Jos on koko elämä ollut sitä, että joku kiusaa ja aina vedetään matto jalkojen alta kun toivo paremmasta alkaa itää. Ja kun on ihan loppu, niin aina käännetään selkä. Kaikki ihmissuhteet perustuu johonkin hyväksikäyttöön. En ole enää pitkään aikaan jaksanut. En keksi miten tästä voisi enää nousta. Kone hyytyy, siltä tuntuu. Voimaton.
Mitä jos ei vaan jaksa?
Anonyymi-ap
14112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Halaus.
Kiitos! Nyt jo parempi olo, mutta taas piti romahdus käydä läpi. En anna niille per...eille periksi.
Mä yritän todistella itselleni samojen ajatusten kanssa painiessa ettei se ole totta. Se on vaan mun oma ahdistus joka saa näkemään kaiken pahemminkin onkaan. Mä en tiedä miksi itselleni on hlvetin vaikeaa hyväksyä ja uskoa edes et ihmiset vilpittömästi välittää ja rakastaa minua. Jollain tavalla omaa arvottumuuden tunnetta ja vanhoja kokemuksia kait peilaan heihin.
Sitäkin on kyllä... Mieli heittelee, kyllä se varmasti pitkälti on omia traumoja, mitkä ilmoittaa olemassaolostaan. Itse myös yritän muistutella, että olen ihan hyvä tyyppi. Kiusatun identiteetistä ei kyllä ihan helpolla pääse eroon. Välillä helpompaa, välillä täys helvetti. Ja se on alitajunnasta. Kyllä mua varmaan omat lapset rakastaa, mutta ystäviä ei oikein ole. Niin pahasti kovien ihmisten kanssa saanut pettyä, että pelkään ja ihan välttelenkin ihmisiä. Olisi ihanaa, jos olisi ystävä jonka kanssa jakaa murheita. Luotettava ja aito. Lempeä ja herkkä, niin kuin minäkin.
Lisään vielä; tunneälykkyys. Se on se, mitä ihmisessä kaipaan. Ja sitä on aika harvassa.
Aivan kuin minun tekstiä. 🫂 Itsellä kyllä ois varmasti joitakin ystäviä jotka haluaisi nähdä ollut vaan niin huonossa kunnossa fyysisesti joka vetää myös mielen alaspäin et vetäytynyt enkä jaksanut pitää yhteyttä. Siitäkin tulee niin huono fiilis ja surkea ystävä olo hävettääkin. Täällä koen jotenki helpottavana kun en ole velvollinen vastaamaan kellekään ja saan tehdä asiat omien voimavarojen mukaan eikä kukaan loukkaannu. Netissäkin tutustunut ihmisiin mut heti alkoi se että kaikki haluais aina tavata jotenki siitäkin menin lukkoon. Mut toivon että saisit ympärille ihmisiä jotka huomaa millainen ihminen olet.💓
Kiitos 🩷 Kyllä kaikki saadaan olla sellaisia, mitä olemme. Olet varmaan kertonut ystäville, että nyt ei jaksa olla sosiaalinen.
Kyllä ne tietää mun tilanteen eikä ne itsekään niin aktiivisia ole. Kaikilla ruuhkavuodet. Enemmän ne nykyisin ottaa yhteyttä kuin minä aiemmin se oli toisinpäin jotenkin väsyin siihenkin. Osa sitte ei pidä yhteyttä kun en ole enää kyselly perään. Joku perus onnittelut tulee. Kaipa jyvät erottui akanoista.
Eikö riitä luonnetta sitä se helppo elämä lapsena tekee kun äiti tai isi passaa kaiken valmiiksi
Ei ole ollut helppoa. Ja alaikäisenä lähdin jo pois kotoa, kun ei siellä voinut olla.
Tämä oli ap:ltä myös. Olin poissa, niin tuo ap-nikki lähti pois.
Mulla ei ole ollut koskaan helppo elämä, turha siihen vedota että olisi sen pohjalta jotenkin oikeutettu kiusaamaan ja häiriköimään mun elämääni.
Minulla ei ole enää ainuttakaan ystävää. Nuorempana niitä oli paljon, paljon kavereita ja hyviä ystäviä. Nuorempana oli myos paljon rakkautta, ihastuksia, suhteita. Nyt ei ole ystäviä eikä ole rakkautta, ei suhdetta eikä kumppaniakaan. Todella vaikea enää saada aikuisena kavereita, ystäviä. Ei voi jutella kenellekään eikä kenenkään kanssa. Kukaan ei halua nähdä enää, ketään ei kiinnosta ja jos niin siitä pitää itsekkäästi hyötyä jotenkin.
Ihmisillä sydämet kylmenneet? Älä itse päästä itseäsi muuttumaan maailman mukana. Hyvää yötä 💖
ap