Eikö yksi kaikkivaltias jumala olisi ollut helpompi ratkaisu?
Miksi vedoissa on niin paljon jumalia?
Anonyymi-ap
103150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 103
Vanhimmat
Vedoissa on vain yksi jumala, kaikki muut ovat puolijumalia
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19060968/jumala-ja-puolijumalat-mika-ero-heidan-valilla-on
Jumala ja puolijumalat, mikä ero heidän välillä on
Anonyymi-ap
23.8.2025 klo 13.13
Ilmoita
Jumala ja puolijumalat, mikä ero heidän välillä on
Ero on jonkin verran samanlainen kuin ero ”Jumalan” ja ”enkeleiden” välillä. Jumala on vain yksi (eri ilmenemismuodoissa), mutta enkeleitä on miljoonia.
Joku kysyi temppelin (alttarin) rakentamisesta kotiin, ja koska ilmeisesti hän haluaa palvoa Jumalaa (Krishnaa) eikä puolijumalia, tästä on syytä puhua.
Asia on niin, että monissa maailman uskonnoissa palvotaan puolijumalia, ja Jumalaa palvotaan hyvin harvoin. Ihmiset eivät tiedä, että he palvovat puolijumalia, he luulevat palvovansa Jumalaa. Toissijaisen maailman luojan palvominen on puolijumalan palvomista, hän ei ole jumala, vaan tavallinen kuolevainen, kuten me kaikki.
Muiden uskontojen edustajilla on harhaluulo, että "hindulaisuudessa" on monia jumalia. Itse asiassa näin ei ole.
On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa elementtien, luonnonilmiöiden ja elämän erilaisesta hallinnasta. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.
Puolijumalat. Keitä he ovat?
Puolijumalat ovat jivoja (sieluja) eli tavallisia eläviä olentoja, joille Jumala antaa valtuudet edustaa Itseään maailmankaikkeuden hallinnassa.
Ensimmäinen puolijumala on Brahma.
Kaikkiaan puolijumalia on kolmekymmentäkolme miljoonaa.
He asuvat universumin ylemmillä alueilla, joita kutsutaan Svargaksi eli paratiisiksi.
Puolijumala-sanan sanskritinkielinen vastine on deva tai devata. Srimad-Bhagavatamin mukaan ajatus siitä, että Krishna olisi puolijumala, on väärinkäsitys.
On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa erilaisista hallintotavoista. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.
Kaikki puolijumalat ovat palvelijoita, jotka toteuttavat Korkeimman Herran käskyjä. Kaikkia puolijumalia tulisi kunnioittaa asianmukaisesti.
Termit sura tai deva (upa-deva) ovat peräisin Vedoista.
Käännös länsimaisille kielille on toinen asia.
Deva tarkoittaa Jumaluutta, ja sillä voidaan viitata sekä Korkeimpaan että Hänen kumppaneihinsa tässä maailmassa.
Analyyttisen mielen omaavan länsimaisen ihmisen on helpompi nähdä erottelu kuin samanaikainen erottelu ja ykseys.
Siksi meidän on helpompi hahmottaa termit Jumala ja puolijumala joksikin täysin erilliseksi kuin ymmärtää jumaluuden asteiden samanaikainen ykseys ja ero.
Puolijumalat (Shivaa lukuun ottamatta) ovat ihan tavallisia jivoja, jotka Krishna on valtuuttanut suorittamaan palveluksia maailmankaikkeuden hallinnoijina.
Upa-devat ovat samaa tattvaa, mutta pykälää alempana.
Se on kuin vanhempi ja nuorempi upseeri.
Devoja ja upa-devoja voi verrata arkkienkeleihin ja enkeleihin, mutta siihen ei ole tarvetta, sillä Veda-perinne on itsenäinen ja riippumaton.
Se ei tarvitse vertailuja, lisäyksiä ja terminologian lainauksia.
Emme palvo puolijumalia, mutta kunnioitamme heitä Jumalan edustajina aineellisessa maailmassa.
Jokaisella lukemattomalla universumilla on oma Brahmansa, Durgansa ja oma Shivansa. Maailmassa on miljoonia puolijumalia, mutta Jumala on vain yksi.
Siksi bhakta kunnioittaa puolijumalia Jumalan edustajina, mutta ei ylimpänä auktoriteettina.
Vain ne, jotka eivät tunne Jumalaa, pitävät puolijumalia ylimpinä hallitsijoina.
Bhakta kunnioittaa puolijumalia, mutta hän ei koskaan unohda, että Krishna on Korkein.
Puolijumalat ovat siis kaikille yhteisiä, mutta eri kulttuureissa heitä kutsutaan eri nimillä.
Esimerkiksi kysymys:
Mitä Vedat sanovat egyptiläisten jumalien panteonista. Onko mahdollista korreloida tietämystä muinaisista vedalaisista ja egyptiläisistä jumalista?
sivilisaatioiden ja sen, mitä tiedämme Egyptistä?
Ei ole olemassa egyptiläisiä tai vedalaisia jumalia.
Jumala on yksi kaikille, ja puolijumalat ovat myös kaikille yhteisiä.
Mutta eri kansojen käsitys niistä voi olla erilainen.
Tämä erityinen käsitys ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella kansalla olisi omat jumalansa.
Nimet voivat vaihdella ja ymmärryksen syvyys voi vaihdella, mutta eivät itse jumalat.
Vedojen eri osat on tarkoitettu eri kehitystasoilla oleville ihmisille. Kun ihminen kehittyy, hänelle annetaan enemmän tietoa!
Kysymys:
Onko Shiva korkein?
Prabhu vastaa:
Vedoissa on monia erilaisia lausuntoja ERI IHMISTYHMILLE, jotka eivät sovi meidän alkuperäiseen ymmärrykseemme. Puraaneja on kolmenlaisia: sattvika, rajasika ja tamasika hyvyydessä, intohimossa ja tietämättömyydessä oleville ihmisille. Näiden Puranoiden luettelo ja luokittelu on esitetty Matsya-puranassa. Menetelmämme on yksinkertainen: jos eri puranat väittävät eri asioita, hyväksymme sattvika-puranoiden ja erityisesti puhtainta puranaa (Amala-Puranaa), Bhagavata-puranaa (Srimad Bhagavatamia), koskevat väitteet. Muiden puraanojen väitteet EIVÄT ole vääriä, vaikka ne ovatkin usein ulkoisesti ristiriidassa sattvika-puraanojen kanssa. Kyse on vain tietystä tietämysmetodologiasta.
Esimerkiksi tietämättömyyden vaikutuksen alaisille ihmisille on helpompaa ja luonnollisempaa hyväksyä Shiva Korkeimmaksi, koska hän ei aseta korkeita vaatimuksia hartailleen. Mutta jos kyseinen henkilö sattuu olemaan vilpitön Shivan seuraaja, niin jonkin ajan kuluttua Shiva saattaa paljastaa hänelle Vishnua (Krishnaa) koskevien salaisuuksien salaisuuden ja antaa hänelle Krishna-bhaktin siunaukset. Mutta yleensä näin ei tapahdu yhden elämän aikana. Tällä tavoin Krishna toisaalta suojaa itseään epäpäteviltä henkilöiltä ja toisaalta antaa heille mahdollisuuden kehittyä vähitellen guna-karmansa mukaisesti.
Vedoissa on monia erilaisia lausuntoja ERI IHMISTYHMILLE, jotka eivät sovi meidän alkuperäiseen ymmärrykseemme
Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.
Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee muun muassa filosofiaa, etiikkaa, mieltä, tietoisuutta, yhteiskuntaa, tiedettä, luonnon järjestystä jne.
Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee monia olemassaolon ja tiedon alueita.
Se sisältää filosofista tutkimusta (darśana), eettisiä periaatteita (dharma), mielen ja sisäisen kokemuksen tutkimusta (manas, antaḥkaraṇa), tietoisuuden luonteen tarkastelua (cit, caitanya), yhteiskunnallista järjestystä, luonnon ja maailmankaikkeuden järjestystä (ṛta, prakṛti), sekä erilaisia tiedon ja ymmärryksen muotoja (vijñāna).
Vedalaisuudessa tieto ei rajoitu ainoastaan ulkoisen maailman tutkimiseen, vaan se kattaa myös ihmisen sisäisen maailman, kokemuksen, tietoisuuden ja olemassaolon perimmäisten kysymysten tutkimisen.
Siksi Veda tutkitaan kokonaisvaltaisena tietoperinteenä (sarva-vidyā), jossa yhdistyvät filosofia, kulttuuri, yhteiskunnallinen ajattelu ja luonnon järjestyksen ymmärtäminen.
Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee monia olemassaolon ja tiedon alueita.
Se sisältää filosofista tutkimusta (darśana), eettisiä periaatteita (dharma), mielen ja sisäisen kokemuksen tutkimusta (manas, antaḥkaraṇa), tietoisuuden luonteen tarkastelua (cit, caitanya), yhteiskunnallista järjestystä, luonnon ja maailmankaikkeuden järjestystä (ṛta, prakṛti), sekä erilaisia tiedon ja ymmärryksen muotoja (vijñāna).
VEDAT EI OLE USKONTO
Väite, että Veda olisi uskonto, osoittaa vedalaisen tietoperinteen käsitteellisen ja historiallisen kontekstin puutteellista tuntemusta. Ennen kuin väittää Vedan olevan uskonto, olisi syytä perehtyä siihen, mitä Veda käsitteellisesti ja historiallisesti tarkoittaa. Ilman riittävää ymmärrystä vedalaisesta tietoperinteestä tällainen väite perustuu virheelliseen yleistykseen kuin asiaan perehtyneeseen arvioon.
Vedat edustavat kokonaisvaltaista sivilisaatio- ja kulttuuriperintöä, eivät pelkästään uskonnollista traditiota. Niissä uskonnollisiksi luokiteltavat aiheet muodostavat vain pienen osan koko vedalaisesta tietokokonaisuudesta, alle 10 %, kun taas yli 90 % käsittelee filosofiaa (darśana), tiedon teoriaa (pramāṇa), tiedettä jne.
Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaalin luonteen.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.
Vedat ei ole rinnastettavissa nykyajan uskonto-käsitteeseen eikä institutionaalisiin uskontojärjestelmiin. Sana Veda (वेद) merkitsee kirjaimellisesti "tietoa" ja juontuu sanskritin verbijuuresta vid – "tietää". Veda edustaa ensisijaisesti laajaa tietoperinnettä (vidyā), ei uskonnollista järjestelmää nykyisessä merkityksessä.
Vedalainen traditio muodostaa yhden vanhikmman yhtäjaksoisesti säilyneistä kulttuurisivilisaatioista ja tiedollisista perinteistä. Se käsittää laajan kokonaisuuden, joka sisältää filosofista analyysiä, kieltä ja kielioppia, logiikkaa, matematiikkaa, tähtitieteellisiä havaintoja, luonnon järjestyksen tarkastelua, yhteiskunnallista ajattelua, estetiikkaa sekä tietoisuuden, mielen systemaattista tutkimusta,jne.
Vedalaisen tietoperinteen tavoitteena ei ole uskon tai dogmien omaksuminen, vaan todellisuuden tutkiminen, tiedon hankkiminen sekä luonnon ja tietoisuuden periaatteiden ymmärtäminen. Tieto nähdään kokonaisuutena, jossa ulkoisen maailman empiirinen havainnointi ja ihmisen sisäisen kokemuksen tutkiminen muodostavat yhtenäisen epistemologisen kokonaisuuden.
Vedalainen tietojärjestelmä (sarva-vidyā) kattaa useita toisiaan täydentäviä tiedonaloja, kuten:
darśana – filosofinen tutkimus ja todellisuuden systemaattinen analyysi;dharma – eettinen, yhteiskunnallinen ja kosmiseen järjestykseen perustuva toimintaperiaate;manas ja antaḥkaraṇa – mielen, kognition ja psykologisten prosessien tutkimus;cit ja caitanya – tietoisuuden ja subjektiivisen kokemuksen luonteen tarkastelu;ṛta – universaalin luonnonjärjestyksen ja kosmisen lain käsite;prakṛti – luonnon ja aineellisen todellisuuden perusrakenne;vijñāna – analyyttinen, systemaattinen ja erittelevä tieto;vidyā – kokonaisvaltainen ymmärrys ja tietämys.
Vedalaisessa epistemologiassa tiedon hankkiminen perustuu systemaattiseen tutkimukseen (vicāra), rationaaliseen päättelyyn (yukti), havaintoon (pratyakṣa), loogiseen inferenssiin (anumāna) sekä luotettuun tiedonvälitykseen (śabda-pramāṇa). Näitä tarkastellaan toisiaan täydentävinä tiedon lähteinä.
Vedalaisessa perinteessä tieto ei rajoitu yksinomaan luonnonilmiöiden tarkasteluun, vaan siihen sisältyy myös tietoisuuden, kokemuksen, kognition ja olemassaolon perustavanlaatuisten kysymysten systemaattinen tutkimus. Tästä syystä vedalainen traditio voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisena sivilisaation tietoperinteenä, jossa filosofia, luonnon tutkimus, kielitiede, matematiikka, fysiikka, yhteiskunnallinen ajattelu, etiikka sekä tietoisuustutkimus muodostavat yhtenäisen tiedollisen kokonaisuuden.
Veda ei näin ollen ole vain uskonnollisten tekstien kokoelma, vaan laaja kulttuurisivilisaation tietokorpus, jonka tavoitteena on ymmärtää todellisuuden rakennetta, luonnon järjestystä, ihmisen tietoisuutta sekä tiedon eri ulottuvuuksia. Vedalaisessa näkökulmassa tiede, filosofia, kulttuuri ja yhteiskunnallinen ajattelu eivät ole toisistaan erillisiä alueita, vaan saman tietoperinteen keskenään vuorovaikutteisia osa-alueita.
Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaaliuden.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.
”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.
Vedalaisissa teksteissä puhutaan DNA:sta ja kloonauksesta.
Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.
VEDA TEKSTEISSÄ:
Vesivoiman tuotantoa kuvataan jakeessa purusha sukta. Monet ihmiset laulavat tätä joka päivää. Mutta heillä ei ehkä ole aavistustakaan siitä. Se on tehty niin erityisellä salaustekniikalla nimeltä Katapayadi Sankhya'. Vain ne, joilla on kokemusta sanojen ja lauseid
Tämä on varsin ainutlaatuinen näkökulma hindulaisuuteen, koska Jumala on yksi, mutta Hän voi ilmentyä miljardeissa eri muodoissa ja ja eri nimillä SAMANAIKAISESTI!. Siksi ulkopuolinen voi helposti saada vaikutelman, että hindut palvovat monia eri jumalia.
Tämä onkin yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä Intiaan tulevien keskuudessa: ”Hindut palvovat monia jumalia.”
Kyse ei kuitenkaan ole monien itsenäisten jumalien palvonnasta, vaan yhden korkeimman Jumalan eri ilmenemismuotojen ymmärtämisestä. Jumalan eri muodot edustavat Hänen rajattomia ominaisuuksiaan ja tehtäviään.
Puolijumalien (devojen) palvonta on eri asia, koska puolijumalat, joita on 33 miljoonaa ovat Jumalan alaisia olentoja, joilla on omat tehtävänsä maailmankaikkeuden ylläpidossa, mutta he eivät ole Korkein Jumala eivätkä samalla tasolla kuin Hän.
Tosin Intiassa palvotaan myös puolijumlia.
JOS JOKU PALVOO UNIVERSUMIN LUOJAA, PALVOO PUOLIJUMALAA, EI JUMALAA
JOS KRISTITYT PALVOVAT MAAILMAN LUOJAA, HE PALVOVAT PUOLIJUMALAA, ARKKITEHTIA, BRAHMAA, EIVÄT JUMALAA, MUTTA HE EIVÄT ITSE TIEDÄ SITÄ, MUTTA TOISAALTA BRAHMALLA EI OLE KRISTINUSKON VANHAN TESTAMENTIN JUMALAN VILLÄ LUONNETTA, JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU.
JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU - PAHIS.
USEISSA USKONNOISSA PALVOTAAN TOISSIJAISTA MAAILMAN LUOJAA, JOKA EI OLE JUMALA VAAN PUOLIJUMALA.
Ihmiset usein ei ymmärrä, että he palvovat puolijumalia, ei Jumalaa.
Ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.
Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.
Samalla tavalla tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.
Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä tietoa.
Brahma voi erehtyä, koska hän ei ole kaikkitietävä. Luomistyössään hän kuitenkin toimii Jumalalta saamansa ohjauksen mukaan. Hän on erittäin korkea mutta silti rajallinen, eli hän voi tehdä virheitä ja joutua harhaan. Mutta harvoin. Hän elää valtavan pitkän ajan, mutta hänkin on ajan alainen. Hänen elinikänsä on 100 vuotta hänen kronologian mukaan, minkä jälkeen koko maailmankaikkeus häviää. Brahmaa kunnioitetaan suurena puolijumalana, mutta me emme palvo häntä, vaikka kunnioitamme kui puolijumalaa. Monissa eri uskonnoissa tällä maailman toissijaisella luojalla on eri nimiä, ja häntä kuvitellaan Jumalaksi, mutta he palvovat toissijaista luojaa.
Jos joku palvoo maailman luojaa, hän ei palvo Jumalaa, vaikka kuvittelee niin. Jos joku palvoo maailman luojaa, hän ei palvo Jumalaa, vaan tavallista olentoa, kuten sinä ja minä. Hän on kuitenkin erittäin kehittynyt ja korkeatasoinen olento, jolla on hyvä karma, korkea moraali ja korkea etiikka. Vaikka hänen perusolemuksensa on tavallisen olennon, kuten kaikken muiden, ja hän on saanut voimansa Jumalalta, joka on antanut hänelle voiman ja tiedon luoda universumin jo valmiina olevasta malleista, eli eräänlainen arkkitehti, konstruktori.
Hän on siis toissijainen luoja. Hänen kehonsa on hienojakoinen. Hän ei ole biologinen elämänmuoto kuten me, vaan hänen kehonsa koostuu kokonaan intellektistä. Siksi hän on erittäin viisas.
------------------
Purāṇien esittämät etäisyydet heliosfäärille vastaavat hämmästyttävän hyvin Voyager-luotainten viimeisimpiä havaintoja.
https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500
Maailmankaikkeuden ikä
Kirjailija ja tutkija Siddhartha Chhabra on julkaissut tutkimustuloksensa kirjassa The Big Bang and the Sages. Yksi merkittävimmistä tiedoista on puraaninen arvio maailmankaikkeuden iästä. Viimeisten useiden tuhansien vuosien ajan puraanat ovat sisältäneet yksityiskohtaisia kuvauksia maailmankaikkeutemme historiasta sekä sen syntyajankohdasta.
Kun vedalaiset ajan yksiköt muunnetaan länsimaiseen ajanlaskuun, puraaninen arvio maailmankaikkeuden alusta on 13,82 miljardia vuotta.
Viimeisen sadan vuoden aikana tieteellinen tutkimus on vähitellen lähestynyt puraanista arviota. Viime aikoina kosmologit ovat arvioineet, että maailmankaikkeuden ikä on 13,801 miljardia vuotta.
https://miro.medium.com/v2/resize:fit:1204/format:webp/0*4LDFBB6aTWDAyzgz.png
Maan ikä
Nykyään tiedämme radiometrisen ajoituksen perusteella, että Maa on noin 4,5 miljardia vuotta vanha. Jos 1700- ja 1800-lukujen luonnontutkijat olisivat tunteneet Maan todellisen iän, varhaiset evoluutiota koskevat ajatukset olisi ehkä otettu vakavammin.
Mikä tahansa luomista koskeva teoria jää puutteelliseksi ilman arviota maailmankaikkeuden iästä, muodosta ja koosta.
Vedojen mukaan maailmankaikkeutemme on noin 155,52 biljoonaa ihmisvuotta vanha, ja sen kokonaiselinkaari on 311,04 biljoonaa ihmisvuotta (mikä vastaa Brahman 100 vuotta).
Srimad Bhagavatam 5.20.38 -tekstissä maailmankaikkeuden halkaisijaksi ilmoitetaan 500 000 000 yojanaa (yksi yojana vastaa noin 9 mailia, joten tämä olisi noin 4,5 biljoonaa mailia).
On kiinnostavaa huomata, että valon yhdessä päivässä kulkema matka
(186 000 000 × 3600 × 24 ≈ 16 biljoonaa mailia) on samaa suuruusluokkaa kuin (vedalaisen) maailmankaikkeuden ympärysmitta (kun ellipsiä approksimoidaan ympyrällä: maailmankaikkeuden ympärysmitta = 4 500 000 000 × 3,1416 ≈ 14 biljoonaa mailia).
Kalpan eli maailmankauden sanotaan koostuvan tuhannesta neljän jugan syklisarjasta, joista jokaisella on erilainen ominaisluonne. Erään arvion mukaan yksi jugasykli kestää 4,32 miljoonaa vuotta, ja kalpa koostuu 4,32 miljardista vuodesta. Nykyajan tiede puolestaan arvioi, että Maa on noin 4,543 miljardia vuotta vanha.
------------------------
Purāṇien esittämät etäisyydet heliosfäärille vastaavat hämmästyttävän hyvin Voyager-luotainten viimeisimpiä havaintoja.
https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500
------------------------
Monimaailmankaikkeuden (multiverse) käsite mainitaan useita kertoja hindulaisessa puraanisessa kirjallisuudessa, kuten Bhagavata Puranassa.
Tämän ajatuksen mukaan kaikki tässä maailmassa oleva on tarkoitettu muuttumaan ja sulautumaan takaisin täydellisempään kokonaisuuteen. Kun tämä tapahtuu, se jättää jälkeensä rauhan, hiljaisuuden ja hyvyyden tilan kaikkialle – lopullisena päämääränä kaikessa olemassaolossa.
Tämä muutoksen ja siirtymisen laki kuvaa aineen jatkuvaa muuntumista, kunnes se yhdistyy korkeimpaan rauhan, hiljaisuuden ja hyvyyden todellisuuteen ympärillämme. Tämän sanotaan lopulta johtavan myös sisäisen seesteisyyden kokemiseen.
Tämä shloka ei kuitenkaan käsittele pelkästään tieteen alkuräjähdysteoriaa…
Monimaailmankaikkeuden käsite eli MWI (Many-Worlds Interpretation)
Kvanttimekaniikan monimaailmatulkinnan (MWI) mukaan monet maailmat voivat olla olemassa rinnakkain samassa avaruudessa ja ajassa kuin meidän maailmamme. Muiden maailmojen olemassa
Ainutlaatuisuus on siinä, että tieto on kulkenut opetuslapseusketjussa opettajalta oppilaalle, joten niissä ei ole tapahtunut muutoksia. Yhdistävän voimansa, kaiken kattavan luonteensa ja universaalin lähestymistapansa vuoksi se on ainultlaatuinen.
Länsimaiset oppineet ja filosofit ovat usein tunnustaneet sen suuruuden ja kuvailleet sitä mitä innostavimmalla tavalla. He ovat aina korostaneet sekä tämän monimutkaisuutta että yksinkertaisuutta ja sitä, että se sulautuu täydellisesti jokaisen elämään aina hedelmöityshetkestä siirtymiseen tuonpuoleiseen. Sillä ei ole juurikaan merkitystä, onko ihminen vilpittömästi uskovainen vai ei, oppinut tai lukutaidoton.
Vedalaisuus ei perustu uskoon ja uskonnolliseen dogmiin vaan ihmisen käyttäytymiseen ja elämäntapaan. Tämä selittää myös suvaitsevaisuuden muita uskontoja ja uskomuksia kohtaan. Sen kannattajat uskovat, että kaikki uskonnot ovat erilaisia tapoja palvoa samaa Jumalaa (tai puolijumalaa).
Siksi mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen.
Mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.
Nykyään uskonnon ja tieteen välillä on suuri ero, mitä ei ollut muinoin. Uskonnosta on tullut uskomus, koska se perustuu todistamattomiin postulaatteihin, joita pidetään epätieteellisinä. Tiede sen sijaan perustuu siihen, mitä voidaan havaita ja todistaa kokemuksen avulla.
Mutta silti Vedoissa jäljitetään tiedon kokonaisuutta, ja niissä mainitaan ja jopa kuvataan se, mitä tiede ei vieläkään voi todistaa.
Pyhien tekstien jokaisella sanalla on sekä yleinen että erityinen merkitys, ja lisäksi kaikki sanan muodostavat tavut ovat hyvin toiminnallisia. Äänteellä, kieliopillisella muodolla, tavuihin jakamisella, osilla, sijalla lauseessa, ajan ja mahdollisen toiminnan merkityksellä on suuri semanttinen merkitys.
Vedojen tieteellinen arvo ihmiskunnan hyväksi voidaan helposti todentaa.
Ensiksikin meillä on runsaasti tietoa, jonka vedalaiset tietäjät ovat tallentaneet Kirjoituksiin.
Toiseksi jokainen Vedojen osa voidaan todentaa nykyaikaisen tieteen tulosten perusteella ja kolmanneksi se voidaan todentaa välittömällä kokemuksella ihmisen havaintokyvyn tasolla.
Vedat eivät rajoitu aineellisen maailman tutkimiseen, vaan ne koskevat myös ihmistä itseään tutkimuskohteena ja hänen suhdettaan aineelliseen ja henkiseen maailmaan.
Juuri tämä lähestymistapa tutkimukseen tekee vedalaisesta tieteestä täydellisen ja täysin ainutlaatuisen.
Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengelliseen viisauteen, siis yksinoikeutta.
Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.
Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.
Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.
Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.
Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.
Erilaisia ihmiselämän muotoja on universumissamme 400 000, kaikki heistä eivät ole biologisia elämänmuotoja.
Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.
Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.
Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.
He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.
He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.
Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.
Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.
He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.
Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.
Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.
Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.
Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.
Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.
Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.
Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.
Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.
Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.
Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.
Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.
Jos joku puhuu taivaista ja paratiiseista, joissa kadut on tehty kullasta, ja jos se on kaikki, mihin ihminen kykenee, ja jos se on hänen motiivinsa yläraja, se on silloin niin.
Itsekkyyden motiivi on ilmeisesti myös tärkeää ennen kuin ottaa seuraavan askelman, hieman korkeamman.
Niin sanotussa saatanallisessa pahassa ”hindulaisuudessa” – mitä tahansa tuo termi sitten tarkoittikaan – ihmiset eivät palvo lainkaan eri jumalia, vaan saman jumalan eri ilmentymiä, jotka kaikki ovat samaa jumalaa; puolijumalien palvonta on eri asia.
Jumalallinen Totuus on yksi, mutta Hän ilmenee lukemattomissa muodoissa. Jumala ei ole rajoittunut yhteen ainoaan ilmestymisen tapaan, vaan Hän paljastaa itsensä eri muodoissa niiden olentojen sydämille, jotka kaipaavat yhteyttä Häneen.
Jos joku tuntee erityistä vetoa tummansävyiseen Śrī Kṛṣṇaan, hän voi palvoa Häntä, jonka kauneus ja suloisuus vetävät puoleensa kaikkia sydämiä. Jos taas joku tuntee syvää rakkautta vaaleaan Balarāmaan, hän voi palvoa Häntä rajattoman voiman, veljellisen rakkauden ja jumalallisen suojelun lähteenä. Kuitenkin Kṛṣṇa ja Balarāma eivät ole toisistaan erillisiä olentoja — He ovat sama korkein persoonallinen Jumaluus, joka ilmenee kahdessa rakastettavassa muodossa.
Jumalan monet muodot ovat Hänen eri ilmaisuja. Koska jokainen sielu on ainutlaatuinen, Jumala antaa jokaiselle mahdollisuuden lähestyä Häntä sen muodon kautta, joka herättää sydämessä syvimmän rakkauden.
Siksi ihminen voi palvoa sitä Jumalan muotoa, joka tuntuu hänelle kaikkein läheisimmältä ja rakkaimmalta. Kaikki aidot lähestymistavat johtavat samaan äärettömään Persoonaan, joka armollisesti ilmenee monin eri tavoin täyttääkseen rakastajiensa sydämet.
Kaikkinämä muodot eivät ole toisistaan erillisiä jumalia eivätkä itsenäisiä absoluutteja. He ovat yhden advaya-jñāna-tattvan, jakamattoman absoluuttisen todellisuuden, persoonallisia manifestaatioita. Bhagavān kykenee laajenemaan äärettömästi, koska Hänen toimintansa perustuu acintya-śaktiin, käsittämättömään hengelliseen energiaan. Materiaalisessa maailmassa kokonaisuus vähenee jakaantuessaan, mutta hengellisessä todellisuudessa täydellisyys voi synnyttää rajattomasti lisää täydellisyyttä ilman minkäänlaista heikkenemistä.
-----------------------
Śrī Īśopaniṣad
Tieto, joka tuo meidät lähemmäksi Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta, Kṛṣṇaa.
Kutsurukous:
oṁ pūrṇam adaḥ pūrṇam idaṁ
pūrṇāt pūrṇam udacyate
pūrṇasya pūrṇam ādāya
pūrṇam evāvaśiṣyate
Jumaluuden Ylin Persoonallisuus on täydellinen ja koska Hän on absoluuttinen ja täydellinen, niin kaikki Hänestä emanoituvat ilmentymät, kuten tämä ilmiömaailma, on varustettu kaikella tarpeellisella, koska se on itsessään täydellinen kokonaisuus. Kaikki, mikä lähtee Täydellisestä Kokonaisuudesta on Itsessään Täydellistä. Täydellisenä Kokonaisuutena Hän on täydellisessä tasapainossa, vaikka Hänestä lähtee niin monia täydellisiä osasia.
Kun ihmiset väittävät, että "hindulaisuudessa palvotaan monia jumalia", he yksinkertaistavat asiaa liikaa. Kyse ei ole useiden toisistaan riippumattomien jumalien palvonnasta.
On olemassa yksi korkein Jumala, joka voi ilmaista itsensä lukemattomissa täydellisissä persoonallisissa muodoissa. Nämä muodot eivät ole eri jumalia, vaan saman Jumalan erilaisia persoonallisia ilmenemismuotoja. He ovat yhtä Jumalaa samalla tavoin kuin yksi ihminen voi olla samanaikaisesti lapsi vanhemmilleen, vanhempi omille lapsilleen, ystävä ystävilleen ja opettaja oppilailleen jne. Roolit ovat erilaisia, mutta persoona on sama. Ero on siinä, että Jumalan kyky ilmaista itseään on rajaton.
Esimerkiksi Śrī Kṛṣṇa ja Śrī Balarāma eivät ole kaksi erillistä jumalaa. He ovat yksi ja sama korkein Persoona, joka ilmenee kahdessa muodossa jne.
Ihmiset kokevat Jumalan eri tavoin, koska jokainen yksilö on erilainen. Siksi Jumala antaa mahdollisuuden lähestyä itseään siinä muodossa, joka herättää kussakin ihmisessä syvimmän rakkauden ja luottamuksen.
Kyse ei ole siitä, että olisi monta korkeinta todellisuutta, vaan siitä, että yksi ääretön Jumala voi kohdata erilaiset ihmiset eri tavoin.
Tämä on myös tärkein ero Jumalan persoonallisten muotojen ja puolijumalien välillä. Puolijumalat eivät ole korkeimpia jumalia eivätkä Jumalan kilpailijoita. He ovat Jumalan palvelijoita, joille on uskottu erilaisia tehtäviä maailmankaikkeuden ylläpitämisessä. Heitä voidaan kunnioittaa, mutta he eivät ole kaiken alkuperäinen lähde.
Todellisuus on pohjimmiltaan yksi. Jumala voi kuitenkin ilmaista itsensä rajattomasti menettämättä mitään itsestään. Aineellisessa maailmassa jokin kokonaisuus pienenee, kun siitä erotetaan osia. Jumalan kohdalla näin ei ole. Jokainen Hänen ilmenemismuotonsa on Jumala, eikä alkuperäinen Jumala vähene.
Tästä syystä ei pidä ymmärtää monijumalaisuutena tavallisessa merkityksessä. Sen mukaan on olemassa yksi ääretön Jumala, joka voi ilmoittaa itsensä lukemattomilla
Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.
Minkä tahansa uskonnollisen perinteen tutkimisessa on ensimmäiseksi otettava huomioon uskonnollisen hermeneutiikan menetelmät. Hermeneutiikka on tulkinnan taidetta, teoriaa tekstien, myös pyhien kirjoitusten tekstien, tulkinnasta ja ymmärtämisestä.
Tutkiessaan mitä tahansa pyhää teosta tutkija kohtaa väistämättä ongelman sen oikeasta tulkinnasta ja ymmärtämisestä.
Tämä ongelma on erityisen akuutti, kun luetaan Vedalaisia jne. tekstejä.
Esimerkiksi sanskritin kielessä, jolla Veda-kirjat on kirjoitettu, jokaisella sanalla voi olla yhdeksästä neljäänkymmeneen jne. eri merkitystä, ja vastaavasti jokainen shloka (”jae”) voidaan lukea eri tavoin.
Näin ollen ei ole helppoa ymmärtää tiettyyn tekstiin sisältyvää tarkkaa merkitystä. Tämä tehtävä olisi mahdoton ratkaista, jos Veda ei alun perin sisältäisi vihjeitä.
Veda-tekstien lukemiseen on Vedoissa menetelmä, joka auttaa ymmärtämään vedalaisten kirjoitusten suoran merkityksen ja välttämään väärintulkintoja .
Tämä tehtävä olisi ollut ratkaisematon, elleivät Vedat itse olisi alun perin sisältäneet avainta ratkaisuun.
Pyhien tekstien tulkintaongelma on läsnä myös muissa uskonnoissa.
Pyhien tekstien semanttista moninaisuutta hyväksikäyttäen ihmiset tulkitsevat näitä kirjoja usein omien tarpeidensa ja intressiensä mukaan.
Tämä tarina havainnollistaa, miten ilmeisetkin tekstit voidaan tulkita omalla tavalla, jos halutaan. Entä kirjoitusten esoteerisemmat osat? Valitettavasti ihmisillä on usein taipumus tulkita pyhien kirjojen ohjeita väärin, jotta asiat pysyisivät ”yksinkertaisina”.
Niinpä tekstin oikean, väärentämättömän ymmärtämisen tiede on kaiken henkisen harjoittelun perusta.
Se on eräänlainen avain, jonka puuttuminen mitätöi kaikki yrityksemme ymmärtää pyhiä tutkielmia.
Sanskritin ymmärtäminen ei tarkoita ainoastaan sanojen kääntämistä toiselle kielelle, vaan myös kieliopin, käsitteiden, filosofisen taustan ja perinteisten merkityskerrostumien tuntemista.
Vedalaisessa filosofiassa puhutaan yleisesti kuudesta pääkoulukunnasta, joilla kullakin on omat tulkintamenetelmänsä ja filosofiset lähtökohtansa. Vaikka nämä koulukunnat perustuvat samoihin pyhiin teksteihin ja lukevat samoja sanskritinkielisiä lähteitä, ne voivat päätyä hyvin erilaisiin johtopäätöksiin.
Tämä osoittaa, kuinka hienovarainen ja haastava sanskritin ymmärtäminen on. Pienikin ero sanan merkityksen, kieliopillisen rakenteen tai asiayhteyden tulkinnassa voi johtaa täysin erilaiseen filosofiseen näkemykseen.
Tarkastelemme siis sitä, kuinka totuutta käsittelevistä teksteistä voidaan päätyä virheellisiin johtopäätöksiin. Tämä ei johdu välttämättä itse tekstistä, vaan usein siitä, että lukijan ymmärrys,
Nykymaailmassa monilla ei ole syvällistä sanskritin kielen tuntemusta eikä pitkäaikaista perehtymistä vedalaiseen ajatteluperinteeseen. Tämän vuoksi samaa alkuperäistä lähdettä voidaan lukea eri tavoin, ja eri tulkitsijat voivat päätyä jopa vastakkaisiin näkemyksiin.
Sanskrit ei ole pelkästään kieli, vaan kokonainen tiedon ja filosofisen ajattelun järjestelmä, jonka täydellinen ymmärtäminen edellyttää sekä kielellistä että henkistä perehtyneisyyttä.
Intian oppi. Idän oppi
”Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään”
”Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä.”
"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."
Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".
Mikä niistä?
Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.
Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.
On perinteitä, jotka korostavat tiedon tietä.
On joogaperinteitä.
On ei-teistisiä filosofioita.
On jopa materialistisia koulukuntia, jotka eivät hyväksyneet jumalia tai jälleensyntymää.
Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:
"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."
Mitä sillä tarkoitetaan?
Katolisuutta?
Protestanttisuutta?
Ortodoksisuutta?
Ateismia?
Eksistentialismia?
Platonin filosofiaa?
Tieteellistä maailmankuvaa?
Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.
Lisäksi kysymys kuuluu:
Mihin sen pitäisi auttaa?
Jos joku sanoo, ettei jokin oppi auta "taivaaseen pääsyssä", hän on jo lähtenyt omasta uskonnollisesta oletuksestaan ja arvioi kaikkia muita sen mittarilla.
Mutta monet intialaiset traditiot eivät edes aseta kysymystä samalla tavalla.
Niissä ei "pelastumisesta taivaaseen" kristillisessä merkityksessä, vaan esimerkiksi vapautumisesta saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä, kiintymyksestä ja kärsimyksestä.
Toinen kysymys on vielä mielenkiintoisempi:
Jos miljoonat ihmiset ovat miljoonien vuosien ajan löytäneet näistä perinteistä merkitystä, moraalia, rauhaa ja henkisiä harjoituksia, voidaanko yksinkertaisesti sanoa:
"Se ei ole koskaan auttanut mitään."
Vai kertooko tuo enemmän puhujan omasta näkökulmasta kuin itse perinteistä?
Ehkä tarkempi lause olisi:
"Se ei auta minua, koska en hyväksy sen lähtökohtia."
Se olisi rehellisempi väite.
Mutta väite siitä, että kokonainen miljoonia vuosia vanhojen filosofisten ja uskonnollisten traditioiden maailma olisi "ei mitään", vaatii ensin ymmärtämään, mitä ollaan arvostelemassa.
Muuten ei arvostella oppia.
Arvostellaan vain omaa mielikuvaa siitä.
"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."
Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".
Mikä niistä?
Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.
Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.
Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:
"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."
Mitä sillä tarkoitetaan?
Katolisuutta?
Protestanttisuutta?
Ortodoksisuutta?
Ateismia?
Eksistentialismia?
Platonin filosofiaa?
Tieteellistä maailmankuvaa?
Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.
"Tuo oppi ei auta ihmistä pääsemään taivaaseen."
hän on jo ottanut lähtökohdakseen tietyn uskonnollisen järjestelmän sisäisen käsityksen siitä, mitä ihmisen ongelma on ja mikä on ratkaisu siihen.
Toisin sanoen hän ei ensin kysy:
"Mikä tämän perinteen oma tavoite on?"
vaan hän kysyy:
"Auttaako tämä perinne saavuttamaan sen tavoitteen, jonka minun oma perinteeni määrittelee?"
Siinä on suuri ero.
Se olisi sama kuin arvostelisi lääkettä siitä, ettei se korjaa sellaista sairautta, jota varten sitä ei ole edes tarkoitettu.
Jos joku valmistaa lääkkeen päänsärkyyn, ei ole järkevää sanoa:
"Tämä lääke on hyödytön, koska se ei paranna murtunutta luuta."
Ongelma ei välttämättä ole lääkkeessä, vaan siinä, että sille annetaan väärä tehtävä.
Samoin monet intialaiset filosofiset ja uskonnolliset traditiot eivät lähtökohtaisesti kysy:
"Miten pääsen kristillisen käsityksen mukaiseen taivaaseen?"
Ne kysyvät erilaisia kysymyksiä:
Miksi ihminen kärsii?
Miksi tietoisuutemme samaistuu rajalliseen kehoon ja mieleen?
Mikä on tietämättömyyden alkuperä?
Miten ihminen vapautuu harhasta, kiintymyksestä ja sisäisestä levottomuudesta?
Mikä on todellinen itse?
Mikä on ihmisen suhde jumalalliseen todellisuuteen?
Näihin kysymyksiin eri intialaiset traditiot antavat erilaisia vastauksia.
Joissakin puhutaan mokṣasta, vapautumisesta syntymän ja kuoleman kierrosta eli saṃsārasta.
Joissakin korostetaan jñānaa, vapauttavaa tietoa todellisuuden luonteesta.
Joissakin harjoitetaan erilaisia joogisia teitä, joiden tavoitteena on tietoisuuden muuttuminen ja syveneminen.
Buddhalaiset traditiot puolestaan puhuvat esimerkiksi kärsimyksen juurten ymmärtämisestä ja vapautumisesta kiintymyksestä.
Näissä kaikissa on oma sisäinen logiikkansa.
Siksi ulkopuolinen arvio:
"Tämä ei auta, koska se ei vie taivaaseen minun määrittelemälläni tavalla"
ei vielä ole neutraali havainto.
Se on yhden maailmankuvan käyttämistä kaikkien muiden mittarina.
Vielä kiinnostavampi kysymys on tämä:
Jos jokin perinne olisi miljoonien vuosien ajan ollut täysin merkityksetön ja kykenemätön auttamaan ketään, miten se olisi säilynyt, kehittynyt ja vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään?
Tämä ei yksin todista, että jokin oppi olisi automaattisesti totta.
Mutta se osoittaa, että väite:
"Se ei ole koskaan auttanut mitään"
on hyvin vahva väite.
Se ei ole enää filosofinen arvio.
Se on väite miljoonien ihmisten kokemuksista, elämäntavoista ja henkisistä harjoituksista.
Monet ihmiset eri kulttuureissa ovat löytäneet uskonnollisista ja filosofisista perinteistä:
merkityksen kokemuksen
eettisiä periaatteita
yhteisön
mielen harjoittamisen menetelmiä
rauhaa vaikeuksien keskellä
tapoja käsitellä kuolemaa ja kärsimystä
Silloin rehellisempi muotoilu voisi olla:
"Tämä perinne ei auta minua, koska en hyväksy sen perustavia oletuksia."
Se on täysin ymmärrettävä kanta.
Ihminen voi olla kristitty, hindu, buddhalainen, ateisti tai jonkin muun maailmankuvan kannattaja ja pitää omaa näkemystään totuutena.
Mutta ero on siinä, sanooko:
"Minä en hyväksy tätä."
vai:
"Tämä ei ole koskaan auttanut ketään."
Ensimmäinen on henkilökohtainen vakaumus.
Jälkimmäinen väittää tuntevansa kaikkien muiden kokemukset paremmin kuin he itse.
Siksi väite "Intian oppi ei auta" on ensinnäkin ongelmallinen siksi, että se ei oikeastaan sano mitään täsmällistä. Se on niin laaja yleistys, että se menettää merkityksensä.
Se muistuttaa väitettä:
"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."
Mitä sillä tarkoitetaan?
Katolisuutta?
Protestanttisuutta?
Ortodoksisuutta?
Ateismia?
Eksistentialismia?
Platonin filosofiaa?
Stoalaisuutta?
Tieteellistä maailmankuvaa?
Kukaan ei pitäisi tällaista väitettä vakavasti otettavana, koska Eurooppa ei ole yksi oppi eikä yksi ajatusjärjestelmä. Sama koskee Intiaa.
"Intialainen oppi" ei ole yksi asia. Se ei ole yksi kirja, yksi jumalakäsitys, yksi filosofia tai yksi vastaus elämän ongelmiin. Se on valtava joukko erilaisia perinteitä, jotka ovat syntyneet tuhansien vuosien aikana ja jotka ovat usein keskenään erimielisiä jopa kaikkein perustavimmista kysymyksistä.
Kun joku sanoo "Intian oppi ei auta mitään", hän tekee siis saman virheen kuin väittäessään, että "eurooppalainen ajattelu on turhaa". Hän ottaa kokonaisen maanosan historian, kulttuurit, filosofiat ja uskonnot ja puristaa ne yhdeksi kuvitteelliseksi paketiksi — vain voidakseen torjua sen yhdellä lauseella.
Se ei ole argumentti. Se on luokitteluvirhe.
On aivan eri asia sanoa:
"En hyväksy advaita-vedāntan metafysiikkaa."
tai:
"En usko buddhalaisen nirvāṇa-käsityksen olevan oikea vastaus ihmisen kärsimykseen."
jne.
Näistä voidaan keskustella, koska ne kohdistuvat johonkin tiettyyn ajatukseen.
Mutta lause "Intian oppi ei auta" ei vielä kerro, mitä oppia tarkoitetaan, mitä ongelmaa sen pitäisi ratkaista tai millä perusteella sitä arvioidaan.
Se kertoo lähinnä puhujan omasta lähtökohdasta: hän on päättänyt jo etukäteen, että tietyn alueen perinteet ovat väärässä, eikä hän enää erottele niitä toisistaan.
Maantiede ei ole filosofia.
Intia ei ole oppi. Eurooppa ei ole oppi. Maantieteellinen nimi ei vielä ole argumentti.
"Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä."
Jos joku sanoo: "Se ei auta elämän ongelmissa, kuten taivaaseen pääsyssä", siinä on jo mukana oletus, että kaikkien ihmisten pitäisi tavoitella juuri kristillisesti ymmärrettyä taivasta ja että kaikki muut traditiot pitäisi arvioida sen yhden käsitteen kautta.
Mutta jos ihminen ei edes pidä kristillistä taivaskäsitystä tavoitteena, väite ei osu hänen kysymykseensä.
Se on vähän kuin sanoisi:
"Tämä kartta on huono, koska se ei johda paikkaan, johon en ole koskaan halunnut mennä."
Monissa intialaisissa perinteissä elämän perimmäinen päämäärä ei ole "pääsy taivaaseen" samalla tavalla kuin monissa kristillisissä tulkinnoissa. Jotkut tavoittelevat esimerkiksi vapautumista saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä ja kärsimyksestä. Toisissa suuntauksissa korostuvat jumalallinen yhteys, eettinen elämä, tietoisuus tai henkinen harjoitus.
Siksi väite "se ei auta taivaaseen pääsyssä" on hieman kehämäinen:
Ensin oletetaan, että taivas kristillisessä merkityksessä on ainoa oikea päämäärä.
Sitten arvioidaan kaikki muut traditiot sillä perusteella, johtavatko ne tähän samaan päämäärään.
Lopuksi todetaan, että ne eivät johda siihen, minkä jo alussa määriteltiin ainoaksi oikeaksi.
Tarkempi kysymys olisi:
"Auttaako tämä traditio saavuttamaan sen päämäärän, jota sen omat seuraajat tavoittelevat?"
Silloin keskustelu muuttuu reilummaksi. Voi arvioida eri oppien ajatuksia, perusteluja ja seurauksia ilman, että yksi uskonnollinen oletus asetetaan automaattisesti kaikkien muiden mittapuuksi.
Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole edes olemassa. Kun länsimaiset matkailijat, englantilaiset siirtomaavalloittajat näkivät kulttien ja myyttien moninaisuuden, vaikka ne on koottu yhteen ainoaan johtajaan, he lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.
He lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.
JOTEN KÄSITE "HINDU" ON VÄÄRÄ JA SELLAISTA ASIAA KUIN HINDU EI OLE EDES OLEMASSA.
Sanaa hindulaisuus käytetään kuuntelijakunnan tason vuoksi.
Intiassa on monia eri väestöryhmiä, tuhansia eri uskontoja, lukuisia eri filosofioita, paljon eri uskontoja, kuten myös kristinusko, islam jne. Minkälaisen "hindulaisuuden" haluatte valita? Kristinusko on myös hindulaisuutta, koska Intiassa on paljon kristittyjä.
Nimen "hindu" kehittivät ulkopuoliset, valloittajat, jotka eivät osanneet lausua Sindhu-joen nimeä oikein. Sanskritin leksikografi Sir Monier Williamsin mukaan sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä. Joidenkin lähteiden mukaan Aleksanteri Suuri oli se, joka nimesi Sindhu-joen ensimmäisenä uudelleen Induksi ja jätti pois sen alkukirjaimen "S", mikä helpotti kreikkalaisten ääntämistä. Tämä tuli tunnetuksi nimellä Indus. Tämä tapahtui, kun Aleksanteri tuloksetta yritti valloittaa Intian noin vuonna 325 eaa. Hänen makedonialaiset joukkonsa kutsuivat sen jälkeen Induksen itäpuolella olevaa maata Intiaksi, ja tätä nimeä käytettiin erityisesti Britannian hallinnon aikana. Tätä ennen alueen vedainen nimi oli Bharath Varsha, ja monet ihmiset kutsuvat sitä edelleen mieluummin sillä nimellä.
Myöhemmin, kun muslimimaahantunkeutujat saapuivat muun muassa Afganistanista ja Persiasta, he kutsuivat Sindhu-jokea - hindujoki. Tämän jälkeen nimitystä "hindu" käytettiin kuvaamaan asukkaita, jotka olivat kotoisin siitä Intian luoteisprovinssista, jossa Sindhu-joki sijaitsee, ja itse aluetta kutsuttiin nimellä "Hindustan". Koska sanskritin äänne "S" muuntuu parseekielessä "H:ksi", muslimit lausuivat Sindhun "hinduksi", vaikka alueen asukkaat eivät tuolloin itse käyttäneet nimeä "hindu". Muslimi-ulkomaalaiset käyttivät tätä sanaa yksilöidäkseen kyseisellä alueella asuvien ihmisten ja uskonnon. Tämän jälkeen myös intialaiset mukautuivat näihin vallanpitäjien asettamiin normeihin ja käyttivät nimityksiä hindu ja Hindustan. Muuten sanalla ei ole mitään merkitystä paitsi niille, jotka antavat sille arvoa tai käyttävät sitä nyt mukavuussyistä.
Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.
“Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite
Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? ...on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.
... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.
Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.
Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.
Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.
Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.
Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.
Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.
Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.
Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.
(S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.
S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.)
Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.
Käännösvirheet suomen kielellä, muutama katkelma vastauksesta, eri kohdista.
Miksi Vedojen sisältö ei ole kaikille helposti hyväksyttävää ja miksi monet eivät ole kiinnostuneita siitä?
V. K. Prabhu vastaa:
Ensimmäinen syy on se, että puhuja itse ei välttämättä ole vielä syvästi ymmärtänyt näitä asioita, jolloin hän ei pysty välittämään niitä elävästi.
Toinen ja tärkeämpi syy on se, että ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.
Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.
Samalla tavalla.... tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.
Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä ... tietoa.
...
Vedoissa on tietoa kaikesta. Miksi modernit saavutukset (ydinenergia, lääketiede, fysiikka, matematiikka jne.) ovat kehittyneet vasta viime vuosikymmeninä? Miksi 100, 300 tai 500 vuotta sitten eläneet tiedemiehet eivät soveltaneet tätä tietoa käytännössä, vaikka he tutkivat Vedoja?
Käännösvirheet suomen kielellä, muutam katkelma vastauksesta, eri kohdista.
V. K. Prabhu vastaa:
Kysymyksessä oletetaan, että Vedat olisivat helposti kaikkien luettavissa ja ymmärrettävissä samalla tavalla kuin moderni tieteellinen kirjallisuus. Tämä ei kuitenkaan vastaa vedisen perinteen omaa käsitystä.
Ensinnäkin, Vedojen tutkiminen ei ole pelkkää kielellistä lukemista. Vaikka joku osaisi sanskritia ja lukisi tekstejä, se ei vielä tarkoita Vedojen todellista ymmärtämistä. Vedojen ymmärtäminen vaatii perinteen mukaan upanan, eli henkisen vastaanottamisen, vihkimyksen ja opettaja–oppilas -ketjun (paramparā).
Lisäksi Vedojen tutkiminen liittyy myös henkilön luonteeseen ja sisäiseen puhtauteen. Ilman tiettyjä moraalisia ja henkisiä ominaisuuksia syvempi merkitys ei avaudu.
Perinteisesti yhden Veda-tekstin (esimerkiksi Rg-vedan) systemaattinen opiskelu opettajan johdolla saattoi kestää vuosia, jopa seitsemän vuotta. Kysymys kuuluu: kuinka moni moderni tiedemies on koskaan opiskellut Vedat tällä tavalla, perinteisessä oppijärjestelmässä? Vastaus on käytännössä: ei kukaan.
Siksi se, mitä usein kutsutaan ”Vedojen tuntemiseksi”, on vain pinnallinen kielellinen tutustuminen — kuin ohut pintakerros ilman syvempää ymmärrystä.
Vedat eivät myöskään ole vain kirjoja tai historiallista tietoa. Vedinen perinne kuvaa niitä elävänä tietona, joka ilmenee ihmisen tietoisuudessa. ...
...
Toinen näkökulma liittyy siihen, miksi tällaista tietoa ei ole käytetty laajasti aiemmin.
Vedinen tieto on perinteisesti ollut tarkoituksella suojattua. Se ei ole ollut massakäyttöön tarkoitettu samalla tavalla kuin nykyinen tieteellinen tieto. Sitä on välitetty valikoiduissa perimyslinjoissa, joissa vaaditaan sekä koulutusta että luonteen puhtautta.
Tätä voidaan verrata moderniin esimerkkiin: ydinaseisiin liittyvä tieto ei ole vapaasti kaikkien käytettävissä. Kukaan ei odota, että kuka tahansa saisi käyttöönsä tällaisen teknologian ilman koulutusta tai vastuuta.
Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tiedon tasot ovat olleet ”suojattuja” ja annettu vain niille, jotka ovat siihen kelvollisia.
Siksi ei ole niin, että ”tieto oli olemassa mutta sitä ei käytetty”, vaan pikemminkin: tietoa ei ollut tarkoitettu tai annettu yleiseen käyttöön samalla tavalla kuin modernissa tieteessä.
---------------
Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.
-----------------------------
Onko sielu luotu? Onko sielujen määrä aina sama?
Seuraava kysymys tulee käyttäjältä nimeltä ...
”Jos Jumala on kaiken lähde, silloin Hän on myös sielun lähde. Tarkoittaako se, että sielu on jossakin vaiheessa luotu? Onko sielujen määrä aina sama? Jos uusia sieluja ei enää luoda, tarkoittaako se, että niitä oli alun perin tietty määrä ja että tämä määrä pysyy ikuisesti samana?”
V. K. Prabhu vastaa
Tämä on tietenkin hyvin syvällinen kysymys, mutta siihen voidaan vastata yksinkertaisen vertauksen avulla.
Toisaalta voidaan sanoa, että sielut ovat lähtöisin Jumalasta, mutta toisaalta niitä ei ole ”luotu” ajallisessa merkityksessä. Bhagavad-gītān 2. luvun 12. säkeessä Kṛṣṇa sanoo:
“na tv evāhaṁ jātu nāsaṁ
na tvaṁ neme janādhipāḥ
na caiva na bhaviṣyāmaḥ
sarve vayam ataḥ param”
”Koskaan ei ollut aikaa, jolloin Minua ei olisi ollut, sinua ei olisi ollut tai näitä kuninkaita ei olisi ollut. Eikä tule aikaa, jolloin lakkaisimme olemasta.”
Tällä säkeellä Kṛṣṇa vahvistaa sielun ikuisuuden.
Silloin herää kysymys: kuinka sielu voisi olla joskus luotu, jos ei koskaan ollut aikaa, jolloin sitä ei ollut olemassa?
Tässä yksinkertainen vertaus auttaa meitä ymmärtämään asian. Aurinko, jonka näemme joka päivä, säteilee valoa. Yhtäältä voidaan sanoa, että auringonsäteet ovat lähtöisin auringosta. Mutta toisaalta ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin aurinko olisi ollut olemassa ilman säteitään. Näin ollen säteet ovat auringon ilmentymä, mutta ne ovat olemassa yhtä kauan kuin aurinkokin.
Samasta syystä, niin kauan kuin Jumala on olemassa — ja Hän on olemassa ikuisesti — myös sielut ovat olemassa ikuisesti.
Miksi keskiajalla vain harvat tunsivat nämä asiat?
V. K. Prabhu vastaa:
Kysytään, miksi vedinen tieto oli aiemmin vain harvojen saatavilla, vaikka se vaikutti olevan olemassa.
Syynä on yksinkertaisesti se, että tämä tieto ei ole koskaan ollut tarkoitettu yleiseksi massatiedoksi samalla tavalla kuin nykyinen koulutusjärjestelmä.
Sitä voidaan verrata hyvin salaiseen järjestelmään tai erityiseen osaamiseen. Esimerkiksi nykymaailmassa ei anneta ydinaseisiin liittyvää tietoa kenelle tahansa. Siinä on äärimmäinen turvallisuus- ja vastuukontrolli. Kukaan ei ajattele, että ”otetaanpa kuka tahansa ja annetaan hänelle ohjusjärjestelmä”.
Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tietotasot ovat olleet suojattuja. Niitä on annettu vain niille, joilla on sekä henkinen että moraalinen kelpoisuus vastaanottaa niitä.
Lisäksi moderni ihminen ei välttämättä ole edes psykologisesti tai henkisesti valmistautunut tällaiseen tietoon. Siksi perinne on pitänyt sen rajattuna.
Kysymys:
Milloin ja miksi Vedat tulivat laajemmin saataville?
V. K. Prabhu vastaa:
Vedinen tieto alkoi vähitellen tulla laajemmin saataville 1700–1800-luvuilla, kun eurooppalaiset tutkijat alkoivat kääntää sanskritin tekstejä omille kielilleen.
Mielenkiintoisesti tämä tapahtui myös historiallisesti samaan aikaan, kun Intiassa oli jo aiemmin alkanut...
...
...
1400–1500-luvuilla. Hänen jälkeensä alkoi kulttuurinen ja henkinen ”uudelleen herääminen”.
Tätä voidaan verrata myös laajempaan ajatukseen: kun siirrytään aikakaudesta toiseen (yuga-siirtymät), tietoisuuden taso yhteiskunnassa muuttuu. Näissä siirtymissä esiintyy usein ”pimeyden tihentymistä” — vaikea vaihe, jossa syvempi tieto ei ole helposti nähtävissä tai ymmärrettävissä.
Siksi ei ole vain kyse siitä, että tieto olisi ollut piilossa, vaan myös siitä, että yhteiskunnallinen ja henkinen vastaanottokyky vaihtelee eri aikakausina.
Kun aikakausi muuttuu ja tietoisuus alkaa jälleen nousta, myös tällainen tieto alkaa tulla näkyvämmäksi ja saavutettavammaksi.
Kysymys:
Miksi ihmisille on vaikea selittää Vedojen totuutta ja miksi monet eivät usko siihen?
Monet ihmiset eivät ole kiinnostuneita näistä asioista, koska se, mitä Vedat kuvaavat — kuten sielu, jälleensyntymä ja karma — vaatii täysin erilaisen näkökulman todellisuuteen kuin se, johon he ovat tottuneet.
Ihminen yleensä hyväksyy vain sen, mikä sopii hänen nykyiseen maailmankuvaansa ja kokemukseensa.
Siksi ongelma ei ole pelkästään tiedossa itsessään, vaan siinä, että tietoisuuden taso ei aina ole valmis vastaanottamaan sitä.
Kun tieto ei vastaa ihmisen sisäistä kokemusta tai maailmankuvaa, se hylätään helposti tai se ei herätä kiinnostusta.
Tämän vuoksi Vedojen opetukset eivät avaudu kaikille samalla tavalla — vaan ne ymmärretään syvemmin vasta silloin, kun ihmisen oma tietoisuus alkaa muuttua.
Transkriptio.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä.
--------------------------
"Ymmärsinkö oikein, että jotta voi päästä pois jälleensyntymien labyrintista Maassa ja sen kaltaisilla planeetoilla, joilla vallitsevat laittomuus, julmuus ja muut sellaiset ilmiöt, täytyy palvella Korkeinta Jumalaa?
Täytyykö tämän tapahtua nimenomaan gauḍīya-vaiṣṇava- tai kṛṣṇalaisessa perinteessä? Vai voiko sen saavuttaa kristinuskon tai islamin kautta?
Ymmärsin niin, että jos ihminen on vain hyvä ja hurskas, se riittää ainoastaan siihen, että hän pääsee taivaallisiin maailmoihin, mutta ei henkimaailmaan. Siis ihmisen täytyy kuitenkin palvella Jumalaa. Mutta minkä uskonnollisen suuntauksen kautta?"
V. K. Prabhu vastaa:
Eri henkisissä perinteissä käsitys elämän lopullisesta päämäärästä on tietenkin erilainen. Vaikka kaikki puhuvat jonkinlaisesta paluusta Jumalan luo, henkimaailmasta tai siitä, mitä kutsutaan paratiisiksi, todellisuudessa ymmärryksen taso on erilainen.
En tietenkään voi puhua pätevästi kristinuskosta tai islamista. Tunnen nämä perinteet melko pinnallisesti, sanotaan se suoraan. Yksi asia on kuitenkin minulle ilmeinen: niiden päämäärät eroavat niistä päämääristä, joita vaiṣṇavoilla on.
Siksi ensimmäiseksi on määriteltävä päämäärä: mitä haluatte, mitä haluatte henkiseltä elämältänne. Ja kun olette määritelleet tämän päämäärän, voitte sitten valita sen, mitä kutsuitte niin hienolla sanalla, uskonnollisen suuntauksen tai perinteen, jonka kautta pyritte saavuttamaan tämän päämäärän.
Henkisellä polulla on tietynlainen asteikko tai hierarkia erilaisia päämääriä ja tasoja.
Esimerkiksi vähimmäistavoitteena jonkinlaiselle hurskaalle toiminnalle tai harjoitukselle voivat olla taivaalliset planeetat, jotka sijaitsevat aineellisen maailman sisällä.
Taivaallisia planeettoja ei pidä sekoittaa henkimaailmaan.
Esimerkiksi vähimmäistavoitteena jonkinlaiselle hurskaalle toiminnalle tai harjoitukselle voivat olla taivaalliset planeetat, jotka sijaitsevat aineellisen maailman sisällä.
Taivaallisia planeettoja ei pidä sekoittaa henkimaailmaan.
Ne ovat eri asioita. Taivaalliset planeetat ovat vain LOMAPAIKKOJA AINEELLISESSA MAAILMASSA.
Siis ensimmäinen vaihtoehto, vähimmäistavoite, on taivaalliset planeetat. Seuraava, korkeampi taso, ovat ylevämmät planeetat – suurten viisasten planeetat, kuten Maharloka, Janaloka, Tapaloka, Satyaloka – mutta nekin ovat edelleen aineellisen maailman sisällä.
Seuraavana tulee persoonaton brahman, valo. Tämä on jo aineellisen maailmankaikkeuden ulkopuolella.
Sen jälkeen tulee Vaikuntha, henkimaailma, joka on jo persoonallinen, ja siellä on erilaisia kategorioita: Vishnuloka, Krishnaloka. On myös erillisiä alueita Ayothassa, missä Herra Rama ja muut avatara ilmestyvät. Nämä ovat yksityiskohtia.
Kaikkiin näihin eri päämääriin johtavat hieman erilaiset prosessit. Kaikki ne kutsutaan bhaktiksi, mutta bhakti tapahtuu hieman eri suhteellisissa mielialoissa.
Jos haluaa päästä taivaaseen, svargaan, eli aineellisen maailman sisällä oleviin planeettoihin, täytyy harjoittaa hurskasta toimintaa. Ei riitä, että on vain hyvä ihminen luonteeltaan; on myös käytännössä osoitettava tämä.
Vedoissa tätä kutsutaan karmakandaksi, eli säännölliseksi ja jatkuvaksi hurskaaksi toiminnaksi.
Jotta pääsisi viisaiden planeetoille, täytyy kehittää tietoa. Tämä kuuluu vedalaisen polun toiseen osaan, jota kutsutaan jñāna-kandaksi. Siinä pyritään ymmärtämään sielun ja materian ero sekä muita hienovaraisia totuuksia.
Jotta pääsisi persoonattomaan Brahmaniin, tuohon aineellisen maailman ulkopuolella olevaan säteilyyn, täytyy meditoida siihen valoon. On harjoitettava askeesia ja uskottava olevansa samaa olemusta Brahman kanssa, ettei niiden välillä ole eroa. Tarkoituksena on sulautua siihen ja yhdistyä siihen.
Jotta pääsisi Vishnulokaan, on palvottava Vishnun nelikätistä muotoa. Jotta pääsisi Krishnalokaan, on palvottava Krishnaa. Näin ollen on olemassa erilaisia tasoja ja hieman erilaisia menetelmiä niiden saavuttamiseksi.
Näin ollen on olemassa erilaisia tasoja ja hieman erilaisia prosesseja. Pohjimmiltaan kyse on yhdestä ja samasta asiasta – palvelun prosessista – mutta mieliala on erilainen.
Esimerkiksi sellaiset harjoitukset kuin karma-kāṇḍa ja jñāna-kāṇḍa jättävät elävän olennon edelleen aineellisen maailman piiriin.
Jñāna-kāṇḍa voi vapauttaa ihmisen, jos hän ei enää meditoi suurten viisasten korkeampiin planeettoihin, vaan Brahmaniin. Silloin kyllä.
Ymmärtääkseni kristinuskon päämääränä on päästä Kristuksen luo. Mitä se tarkalleen tarkoittaa? Voin sanoa vain sen, minkä olen joskus maininnut aiemminkin: erään apokryfisen profeetta Jesajan evankeliumin mukaan Jesaja kohtasi Kristuksen seitsemännessä taivaassa.
Vedojen mukaan seitsemäs taso Maasta laskettuna on Brahmaloka, Brahmān planeetta. Näin ollen Kristuksen sanotaan olevan siellä.
Sikäli kuin olen ymmärtänyt, islamin korkein päämäärä on ikuinen autuus paratiisissa Tuomiopäivän jälkeen. Mitä he tarkalleen tarkoittavat paratiisilla, sitä en ryhdy kommentoimaan.
Vedalaisen käsityksen mukaan paratiisi ei kuitenkaan määritelmänsä perusteella voi olla ikuinen. Paratiisissa voidaan viipyä hyvin pitkän ajan, mutta ei ikuisesti, koska se kuuluu aineellisen maailman alueeseen, joka ajoittain tuhoutuu ja luodaan jälleen uudelleen.
Palatakseni siis lyhyesti kysymykseenne: määritelkää ensin päämääränne.
Palatakseni siis lyhyesti kysymykseenne: määritelkää ensin päämääränne.
Kun olette päättäneet, mitä todella haluatte saavuttaa, silloin valitaan kyseiseen päämäärään sopiva prosessi eli, kuten sanoitte, uskonnollinen suuntaus. Sen päätätte itse.
Seuraava kysymys.
"Kali-yugassa syntyy syntisiä ihmisiä. He toteuttavat syntisiä halujaan, koska muina aikoina se ei ole mahdollista."
Kyllä, kaikki on mahdollista.
Mutta missä nämä ihmiset olivat muina aikoina? Sielu on ikuisesti olemassa. Siis olinko minä Satya-yugassa ja muissa ajanjaksoissa, vai olinko "jäädytettynä"?
------------------
Transkriptio.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä.
---------------------
V. K. Prabhu vastaa:
Ei ole mitään jäädytystä. Elävä olento voi kehittyä ajanjaksosta toiseen positiivisessa mielessä, tai hän voi asteittain rappeutua ajanjaksosta toiseen. Te voitte nousta tai laskea henkisen portaan asteikolla.
Siksi, jos elävä olento on kehittänyt juuri nämä alhaiset halut, ja hän haluaa niiden jatkuvaa toteutumista – ei vain satunnaista, sillä satunnainen toteutuminen olisi mahdollista missä tahansa ajanjaksossa – niin aina on ollut demoneja, kylmiä ihmisiä ja rikollisia kaikissa ajanjaksoissa, ymmärrättekö?
Siis yksittäistapauksina tämä olisi voitu saada aikaan missä tahansa ajassa. Mutta Kali-yugassa synti muuttuu enemmistön elämäntavaksi. Ei enää ole vain yksittäistapauksia, vaan enemmistön normaali elämäntapa.
He eivät ymmärrä, että he tekevät syntiä. Heille tämä tuntuu jo täysin normaalilta.
Jos ihminen on rappeutunut tähän pisteeseen, hän syntyy Kali-yugaan.
Nyt sanotte: "Missä minä olin ajanjaksojen välillä? Jos nyt minulla on Kali-yugan haluja, olinko silloin jäässä?"
Ei. Jos elävän olennon alhaiset halut eivät jossain hetkessä voi toteutua, koska siihen ei ole olemassa olosuhteita, niin koska karmamme on monikerroksinen...
Jos siihen hetkeen ei ole olosuhteita, niin koska karmamme on hyvin monikerroksista, Paramātmā sijoittaa teidät olosuhteisiin, jotka ovat nyt olemassa, joissa toteutuvat toiset karmalliset kerrokset. Ymmärrättekö?
Sillä karmoja on valtava määrä, todella paljon.
Sitten, kun tulee sopiva aika – ajanjakso, olosuhteet, joita voi kutsua "suotuisiksi" halujen toteutumiselle – te pääsette siihen tilanteeseen. Tai Paramātmā voi yksinkertaisesti siirtää sielun väliaikaiseen sūkṣma-tilaan.
Sūkṣma tarkoittaa ilmenemätöntä tilaa. Elävät olennot pysyvät ilmenemättöminä, kunnes olosuhteet kypsyvät. Sitten he voivat siirtyä ja toteuttaa halunsa.
Tätä sūkṣmatva-tilaa voidaan verrata anabioosiin tai eräänlaiseen tiedottomaan uneen, mutta tämä ei ole mikään jäädytys. "Jäädytys" ei ole oikea termi.
“Miksi muinaisissa Vedoissa ei mainita Kṛṣṇaa?”
Vastaus:
Muinaisissa Vedoissa kyllä mainitaan Kṛṣṇa, mutta jotta sen voi nähdä, Vedoja täytyy lukea oikealla tavalla. Mitä ovat neljä pääasiallista Veda-kokoelmaa: Ṛg, Yajur, Sāma ja Atharva? Niitä voi kyllä löytää akateemisina painoksina ja lukea, mutta Vedoja ei varsinaisesti “lueta” niin kuin tavallista kirjaa.
Veda on kuin salaisuus, joka on suljettu seitsemän sinetin taakse. Se avautuu vain vedisen menetelmän kautta, ja tämä menetelmä on hyvin yksinkertainen: hyväksy guru. Ilman guruutta Vedojen tutkiminen, erityisesti näiden neljän Vedan, on erittäin vaikeaa.
Jos luulet, että voit vain avata elektronisen version ja hakutoiminnolla etsiä sanan “Kṛṣṇa”, ja koska et löydä sitä, päättelet että Kṛṣṇaa ei mainita Vedoissa – älä kiirehdi johtopäätöksiin.
Bhagavad-gītā sanoo: “Minä olen Om-kirjain vedisissä mantroissa.” Tämä Om esiintyy toistuvasti vedisissä mantroissa. Näin Kṛṣṇa on läsnä Vedoissa epäsuorasti, äänen ja merkityksen kautta.
Vedoja ei pidä ymmärtää pelkkinä teksteinä. Ne on tarkoitettu tiettyihin tarkoituksiin, ja niissä on kolme suurta osastoa: karma-kāṇḍa, jñāna-kāṇḍa ja bhakti-kāṇḍa.
Karma-kāṇḍa on suurin osa Vedoista, ja se on tarkoitettu niille, jotka haluavat materiaalisia hedelmiä. Jñāna-kāṇḍa on hieman pienempi ja tarkoitettu vapautumista etsiville. Bhakti-kāṇḍa on niille, jotka haluavat kehittää suhteen Jumalaan.
Suurin osa Vedoista käsittelee karma-kāṇḍaa, joten siellä Kṛṣṇa ei ole selvästi esillä. Mutta Upaniṣadeissa, jotka kuuluvat jñāna-kāṇḍaan, Kṛṣṇa esiintyy jo selkeämmin. Esimerkiksi tietyt Upaniṣadit kuvaavat Häntä suoraan.
Myös Ṛgvedassa on mantra:
“om tad viṣṇoḥ paramaṁ padaṁ sadā paśyanti sūrayaḥ”
Tämä tarkoittaa, että puolijumalat (sūrat) näkevät jatkuvasti Viṣṇun korkeimman aseman...
... Tässä Viṣṇu julistetaan korkeimmaksi.
On ymmärrettävä Viṣṇun ja Kṛṣṇan suhde. Brahmā itse selittää universumin luomista koskevissa teksteissä, että Mahā-Viṣṇu ja kaikki hänen muodot ovat Kṛṣṇan laajentumia. Näin saadaan kokonainen ja yhtenäinen kuva.
Śrīmad Bhāgavatam kutsuu Kṛṣṇaa nimellä “veda-guhya” – se, joka on piilotettu Vedoissa. Hän on ikään kuin luolaan kätketty tieto. Samoin Kṛṣṇa sydämessä (Paramātmana) on piilossa, emmekä näe Häntä suoraan.
Kṛṣṇa esiintyy Vedoissa myös epämääräisenä, ei-personaalisena äänenä. Hän pysyy piilossa Viṣṇun “takana”, koska useimmat ihmiset etsivät materiaalisia hedelmiä ja kääntyvät puolijumalien puoleen. Harva etsii Kṛṣṇaa rakkauden vuoksi.
Niille, jotka haluavat vapautumista tai aineellisia hedelmiä, Kṛṣṇa antaa mahdollisuuden palvoa puolijumalia. Mutta kun ihminen haluaa puhdasta rakkautta Jumalaan, silloin Kṛṣṇa paljastaa itsensä.
Bhagavad-gītā sanoo: “Vedaish cha sarvair aham eva vedyaḥ” – kaikkien Vedoiden tarkoitus on tuntea Minut.
Jos koko Vedojen tarkoitus on tuntea Kṛṣṇa, miksi sitten sanotaan, ettei Häntä mainita? Hänet kyllä mainitaan, mutta epäsuorasti ja asteittain paljastuvalla tavalla.
Eniten Kṛṣṇasta puhutaan kuitenkin Purānoissa, erityisesti sattvisissa Purānoissa kuten Śrīmad Bhāgavatam ja Padma Purāṇa.
Eräs opettaja kertoi, että hänen oppilaansa oli tyytymätön, koska hän ei ollut kuvannut suoraan Kṛṣṇaa ja Hänen palvelustaan. Hän kehotti kirjoittamaan erillisen teoksen, joka puhuu suoraan Jumalan persoonasta ja Hänen palvelemisestaan. Näin syntyi Bhagavad-gītān selitystraditio ja myöhemmät Purānat, joita kutsutaan Veda-kirjallisuuden kypsäksi hedelmäksi.
Purānat ovat Vedoja täydentävä osa – ei vähempiarvoinen, vaan täydentävä kuin kaulakorun lukko. Kaulakoru ei ole täydellinen ilman lukkoa. Lukko tekee kokonaisuuden käyttökelpoiseksi.
Ja tärkeä pointti on tämä: lukko tehdään samasta materiaalista kuin itse kaulakoru. Samoin Purānat ovat samaa vedistä tietoa, eivät eri asia. Siksi niiden merkitys, syvyys ja voima ovat täysin yhtäläiset Vedojen kanssa.
Eräs ihminen kysyi:
Olen tutkija, ja siksi ihmisen evoluution kysymys kiinnostaa minua. Kaikki, mikä on ajan vaikutuksen alaisena, kehittyy. Jumala elää ajan ulkopuolella, ja Hän saattoi luoda ihmiskunnan yhdessä silmänräpäyksessä. Mutta kun Hänen toimintansa projisoituu aineelliseen maailmaan, tuloksena on kaiken evoluutio. Sanokaa, olkaa hyvä, missä on virheeni?
V. K. Prabhu vastaa:
Rehellisesti sanottuna kysymys ei ole muotoiltu aivan selvästi, joten minullekaan ei ole täysin selvää, mitä tarkoitatte virheellä. Yritän kuitenkin vastata niin kuin ymmärsin kysymyksenne.
Virhe tässä tapauksessa on siinä, että tätä prosessia lähestytään hieman liian yksinkertaistetusti eikä ymmärretä sen mittakaavaa eikä sen tarkoitusta.
Kyseessä on hyvin monitasoinen prosessi.
Ensinnäkin, puhtaasti teknisestä näkökulmasta luominen tapahtuu kahdessa vaiheessa.
Ensimmäistä vaihetta kutsutaan sargaksi, eli näkymättömäksi luomiseksi, ja tätä prosessia johtaa Mahāviṣṇu. Tämä on Jumalan erityinen muoto, jonka tehtävänä on luominen. Juuri tässä sargan, eli näkymättömän luomisen vaiheessa, Mahāviṣṇun kehosta ilmenee pradhāna, niin sanottu ilmenemätön materia, eli materia potentiaalisessa tilassa.
Samassa vaiheessa luodaan myös syyn ja seurauksen laki, jotta oppisimme vastuullisuutta, tekisimme johtopäätöksiä ja niin edelleen.
Tässä samassa vaiheessa ilmenevät myös aineellisen luonnon kolme voimaa eli kolme guṇaa: hyvyys, intohimo ja tietämättömyys. Niiden erilaiset yhdistelmät synnyttävät kaiken moninaisuuden: erilaiset muodot, tilanteet ja niin edelleen.
Lisäksi tällä samalla tasolla luodaan eräänlainen käyttöjärjestelmä maailmankaikkeuden sisälle. Samalla tavoin kuin tietokoneeseen on asennettava käyttöjärjestelmä, sillä muuten ohjelmat eivät toimi, tämän käyttöjärjestelmän tehtävää hoitaa yksi Mahāviṣṇun ekspansioista, jota kutsutaan Paramātmaksi ja joka läpäisee kaiken.
Avaruuden läpäisee *Paramātma*, ja juuri tämän ansiosta tapahtuu tietty toimintojen yhteensovittaminen, tapahtumien keskinäinen yhteys sekä luonnonlakien toiminta.
Samassa vaiheessa tulee mukaan myös ajan tekijä. Aika on näkymätön voima, joka liikuttaa materiaa ja luo mahdollisuudet toiveidemme ja karmamme toteutumiselle.
Tämä kaikki kuuluu siis luomisen ensimmäiseen, näkymättömään vaiheeseen, josta vastaa *Mahāviṣṇu*. Kuten aivan oikein huomautitte, tämä ensimmäinen vaihe tapahtuu ajan ulkopuolella, koska *Viṣṇu* itse on ajan ulkopuolella. Hän kuitenkin käynnistää ajan – ikään kuin käynnistää ajastimen – koko tämän maailmankaikkeuden kehitystä varten.
Sen jälkeen alkaa luomisen toinen vaihe, jota kutsutaan *visargaksi*. Siinä aineelliset peruselementit kootaan yhteen ja niistä muodostetaan konkreettiset muodot. Jotta tämä voisi tapahtua, *Viṣṇu* valtuuttaa siihen erityisen olennon, jota kutsutaan *Brahmāksi*.
*Brahmā* on toissijainen luoja. Miksi toissijainen? Koska *Viṣṇu* on ensisijainen Luoja, kun taas *Brahmā* on toissijainen. *Viṣṇu* luo kaikki peruselementit, kaikki edellytykset ja lait, mutta *Brahmā* kokoaa ne yhteen. Siksi *Brahmāksi* tuleminen ei ole lainkaan helppoa. Hän on erittäin korkeasti kehittynyt elävä olento, jonka *Viṣṇu* valtuuttaa erityisillä Luojan valtuuksilla.
Joissakin perinteissä, esimerkiksi kristinuskossa, Jumalaa kutsutaan juuri Luojaksi. Vedat kuitenkin täsmentävät, että jos sanotaan Jumalan olevan Luoja, nämä kaksi roolia on erotettava selvästi toisistaan. Toissijainen luoja on *Brahmā*. Juuri hänet kristityt usein kuvaavat partaisena, iäkkäänä hahmona – kuva muistuttaa hyvin paljon *Brahmān* olemusta. Mutta varsinainen, ensisijainen Luoja on *Viṣṇu*.
Samassa vaiheessa tulee mukaan myös ajan tekijä. Aika on näkymätön voima, joka liikuttaa materiaa ja luo mahdollisuudet toiveidemme ja karmamme toteutumiselle.
Tämä kaikki kuuluu siis luomisen ensimmäiseen, näkymättömään vaiheeseen, josta vastaa *Mahāviṣṇu*. Kuten aivan oikein huomautitte, tämä ensimmäinen vaihe tapahtuu ajan ulkopuolella, koska *Viṣṇu* itse on ajan ulkopuolella. Hän kuitenkin käynnistää ajan – ikään kuin käynnistää ajastimen – koko tämän maailmankaikkeuden kehitystä varten.
Kristityt kuvaavat juuri hänet partaisena, iäkkäänä hahmona, ja tämä muistuttaa *Brahmān* olemusta. Sen sijaan alkuperäinen Luoja, joka toimii hienovaraisella tasolla, on *Viṣṇu*. Se on toinen, korkeampi taso.
Kun *Brahmā* alkaa koota kaikkia näitä muotoja niiden hienovaraisiin ruumiisiin tallentuneen karman perusteella, ja kun niiden muistia ylläpitää juuri *Paramātma*, joka ylläpitää koko tätä eräänlaista käyttöjärjestelmää, silloin luominen alkaa siirtyä näkyvälle tasolle. Tätä kutsutaan kirjaimellisesti kosmiseksi ilmentymiseksi, jolloin kaikki olemassaolon suunnitelmat alkavat toteutua hienovaraiselta tasolta näkyvässä maailmassa.
Se on kuin talon suunnitelma olisi ensin paperilla tai kolmiulotteisessa mallissa, ja sitten taloa aletaan todella rakentaa maastoon. Siksi tässä ei ole kyse pelkästään ihmisen luomisesta, kuten sanoitte, vaan koko sen infrastruktuur
Kun *Brahmā* alkaa koota kaikkia näitä muotoja niiden hienovaraisiin ruumiisiin tallentuneen karman perusteella, ja kun niiden muistia ylläpitää juuri *Paramātma*, joka ylläpitää koko tätä eräänlaista käyttöjärjestelmää, silloin luominen alkaa siirtyä näkyvälle tasolle. Tätä kutsutaan kirjaimellisesti kosmiseksi ilmentymiseksi, jolloin kaikki olemassaolon suunnitelmat alkavat toteutua hienovaraiselta tasolta näkyvässä maailmassa.
Se on kuin talon suunnitelma olisi ensin paperilla tai kolmiulotteisessa mallissa, ja sitten taloa aletaan todella rakentaa maastoon. Siksi tässä ei ole kyse pelkästään ihmisen luomisesta, kuten sanoitte, vaan koko sen infrastruktuurin luomisesta, jonka sisällä ihminen ilmestyy.
Ihminen ei ole jokin muusta irrallinen olento, vaan yksi lenkki sekä ravintoketjussa että evoluution ketjussa. Kyse ei kuitenkaan ole evoluutiosta darvinistisessa merkityksessä, vaan evoluutiosta vedalaisessa merkityksessä. Perustavanlaatuinen ero on siinä, että darvinistinen evoluutio tarkoittaa pelkästään muotojen muuttumista ja monimutkaistumista satunnaisten mutaatioiden, luonnonvalinnan, vahvimman selviytymisen periaatteen ja muiden vastaavien tekijöiden seurauksena.
Vedat sen sijaan opettavat, että ulkoisten muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisäisesti tapahtuu tietoisuuden evoluutio. Juuri tässä on olennainen ero.
Vedat sanovat, että ulkoisten muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisällä tapahtuu tietoisuuden evoluutio. Ja juuri tässä tulee esiin kaikkein tärkein ja kiinnostavin kohta, johon nykyinen tiede ei anna vastausta: miksi evoluutiota tapahtuu? Miksi muodot monimutkaistuvat?
Vedojen mukaan, kun karma vähitellen kuluu loppuun, tietoisuus vapautuu yhä enemmän ja enemmän, saavuttaa yhä korkeampia tasoja, ja siksi sitä vastaavat yhä korkeammat muodot. Toisin sanoen muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisäisesti tapahtuu tietoisuuden evoluutio.
Tietoisuuden evoluutio tapahtuu kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on aikaisemman karman loppuun kuluminen. Toinen syy on se, että yksilöllisen elävän olennon tietoisuus luonnollisesti pyrkii Jumalan luo.
esittänyt tällaisen esimerkin: jokainen aineellisen luonnon elementti pyrkii omaan alkuperäänsä. Jos otamme esimerkiksi jonkin kiinteän esineen, maan elementin, ja päästämme sen irti, se putoaa maahan. Toisin sanoen maa pyrkii maahan. Jos sytytämme tulen, tuli nousee ylöspäin kohti aurinkoa, omaa alkuperäänsä. Joki virtaa valtamereen. Jokainen elementti siis kulkee kohti omaa alkuperäänsä.
Ja koska Vedojen mukaan elävä olento, yksilöllinen tietoisuus, on Jumalan hiukkanen, se luonnollisesti pyrkii Jumalan luo. Tässä on evoluution metafyysinen eli sisäinen syy. Ulkoisesta syystä puhuttaessa...
Luonnollisesti pyrkii Jumalan luo. Tässä on evoluution metafyysinen eli sisäinen syy. Puhtaasti ulkoinen evoluution syy taas on se, että elävä olento käy läpi oman karmansa ja kuluttaa sitä loppuun.
Mutta ette myöskään huomannut vielä yhtä tärkeää kohtaa. Sanoitte, että kaikki ajan virrassa kehittyy. Tämä ei ole aivan näin, koska Vedojen mukaan evoluutio liittyy aina vastakkaiseen prosessiin, involuutioon eli kehityksen vastakkaiseen suuntaan. Koska Vedojen mukaan aika kulkee syklisesti eikä lineaarisesti, jos katsotte pyörän pyörimistä, näette, että yksi osa pyörästä nousee ylöspäin. Tämä on nouseva sykli. Samalla toinen osa pyörästä laskee alaspäin, kuten maailmanpyörässä: jotkut matkustajat nousevat ylös, kun taas toiset pyörän vastakkaisella puolella ovat juuri laskeutumassa.
Siksi kaikki tässä aineellisessa maailmassa ei kehity, koska elävällä olennolla on vapaa tahto. Ne, jotka haluavat, kehittyvät. Mutta ne, jotka haluavat jotakin muuta, voivat myös pysyä tässä laskevassa syklissä.
Tämä aihe on tietenkin valtavan laaja. En väitä, että olisin esittänyt sen kokonaan. Olen tavallaan vain hahmotellut tärkeimmät perusasiat. Jos haluatte ymmärtää, kuinka kehitysprosessi tarkalleen tapahtuu ja mitkä ovat luomisen vaiheet,...
Tietenkin tämä ei ole itsessään helppoa luettavaa, mutta ehkä se selventää joitakin asioita.
----------------
Mutta ette myöskään huomannut vielä yhtä tärkeää kohtaa. Sanoitte, että kaikki ajan virrassa kehittyy. Tämä ei ole aivan näin, koska Vedojen mukaan evoluutio liittyy aina vastakkaiseen prosessiin, involuutioon eli kehityksen vastakkaiseen suuntaan. Koska Vedojen mukaan aika kulkee syklisesti eikä lineaarisesti, jos katsotte pyörän pyörimistä, näette, että yksi osa pyörästä nousee ylöspäin. Tämä on nouseva sykli. Samalla toinen osa pyörästä laskee alaspäin, kuten maailmanpyörässä: jotkut matkustajat nousevat ylös, kun taas toiset pyörän vastakkaisella puolella ovat juuri laskeutumassa.
"Kuinka voimme herättää muiston aikaisemmista elämistä, jotta voisimme muistaa ne? Ja miksi meiltä pyyhitään pois muisti aikaisemmista elämistä näissä inkarnaatioissa? Mitä ominaisuuksia yksilöllinen sielu kantaa sisällään, ja kuinka se ilmenee, kun inkarnaatioiden muisti on pyyhitty pois?"
V. K Prabhu vastaa:
.... Miksi meiltä pyyhitään muisti? Olen vastannut tähän vähintään kolme kertaa lähetyksissä .... Katsokaa kaikki kolme versiota. Uskon, että se auttaa teitä ymmärtämään.
Lyhyesti sanottuna aikaisempien elämien muistia ei tarvita meille nyt yhdestä yksinkertaisesta syystä: muisti liittyy tiettyyn kehoon. Menneen tai sitä edeltävän elämän konkreettista kehoa ei enää ole. Näin ollen kaikki ne ohjelmat, jotka olivat olemassa niissä kehoissa, on jo käsitelty. Tämä aihe on suljettu, eikä tätä muistia tarvita. Jos…
Syy on se, että muisti liittyy tiettyyn kehoon. Menneen tai sitä edeltäneen elämän konkreettista kehoa ei enää ole. Sen vuoksi kaikki ne ohjelmat, jotka olivat olemassa niissä kehoissa, on jo ratkaistu. Tämä kaikki on suljettu aihe, eikä tätä muistia tarvita. Jos se säilytettäisiin, se vain kuormittaisi mieltänne, koska muisti on se, minkä kanssa mieli työskentelee.
Kuvitelkaa, että juuri nyt tässä elämässä teillä on jonkinlainen käsitys siitä, kuka olette, mitä teette ja missä olette. Ja tämän kaiken perusteella teette joitakin päätöksiä. Nyt lisätkää siihen vielä edellisen elämän, sitä edeltävän elämän, sitä seuraavan edeltävän elämän ja niin edelleen muistot. Te tulisitte hulluiksi, ymmärrättekö? Koska jälleen kerran alkaisitte sekoittaa asioita: "Kuka minä oikein olen?" Ymmärrättekö? Tässä elämässä olette mies, Denis, mutta seuraavassa tai edellisessä elämässä olette voinut olla nainen tai joku aivan muu.
Silloin te sekoittuisitte. Voisi alkaa skitsofrenia, ymmärrättekö? Persoonallisuuden jakautuminen.
Siksi ... Hän poistaa tapahtumamuistin – korostan, tapahtumamuistin. Hän jättää meille vain muistin kokonaisvaltaisen kokemuksen muodossa. Toisin sanoen sen, mitä olemme oppineet, millaisia johtopäätöksiä olemme tehneet, millaisiin uskomuksiin olemme päätyneet ja mitä taitoja olemme kehittäneet.
Nämä asiat muuttuvat nyt lahjoiksemme, maailmankuvamme, makumme ja mieltymystemme perustaksi. Siksi poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse. Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.
...Hän tietää paremmin, mitä meidän tulee säilyttää ja mitä meidän tulee poistaa.
Mitä tulee sielun yksilöllisyyteen, se on ikuinen ja muuttumaton, mutta sen peittävät nämä erilaiset menneisyyden uskomukset ja vaikutelmat. Ne määrittävät meidän tämänhetkisiä uskomuksiamme.
Juuri äsken puhuimme niistä erilaisista rooleista, joita olemme esittäneet eri elämissä ja erilaisissa näytelmissä. Siksi meidän puhtaasti ulkoinen aineellinen yksilöllisyytemme muuttuu elämästä toiseen, kuten yksi ihminen vaihtaisi vaatteita tai kuten näyttelijä esittää kaikenlaisia rooleja. Sitten kuoleman hetkellä hän jälleen vaihtaa puvun, unohtaa menneisyyden, astuu uuteen rooliin, uuteen kehoon, uuteen asuun.
Kuvitelkaa, että juuri nyt tässä elämässä teillä on jonkinlainen käsitys siitä, kuka olette, mitä teette ja missä olette. Ja tämän kaiken perusteella teette joitakin päätöksiä. Nyt lisätkää siihen vielä edellisen elämän, sitä edeltävän elämän, sitä seuraavan edeltävän elämän ja niin edelleen muistot. Te tulisitte hulluiksi, ymmärrättekö? Koska jälleen kerran alkaisitte sekoittaa asioita: "Kuka minä oikein olen?" Ymmärrättekö? Tässä elämässä olette mies, Denis, mutta seuraavassa tai edellisessä elämässä olette voinut olla nainen tai joku aivan muu.
Nämä asiat muuttuvat nyt lahjoiksemme, maailmankuvamme, makumme ja mieltymystemme perustaksi. Siksi poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse. Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.
--------------------
Siksi poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse.
Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.
------------------
EDELLÄ OLEVAT VASTAUKSET EI OLE MINUN VASTAUKSIANI, VAAN PARBHUN.
Kuuntelen usein miten V. K Prabhu vastaa kysymyksiin. Jaan teille joitakin vastauksista, mutta otan mukaan vain muutamia katkelmia, koska vastaukset ovat liian pitkiä. Poimin juuri ne kysymykset, joita on paljon kysytty myös tällä palstalla.
Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Prabhu on veda-brahmiini, jonka ajattelua yhdistää harvinainen taito liittää yhteen tieteellinen tarkkuus, filosofia ja syvällinen kielten ymmärrys. Hän on toiminut filosofina sekä japanin ja englannin kielen kääntäjänä ja tulkkina.
Hän kuuluu perinteiseen parampara-ketjuun, ja hänen työssään heijastuu laaja-alainen osaaminen sekä kyky ymmärtää eri kulttuureja. Tekstit perustuvat luentoihin ja videoihin; mukana on vain valikoituja katkelmia, mutta ne antavat silti hyvän kuvan hänen ajattelustaan.
On hyvä muistaa, että sanskritin kääntäminen on hyvin haastavaa. Tämä näkyy erityisesti silloin, kun hänen ajatuksiaan tulkitaan suomen kielelle. Mahdolliset käännösvirheet eivät kuitenkaan vähennä tekstien arvoa – päinvastoin, ne osoittavat, kuinka syvällistä ja monimutkaista hänen ajattelunsa on, ja kuinka vaikeaa sitä on täysin ilmaista yhdellä kielellä.
Hän on korkeasti koulutettu ja laaja-alaisesti oppinut. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.
----------------------------
Kysymyksiä esitetään hänelle koko maailmasta.
Sitäpaitsi se yksi ainoa Jumala tietää lottonumerotkin mutta ei kerro niitä vaikka tietää ne.
"Eikö yksi kaikkivaltias jumala olisi ollut helpompi ratkaisu?"
Jumala on yksi, mutta hänellä on kolme aspektia ja lukemattomia erilaisia ilmenemismuotoja.
"Eikö yksi kaikkivaltias jumala olisi ollut helpompi ratkaisu?"
Jumala on yksi, mutta hänellä on kolme aspektia ja lukemattomia erilaisia ilmenemismuotoja.
---------------
https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/
Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto. Bhakti-yogasta kiinnostuneet eivät välitä Brahmanin persoonattomasta sädehohdosta. Se on ominaisempaa tavanomaisille ihmisille. Niille jotka asuvat auringossa, auringonvalo ei ole mitenkään mielenkiintoista. Heille se on merkityksetöntä. Vastaavasti henkisesti edistyneitä ei kiinnosta persoonaton Brahmanin sädehohto. He ovat kiinnostuneempia puruṣasta, Ylimmästä Henkilöstä, Vāsudevasta. Bhagavad-gītāssa todetaan, että oivallus Ylimmästä Henkilöstä saavutetaan monien, monien elämien jälkeen (bahūnāṁ janmanām ante). Jñānīt, persoonattomuusfilosofit, joita viehättää persoonattoman Brahmanin sädehohto, yrittävät tietonsa voimalla ymmärtää Absoluuttisen Totuuden, mutta he eivät ymmärrä, että heidän tietonsa on epätäydellistä ja rajallista, kun taas Kṛṣṇa, Absoluuttinen Totuus, on rajaton. Emme voi saavuttaa rajatonta rajallisella tiedollamme. Se ei ole mahdollista.
Jumala on samanaikaisesti miljardeissa eri ilmenemismuodossa ja lukemattomissa eri paikoissa.
"Miksi vedoissa on niin paljon jumalia?"
VEDOJA ON ERI TASOJA.
"Miksi vedoissa on niin paljon jumalia?"
VEDOJA ON ERI TASOJA.
Vedoja on vaikea ymmärtää. Krishna kätkee Itsensä jopa Vedoilta
Voimme siis sanoa, että toisaalta Herra paljastaa Itsensä Vedoissa. Näin on. Mutta samaan aikaan Hän myös kätkee Itsensä suuressa määrin. Koska Vedojen suosituin teema on edelleen hyvä karma. Vedojen suosituin asia, suosituin asia on hyvä karma. Jos kaivamme hieman syvemmälle, jos ajattelemme sitä, näemme siellä myös ajatuksia gyanasta. Upanishadeissa, Vedanta Sutrassa - siellä on ajatuksia gyanasta, eli vapautumisesta. Sekä karman että gyanan Krishna antaa hyvin helposti. Tässä mielessä Hän antaa ensimmäisenä sen, mitä Häneltä pyydetään: hyvän karman, vapautuksen jollekin. Mutta bhakti on Hänen hyvin salattu aiheensa. Tässä mielessä Krishna piilottaa bhaktin ulkopuolisten katseilta.
Näemme jopa, että Bhagavad-gitan keskellä on piilotettu bhakti. Bhagavad-gita ei kuitenkaan ala välittömästi bhaktista. Bhakti on Bhagavad-gitassa yhdestoista luku, kahdestoista luku. Se on tavallaan piilossa, koska kuusi ensimmäistä lukua puhuvat joogasta. Viimeisissä luvuissa puhutaan gyanasta. Siellä on niin suuri osa - luonnon gunat, Korkeimman Persoonallisuuden jooga - kaikki tämä on kuvattu. Ja vasta aivan lopussa Krishna puhuu tästä sisimmästä aiheesta, bhaktista. Siksi Krishna kätkee Itsensä jopa Vedoissa. Ja Hän Itse puhuu siitä: …
sanskrit…
…
"Niiden, jotka opiskelevat Vedoja, on hyvin vaikea ymmärtää Minua."
Joskus sanomme: "Vedalainen kulttuuri, opiskelkaa Vedoja, Vedat puhuvat Krishnasta".
Näemme jopa, että Bhagavad-gitan keskellä on piilotettu bhakti. Bhagavad-gita ei kuitenkaan ala välittömästi bhaktista. Bhakti on Bhagavad-gitassa yhdestoista luku, kahdestoista luku. Se on tavallaan piilossa, koska kuusi ensimmäistä lukua puhuvat joogasta. Viimeisissä luvuissa puhutaan gyanasta. Siellä on niin suuri osa - luonnon gunat, Korkeimman Persoonallisuuden jooga - kaikki tämä on kuvattu. Ja vasta aivan lopussa Krishna puhuu tästä sisimmästä aiheesta, bhaktista. Siksi Krishna kätkee Itsensä jopa Vedoissa. Ja Hän Itse puhuu siitä: …
sanskrit…
…
"Niiden, jotka opiskelevat Vedoja, on hyvin vaikea ymmärtää Minua."
"Niiden, jotka opiskelevat Vedoja, on hyvin vaikea ymmärtää Minua."
Joskus sanomme: "Vedalainen kulttuuri, opiskelkaa Vedoja, Vedat puhuvat Krishnasta".
Mutta Krishna Itse sanoo: "Niiden, jotka opiskelevat Vedoja, on vaikea ymmärtää Minua." ...sanskrit...
"Mutta niiden, jotka lähestyvät bhaktojani, on helppoa ymmärtää Minua." ... Hän sanoo, että Vedat ovat edelleen jonkinlainen mainos. Vedat ovat jonkin verran propagandaa jostain, mikä on maallisten ihmisten huolenaihe.
"Mutta ne, jotka ymmärtävät Vedoja, tietysti tietävät, että kaikkien Vedojen tarkoitus on tuntea Minut. Mutta itse asiassa, jos haluatte ymmärtää Minua, teidän on mentävä bhaktojeni luo. Ja jos menette heidän luokseen, ymmärrätte Minua paljon helpommin kuin opiskelemalla Vedoja. Ja jo bhaktat selittävät teille Vedojen merkityksen."
_______________
(Sri Chaitanya Saraswat Math
the Mission of the inseparable
Srila B.R. Sridhar Maharaj and Srila B.S. Govinda Maharaj)
Vedoja ei sinänsä ole helppo ymmärtää. Jos vain luemme Vedoja, päätämme todennäköisesti, että Indra on Vedan ylin jumaluus. Näin ihmiset yleensä tekevät. He lukevat Vedat ja päättelevät, että Vedojen ylin jumaluus on Indra. Koska Vedoissa on todellakin niin paljon Indralle omistettuja hymnejä! Ehkä Indra, ehkä Varuna, ehkä Vayu. Mutta ei missään tapauksessa Krishnaa. Koska Krishnasta ei ole siellä käytännössä mitään. Vain vihjeitä. No, on olemassa ... esoteeriset Upanishadit, jossa puhutaan...Mutta kaiken kaikkiaan ei ole selvää, että mikä on tärkein.
--------------
INDRA EI OLE JUMALA, VAAN PUOLIJUMALA.
Samoin Varuna, ehkä Vayu ovat puolijumalia.
Vedoja ei sinänsä ole helppo ymmärtää. Jos vain luemme Vedoja, päätämme todennäköisesti, että Indra on Vedan ylin jumaluus. Näin ihmiset yleensä tekevät. He lukevat Vedat ja päättelevät, että Vedojen ylin jumaluus on Indra. Koska Vedoissa on todellakin niin paljon Indralle omistettuja hymnejä! Ehkä Indra, ehkä Varuna, ehkä Vayu. Mutta ei missään tapauksessa Krishnaa. Koska Krishnasta ei ole siellä käytännössä mitään. Vain vihjeitä. No, on olemassa ... esoteeriset Upanishadit, jossa puhutaan...Mutta kaiken kaikkiaan ei ole selvää, että mikä on tärkein.
Voimme siis sanoa, että toisaalta Herra paljastaa Itsensä Vedoissa. Näin on. Mutta samaan aikaan Hän myös kätkee Itsensä suuressa määrin. Koska Vedojen suosituin teema on edelleen hyvä karma. Vedojen suosituin asia, suosituin asia on hyvä karma. Jos kaivamme hieman syvemmälle, jos ajattelemme sitä, näemme siellä myös ajatuksia gyanasta. Upanishadeissa, Vedanta Sutrassa - siellä on ajatuksia gyanasta, eli vapautumisesta. Sekä karman että gyanan Krishna antaa hyvin helposti. Tässä mielessä Hän antaa ensimmäisenä sen, mitä Häneltä pyydetään: hyvän karman, vapautuksen jollekin. Mutta bhakti on Hänen hyvin salattu aiheensa. Tässä mielessä Krishna piilottaa bhaktin ulkopuolisten katseilta.
Siksi Guru-Parampara on niin tärkeä.
Itse asiassa se on kaikkein tärkein asia, Guru-Parampara.
Sri Chaitanyan muodossa Hän [Korkein Herra] paljastaa Itsensä, paljastaa lilansa.
Krishnan tieto on "seitsemän lukon takana". Tämä ei ole tarkoitettu kaikille ihmisille, vaan pikemminkin niille, jotka haluavat jo pois tästä maailmasta.
Krishna PIILOTTAA ITSENSÄ niiltä, jotka himoitsevat aineellisia hedelmiä, jotka haluavat olla aineellisessa maailmassa. Yli 90 prosenttia Veda-kirjallisuudesta on omistettu karma-kandalle - toiminnalle niiden tulosten vuoksi.
Krishna AVAA itsensä VAIN NIILLE, jotka ovat valmiita puhtaaseen omistautuneeseen palveluun. Mutta epäsuorasti Krishna on läsnä kaikkialla Vedoissa. Krishna ja Vishnu eivät eroa toisistaan, OVAT SAMA HENKILÖ. He ovat yksi Persoonallisuus, mutta eri ilmenemismuodoissa.
Krishna PIILOTTAA ITSENSÄ niiltä, jotka himoitsevat aineellisia hedelmiä, jotka haluavat olla aineellisessa maailmassa. Yli 90 prosenttia Veda-kirjallisuudesta on omistettu karma-kandalle - toiminnalle niiden tulosten vuoksi.
Yli 90 prosenttia Veda-kirjallisuudesta on aineellista tietoa:
matematiikkaa, fysiikkaa, sotataitoa, arkkitehtuuria, musiikki jne jne.
Loput henkistä
Matematiikkaa: lukujärjestelmiä, geometriaa ja laskentaa.
Fysiikkaa ja myös maailmankaikkeuden rakennetta ja luonnonilmiöitä.
Arkkitehtuuria: Vāstu-śāstraa eli rakentamisen ja tilasuunnittelun periaatteita.
Sotataitoa: Dhanurvedaa eli ase- ja sotataidon perinnettä.
Musiikkia: Gandharvavedaa eli musiikin ja esittävien taiteiden tietämystä.
Lääketiedettä: Āyurvedaa eli terveyden ja lääketieteen perinnettä.
jne
Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.
Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee muun muassa filosofiaa, etiikkaa, mieltä, tietoisuutta, yhteiskuntaa, tiedettä, luonnon järjestystä jne.
Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee monia olemassaolon ja tiedon alueita.
Se sisältää filosofista tutkimusta (darśana), eettisiä periaatteita (dharma), mielen ja sisäisen kokemuksen tutkimusta (manas, antaḥkaraṇa), tietoisuuden luonteen tarkastelua (cit, caitanya), yhteiskunnallista järjestystä, luonnon ja maailmankaikkeuden järjestystä (ṛta, prakṛti), sekä erilaisia tiedon ja ymmärryksen muotoja (vijñāna).
Vedalaisuudessa tieto ei rajoitu ainoastaan ulkoisen maailman tutkimiseen, vaan se kattaa myös ihmisen sisäisen maailman, kokemuksen, tietoisuuden ja olemassaolon perimmäisten kysymysten tutkimisen.
Siksi Veda tutkitaan kokonaisvaltaisena tietoperinteenä (sarva-vidyā), jossa yhdistyvät filosofia, kulttuuri, yhteiskunnallinen ajattelu ja luonnon järjestyksen ymmärtäminen.
Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.
Koska Vedojen suosituin teema on edelleen hyvä karma - sen takia Jumala piilottaa itsensä Vedoissa.
Vaishnavat ei pyri mihinkään taivaisiin tai paratiiseihin,
Kaikki sellainen on infantilismia, materialismia, oman edun tavoittelua, tee näin ja pääset paratiisiin, taivaaseen? Mitä se sellainen on? Aikuiset eivät puhu noin,
Itse asiassa se on uskontoa alimmalla tasollaan, suorastaan rikollisella tasolla. Kyse on vain oman edun tavoittelusta, paratiisin nautinnoista ja ikuisen helvetin pelosta. Ja sellaisesta puhuvat aikuiset ihmiset?
Vaishnavismi alkaa siitä, mihin neljä Vedaa loppuu, siis Rig, Yajur, Sama ja Atharva Veda.
Tämä vaihe on jo ohitettu.
Yli 90 prosenttia Veda-tiedosta on aineellista tietoa, vain loput, alle 10 prosenttia on henkistä.
Nämä neljä Vedaa ovat pääasiassa ihmisille, jotka haluavat jatkaa nauttimista tässä maailmassa eivätkä lainkaan siirtyä henkimaailmaan.
Viimeksi mainitut ovat harvinaisia,
Kaikki muut ovat enimmäkseen materialisteja, jotka haluavat tietää, miten elää kunnolla tässä maailmassa ilman suurempia kärsimystä, miten nauttia, miten olla rikkomatta kosmisia lakeja ja silti nauttia.
Tätä varten ihmisille on annettu käytävä, jota pitkin kulkea. Jos ette riko kosmisia lakeja, ette kärsi paljon, mutta voitte nauttia.
Vaisnavat eivät välitä edes vapautuksesta, muktista, joita on ainakin viittä erilaista, ja impersonalistinen vapautus on vaishnaveille pahempaa kuin mikään helvetti. Ei todellakaan mitään sellaista.
Kaikki muut ovat enimmäkseen materialisteja, jotka haluavat tietää, miten elää kunnolla tässä maailmassa ilman suurempia kärsimystä, miten nauttia, miten olla rikkomatta kosmisia lakeja ja silti nauttia.
Tätä varten ihmisille on annettu käytävä, jota pitkin kulkea. Jos ette riko kosmisia lakeja, ette kärsi paljon, mutta voitte nauttia.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19060968/jumala-ja-puolijumalat-mika-ero-heidan-valilla-on
Jumala ja puolijumalat, mikä ero heidän välillä on
Ero on jonkin verran samanlainen kuin ero ”Jumalan” ja ”enkeleiden” välillä. Jumala on vain yksi (eri ilmenemismuodoissa), mutta enkeleitä on miljoonia.
Joku kysyi temppelin (alttarin) rakentamisesta kotiin, ja koska ilmeisesti hän haluaa palvoa Jumalaa (Krishnaa) eikä puolijumalia, tästä on syytä puhua.
Asia on niin, että monissa maailman uskonnoissa palvotaan puolijumalia, ja Jumalaa palvotaan hyvin harvoin. Ihmiset eivät tiedä, että he palvovat puolijumalia, he luulevat palvovansa Jumalaa. Toissijaisen maailman luojan palvominen on puolijumalan palvomista, hän ei ole jumala, vaan tavallinen kuolevainen, kuten me kaikki.
Muiden uskontojen edustajilla on harhaluulo, että "hindulaisuudessa" on monia jumalia. Itse asiassa näin ei ole.
On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa elementtien, luonnonilmiöiden ja elämän erilaisesta hallinnasta. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.
Puolijumalat. Keitä he ovat?
Puolijumalat ovat jivoja (sieluja) eli tavallisia eläviä olentoja, joille Jumala antaa valtuudet edustaa Itseään maailmankaikkeuden hallinnassa.
Ensimmäinen puolijumala on Brahma.
Kaikkiaan puolijumalia on kolmekymmentäkolme miljoonaa.
He asuvat universumin ylemmillä alueilla, joita kutsutaan Svargaksi eli paratiisiksi.
Puolijumala-sanan sanskritinkielinen vastine on deva tai devata. Srimad-Bhagavatamin mukaan ajatus siitä, että Krishna olisi puolijumala, on väärinkäsitys.
On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa erilaisista hallintotavoista. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.
Kaikki puolijumalat ovat palvelijoita, jotka toteuttavat Korkeimman Herran käskyjä. Kaikkia puolijumalia tulisi kunnioittaa asianmukaisesti.
Termit sura tai deva (upa-deva) ovat peräisin Vedoista.
Käännös länsimaisille kielille on toinen asia.
Deva tarkoittaa Jumaluutta, ja sillä voidaan viitata sekä Korkeimpaan että Hänen kumppaneihinsa tässä maailmassa.
Analyyttisen mielen omaavan länsimaisen ihmisen on helpompi nähdä erottelu kuin samanaikainen erottelu ja ykseys.
Siksi meidän on helpompi hahmottaa termit Jumala ja puolijumala joksikin täysin erilliseksi kuin ymmärtää jumaluuden asteiden samanaikainen ykseys ja ero.
Puolijumalat (Shivaa lukuun ottamatta) ovat ihan tavallisia jivoja, jotka Krishna on valtuuttanut suorittamaan palveluksia maailmankaikkeuden hallinnoijina.
Upa-devat ovat samaa tattvaa, mutta pykälää alempana.
Se on kuin vanhempi ja nuorempi upseeri.
Devoja ja upa-devoja voi verrata arkkienkeleihin ja enkeleihin, mutta siihen ei ole tarvetta, sillä Veda-perinne on itsenäinen ja riippumaton.
Se ei tarvitse vertailuja, lisäyksiä ja terminologian lainauksia.
Emme palvo puolijumalia, mutta kunnioitamme heitä Jumalan edustajina aineellisessa maailmassa.
Jokaisella lukemattomalla universumilla on oma Brahmansa, Durgansa ja oma Shivansa. Maailmassa on miljoonia puolijumalia, mutta Jumala on vain yksi.
Siksi bhakta kunnioittaa puolijumalia Jumalan edustajina, mutta ei ylimpänä auktoriteettina.
Vain ne, jotka eivät tunne Jumalaa, pitävät puolijumalia ylimpinä hallitsijoina.
Bhakta kunnioittaa puolijumalia, mutta hän ei koskaan unohda, että Krishna on Korkein.
Puolijumalat ovat siis kaikille yhteisiä, mutta eri kulttuureissa heitä kutsutaan eri nimillä.
Esimerkiksi kysymys:
Mitä Vedat sanovat egyptiläisten jumalien panteonista. Onko mahdollista korreloida tietämystä muinaisista vedalaisista ja egyptiläisistä jumalista?
sivilisaatioiden ja sen, mitä tiedämme Egyptistä?
Ei ole olemassa egyptiläisiä tai vedalaisia jumalia.
Jumala on yksi kaikille, ja puolijumalat ovat myös kaikille yhteisiä.
Mutta eri kansojen käsitys niistä voi olla erilainen.
Tämä erityinen käsitys ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella kansalla olisi omat jumalansa.
Nimet voivat vaihdella ja ymmärryksen syvyys voi vaihdella, mutta eivät itse jumalat.
Puolijumalat ovat jivoja (sieluja) eli tavallisia eläviä olentoja, joille Jumala antaa valtuudet edustaa Itseään maailmankaikkeuden hallinnassa.
Ensimmäinen puolijumala on Brahma.
Kaikkiaan puolijumalia on kolmekymmentäkolme miljoonaa.
He asuvat universumin ylemmillä alueilla, joita kutsutaan Svargaksi eli paratiisiksi.
Puolijumala-sanan sanskritinkielinen vastine on deva tai devata. Srimad-Bhagavatamin mukaan ajatus siitä, että Krishna olisi puolijumala, on väärinkäsitys.
On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa erilaisista hallintotavoista. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.
Aineellinen kosmos toimii Jumalan ulkoisen energian kolmen gunan vaikutuksesta.
Myös eri olennot ovat niiden vaikutuksen alaisia...
Tämä epäjohdonmukaisuus elävien olentojen toiminnassa on syynä harmonian puutteeseen aineellisessa maailmassa.
Jumala luo aineellisen maailman ja hedelmöittää aineellista energiaa sijoittamalla siihen eläviä olentoja, joiden on määrä toimia aineellisessa maailmassa. Kaikki tämä on Hänen suunnitelmansa mukaista.
Näytä vähemmän
Sen tarkoituksena on antaa ehdollistuneille sieluille mahdollisuus kokea kaipaamiaan aistillisia nautintoja. Maailman luomisella on kuitenkin toinenkin tarkoitus: auttaa eläviä olentoja ymmärtämään, ettei niitä ole luotu omien aistiensa tyydyttämistä varten...
Jumala on yksin, eikä koko luomakunnassa ole ketään muuta kuin Hän; Hän laajentaa itsensä myriadeihin muotoihin...
Kaikki Herran ekspansiot - vishnu-tattvat, jiva-tattvat ja shakti-tattvat (Jumalan, elävien olentojen ja erilaisten potentiaalisten energioiden persoonalliset ekspansiot) - ovat yhden Korkeimman Jumalan ilmentymän moninaisia emanaatioita.
Vedalaiset kirjoitukset antavat myös ehdollistuneille eläville olennoille, mahdollisuuden korjaantua, ja ne, jotka ovat kyenneet hyödyntämään niihin sisältyvää transsendentaalista tietoa, saavat vähitellen takaisin kadonneen tietoisuutensa...
Puolijumalat kuuluvat niiden ehdollistuneiden sielujen luokkaan, jotka ovat kehittäneet puhtaan tietoisuuden, mutta jotka eivät ole täysin päässeet eroon halusta hallita aineellista luontoa.
Tämä ehdollistuneen sielun kaksitietoisuus johtaa siihen, että Jumala antaa hänelle tehtäväksi hallita maailmankaikkeutta.
Näytä vähemmän
Tämä ehdollistuneen sielun kaksitietoisuus johtaa siihen, että Jumala antaa hänelle tehtäväksi hallita maailmankaikkeutta.
Puolijumalat ovat ehdollistuneiden sielujen johtajia, jotka on varustettu auktoriteetilla ja luottamuksella.
Tämä ehdollistuneen sielun dualistinen tietoisuus johtaa siihen, että Jumala antaa hänelle tehtäväksi hallita maailmankaikkeutta. Puolijumalat ovat ehdollistuneiden sielujen johtajia, jotka on varustettu Herran auktoriteetilla ja luottamuksella. Aivan kuten pitkään vankilassa olleille vangeille uskotaan joskus jokin hallinnollinen virka ja heille annetaan tehtäväksi pitää yllä järjestystä vankilassa, samoin luotettavat ehdollistuneet sielut uskotaan toimimaan ehdollistuneiden sielujen johtajina.
Puolijumalat ovat siis Jumalan"henkilökuntaa" aineellisessa maailmassa.
Pyhät kirjat ja korkeammat olennot Jumalan luomakunnassa on monia ulottuvuuksia. On alempia eri planeettoja. On myös monia Jumalan palvelijoita ja sanansaattajia.
Nämä olennot ovat meitä korkeamman ja hienovaraisemman luonteen omaavia olentoja, mutta eivät kuitenkaan ole Jumalaa.
Tähän luokkaan kuuluvat myös puolijumalat. He vastaavat presidentin ministerikabinettia, joka ohjaa yksittäisten ministeriöiden työtä. Kabinetin jäsenen ja varsinaisen valtionpäämiehen, presidentin, välillä on ero.
Näytä vähemmän
Puolijumalat eli devat ovat Jumalan kabinetin jäseniä. He valvovat aineellisen maailman asioiden tilaa.
Ihmiset samaistavat usein virheellisesti puolijumalat tai ne, jotka edustavat Jumalaa, Jumalaan itseensä.
(Enkelit) alemman tason puolijumalat ovat luonteeltaan samanlaisia olentoja kuin puolijumalat, mutta toisin kuin puolijumalat, heillä ei ole tiettyjä "hallinnollisia tehtäviä".
Puolijumalat eli devat ovat Jumalan kabinetin jäseniä.
Puolijumalat eivät ole biologinen elämänmuoto kuten ihmiset.
Puolijumalien palvonta ei ole kovin järkevää.
Kunnioitamme kuitenkin puolijumalia Krishnan "henkilökuntana".
Puolijumalat ja heidän asemansa.
Deva on laajempi termi, jolla voidaan tarkoittaa sekä Korkeinta että puolijumalia, jotka ovat suhteessa ihmisiin melkein kuin jumalia. Sura on jo suppeampi käsite aineellisesta maailmasta, sillä sillä on antonyymi - asura. Termiä sura käytetään useimmiten viittaamaan puolijumaliin elämänmuotona. Joskus termejä sura ja deva käytetään synonyymisesti.
On olemassa myös käsite upa-deva - toissijaiset puolijumalat primaaristen vastakohtana.
Shivan asema varsinaisessa merkityksessä on käsittämätön, sillä hän on samaan aikaan erillinen ja erottamaton Vishnusta. Siitä huolimatta hän on toissijainen (kuin varjo) suhteessa Vishnuun. Tässä mielessä häntä on varsin asianmukaista kutsua puolijumalaksi, sillä hän on suoraan yhteydessä Mayaan ja hallitsee tietämättömyyden gunaa.
Puolijumalat ovat korkeimpien maailmojen asukkaita, joita kutsutaan nimellä devatat ( Devāṭa).
Sanskritiksi ”sūra”. Mitä tarkoittaa aineellisia kehoja? Kaikilla tässä (aineellisessa) maailmassa on aineelliset kehot. Ainoa kysymys on, mikä on kehon elementtien välinen suhde. Karkeampi elementti on maa…
Puolijumalat ovat korkeimpien maailmojen asukkaita, joita kutsutaan nimellä devatat ( Devāṭa).
Sanskritiksi ”sūra”. Mitä tarkoittaa aineellisia kehoja? Kaikilla tässä (aineellisessa) maailmassa on aineelliset kehot. Ainoa kysymys on, mikä on kehon elementtien välinen suhde. Karkeampi elementti on maa…
Puolijumalat eivät ole biologinen elämänmuoto kuten ihmiset.
Esimerkiksi Brahman, universumin toissijaisen luojan, arkkitehdin, konstruktorin, insinöörin keho koostuu vain intellektistä, älykkyydestä, ja se on myös aineellinen elementti, vaikkakin hyvin hienojakoinen.
Puolijumalat ovat korkeimpien maailmojen asukkaita, joita kutsutaan nimellä devatat ( Devāṭa).
Sanskritiksi ”sūra”. Mitä tarkoittaa aineellisia kehoja? Kaikilla tässä (aineellisessa) maailmassa on aineelliset kehot. Ainoa kysymys on, mikä on kehon elementtien välinen suhde. Karkeampi elementti on maa…
..
Täällä (maan päällä) elementtiä maa, vesi on enemmän, mutta, mutta enkeleillä on enemmän elementtejä ilma ja tuli. He lentävät ilmaelementin vuoksi, he loistavat tulielementin vuoksi.
Kaikki kehot ovat aineellisia, mutta ei pidä sekoittaa siihen, että on olemassa biologisia elämänmuotoja, kuten me, ja on olemaasa ei-biologisia elämänmuotoja, mutta ne ovat kaikki aineellisia.
Keho riippuu ympäristöstä, jossa eletään.
Manut, maailmankaikkeuden administraattorit
https://vedabase.io/en/library/sb/8/1/
https://vedabase.io/en/library/sb/9/2/
The Dynasties of the Sons of Manu
Manun poikien dynastiat
https://vedabase.io/en/library/sb/4/1/
Genealogical Table of the Daughters of Manu
Manun tyttärien genealoginen taulukko
Nykyinen Brahma, siis meidän universumissame, elää 51. elinvuottaan. Brahman kronologian mukaan.
Me elämme tällä hetkellä Shraddhadevan eli Vaivasvata Manun seitsemännessä manvantarassa.
Manu on nimitys, joka annetaan Veda-teksteissä ihmiskunnan kantaisälle. Manu on myös ensimmäinen maan päällä hallitseva hallitsija ja ainoa henkilö, jonka Herra Vishnu pelasti vedenpaisumuksen aikana.
Eri Manut tulevat eri aikoina. Kaikki he ovat hyvin hurskaita ja viisaita. Kukin Maahan saapuvista Manuista hallitsee tietyn ajanjakson, jota kutsutaan manvantaraksi. Neljätoista manvantaraa muodostavat yhden kalpan eli yhden päivän aineellisen maailmankaikkeuden luoneen Brahman elämässä. Yhden päivän aikana Brahman elämässä syntyy siis neljätoista Manua.
"Aatami ja Eeva" Vedalaisittain on Manu ja Shatarupa.
MUTTA SUMERILAINEN ”KYLKILUUOPERAATIO” PUUTTUU MANUN TARINASSA.
"Aatami ja Eeva" Vedalaisittain on Manu ja Shatarupa.
Sieltä puuttuu myös puhuvat käärmeet ja omenat.
”Ihmisten lisääntyminen alussa
Kuinka ihmiset lisääntyivät alussa? Manu on meidän esi-isä ja hän sai lapsia vaimonsa kanssa mutta kenen kanssa ne lapset lisääntyivät? Keskenäänkö?”
Kun luodaan ihminen, on aivan selvää, että luodaan aluksi pari eikä aluksi pelkkää miestä.
Luomisen. Samaan aikaan. Se johtuu siitä, että kehojen mallit ovat jo olemassa.
Ja silti kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä.
Luomisen kymmenen vaihetta: ensin luodaan puolijumalat, joka hallitsevat universumia (universumimme hallitus) alemmat olennot, sitten kasvit, mikro-organismit, jotka ovat ravintoa muille jne. eläimet, ihmiset, toissijaiset puolijumalat (upadevat, jotka täyttävät jotain toissijaista tehtävää universumissa, upadevat eivät kuulu universumin hallitukseen), muut olennot, demonit jne. (demoni - elävä olento, jolla on demoninen luonne).
Lisääntyvätkö he keskenään? Eivät. Kyse ei ole siitä, että saman äidin ja isän lapset lisääntyisivät keskenään.
Kun luodaan ihminen, on aivan selvää, että luodaan aluksi pari eikä aluksi pelkkää miestä.
Ihmiskunnan esi-isä, Manu ja hänen vaimonsa, ensimmäinen nainen, lähtivät Brahman, maailmankaikkeutemme luojan, kehosta.
ON AINA OTETTAVA HUOMIOON ASIAYHTEYS, KONTEKSTI, VIITEKEHYS.
Brahmaloka, maailmankaikkeutemme korkein planeetta (Brahman, maailmankaikkeutemme TOISSIJAISEN LUOJAN, asuinpaikka). TOISSIJAISEN.
BRAHMA, HÄNEN ENSIMMÄISET POJAT, JOTKA LÄHTEVÄT HÄN MIELESTÄÄN JNE. MUUSTAKIN JNE. OVAT AINA VIISAITA, VEDALAISIA VIISAITA, TIETÄJIÄ. BRAHMAN KEHO KOOSTUU ÄLYSTÄ, INTELLEKTISTÄ.
Naisia ei ollut vielä ilmennyt tässä vaiheessa.
Alussa tietäjien on vielä kehitettävä askeesin voimaa.
ALUSSA, VIELÄ ENNEN MANUA JA SHATARUPAA - ENNEN HEITÄ JO OLIVAT OLEMASSA VEDALAISET VIISAAT, TIETÄJÄT.
VASTA MYÖHEMMIN ILMESTYIVÄT ENSIMMÄISET IHMISET: MANU JA HÄNEN VAIMONSA SHATARUPA. HE ILMESTYIVÄT SAMANAIKAISESTI.
Ihmiskunnan esi-isä, Manu ja hänen vaimonsa, ensimmäinen nainen, lähtivät SAMANAIKAISESTI Brahman, maailmankaikkeutemme luojan, kehosta.
JA VASTA SEN JÄLKEEN MANUN JA SHATARUPAN TYTTÄRIÄ ANNETTIIN NÄILLE ENSIMMÄISILLE VEDALAISILLE TIETÄJILLE VAIMOIKSI.
MYÖHEMMIN MANUN JA SHATARUPAN TYTTÄRET SAIVAT LAPSIA VEDALAISTEN TIETÄJIEN KANSSA.
EI SIIS KESKENÄÄN MANUN LAPSET.
Bīja – siemen sanskritiksi.
Se ei tapahdu vain seksuaalisen lisääntymisen kautta. Esimerkiksi kasvit lisääntyvät eri tavalla.
Ennen ensimmäistä Manua ja hänen vaimoaan Shatarupaa kukaan ei ollut lisääntynyt seksuaalisesti. He olivat ensimmäiset.
Brahmalla on kehittyneempiä lisääntymismenetelmiä. Hänellä on Bīja (kehon malleja), jotka hän saa Vishnulta, ja nämä Bīja-kehot kehittyvät jo valmiiksi kehoiksi. Se on eräänlainen mentaalinen konsepti.
Sillä Brahman keho koostuu puhtaasta intellektistä.
Ja Brahmalla on vaimo (Savitri), mutta hän ei tarvitse häntä hedelmöitymiseen vaan elämän täydellisyyteen, niin sanotusti täydelliseen kokonaisuuteen.
Purusha ja prakriti ovat aina olemassa yhdessä.
Kysymys:
Onko mitään eroa niiden jivojen ilmenemättömien tilojen välillä, jotka siirtyvät
Maha-Vishnun Kehoon Brahman yön alkaessa tai Brahman kuoleman alkaessa? Onko kyse samasta tilasta, joka on vain kestoltaan erilainen?
Millainen tila tämä on? Onko jiva ikään kuin unessa? Tajuaako se itsensä? Onko sillä jokin muoto? Missä on hienojakoinen keho, mieli tällä hetkellä?
V.K.Prabhu vastaa:
ja Kalpan (Brahman päivän) lopussa ja Maha-Kalpan (Brahman elämän) lopussa jivat upotetaan Narayanan Kehoon, jos he eivät ole saavuttaneet vapautumista.
Heidän fyysisiä ja hienojakoisia kehojaan ei ole olemassa tämän ajanjakson aikana, mutta jäljelle jää heidän svabhava (ehdollistunut luontonsa), se mentaalinen tila, jossa he kohtasivat viimeisen kuoleman.
Vishnu muistaa kaikkien elävien olentojen svabhavan ja uudessa luomisvaiheessa ilmentää jälleen tuon svabhavan mukaiset hienojakoiset ja fyysiset kehot.
Mitä tulee heidän tietoisuuteensa näiden ajanjaksojen aikana, niitä kutsutaan Pralayaksi (syvä uni) Brahman yön alkaessa ja Maha-pralayaksi (erittäin syvä uni) Universumin tuhoutuessa.
Tätä tilaa voidaan verrata anabioosiin, täydelliseen itsensä unohtamiseen.
Kukin Maahan saapuvista Manuista hallitsee tietyn ajanjakson, jota kutsutaan manvantaraksi.
Neljätoista manvantaraa muodostavat yhden kalpan eli yhden päivän aineellisen maailmankaikkeuden luoneen Brahman elämässä.
Yhden Brahman elämänpäivän aikana syntyy siis neljätoista manaa. Puranojen mukaan me elämme tällä hetkellä Shraddhadevan eli Vaivasvata Manun seitsemännessä manvantarassa.
Ihmisen alkuperä
Monia ihmisiä askarruttaa kysymys ihmisen alkuperästä. Vedojen näkökulmasta katsottuna ihminen on peräisin korkeammilla olemassaolon tasoilla elävistä esi-isistä. Ihmiset saivat maapallon, maailmankaikkeuden ainutlaatuisimman planeetan. Se on valittu Jumalan tulemista, avatarien tulemista varten.
Me olemme avaruusolentoja.
Me olemme avaruusolentoja. Tämä on vitsi, jonka merkitys on, että esi-isämme tulivat korkeammista maailmoista ja antoivat ohjeita kuninkaille ja tietäjille. Vähitellen syntyi erilaisia heimoja ja kansoja, jotka muodostavat nykyisen etnisen monimuotoisuuden. Niinpä siivekäs ilmaus "kaikki ihmiset ovat veljiä" on järkevä paitsi henkisellä myös geneettisellä tasolla.
********************
A. Maharaj
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/
Monet palvovat toissijaista maailman luojaa, arkkitehtia, joka esiintyy joissakin maailman uskonnoissa eri nimillä, mutta kyseessä on sama henkilö, joka ei ole jumala vaan puolijumala.
Brahmaa kutsutaan Pitāmahaksi, isoisäksi, ja Krishnaa Prapitāmahaksi, isoisän isäksi. Tämä todetaan Bhagavad-gitan yhdessätoista luvussa.
Muutamia katjelmia täältä, paljon käännösvirheitä suomeksi:
https://krishna.org/worshiping-demigods/
Worshiping the Demigods
Puolijumalien palvonta
Elämme aineellisessa maailmassa, ja älykkäät ihmiset hallitsevat ja ylläpitävät tämän maailman kaikkia osa-alueita. Se on kokemuksemme täällä.
Jos menette johonkin suureen tavarataloon, kaikki ei tapahdu automaattisesti. Ei. Siellä on toimitusjohtaja, ja hänellä on monia osastopäälliköitä, ja kaikilla osastopäälliköillä on joukko työntekijöitä, joita he valvovat, ja tällä tavoin kaikki suuren tavaratalon toiminnot sujuvat.
Krishna johtaa tätä maailmankaikkeutta samalla tavalla.
Krishna nimittää toimitusjohtajan [lordi Brahman], ja Brahmalla on monia osastopäälliköitä, jotka vastaavat aineellisen maailman monista eri osastoista. Näitä aineellisen maailman johtajia kutsutaan 'puolijumaliksi'.
Krishna nimittää toimitusjohtajan [lordi Brahman], ja Brahmalla on monia osastopäälliköitä, jotka vastaavat aineellisen maailman monista eri osastoista. Näitä aineellisen maailman johtajia kutsutaan 'puolijumaliksi'.
Monet materialistiset ihmiset kiintyvät palvomaan näitä puolijumalia saadakseen joitakin väliaikaisia, materialistisia etuja. Krishna käsittelee tätä puolijumalan palvontaa Bhagavad-gitassa:
...
...
Vähemmän älykkäät ihmiset, jotka ovat menettäneet henkisen aistinsa, turvautuvat puolijumaliin, jotta heidän aineelliset toiveensa täyttyisivät välittömästi. Yleensä tällaiset ihmiset eivät mene Jumalan Korkeimman Persoonallisuuden luokse, koska he ovat tietämättömyydessä ja intohimossa, ja siksi he palvovat erilaisia puolijumalia. Puolijumalien palvojia motivoivat pienet halut, eivätkä he tiedä, miten saavuttaa korkein päämäärä.
Veda-kirjallisuudessa on suosituksia eri jumalien palvomisesta eri tarkoituksiin...
...
...ne, jotka eivät ole Herran palvojia, ajattelevat, että tiettyihin tarkoituksiin puolijumalat ovat parempia kuin Korkein Herra.
Ihmiset usein ei ymmärrä, että he palvovat puolijumalia, ei Jumalaa.
Periaatteessa meidän sampradayassamme ei kiellä puolijumalien palvontaa (koska mitään ei kielletä, vaan annetaan neuvoa).
Kuitenkin emme palvo puolijumalia, mutta kunnioitamme heitä kuin Krishna palvojia.
Kunnioitamme puolijumalia Jumalan palvelijoina.
Puolijumalat palvelevat Häntä ja ovat jossakin asemassa, ei itsenäisinä puolijumalina, jotka johtavat omia sfäärejään, vaan sellaisina, jotka palvelevat Korkeinta Herraa
Absoluutilla on kovin kovin paljon eri nimiä.
Monet palvovat toissijaista maailman luojaa, arkkitehtia, joka esiintyy joissakin maailman uskonnoissa eri nimillä, mutta kyseessä on sama henkilö, joka ei ole jumala vaan puolijumala.
Maailman luoja (toissijainen luoja) ei ole jumala, vaan puolijumala, tavallinen olento, joka on aivan kuten sinä ja minä, mutta ja jolle on annettu valtuudet.
Jos jossakin universumissa ei ole niin arvokasta olentoa, joka voisi hoitaa Luojan – eli Brahman – tehtäviä, silloin Krishna itse laajentaa itsensä Brahmaksi; siinä tapauksessa Luoja on Jumala.
Ja on paljon armeliaampi. Ja annetaan enemmän kun vain yksi mahdollisuus. Esimerkiksi synninkäsite vedalaisuuden mukaan - kovin suuri ero kristinuskosta.
Lyhyesti.
Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
Synti
Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.
MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.
”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.
ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.
Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.
Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.
Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…
MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Minä en persuna ymmärrä taas yhtään mitään.
Onko Timppa ja Jussi vain puolijumalia?
Hindut oletteko suurituloisia tai rikkaita vai pienituloisia kuten minä.
Se ei ole tärkeää!
Huomauttaisin että kaikki epäjulia palvovat hakeutuvat suojaan Ukko Ylijumalan antaessa lausuntonsa, samoin he suojaavat palvontapaikkansa Ukkoa vastaan.
On siis todellakin olemassa yksi yli kaikkien epäjumalien!
Missä hel vetin vedoissa