Oli syksyinen ilta vuonna 1880. Pajalan pappilan salissa tuuli kolkutti ikkunoihin ja takkatuli loi pitkiä, irvokkaita varjoja seinille. Juhani Raattamaa istui yksin kirjoituspöytänsä ääressä. Hänen harteillaan painoi uskonnollisen liikkeen valtava taakka, jatkuva vaatimus erehtymättömyydestä ja pelko siitä, että kulissit murtuisivat.
Vuosien ajan hän oli opettanut muille kovaa itsekuria ja lainkuuliaisuutta, mutta hänen oman mielensä sisällä kytevä uupumus teki tepposet.
Silloin – ikään kuin vastauksena hänen salaisille, ääneen lausumattomille tuskilleen – pappilan lattialankut narahtivat. Hämärästä nurkasta astui esiin hahmo, jota ei voitu selittää järjellä. Se oli vanha, riekaleiseen mustaan takkiin pukeutunut vieras, jonka silmät kiiluivat luonnotonta valoa. Se oli sama vanha rietas, joka oli vuosisatoja vaaninut pohjoisen mahtimiehiä.
Vieras ei tullut taistelemaan, vaan se astui suoraan Raattamaan viereen ja laski pöydälle raskaan, tumman lasipullon, jonka kylki huurtui kylmyydestä.
– Miksi kannat tuota taakkaa, Juhani? vieras kuiskasi äänellä, joka kuulosti tuulen ulvonnalta piipunhatussa. – Koko tämä hurskas maailma on vain illuusiota. Tämän pullon pohjalta löydät sen todellisen rauhan, jota saarnatuolista et koskaan saa.
Raattamaa tuijotti pulloa. Hänen sormensa vapisivat. Väsymys, pelko ja sisäinen tyhjyys repivät hänen päätään. Hän yritti vielä kerran kurotttaa mielessään kohti rukousta, mutta kätten vapina vei voiton.
Ennen kuin hän ehti ajatella seurauksia, hän tarttui pulloon, veti korkin irti hampaillaan ja kumosi sen suulleen.
Viina poltti kurkkua armottomasti, mutta sen mukana levisi kehoon hetkellinen, synkkä helpotus. Kaikki ne säännöt, synnit ja vaatimukset, joita hän oli muille asettanut, tuntuivat pyyhkiytyvän pois yhdessä huikassa.
Seuraavana päivänä seuraväki odotti profeettaansa saarnatuoliin. Mutta kun ovi aukesi, Raattamaa astui eteen silmät kiiluen ja takki vinossa, tuoksuen raskaasti viinalta. Siinä hetkessä, pappilan hämärissä tehdyllä sopimuksella, vanha patriarkka vaihtoi elämänsä pysyvästi alkoholin ja varjojen huomaan, muuttaen herätyksen johtajuuden kulissit yhdeksi suureksi, viinahuuruiseksi valheeksi.
Vuosien ajan hän oli opettanut muille kovaa itsekuria ja lainkuuliaisuutta, mutta hänen oman mielensä sisällä kytevä uupumus teki tepposet.
Silloin – ikään kuin vastauksena hänen salaisille, ääneen lausumattomille tuskilleen – pappilan lattialankut narahtivat. Hämärästä nurkasta astui esiin hahmo, jota ei voitu selittää järjellä. Se oli vanha, riekaleiseen mustaan takkiin pukeutunut vieras, jonka silmät kiiluivat luonnotonta valoa. Se oli sama vanha rietas, joka oli vuosisatoja vaaninut pohjoisen mahtimiehiä.
Vieras ei tullut taistelemaan, vaan se astui suoraan Raattamaan viereen ja laski pöydälle raskaan, tumman lasipullon, jonka kylki huurtui kylmyydestä.
– Miksi kannat tuota taakkaa, Juhani? vieras kuiskasi äänellä, joka kuulosti tuulen ulvonnalta piipunhatussa. – Koko tämä hurskas maailma on vain illuusiota. Tämän pullon pohjalta löydät sen todellisen rauhan, jota saarnatuolista et koskaan saa.
Raattamaa tuijotti pulloa. Hänen sormensa vapisivat. Väsymys, pelko ja sisäinen tyhjyys repivät hänen päätään. Hän yritti vielä kerran kurotttaa mielessään kohti rukousta, mutta kätten vapina vei voiton.
Ennen kuin hän ehti ajatella seurauksia, hän tarttui pulloon, veti korkin irti hampaillaan ja kumosi sen suulleen.
Viina poltti kurkkua armottomasti, mutta sen mukana levisi kehoon hetkellinen, synkkä helpotus. Kaikki ne säännöt, synnit ja vaatimukset, joita hän oli muille asettanut, tuntuivat pyyhkiytyvän pois yhdessä huikassa.
Seuraavana päivänä seuraväki odotti profeettaansa saarnatuoliin. Mutta kun ovi aukesi, Raattamaa astui eteen silmät kiiluen ja takki vinossa, tuoksuen raskaasti viinalta. Siinä hetkessä, pappilan hämärissä tehdyllä sopimuksella, vanha patriarkka vaihtoi elämänsä pysyvästi alkoholin ja varjojen huomaan, muuttaen herätyksen johtajuuden kulissit yhdeksi suureksi, viinahuuruiseksi valheeksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.