Yksinäisen suden syksy

Anonyymi-ap kirjoitti:

🐺🌑🍂🌧🌧🌧🌧🌧🌧🌧🌧🌧🌧🌧

Harmaa syksy laskeutuu metsän ylle,
sumu kietoutuu paljaisiin oksiin.
Viimeiset lehdet putoavat maahan,
ja pimeys nielee polut yksi kerrallaan.

Yksinäinen susi kulkee hiljaa,
sen tassut painuvat märkään sammaleeseen.
Ei kuulu toisia askelia,
ei vastausta metsän syvyydestä.

Joskus se pysähtyy kuuntelemaan,
josko jossain toinen vielä kutsuisi.
Mutta tuuli vain kuljettaa lehtiä,
eikä kukaan vastaa sen ulvontaan.

Se muistaa kesän,
lämmön ja vierellään kulkeneen varjon.
Ne hetket, jolloin metsä ei ollut tyhjä,
eikä huominen tuntunut niin kaukaiselta.

Nyt tähdet piiloutuvat pilvien taakse,
ja kylmä sade valuu pitkin turkkia.
Susi jatkaa matkaansa,
vaikkei enää tiedä, minne on menossa.

Jotkut löytävät laumansa.
Jotkut löytävät vierelleen toisen,
jonka kanssa jakaa talven pakkaset
ja kevään ensimmäiset auringonsäteet.

Mutta jotkut joutuvat kulkemaan yksin,
läpi vuodenaikojen,
läpi pettymysten ja menetysten,
vaikka sydän olisi luotu rakastamaan.

Eikä yksinäinen susi ulvo vihasta.
Se ulvoo siksi,
että jossakin sen sisällä
elää yhä kaipaus tulla kuulluksi.

Ja niin se katoaa syvemmälle metsään,
harmaaseen, sateiseen syysyöhön.

Ei siksi, että se haluaisi olla yksin.

Vaan siksi,
ettei kukaan enää kulje sen rinnalla.

susimusta/AI 🐺

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä