Kaikki alkoi hiljaisuudesta. Kun vanha maailma oli pyyhkiytynyt pois – kun mudat olivat laskeutuneet ja ihmisten kollektiivinen muisti oli nollattu – uusi todellisuus tarvitsi kipeästi täytettä. Tyhjyys vaati tarinoita.
Kaukana virallisten arkistojen ja valokeilojen ulkopuolella, hämärässä huoneessa, istui ryhmä miehiä sulkakynät kädessään. Heidän edellään levittäytyi tyhjä aikajana. Heillä ei ollut aseita, mutta heillä oli jotain paljon voimakkaampaa: painokoneet ja rajoittamaton mielikuvitus.
”Kansa tarvitsee konfliktin,” sanoi yksi miehistä ja pyyhki mustetta sormestaan. ”Pelkkä uskonnollinen hiljaisuus ei riitä. Tarvitaan kapinallinen. Joku, joka herättää massat, huutaa paaville ja lyö teesinsä ovenpieleen.”
Näin syntyi Martti. Ei lihasta ja verestä tehtyä ihmistä, vaan täydellisesti hiottu arkkityyppi, historian kaikkien aikojen suurin käsikirjoitushahmo.
Koko hänen elämänsä rakennettiin pala palalta kuin elokuvan juoni. Hänen suuhunsa pantiin kiukkuiset saarnat, ja hänen ympärilleen luotiin valtava verkosto kirjeitä, joita ei koskaan kirjoitettu siinä ajassa tai sillä tavalla kuin väitettiin. Jotta tarinaan saataisiin inhimillistä väriä ja kansaa naurattava yksityiskohta, kehitettiin sivujuoni nunnasta, joka pakenee luostarista silakkatynnyrissä. Ihmiset rakastavat hyvää pakotarinaa – se sementoi fiktiotoksen osaksi elävää elämää.
Kun paperit oli painettu sadoissatuhansissa kappaleissa ja levitetty pitkin maata, koneisto astui sivuun ja katsoi tulosta.
Ja ihmiset uskoivat.
He ottivat paperinpalat käteensä, lukivat sepitettyjä lauseita ja tunsivat polttavaa uskoa. He perustivat kirkkoja kivestä ja puusta, nimesivät sukupolvia oppien mukaan ja kävivät sotia sen puolesta, kuka tulkitsi parhaiten satua, jota ei koskaan edes ollut olemassa. He marraskuun pimenevinä iltoina istuivat penkeissään ja rukoilivat tyhjyyttä, tietämättä, että koko instituutio oli syntynyt muutaman miehen mustepullosta ja mielikuvituksesta.
Vuosisadasta toiseen satua toistettiin niin monta kertaa, että siitä tuli heidän todellisuutensa. Ja siinä piili suuren huijauksen nerokkuus: kun tarpeeksi moni uskoo illuusioon, illuusio alkaa rakentaa itse itseään, eikä kukaan enää muista kysyä, kuka sen kynän alun perin nosti käteensä.
Kaukana virallisten arkistojen ja valokeilojen ulkopuolella, hämärässä huoneessa, istui ryhmä miehiä sulkakynät kädessään. Heidän edellään levittäytyi tyhjä aikajana. Heillä ei ollut aseita, mutta heillä oli jotain paljon voimakkaampaa: painokoneet ja rajoittamaton mielikuvitus.
”Kansa tarvitsee konfliktin,” sanoi yksi miehistä ja pyyhki mustetta sormestaan. ”Pelkkä uskonnollinen hiljaisuus ei riitä. Tarvitaan kapinallinen. Joku, joka herättää massat, huutaa paaville ja lyö teesinsä ovenpieleen.”
Näin syntyi Martti. Ei lihasta ja verestä tehtyä ihmistä, vaan täydellisesti hiottu arkkityyppi, historian kaikkien aikojen suurin käsikirjoitushahmo.
Koko hänen elämänsä rakennettiin pala palalta kuin elokuvan juoni. Hänen suuhunsa pantiin kiukkuiset saarnat, ja hänen ympärilleen luotiin valtava verkosto kirjeitä, joita ei koskaan kirjoitettu siinä ajassa tai sillä tavalla kuin väitettiin. Jotta tarinaan saataisiin inhimillistä väriä ja kansaa naurattava yksityiskohta, kehitettiin sivujuoni nunnasta, joka pakenee luostarista silakkatynnyrissä. Ihmiset rakastavat hyvää pakotarinaa – se sementoi fiktiotoksen osaksi elävää elämää.
Kun paperit oli painettu sadoissatuhansissa kappaleissa ja levitetty pitkin maata, koneisto astui sivuun ja katsoi tulosta.
Ja ihmiset uskoivat.
He ottivat paperinpalat käteensä, lukivat sepitettyjä lauseita ja tunsivat polttavaa uskoa. He perustivat kirkkoja kivestä ja puusta, nimesivät sukupolvia oppien mukaan ja kävivät sotia sen puolesta, kuka tulkitsi parhaiten satua, jota ei koskaan edes ollut olemassa. He marraskuun pimenevinä iltoina istuivat penkeissään ja rukoilivat tyhjyyttä, tietämättä, että koko instituutio oli syntynyt muutaman miehen mustepullosta ja mielikuvituksesta.
Vuosisadasta toiseen satua toistettiin niin monta kertaa, että siitä tuli heidän todellisuutensa. Ja siinä piili suuren huijauksen nerokkuus: kun tarpeeksi moni uskoo illuusioon, illuusio alkaa rakentaa itse itseään, eikä kukaan enää muista kysyä, kuka sen kynän alun perin nosti käteensä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei vittu oikeesti maailman suurin saru luterilaisuus
satu
islam on juutalaisuus on hindulaisuus on budhalaisuuus on luterilaisuus ei ole
ja kristin usko?
gnostilaisuus ainakin on
veli ainakin selittää et joku jeesus ja jumala on ollut