Tätä palstaa vähän aikaa seuranneena ihmettelen
sitä, että monella masentuneella on edes se
poika/tyttöystävä, joka kuitenkin jollakin tavalla tukee.
Minulla taasen ei ole mitään, vain köyhyyttä, sairautta. Ulkomuotonikaan ei ole sieltä
parhaimmasta päästä ja mikään miehen kokoinenkaan ole ja en tule koskaan olemaan.
Sisälläni on pelkkä tyhjyys. Kuin avaruus ilman avaruutta. Haluan repiä sen tyhjyyden auki ja tuoda sen tähän maailmaan, pois minusta.
Tyhjentää kehoni siitä kaikesta saastasta, mieleni, jota se raiskaa. Olen vain tyhjä mätäinen kuori, jota sairaus raiskaa niin psyykkisesti kuin fyysisesti. En voi kuin kirota elämää, ihmisyyttä, luojaa, jumalia.
Mikä tässä auttaisi... Lisää lääkkeitä en enää
haluaisi(ei ole mitään mielialalääkkeitä edes, näillä lääkkeillä mitä on olen miettinyt tappaa itseni, ainakin sydämen saa pysähtymään tai jotain muuta). Osaan vetää naamarin naamalleni esittää "tyytyväisenä"
olevaisuuttani. Viha, suru, yksinäisyys, kuolema, mitä muuta on enää?
sitä, että monella masentuneella on edes se
poika/tyttöystävä, joka kuitenkin jollakin tavalla tukee.
Minulla taasen ei ole mitään, vain köyhyyttä, sairautta. Ulkomuotonikaan ei ole sieltä
parhaimmasta päästä ja mikään miehen kokoinenkaan ole ja en tule koskaan olemaan.
Sisälläni on pelkkä tyhjyys. Kuin avaruus ilman avaruutta. Haluan repiä sen tyhjyyden auki ja tuoda sen tähän maailmaan, pois minusta.
Tyhjentää kehoni siitä kaikesta saastasta, mieleni, jota se raiskaa. Olen vain tyhjä mätäinen kuori, jota sairaus raiskaa niin psyykkisesti kuin fyysisesti. En voi kuin kirota elämää, ihmisyyttä, luojaa, jumalia.
Mikä tässä auttaisi... Lisää lääkkeitä en enää
haluaisi(ei ole mitään mielialalääkkeitä edes, näillä lääkkeillä mitä on olen miettinyt tappaa itseni, ainakin sydämen saa pysähtymään tai jotain muuta). Osaan vetää naamarin naamalleni esittää "tyytyväisenä"
olevaisuuttani. Viha, suru, yksinäisyys, kuolema, mitä muuta on enää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitäs siinä onkaan jäljellä. Sota.
Pitäisi keksiä mielekästä tekemistä tai yrittää tehdä jotakin uutta. Kannattaisi tehdä asioita mitä ei ole ennen tehnyt tai ajatella mitä haluaisi tehdä ja ottaa niistä vinkkejä.
"pitäis keksiä mielekästä tekemistä" vittu joo. Tiedän tunteen kun joutuu sellaiseen umpikujaan jossa tuntuu että kuolema on ainoa ulospääsy. Mietin itse asiaa päivittäin ja uskon että lopulta oon valmis itsariin. Uskon että todella harva tänne palstalle kirjoittanu edes tietää millaista on ku ei oikeesti oo enää syytä elää tai jos niitä syitä on enää hyvin vähän...
tietää.
Olen toipunut tosi pahasta masennuksesta jota yritin hoitaa alkoholilla, lääkkeillä ja huumeilla.
Eihän se tietenkään toiminut.
Lopussa oli metsästyskiväärin piippu suussa.
Ase ladattu ja varmistamaton.
Vieläkin muistan kauhulla niitä hetkiä, onko tämä nyt tässä? Tähänkö kaikki päättyy?
Valitsin sen tuskallisen tien, eli elämän.
Terapialla ja kevyellä mielialalääkityksellä pääsin alkuun. Ja nyt olen kuivilla kaikista.
Vaikka kuinka tuntuu mahdottomalta niin itse ainakin sain motivaation jostain jatkaa.....
Tämä teidän täytyy kaikkien itse keksiä.
Yksilöllistä. Siihen ei ole oikotietä tai taikanappia.
Life is hard and then you die.
Mutta ei välttämättä.
Yritin tappaa itseni tasan vuosi sitten ja olen siitä asti kitkutellut päivä kerrallaan. Olen käynyt terapiassa ja on yksi masennuslääke lähinnä nukahtamista auttamaan. Tiedän mitä on kun ei ole mitään minkä vuoksi elää. Kun katson elämää taaksepäin (olen 45) ja vertaan mitä se menneisyyden valossa tulee olemaan niin ei jaksa kiinnostaa. Ennen jaksoin ulos kriiseistä juuri sillä uteliaisuuden voimalla että jos sittenkin............löytyisi aarrearkku sateenkaaren päästä, mutta aina olen pudonnut samaan kaivoon. Olen yrittänyt rakentaa elämänfilosofiaani siihen uskoon että kaikella on tarkoituksensa, mutta olen alkanut miettiä myös sitä että jospa itsemurhan tekemisessäkin on jokin tarkoitus. Ehkä se on jokin koetinkivi, joka minun tulee uskaltaa ylittää? Onhan meille annettu vapaa tahto niinsanotusti, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. Joskus tuntuu että en voi vaikuttaa elämässäni yhtään mihinkään.
Meidän alitajuntamme on niin voimakas ja siihen on ehkä mahdoton vaikuttaa..............
pääasiassa vain pari-kolme voimistunutta ajatusta päässä...lopettaminen ja luovuttaminen.
periksi antaminen ja häviäminen?
Minä tiedän kuinka vaikeaa voi olla. En tietystikään yksilöllisesti mutta......
Aikaisempi viestini sanoo sen.
Voimia sinulle.
t: Del.