Mikä oli kaikessa

surullisinta oli se etten koskaan puhunut hänelle kaikesta äänistä enkä koskaan oppinut vapautumaan parasta varmaan että toinen ainakin jollakin tavalla tuntui välittävän

Maria.

Se kun kohdattiin ja se kun erottiin.

Hänen liikunnallinen peppu ja kaikki muu. Oltiin paljon tekemisissä, sattuneesta syystä! Yhä vaan mielessä!🔥

Hänen kohdalla ei voi vastata tähän. Tämä tilanne eli nähtävästi lopputulos on vain.. Ei se ole mikään yksi suhteista-tilanne, ei edes yksi rakkauksista-tilanne. On kyse isommasta asiasta, kuin olisi taivaaseen katsonut. Koita sitten tottua taas maan pimeään ymmärtäen lopullisuuden. Ei tämä ole hauskaa.
Vain yksi asia lohduttaa. Vahva tietoisuus siitä kuinka mekaanista elämä on. Kuinka erillinen ja yksin ihminen on tässä maailmassa. Ja kun siihen on niin tottunut jo ettei se paljoa satuta enää. Jos on mahdollista edes kokea muulla tavalla, niin hänessä se oli. On helppoa nyt kun sisällä ei ole sellaisia elämän tunteita että olisi tarpeita suuntaan tai toiseen. Voi ajatella järjellä ja mennä sinne missä on materiaa tai nautintoja. Koska muutahan ei voi tulla enää hänen jälkeen. Se rauhoittaa myös koska ei tule ihmissuhde sotkuja.
Rakastan kyllä elämää, ei siinä, ja olen kiitollinen.