Kuolleet...?

Ollaan kaikki kohta vainajia ennen aikojaan nykyhallituksen toimesta. Voi sitä miettiä kun itsekin tulee vainajaksi että miksi tänne on yleensä päätynyt ja määräajaksi ja onko ollut jossakin ennen syntymää? Kummitushiiriä olen nähnyt eikä niihin oikeasti ole kunnon selitystä. Tuli kaapin takaa joka on seinässä ihan kiinni, tuijotti jonkin aikaa ja katosi oven alta johon väliin sopii vain kynä.

Niin lisään vielä että tapahtui kuukausi sitten kun olin koneen ääressä ja havahduin kuin olisi kulunut monta tuntia, ehkä vaan uni tuli. Todellisuudessa oli kulunut noin minuutti.

Niin. Monen laisia kaiken laisia...

Mutta minä mietin niitä, jotka ylläpitää sitä jatkumoa, heitä häviää enemmän kuin tulee lisää.

Tarkoitan niitä joilla muisti jälki siitä elämästä ennen koko valvontayhteiskunnan aivopesun jälkeä...

Nuoret 20 vuotiaat kertovat olevansa osattomia etteivät saaneet elää aikaa ennen tätä kaikkea.

Heitä opastavat tulevaan ihmiset jotka saivat ja jotka eivät käsitä mitä he eivät koskaan saa, heillä pitäisi vain maksattaa se mitä eivät itse saa edes elää ja kokea.

Aika elää niin nopeaan.

Toisaalta, mikä on aikaa?

Mua myös oikeasti kiinnostaa ajan skipanneet. Kuolemaa paenneet kokemukset. Reaalinäkemiset mitä ei pitäisi olla, tapahtua.

Sillä itse näitä 3 vupteen 4 kokeneena.

Välillä tuntuu, että on hyvin vähän sanottavan arvoista asiaa. Siksi olen hiljaa. Ei tarvitse, tuulikin puhuu enemmän kuin itse. Kuulemisesta muodostuu suurempi mysteeri kuin siitä saaviuttaako sanomasi. Sillä sitä ei edes kyseenalaista enää.

Se eletään siinä mitä on ja ei ole yhtäaikaa. Se on kaiken välissä sekä ytimessä. Sanat käyvät hyvin vähiin siinä.

Ne ovat jopa. tarpeettomia.

oikeasti niin kannattaa todellakin käydä verikokeissa minä otatin itseltä 22kpl testejä veripuykiloihin 6kpl h4h

Mikä on tämä aika-avaruus akseli?

sittrn noissa veri -jutttutrdtriddä näkyy Kalium ja Sinkkikin heh tärkrät jututkibn..

Niin. Niin. ...kyllä kyllä. Yritän kovasti.

Ja kyllä en kannata terveydenhuollon alas ajoa missä vain rikkailla on rahaa valitsemiinsa labroihin ja erikoisyksityislääkäreihin...

Köyhillä kun ei tutkita enää mitään jätetään kotiinsa kuolemaan hitaasti.

Ajatuksella...tuskin on mitään.

Mutta sitäkin tärkeämmäksi siis terveydenhuoltoa ja labroja lääkkeitä hoitoa tärkeämpää on havainnoida ihmisen todellnen tila , joka ilmenee henkiolentona.

Ihminen on henkiolento.

Ei henkilö

Vaan henkiolento.

Kun tämä hämärretään jopa kielestä.

Hämärretään myös se mitä edes hoidetaan.

En ole niinkään kiinnostunut hoidoista.

Olen kiinnostunut henkiolennoista.

Eli elävistä tai ajan hämärtämistä eli siis tavallaan jättäneistä ihmisistä, olennoista.

Kaikki muu on tietoa vain joka epärelevanttia.

Kuolemaa ei ole. Ihmisen keho kuolee, mutta sielu jatkaa matkaansa. Voin sanoa että joku on "kuollut", kun on lähtenyt täältä pois eikä ole enää minun elämässäni. Suru ja ikävä on tänne jääneillä, niillä poistuneilla on kaikki hyvin. Läheinen vanha ihminen sanoi ennen lähtöään, että hänellä on kaikki hyvin.

Sulla on lohdullinen tilanne. He eivät jättäneet sinulle keskeneneräisiä tehtäviään.

Mulkq on niin monia jotka niitä jäättäneet jopa oikeus vaatinert imman oikeutta ja sitten in vielä ihmisen ilman näitä azioita joita kukaan jätä jossa ole nitään oikeutta siltikään. Ei niitä voi poiskaan öaskwa vaikka aika-avauus olisi mitä mieltä.

Oikeus tunnistaa omansa.

Se lähettää viestinsä kaukaa ja jopa myöhässä turvaan muilta.

Mutta oukeus on myös alibi oikeius. Sillä ole mitään tekemistä ihmisten oikeuden kanssa. Mutta se löytää omansa.

Sitä ei voi estää kukaan

Sekä jokaiselle on oma mittansa asiaan kuin asiaan.

Se okeakin on aina olemassa.

Kun te puhutte hengistä. Te puhutte ikäänkuin vastuusta. Jota teillä ei ole. Millä siis puhutte millään.

Aivan. Minä en tarkoita tätä vaan oikeutta henkiä kohtaan. Se voi tarkoittaa yhdelle synninpäästöä yhdelle 10 vuoden halutonta työtä.

Minö puhun vain hengistä yleensä.

Olen pohtinut näitä samoja asioita oikeastaan koko ikäni. Aikaa, tietoisuutta, kuolemaa ja sitä, mitä todellisuus lopulta edes on.

Entä jos aika ei todellisuudessa kuljekaan niin kuin sen koemme? Olen joskus ajatellut olemassaoloa kirjana, jonka sivuja tietoisuutemme lukee yksi kerrallaan. Vaikka sivu kääntyy, edellinen ei lakkaa olemasta.

Tästä tulee mieleen toinenkin ajatukseni. Ehkä kuollessaan ihminen ei poistukaan ajasta, vaan aika jättää ihmisen. Me muut jatkamme matkaamme eteenpäin, mutta kuolleen ihmisen tarinaan ei enää kirjoiteta uusia sivuja. Silti kaikki jo kirjoitetut sivut ovat edelleen olemassa. Hän on yhä osa maailmankaikkeuden historiaa, eikä mikään voi tehdä hänen elämästään tapahtumatonta.

En myöskään ole koskaan oikein uskonut siihen, että kuolema tarkoittaisi välttämättä kaiken tietoisuuden lopullista katoamista. Tämä yksilöllinen minä, persoonallisuus ja muistot saattavat kyllä päättyä, mutta entä jos tietoisuus itsessään on jotakin paljon perustavampaa?

Meidän aistimme ja aivomme näyttävät meille vain tietynlaisen tulkinnan todellisuudesta. Mistä voimme tietää, kuinka paljon jää sen ulkopuolelle?

Minua on aina kiehtonut ajatus verhon taakse kurkistamisesta. Ehkä kuolema on lopullinen piste, ehkä siirtymä, ehkä jotakin sellaista, jolle meillä ei ole edes käsitteitä.

Ja jos aika onkin vain tapa, jolla koemme todellisuuden, ehkä kysymys siitä, missä kuolleet ovat, on jo itsessään väärin asetettu.

En tiedä. Mutta juuri se tekee olemassaolosta niin suunnattoman kiehtovan mysteerin.

mustasusi