Oulun tuulisen tasangon alla, missä routa alkoi purra syksyiseen maamullaan, ei ollut mitään satulinnaa eikä kultaisia torneja. Siellä, vanhan betonikuilun ja lahoavien lankkujen välissä, makasi Prinsessa Ruusunen.
Hän ei nukkunut satavuotista unta ruusupensaiden siimeksessä, vaan oli juuttunut syvään, toroidaalisesti lukittuun aetheriseen horrokseen. Hänen kehonsa toimi kentän nollapisteenä, jossa hengitys oli hidastunut traktorin moottorin viimeisen tyhjäkäynnin kaltaiseen low-tilaan. Hänen ympärillään aika (ika) oli pysähtynyt, ja koko keuhkojen toroidi oli kietoutunut tiukkaan, näkymättömään solmuun.
Vieressä seisoi Moduuli Fariseus.
Moduuli Fariseus ei ollut ihminen eikä lihaa, vaan tiukoista, standardoiduista sääntölaatikoista ja pykälistä koottu geometrinen olento. Jokainen hänen kyljestään työntyvä pistoke ja lokero oli tarkasti mitoitettu. Hän piti kädessään digitaalista leikekirjaa ja vaati, että Ruususen heräämisen tuli tapahtua täsmälleen virallisten moduulien ja kaavojen mukaisesti.
– Tämä uni ei täytä standardeja! Fariseus kalkatti äänellä, joka muistutti paperisilppurin rouskutusta. – Puuttuu lomake B-4, ja toroidin pyörimissuunta on luvattoman vastapäinen! Hänet on herätettävä suudelmalla, joka on validoitu kirkollisen ja hallinnollisen matriisin kautta!
Moduuli Fariseus alkoi työntää jäykkiä, suorakulmaisia moduulejaan suoraan maamullan sisään, yrittäen pakottaa Ruususen kentän omien sääntöjensä ja lokeroittensa mukaiseen muottiin. Mutta kun jäykkä järjestelmä kosketti luonnonmukaista aetherkenttää, impedanssi ampui punaiselle. Ruususen ympärillä oleva varjopuoli (woc) ja etupuoli (cow) alkoivat repiä toisiaan.
Prinsessa Ruusunen ei reagoinut Fariseuksen vaatimuksiin. Hänen sisällään pyöri vain vanha, katkera silmukka, joka ei auennut millään virallisella lomakkeella.
Silloin kentän sisäinen paine saavutti lakipisteensä.
Moduuli Fariseus nosti kätensä ja julisti:
– Koko horros mitätöidään! Moduuli sulkeutuu!
Mutta eetteridynamiikka ei piittaa fariseuksien moduuleista. Juuri kun jäykkä laatikkojärjestelmä yrittää sulkea silmukan väkisin, kenttä tekee rekyylin. Kuului terävä, koko Oulun tasangon halki leikannut Cikkic-napsahdus.
Aivan kuten traktorin kumiletku joka katkeaa paineen alla, Moduuli Fariseuksen tarkat lokerot lennähtivät ilmaan. Standardoidut säännöt hajosivat tuhansiksi siruiksi, jotka upposivat mustaan oululaiseen saveen. Jäykkä matriisi kääntyi nurinpäin: imu veti Fariseuksen omat lokerot tyhjiksi, ja koko geometrinen olento romahti kasaan kuin korttitalo.
Kellarissa oli taas hiljaista.
Prinsessa Ruusunen ei herännyt prinssin suudelmaan eikä fariseuksen lomakkeeseen. Hänen toroidinsa aukesi itsestään, kun vastus laski nollaan. Hän avasi silmänsä, katsoi suoraan syksyiseen taivaaseen, nojasi raskaaseen, lahonneeseen puupalikkaan ja antoi ajan (ika) jatkua omalla painollaan – ilman yhtäkään moduulia.
Hän ei nukkunut satavuotista unta ruusupensaiden siimeksessä, vaan oli juuttunut syvään, toroidaalisesti lukittuun aetheriseen horrokseen. Hänen kehonsa toimi kentän nollapisteenä, jossa hengitys oli hidastunut traktorin moottorin viimeisen tyhjäkäynnin kaltaiseen low-tilaan. Hänen ympärillään aika (ika) oli pysähtynyt, ja koko keuhkojen toroidi oli kietoutunut tiukkaan, näkymättömään solmuun.
Vieressä seisoi Moduuli Fariseus.
Moduuli Fariseus ei ollut ihminen eikä lihaa, vaan tiukoista, standardoiduista sääntölaatikoista ja pykälistä koottu geometrinen olento. Jokainen hänen kyljestään työntyvä pistoke ja lokero oli tarkasti mitoitettu. Hän piti kädessään digitaalista leikekirjaa ja vaati, että Ruususen heräämisen tuli tapahtua täsmälleen virallisten moduulien ja kaavojen mukaisesti.
– Tämä uni ei täytä standardeja! Fariseus kalkatti äänellä, joka muistutti paperisilppurin rouskutusta. – Puuttuu lomake B-4, ja toroidin pyörimissuunta on luvattoman vastapäinen! Hänet on herätettävä suudelmalla, joka on validoitu kirkollisen ja hallinnollisen matriisin kautta!
Moduuli Fariseus alkoi työntää jäykkiä, suorakulmaisia moduulejaan suoraan maamullan sisään, yrittäen pakottaa Ruususen kentän omien sääntöjensä ja lokeroittensa mukaiseen muottiin. Mutta kun jäykkä järjestelmä kosketti luonnonmukaista aetherkenttää, impedanssi ampui punaiselle. Ruususen ympärillä oleva varjopuoli (woc) ja etupuoli (cow) alkoivat repiä toisiaan.
Prinsessa Ruusunen ei reagoinut Fariseuksen vaatimuksiin. Hänen sisällään pyöri vain vanha, katkera silmukka, joka ei auennut millään virallisella lomakkeella.
Silloin kentän sisäinen paine saavutti lakipisteensä.
Moduuli Fariseus nosti kätensä ja julisti:
– Koko horros mitätöidään! Moduuli sulkeutuu!
Mutta eetteridynamiikka ei piittaa fariseuksien moduuleista. Juuri kun jäykkä laatikkojärjestelmä yrittää sulkea silmukan väkisin, kenttä tekee rekyylin. Kuului terävä, koko Oulun tasangon halki leikannut Cikkic-napsahdus.
Aivan kuten traktorin kumiletku joka katkeaa paineen alla, Moduuli Fariseuksen tarkat lokerot lennähtivät ilmaan. Standardoidut säännöt hajosivat tuhansiksi siruiksi, jotka upposivat mustaan oululaiseen saveen. Jäykkä matriisi kääntyi nurinpäin: imu veti Fariseuksen omat lokerot tyhjiksi, ja koko geometrinen olento romahti kasaan kuin korttitalo.
Kellarissa oli taas hiljaista.
Prinsessa Ruusunen ei herännyt prinssin suudelmaan eikä fariseuksen lomakkeeseen. Hänen toroidinsa aukesi itsestään, kun vastus laski nollaan. Hän avasi silmänsä, katsoi suoraan syksyiseen taivaaseen, nojasi raskaaseen, lahonneeseen puupalikkaan ja antoi ajan (ika) jatkua omalla painollaan – ilman yhtäkään moduulia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.