Välillä se masentaa todella paljon, kun on vain parisuhde, jolle ystävättömyys sillekin on rasite. Poikaystäväkin sai melkein heti uudessa paikassa kavereita, minulla hädin tuskin on edes moikkaus-tuttuja.
Kaikilla tuntuu olevan jo valmiit kaveripiirit omassa koulussani, ja se kun on paikka jossa eniten vietän aikaa. Harrastuksiin ei ole varaa. Ja olen yrittänyt, ei todellakaan yhteisiä puheenaiheita tms. tunnu olevan koulupiireissä, tai sitten he ei tykkää minusta (omaa kuvitelmaa?). Kai vika on sitten minussa.
Vaikka mielestäni olen kiva tyttö, enkä ihan kamalan näköinenkään, olenhan saanut miehenkin rinnalleni ja tykkään ihmisistä ja tapaan silloin tällöin ihmisiä joilta varmasti saan vastakaikua. Miksei kehity mitään?
Mielessä pyörii, kunhan valmistun, paikkakunnan vaihdos ja muu, koska tuntuu ettei täällä pääse eteenpäin.
Kun olisi vain ystävä.
Kaikilla tuntuu olevan jo valmiit kaveripiirit omassa koulussani, ja se kun on paikka jossa eniten vietän aikaa. Harrastuksiin ei ole varaa. Ja olen yrittänyt, ei todellakaan yhteisiä puheenaiheita tms. tunnu olevan koulupiireissä, tai sitten he ei tykkää minusta (omaa kuvitelmaa?). Kai vika on sitten minussa.
Vaikka mielestäni olen kiva tyttö, enkä ihan kamalan näköinenkään, olenhan saanut miehenkin rinnalleni ja tykkään ihmisistä ja tapaan silloin tällöin ihmisiä joilta varmasti saan vastakaikua. Miksei kehity mitään?
Mielessä pyörii, kunhan valmistun, paikkakunnan vaihdos ja muu, koska tuntuu ettei täällä pääse eteenpäin.
Kun olisi vain ystävä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko tilanteesi muuttunut yhtään paremmaksi?
mullakaan ei ole koulussa kavereita, kun tuntuu että kaikilla on jo omat kaveripiirinsä joihin minä en kuulu. eikä niihin kaveripiireihin voi vaan tunkea varsinkaan jos ei tunne niistä ketään...
No olipas järkevää nostaa kymmenen vuotta vanha keskustelu
Joskus on hyvä penkoa arkostoja.