liiankin henkilökohtaisia ongelmia ja tai itseasiassa siihen, että udelleen liian henkilökohtaisia juttuja. Jokainen saa kyllä kertoa asioistaan niin paljon kuin haluaa, mutta usein vastapainoksi odotetaan vastaavia paljastuksia. ja ainakin itse haluan säilyttää tietyn yksityisyyden. Lisänä tietenkin se, että pyöritetään keskinäistä juorupiiriä.

Positiivinen juoruilu on hyvä juttu ja sitä saisi olla enemmänkin, kunhan kyse ei ole siitä, että yritetään pelata työntekijöitä toisiaan vastaan vertailemalla.

Tavallaan ymmärrän tarpeen tulla kuulluksi, mutta tämän hetken tilanteessa kaipaan ennemminkin arkisista huolista irtautumista ja positiivista virettä, kuin kuuntelevaa korvaa. Arkisista huolista irtautumisella en tarkoita bilettämistä vaan vaihtelua rutiineihin ja irtautumista samoista ympyröistä.

Huonoin neuvo ikinä. Jokainen tuntee itsensä ja se ettei ole sellainen kuin muut haluaisivat ei kerro itsetuntemuksen puutteesta vaan siitä, että muut eivät kykenen näkemään muunlaisena kuin heidän ennakko-oletustensa mukaisena.

Milloin ja miten?

Eikö hän ole vielä kosinut? No eiköhän se kohta se sormus lähvähdä eteesi. Uskon näin.

Eli mihin johtaa?

Anonyymi00042 kirjoitti:

Eli mihin johtaa?

Ymmärrykseen toivottavasti ja siihen, että miten kannattaa toimia.