Siitä on jo kauan aikaa, rakastuttiin, tulevaisuus toiveita täynnä. Muutettiin Itä-Suomesta pääkaupungin läheiseen k: lla alkavaan kaupunkiin. Sitten tuli ero, nuoruuden hölmöydessä sitä ei ymmärrä ajatella aina loppuun asti asioita ja tunteet voittaa järjen. Sitä kovettaa sydämensä vaikka oikeasti rakastaa toista, itsepäisyys valtaa mielen ja ei ole selkärankaa peruuttaa päätöstään, vaikka se koski valtavasti. Eikä ymmärtänyt täysin asettua toisen asemaan, vaikka hänellekin se teki pahaa se ero. Haluaisi nyt pyytää anteeksi, sillä se eron muisto palaa ajoittain mieleen ja ahdistaa. Vain pelkkä anteeksi pyyntö, jos uskaltais lähettää, ei tarvitsisi hänen edes vastata saati antaa anteeksi. Mutta järjellä ajatellen, olisiko se viisasta, sallittua, ja jos hän järkyttyisi siitä ja aiheuttaisi hänelle turhaa ahdistusta. Eli on vaan elettävä sen ahdistuksen kanssa kun se nostaa päätään, kaikkea hyvää olen hänelle toivonut, enkä ole vihannut koskaan. T. Mies nimeltä Ma....
Anteeksi pyytäminen.
Anonyymi-ap
0100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.