Oletteko ikinä ajatelleet, kuinka vanha sikiö juuri nyt olisi, jos te olette joutuneet abortin tekemään?
Itse juuri laskin laskurissa, ja muistin edelleen tarkan pvm:n koska silloin viim.kuukautiset olivat, ja laskuri antoi oikean l.a:n joka olisi ollut 11.11.05. Sikiön arvioitu ikä nyt 25 viikkoa 2 päivää ;'((
Itse juuri laskin laskurissa, ja muistin edelleen tarkan pvm:n koska silloin viim.kuukautiset olivat, ja laskuri antoi oikean l.a:n joka olisi ollut 11.11.05. Sikiön arvioitu ikä nyt 25 viikkoa 2 päivää ;'((
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lapseni olisi nyt 14 vuotias...
MUistan....olen itkenyt taas liki koko päivän...
Miettinyt jumalaa ja lasta ja tätä päivää, tulevaa ja huomista. Ikävä kalvaa, suru ja syyllisyys...jos ikinä voisin tehdä toisin, edelleen sen toisen vaihtoehdon valitsisin.
Tuntuu, että en edes ole saanut puhutuksi asiasta juuri ollenkaan. Olen tyhjä ihminen..niin surullinen, vaikka voin pyörittää tätä arkea kahden lapsen äitinä..silti kuollut rakkaani vie ajatuksiani ainakin sen yhden lisästä. Olen itseasiassa töissä täysin uskonnollisessa ympäristössä, jossa eräskin ihminen sanoi minulle, että: "En ole täällä syyttä töissä, vaan siksi, että jumala etsii minua..." Vaan en voi kuvitella, että jos sellainen herra on olemassa, että hän haluaisi minua etsiä, ihmistä joka olen tehnyt noin suuren synnin...Jos edes se suuri herra sanoisi minulle, että lapseni on hänen turvassa ja että he ymmärtävät tekomme, saisi sieluni edes hengähdystauon...tietäisin, että se pieni sielu ei ole vain kuollut minun sisässäni ja synnytetty sairaalan krematorion poltettavaksi, vaan, että hänen sielullaan on rauha ja päässyt taivaan kotiin...olisin niin onnellinen hänen puolestaan..vaan en tiedä, vain suren...joka ainoa hetki, kun on ajaton hetki,ikävöin.
Pian olisi ollut hänen syntymän hetki, vaan toisin on päätetty...
oma tyttöni olisi nyt 3kk..nyt hän varmaan nukkuisi, pian imettäisin ja pihalle voisimme lähteä..
minulla olo helpottui paljon "vauvan mahdollisen syntymän" jälkeen..sitä ennen mietin kovasti raskausviikkoja..vieläkin on päiviä jolloin mietin lastani kovasti, esim. "kastepäivä ajankohtana" ajattelin mahdollisia nimivalintoja..mutta eiköhän tämä tästä ajan kanssa hieman helpota. koskaan en vauvaani unohda enkä lakkaa häntä ajattelmasta, mutta hieman armollisemmaksi olen itselleni muuttunut..voimia sinulle!!
Oma lapseni olisi nyt hmm..n. 3kk vanha. Mutta aikoinani päätin abortin tehdä. Myös mieheni halusi niin, syynä mm. se että hän tiesi joutuvansa vankilaan, jossa nyt parhaillaan on.. Ei halunnut minun joutuvan yksin kasvattamaan sitä ja itsekkin haluaisi nähdä esikoisensa ensiaskeleet ym.
Pari eka päivää abortin tekemisen jälkeen tunsin kauheaa syyllisyyttä ja itkuakin tuhrustin useasti. Mutta nyt kun aikaa on kulunut, olen ehkä enemmän hyvilläni, että tein näin..koska tunnen ehkä olevani liian nuori äidiksi (19v) ja todellakin oisin joutunut ensivuoden olemaan vaavin kanssa ihan yksin. Tuntuu pahalta sanoa noin.. Mutta toisaalta, joskus vieläkin tulee tunne, että vihaan itseäni, koska tein niin kuin tein.. Koska hän olisi nyt varmasti ihana pikku veijari.
Mutta kaipa tästäkin selvitään, voimia kaikille!
tein abortin tänään ja kadun jo nyt... kauheaa ajatella että miten pystyin siihen. tulee varmasti olemaan todella vaikeaa, miten siitä pääsisi edes vähän yli? ei ole oikein ketään kaveria jonka kanssa voisi jutella, onneksi poikaystävä on tukena. itkettää vain kokoajan...
voimia kaikille saman kokeneille.
Koska alkuaika abortin jälkeen oli minulle aivan hirveää juuri tuon takia että haudoin kaiken sisälläni.. Lapseni olisi nyt tasan 2kk eli ristiäisten aika. Nimi meillä on aina pinelle ollut vaikka sukupuolesta ei tietenkään ollu 7rv:llä tietoakaan. Sinä joka sanoit että helpotti hieman tuon lasketun syntymäpäivän jälkeen niin olet oikeassa,sama tapahtui mulle. Nyt on alkanut elämä jo näyttää hieman valoisammalta :) Suru, ikävä ja syytökset elävät silti vielä..
olen kohdannut vastasyntyneitä nyt ja kaikki yhdistää omaan tyttööni..mutta voin olla/elää ilman häntä nyt..ja se on ihme!!mutta kaipaan häntä silti..toivon että kaipuu lakkaa joskus enemmän mutta edelleen se on suurta..mutta lakannut silti.. en osaa selittää..yhä edelleen olet ajatuksissani mutta silti voin olla ilman sinua rakas pieni tyttöni..