Jumalaa ei lähestytä vain kumartamalla hänen suuruutensa edessä.
26.10.2026 alkoi Kartika-kuukausi. Olkoon tämä pyhä aika täynnä rakkautta, rauhaa ja Krishnan siunauksia.
------------------
Kṛṣṇa suoristaa Kubjān kehon
Kun Śrī Kṛṣṇa ja Śrī Balarāma saapuivat Mathurān kaupunkiin, he kohtasivat Kubjān, joka kantoi tuoksuvia santelipuurasvoja kuningas Kaṃsan käyttöön.
Kubjālla oli syntymästään asti kolmesta kohdasta vääristynyt keho. Hän kulki kumarassa.
Kṛṣṇa kysyi häneltä lempeästi santelipuurasvasta ja pyysi sitä itselleen.
Kubjā ilahtui Kṛṣṇan kauneudesta ja antoi Hänelle santelipuurasvaa.
Silloin Kṛṣṇa asetti jalkansa Kubjān jalkojen päälle, tarttui hänen leukaansa ja suoristi hänen kehonsa nostamalla sitä.
Välittömästi Kubjān vartalo muuttui suoraksi ja kauniiksi.
Hänestä tuli hyvin kaunis nainen.
Kubjā tunsi suurta kiintymystä Kṛṣṇaan ja kutsui Hänet kotiinsa.
Kertomuksen lähde
Tämä līlā löytyy teoksesta:
Śrīmad-Bhāgavatam 10.42.1–12
Erityisen tärkeä on jae 10.42.2–3, jossa kuvataan Kṛṣṇan Kubjālle osoittamaa armoa.
Kertomusta voidaan tarkastella myös bhakti-rakkauden kautta.
Tämä sopii hyvin Kārttika-kuukauden kertomukseksi, kunhan muistamme, että kyseessä on Kṛṣṇan Mathurā-līlā eikä Dāmodara-līlā. 🙏
26.10.2026 alkoi Kartika-kuukausi. Olkoon tämä pyhä aika täynnä rakkautta, rauhaa ja Krishnan siunauksia.
------------------
Kṛṣṇa suoristaa Kubjān kehon
Kun Śrī Kṛṣṇa ja Śrī Balarāma saapuivat Mathurān kaupunkiin, he kohtasivat Kubjān, joka kantoi tuoksuvia santelipuurasvoja kuningas Kaṃsan käyttöön.
Kubjālla oli syntymästään asti kolmesta kohdasta vääristynyt keho. Hän kulki kumarassa.
Kṛṣṇa kysyi häneltä lempeästi santelipuurasvasta ja pyysi sitä itselleen.
Kubjā ilahtui Kṛṣṇan kauneudesta ja antoi Hänelle santelipuurasvaa.
Silloin Kṛṣṇa asetti jalkansa Kubjān jalkojen päälle, tarttui hänen leukaansa ja suoristi hänen kehonsa nostamalla sitä.
Välittömästi Kubjān vartalo muuttui suoraksi ja kauniiksi.
Hänestä tuli hyvin kaunis nainen.
Kubjā tunsi suurta kiintymystä Kṛṣṇaan ja kutsui Hänet kotiinsa.
Kertomuksen lähde
Tämä līlā löytyy teoksesta:
Śrīmad-Bhāgavatam 10.42.1–12
Erityisen tärkeä on jae 10.42.2–3, jossa kuvataan Kṛṣṇan Kubjālle osoittamaa armoa.
Kertomusta voidaan tarkastella myös bhakti-rakkauden kautta.
Tämä sopii hyvin Kārttika-kuukauden kertomukseksi, kunhan muistamme, että kyseessä on Kṛṣṇan Mathurā-līlā eikä Dāmodara-līlā. 🙏
Vastaukset 50
Vanhimmat
Kertomusta voidaan tarkastella myös bhakti-rakkauden kautta.
Tämä sopii hyvin Kārttika-kuukauden kertomukseksi, kunhan muistamme, että kyseessä on Kṛṣṇan Mathurā-līlā eikä Dāmodara-līlā. 🙏
https://vedabase.io/en/library/sb/10/42/7/
https://vedabase.io/en/library/sb/10/42/7/
Pressing down on her toes with both His feet, Lord Acyuta placed one upward-pointing finger of each hand under her chin and straightened up her body.
https://vedabase.io/en/library/sb/10/42/7/
Pressing down on her toes with both His feet, Lord Acyuta placed one upward-pointing finger of each hand under her chin and straightened up her body.
Painettuaan hänen varpaitaan alaspäin molemmilla jaloillaan Herra Acyuta asetti kummankin kätensä yhden ylöspäin osoittavan sormen hänen leukansa alle ja suoristi hänen vartalonsa
Acyuta (Śrī Acyuta) on yksi Śrī Kṛṣṇan nimistä.
Śrī Kṛṣṇalla on hyvin paljon nimiä ja jokainen nimi tuo esille jonkin Hänen jumalallisista ominaisuuksistaan, muodoistaan, teoistaan tai suhteistaan bhaktoihinsa.
Hänen nimensä myös:
Śrī Kṛṣṇa, Acyuta, Ananta, Adhokṣaja, Bhagavān, Puruṣottama, Parameśvara, Parabrahman, Īśvara, Svayam Bhagavān, Nārāyaṇa, Mukunda, Janārdana, Hari, Govinda, Gopāla, Mādhava, Keśava, Dāmodara, Vāsudeva, Devakīnandana, Devakī-suta, Yaśodā-nandana, Yaśodā-dulāla, Nanda-nandana, Nanda-kumāra, Nanda-gopa-kumāra, Vraja-rāja-nandana, Vraja-rāja-kumāra, Gokula-candra, Gopīnātha, Gopī-vallabha, Vrajendra-nandana, Vrajendra-kumāra, Vṛndāvana-candra, Vṛndāvana-bihārī, Vraja-bihārī, Vraja-jana-rañjana, Rāsa-bihārī, Veṇu-gopāla, Veṇu-mādhava, Vanamālī, Śyāmasundara, Bāla-gopāla, Kiśora, Navīna-kiśora, Giridhārī, Govardhana-dhārī, Kāliya-damana, Kāliya-mardana, Dhenukāsura-bhañjana, Murāri, Madhu-sūdana, Bakāsura-ghna, Aghāsura-mardana, Pūtanā-ghna, Śakaṭāsura-bhañjana, Yamala-arjuna-bhañjana, Dāvānala-bhakṣaṇa, Madana-mohana, Madana-gopāla, Manohara, Manamohana, Citta-cora, Tribhaṅga, Muralīdhara, Muralī-manohara, Pītāmbara, Padmanābha, Kamala-nayana, Sundara-gopāla, Rādhā-ramaṇa, Rādhā-kānta, Rādhā-vallabha, Rādhā-nātha, Rādhā-mādhava, Rādhā-govinda, Rādhā-gopīnātha, Gopī-jana-vallabha, Rāsa-vihārī, Rāsa-rāja, Rādhā-prema-vallabha, Jagannātha, Viśvambhara, Hṛṣīkeśa, Vikuṇṭha-nātha, Yogeśvara, Sarveśvara, Paramātmā, Catur-bhuja ja Śrīpati. 🙏
Jos haluaa tutkia Kṛṣṇan nimiä alkuperäislähteistä, erityisen tärkeitä teoksia ovat:
Śrīmad-Bhāgavatam
Brahma-saṃhitā
Viṣṇu-sahasranāma
Śrī Caitanya-caritāmṛta
Bhakti-rasāmṛta-sindhu
jne.
🙏 Śrī Kṛṣṇa-nāma-saṅkīrtana kī jaya!
Viśvambhara Koko maailmankaikkeuden ylläpitäjä.
Jagannātha Koko maailmankaikkeuden Herra.
Muralīdhara Huilun kantaja.
Muralī-manohara Huilullaan sydämet hurmaava.
Manohara tarkoittaa sydämen ja mielen hurmaajaa eli valloittajaa.
Kṛṣṇan nimenä se kuvaa Häntä, joka hurmaa kaikkien sydämet. 🙏
Madana-mohana tarkoittaa Cupidonkin hurmaajaa:
Śrī Kṛṣṇa on niin kaunis ja viehättävä, että Hän valloittaa kauneudellaan jopa rakkauden jumalan.
Kräsnä krösnä ja röhröh.
Et kestä, että Jumalaa ei pidä pelätä!
Et kestä, että Jumalaa ei pidä pelätä! Sen takia pilkkaat!
----------------
Todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
Et kestä, että Jumalaa ei pidä pelätä! Sen takia pilkkaat!
----------------
Matteus 10:28:
”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin tuhota helvetissä.”
-----------
Hohhoijaa.
Hohhoijaa.
Ei, mutta todellinen suuruus tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei ketään heitetä ikuiseen helvettiin
----------------
Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.
Jos tätä periaatetta sovelletaan ajatukseen täydellisestä Jumalasta, seuraus on mielenkiintoinen. Mitä täydellisemmäksi Jumala ymmärretään, sitä vähemmän uskottavalta näyttää ajatus, että hän tarvitsisi ihmisen palvontaa tai pelolla ylläpidettyä kuuliaisuutta. Ääretön ei tarvitse äärellisen hyväksyntää sen enempää kuin valtameri tarvitsee vesipisaran lupaa ollakseen valtameri.
Et kestä, että Jumalaa ei pidä pelätä! Sen takia pilkkaat!
----------------
Matteus 10:28:
”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin tuhota helvetissä.”
-----------
Hohhoijaa.
Hohhoijaa.
Ei, mutta todellinen suuruus tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei ketään heitetä ikuiseen helvettiin
----------------
Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.
Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta.
Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
Matteus 10:28:
”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin tuhota helvetissä.”
-----------
Hohhoijaa.
Hohhoijaa.
Ei, mutta todellinen suuruus tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei ketään heitetä ikuiseen helvettiin
----------------
Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
Et kestä, että Jumalaa ei pidä pelätä! Sen takia pilkkaat!
----------------
Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?
Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
Ehkä juuri tästä syystä todellinen jumaluus tunnistettaisiin ennen kaikkea levollisuudesta. Sen ei tarvitsisi korottaa ääntään, uhata, todistella tai vaatia. Sen läsnäolo olisi riittävä. Sen hyvyys vetäisi puoleensa ilman pakkoa, ja sen totuus kantaisi ilman rangaistuksen varjoa. Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.
atteus 10:28:
”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin tuhota helvetissä.”
-----------
Hohhoijaa.
Hohhoijaa.
Ei, mutta todellinen suuruus tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei ketään heitetä ikuiseen helvettiin
----------------
Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.
”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua"
Sielua kukaan tappaa ei voi, se on ihan turvassa kokonaan toisessa ulottuvuudessa. Sitä mikään ei ikinä uhkaa!
"Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin tuhota helvetissä."
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
Todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
Asiantuntijoiden näkemyksen mukaan Kubjā edustaa Kṛṣṇan bhū-śakti-voimaa, aivan kuten Śrīmatī Rādhārāṇī edustaa Hänen cit-śakti-voimaansa.
Prabhupāda kirjoittaa Kubjāsta seuraavasti:
According to expert opinion, Kubjā represents the bhū-śakti potency of Kṛṣṇa, just as Śrīmatī Rādhārāṇī represents His cit-śakti potency.
Tämä tarkoittaa suomeksi:
Asiantuntijoiden näkemyksen mukaan Kubjā edustaa Kṛṣṇan bhū-śakti-voimaa, aivan kuten Śrīmatī Rādhārāṇī edustaa Hänen cit-śakti-voimaansa.
Bhū-śakti – Kṛṣṇan aineellista maailmaa ja maata ylläpitävä sisäinen energia.
•
Cit-śakti – Kṛṣṇan henkinen, tietoisuuteen ja Hänen sisäiseen maailmaansa liittyvä energia.
Kubjā – edustaa bhū-śaktia.
Śrīmatī Rādhārāṇī – edustaa cit-śaktia.
Lisäksi Śrīla Viśvanātha Cakravartī Ṭhākuran selityksessä Kubjā kuvataan Satyabhāmān osittaiseksi ilmentymäksi. Satyabhāmā puolestaan liittyy Bhū-śaktiin.
Alkuperäiset lähteet:
1. Śrīla Prabhupādan Kṛṣṇa-kirja, luku 48
2. Śrīmad-Bhāgavatam 10.42.1 – Viśvanātha Cakravartī Ṭhākurān selitys
Śrīla Prabhupādan kirjasta Kṛṣṇa, the Supreme Personality of Godhead, luvusta 48.
Prabhupāda kirjoittaa Kubjāsta seuraavasti:
According to expert opinion, Kubjā represents the bhū-śakti potency of Kṛṣṇa, just as Śrīmatī Rādhārāṇī represents His cit-śakti potency.
Tämä tarkoittaa suomeksi:
Asiantuntijoiden näkemyksen mukaan Kubjā edustaa Kṛṣṇan bhū-śakti-voimaa, aivan kuten Śrīmatī Rādhārāṇī edustaa Hänen cit-śakti-voimaansa.
https://vedabase.io/en/library/kb/48/
As stated in the Vedic versions, the Supreme Personality of Godhead has multipotencies. According to expert opinion, Kubjā represents the bhū-śakti potency of Kṛṣṇa, just as Śrīmatī Rādhārāṇī represents His cit-śakti potency. Although Kubjā requested Kṛṣṇa to remain with her for some days, Kṛṣṇa politely impressed upon her that it was not possible for Him to stay. Kṛṣṇa visits this material world occasionally, whereas His connection with the spiritual world is eternal. Kṛṣṇa is always present either in the Vaikuṇṭha planets or in the Goloka Vṛndāvana planet. The technical term of His presence in the spiritual world is aprakaṭa-līlā.
https://vedabase.io/en/library/kb/48/
Kubjān yhteys Äiti Maahan
Śrīmad-Bhāgavatam 10.42.1 – Viśvanātha Cakravartī Ṭhākurān kommentaari
Kommentaarin mukaan:
Kubjā oli Satyabhāmān osittainen ilmentymä.
Satyabhāmā edustaa Kṛṣṇan sisäistä energiaa eli Bhū-śaktia.
Kubjāan liittyvä ilmentymä Pṛthivī edustaa maapalloa eli Äiti Maata.
Maa oli kumartunut lukemattomien pahojen hallitsijoiden ja demoneiden aiheuttaman taakan alla.
Kṛṣṇa suoristi Kubjān kehon, mikä kuvaa myös Maan taakan poistamista.
Kubjāan liittyvä ilmentymä Pṛthivī edustaa maapalloa eli Äiti Maata.
Maa oli kumartunut lukemattomien pahojen hallitsijoiden ja demoneiden aiheuttaman taakan alla.
Kṛṣṇa suoristi Kubjān kehon, mikä kuvaa myös Maan taakan poistamista.
KAIKELLA ON SYVEMPI MERKITYS.
Kubjāa ei siis pidä yksinkertaisesti kutsua suoraan Bhūmi-devīn inkarnaatioksi. Viśvanātha Cakravartī Ṭhākurān selitys on täsmällisemmin, että hän on Satyabhāmān osittainen ilmentymä ja liittyy Bhū-śaktiin sekä Pṛthivī-ilmentymään.
Kṛṣṇan leikkien ulkoisen tapahtuman takana voi olla syvä hengellinen ja teologinen merkitys.
Kubjān eli Trivakrān kertomus on tästä erityisen kaunis esimerkki.
Śrīmad-Bhāgavatamin 10.42.7:n ulkoisessa tapahtumassa Kṛṣṇa suoristaa Kubjān vartalon. Mutta Viśvanātha Cakravartī Ṭhākuran kommentaarissa kerrotaan syvemmästä merkityksestä:
Kubjā on Satyabhāmān osittainen ilmentymä.
Satyabhāmā liittyy Kṛṣṇan bhū-śaktiin.
Kubjā kuvastaa Pṛthivīä eli Äiti Maata.
Maa oli taipunut lukemattomien pahojen asurojen ja hallitsijoiden aiheuttaman taakan alla.
Kṛṣṇa tuli poistamaan tämän taakan. Kubjān suoristaminen kuvastaa myös Maan vapauttamista tästä taakasta.
Myös Śrīla Prabhupāda selittää Kṛṣṇa-kirjan luvussa 48 Kubjān yhteyttä Kṛṣṇan bhū-śaktiin.
https://vedabase.io/en/library/kb/48/
Ja tässä toinen linkki, jossa Viśvanātha Cakravartī Ṭhākurān kommentaari on esitetty erikseen:
https://sreegd.github.io/shastra-folio/sb/10/42/1/
Kommentaarissa selitetään, että Kubjā oli Satyabhāmān osittainen ilmentymä, joka liittyy Bhū-śaktiin ja Pṛthivīyn. Kṛṣṇan suoristaessa Kubjān Hän samalla symbolisesti oikaisi pahojen hallitsijoiden taakasta kumartunuttta Maata.
Vedabasen sivulla tämä selitys on Śrīla Prabhupādan purportissa, jossa hän välittää Viśvanātha Cakravartī Ṭhākurān näkemyksen. FolioCorpus-sivulla on lisäksi erillinen ācāryan kommentaariteksti.
https://www.vaniquotes.org/wiki/Multipotencies
https://www.vaniquotes.org/wiki/Multipotencies
As stated in the Vedic versions, the Supreme Personality of Godhead has multipotencies. According to expert opinion, Kubjā represents the bhū-śakti potency of Kṛṣṇa, just as Śrīmatī Rādhārāṇī represents His cit-śakti potency.
Krsna Book 48:
It is confirmed in the Bhagavad-gītā that the Lord can be worshiped even by one's profession, if it is sincerely offered for the pleasure of the Lord. Kubjā told Kṛṣṇa, "My dear friend, kindly remain with me at least for a few days and enjoy with me. My dear lotus-eyed friend, I cannot leave You immediately. Please grant my request."
1. Ulkoinen līlā: Kṛṣṇa suoristaa Kubjān vartalon.
2. Syvempi merkitys: Kṛṣṇa vapauttaa Äiti Maan pahojen hallitsijoiden taakasta.
Myös Śrīla Prabhupāda selittää Kṛṣṇa-kirjan luvussa 48 Kubjān yhteyttä Kṛṣṇan bhū-śaktiin.
Tämä on hyvä muistutus siitä, ettei Kṛṣṇan līlāja kannata tarkastella vain ulkoisina tapahtumina. Niissä on usein useita hengellisiä merkitystasoja. 🙏
Tämä on hyvä muistutus siitä, ettei Kṛṣṇan līlāja kannata tarkastella vain ulkoisina tapahtumina. Niissä on usein useita hengellisiä merkitystasoja. 🙏
Kṛṣṇa puhuttelee Kubjāa kauniiksi naiseksi jo ennen tämän vartalon suoristamista.
Kyseessä on Śrīmad-Bhāgavatam 10.42.2.
Kṛṣṇan sanat englanniksi:
Who are you, O beautiful-thighed one?
Sanskritin alkuperäistekstissä:
kā tvaṁ varorv etad u hānulepanaṁ
Kṛṣṇa puhuttelee Kubjāa kauniiksi naiseksi jo ennen tämän vartalon suoristamista.
Tässä tarkat Vedabase-linkit
Śrīmad-Bhāgavatam 10.42.1
Śrīmad-Bhāgavatam 10.42.2
Śrīmad-Bhāgavatam 10.42.8
Tärkeä yksityiskohta: Kubjā ei siis ollut kokonaisuudessaan ulkonäöltään epämiellyttävä ennen Kṛṣṇan kosketusta. Hänellä oli jo kauniit kasvot, ja Kṛṣṇa puhutteli häntä kauniiksi naiseksi. Hänen vartalonsa oli kuitenkin käyristynyt.
Tämä käy ilmi myös Jīva Gosvāmīn kommentaarista, jossa todetaan, että vaikka Kubjā oli kumara, hänen muut ruumiinosansa olivat kauniit.
https://vedabase.io/en/library/sb/10/42/2/
[Lord Kṛṣṇa said:] Who are you, O beautiful-thighed one? Ah, ointment! Who is it for, my dear lady? Please tell Us truthfully. Give Us both some of your finest ointment and you will soon gain a great boon.