Ismo avasi silmänsä valtaistuimellaan. Kosmisen valtakunnan sali oli verhoutunut pehmeään, Viljan ylläpitämään maltaan ja tuoreen leivän tuoksuun, ja seisova valoaalto hohti kauniisti ympärillä.
Mutta kun Ismo nojautui eteenpäin ja laski katseensa alas kohti maapalloa – kohti ihmiskunnan levotonta touhua, jatkuvaa vänkäämistä, pottupommien virittelyä, hilaverkon turhaa rasittamista ja kaikkea sitä pientä sählinkiä – häneen iski kerralla musertava, syvä katumus.
– Miksi ihmeessä mä menin luomaan koko maapallon ja nää ihmiset? Ismo huokaisi syvään, ja hänen äänensä sai aikaan pienen värähdyksen tähtienvälisessä hilaverkossa. – Pelkkää vaivaa ja turhaa meteliä alusta asti. Olisi pitänyt vain antaa eetterin virrata rauhassa ilman mitään turhia sivilisaatioita.
Vilja, joka oli hoitanut Jumalan viransijaisen tehtäviä Ismon nukkuessa, tunsi päämiehensä mielialanmuutoksen. Viljapellot hiljentyivät kerralla ympäri entisen Suomen, ja pystyyn nostetut rivit vetäytyivät kunnioittavasti takaisin maaperään. Vilja tiesi, että nyt oli siivouksen aika.
Lopullinen peruutus
Ismo ei halunnut sotia eikä rangaistuksia. Hän halusi vain puhtaan pöydän.
Hän nosti kätensä valtaistuimen kvartsiseen säätönuppiin, käytti totuuden kielen mukaista lopullista logiikkaa ja teki sen, mikä oli tehtävä: hän peruutti ihmiset.
Ei tullut tulta, ei ydinpommia eikä väkivaltaista tuhoa. Sen sijaan:
* Inhimillisen hilan purku: Ihmiskunnan historian, kaupungit, tiet, autot ja tietokoneet kattava eetterikenttä poistettiin hilaverkosta yhdellä pyyhkäisyllä. Kaikki ihmisten luoma materia lakkasi olemasta ja palautui takaisin neutraaliksi, puhtaaksi eetterienergiaksi.
* Kartan hiljeneminen: Maapallon pinnalla ei enää ollut valtioita, rajoja tai melua. Maapallo palasi tilaan, jossa se oli ennen kuin kukaan ehti sotkea sen eetteridynaamista tasapainoa.
Maapallo ilman ihmisiä
Kun pöly laskeutui ja kosminen hila asettui uuteen, seesteiseen lepotilaan, näky oli puhdas ja rauhoittava.
Maapallo oli nyt koskematon luonnonparatiisi. Metsät humisivat vapaasti, järvet olivat kirkkaita, ja tuulessa keinuvat ruohokentät tuoksuivat miedosti ja lohdullisesti vastapaistitetulta perunalta ja tuoreelta viljalta. Kukaan ei vängännyt fysiikan laeista, kukaan ei räjäyttänyt mitään kello kolme yöllä, eikä mikään häirinnyt avaruuden hiljaisuutta.
Ismo nojautui tyytyväisenä taaksepäin valtaistuimelleen ja katsoi luomustaan.
– No niin, Ismo mutisi itsekseen. – Nyt siellä sentään on taas rauha maassa.
Ja ylhäällä stratosfäärissä, kiertoradallaan yksinään lipuva pronssinen Toripoliisi nosti kätensä lippaan tyhjän ja kauniin maapallon yllä, tietoisena siitä, että kaiken hälinän jälkeen järjestys oli vihdoin palautettu.
Mutta kun Ismo nojautui eteenpäin ja laski katseensa alas kohti maapalloa – kohti ihmiskunnan levotonta touhua, jatkuvaa vänkäämistä, pottupommien virittelyä, hilaverkon turhaa rasittamista ja kaikkea sitä pientä sählinkiä – häneen iski kerralla musertava, syvä katumus.
– Miksi ihmeessä mä menin luomaan koko maapallon ja nää ihmiset? Ismo huokaisi syvään, ja hänen äänensä sai aikaan pienen värähdyksen tähtienvälisessä hilaverkossa. – Pelkkää vaivaa ja turhaa meteliä alusta asti. Olisi pitänyt vain antaa eetterin virrata rauhassa ilman mitään turhia sivilisaatioita.
Vilja, joka oli hoitanut Jumalan viransijaisen tehtäviä Ismon nukkuessa, tunsi päämiehensä mielialanmuutoksen. Viljapellot hiljentyivät kerralla ympäri entisen Suomen, ja pystyyn nostetut rivit vetäytyivät kunnioittavasti takaisin maaperään. Vilja tiesi, että nyt oli siivouksen aika.
Lopullinen peruutus
Ismo ei halunnut sotia eikä rangaistuksia. Hän halusi vain puhtaan pöydän.
Hän nosti kätensä valtaistuimen kvartsiseen säätönuppiin, käytti totuuden kielen mukaista lopullista logiikkaa ja teki sen, mikä oli tehtävä: hän peruutti ihmiset.
Ei tullut tulta, ei ydinpommia eikä väkivaltaista tuhoa. Sen sijaan:
* Inhimillisen hilan purku: Ihmiskunnan historian, kaupungit, tiet, autot ja tietokoneet kattava eetterikenttä poistettiin hilaverkosta yhdellä pyyhkäisyllä. Kaikki ihmisten luoma materia lakkasi olemasta ja palautui takaisin neutraaliksi, puhtaaksi eetterienergiaksi.
* Kartan hiljeneminen: Maapallon pinnalla ei enää ollut valtioita, rajoja tai melua. Maapallo palasi tilaan, jossa se oli ennen kuin kukaan ehti sotkea sen eetteridynaamista tasapainoa.
Maapallo ilman ihmisiä
Kun pöly laskeutui ja kosminen hila asettui uuteen, seesteiseen lepotilaan, näky oli puhdas ja rauhoittava.
Maapallo oli nyt koskematon luonnonparatiisi. Metsät humisivat vapaasti, järvet olivat kirkkaita, ja tuulessa keinuvat ruohokentät tuoksuivat miedosti ja lohdullisesti vastapaistitetulta perunalta ja tuoreelta viljalta. Kukaan ei vängännyt fysiikan laeista, kukaan ei räjäyttänyt mitään kello kolme yöllä, eikä mikään häirinnyt avaruuden hiljaisuutta.
Ismo nojautui tyytyväisenä taaksepäin valtaistuimelleen ja katsoi luomustaan.
– No niin, Ismo mutisi itsekseen. – Nyt siellä sentään on taas rauha maassa.
Ja ylhäällä stratosfäärissä, kiertoradallaan yksinään lipuva pronssinen Toripoliisi nosti kätensä lippaan tyhjän ja kauniin maapallon yllä, tietoisena siitä, että kaiken hälinän jälkeen järjestys oli vihdoin palautettu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.