Olen nyt rv 14 4 ja kärsin edelleen lähes kokopäiväisestä pahoinvoinnista. Nyt olen jo melkein varma, että kärsin koko loppuraskaudenkin. Ja olen aina inhonnut oksentamista! Nytkin oksennan vain silloin, kun en todellakaan pysty pidättämään. Vaikka tiedän, että oksentaminen helpottaisikin oloani...
Olen jo sanonutkin miehelleni, että tämä jääköön ainoaksi biologiseksi lapseksemme. Ennen raskautta toivoimme saavamme 2-3 lasta, mutta nyt tuntuu, että adoptio on ainoa vaihtoehto (tosin ei millään lailla huono vaihtoehto sekään). Onko muita samoin ajattelevia? En niinkään osaa pelätä synnytystä, sillä olen aiemmin kärsinyt todella kovia pitkäkestoisia, fyysisiä kipuja. Mutta tämä jatkuva paha olo ja hedelmillä eläminen ottaa todella voimilleni ja työssäkäynti on äärimmäisen raskasta. Toivoisinkin, että raskaana olevilla naisilla olisi lakisääteinen mahdollisuus tehdä tarvittaessa pari tuntia lyhyempää työpäivää. En todellakaan käsitä, kuinka naiset ennen muinoin pärjäsivät!
Olen jo sanonutkin miehelleni, että tämä jääköön ainoaksi biologiseksi lapseksemme. Ennen raskautta toivoimme saavamme 2-3 lasta, mutta nyt tuntuu, että adoptio on ainoa vaihtoehto (tosin ei millään lailla huono vaihtoehto sekään). Onko muita samoin ajattelevia? En niinkään osaa pelätä synnytystä, sillä olen aiemmin kärsinyt todella kovia pitkäkestoisia, fyysisiä kipuja. Mutta tämä jatkuva paha olo ja hedelmillä eläminen ottaa todella voimilleni ja työssäkäynti on äärimmäisen raskasta. Toivoisinkin, että raskaana olevilla naisilla olisi lakisääteinen mahdollisuus tehdä tarvittaessa pari tuntia lyhyempää työpäivää. En todellakaan käsitä, kuinka naiset ennen muinoin pärjäsivät!
Vastaukset 9
Vanhimmat
tasapaino kunnossa? (en ole raskaana)Mulla on pahaolo jos en ole saanut suolaista. En voi syödä mitään herkkujakaan, ennenkuin olen saanut oikeaa ruokaa.Aamun kavitunnilla oikein naureskelevat mulle. Kysy neuvolassa.
Kun itse olin raskaana, odotin, milloin pahoinvoinnit tulevat. Ei mitään. Neuvolassa kyselin, ja multa kysyttiin mun syömisiä.
Terv.hoitaja sanoi, koska syön kunnolla, ei tule niitä "himotuksia" eikä pahoinvointeja. Kysy. esim. merisuolarae on tosi nopea helpottaja, kokeile.
Onnea loppuaikaa, toivottavasti saat apua.
Nyt kun mainitsit, niin mulla ei ole ollut muita 'himotuksia' kuin salmiakit. Niitä olen pyrkinyt syömään vain äärimmäisessä hädässä ja vähän, koska niitähän ei suositella. Mutta ne helpottavat hetkeksi oloani. Ja ruokiin olen halunnut lisätä suolaa. Makeata ei todellakaan tee mieli. Kiitos siis vinkistä! :) Taidanpa lähteä heti kokeilemaan!
Itse odotan myös esikoista ja oksensin aamusta iltaan ja joskus jopa öisinkin rv 16 asti, sitten loppui kun salama kirkkaalta taivaalta, eli en ole enää oksentanut.
Kaipa se sinunkin paha olosi hellittää ennen rv 20, toivotaan :)
Hei!
Minun pahoinvointini loppui maaliskuun lopulla sina paivana kun synnytin tyttareni. Tai seuraavana paivana, silla synnytys oksetti pirusti. Ihanainen tytto onkin, mutta kylla, ajatus adoptiosta on kaynyt mielessa, oli se melkoinen "yhdeksan kuukauden paha krapula":)
Mutta kylla se huomattavasti helpottaa kun raskaus etenee. Itse halusin viikoilla 20 ja jotain kuristaa kaikki, jotka sanoivat aamu(!??)pahoinvoinnin haipyvan viikon 16 jalkeen. Silti olo kohentui jonkinverran juuri tuosta sinun viikosta 14 eteenpain.
Kokeile inkivaaria jossain muodossa. Asun Englannissa ja taalla on tehty tutkimusta, jonka mukaan inkivaari helpottaisi raskauspahoinvointia. Pakotin itseni juomaan alkoholitonta inkivaariolutta ja ripottamaan inkivaaria jugurtin paalle. Mausteen haju oli kuvottava, mutta auttoi minulla. Ihme aine! Huomasin juuri, etta nyt taalla on markkinoille tullut juuri inkivaarista tehtyja raskauspahoinvointi"laakkeita".
Sitten se ikivanha neuvo: ala paasta mahaa tyhjaksi. Mahdollisimman kuivia suolakekseja yopoydalle ja siita haukku aina kun heraat. Hapokkaat juomat, esim. sitruunanmehu tuntuivat minusta hyvalta. Ja kylma -jaapaloja kovasti pakastimeen, jaadytetty jugurtti kirpeilla marjoilla auttoi.
Koita myos levata aina kun voit, vasymys yleensa pahentaa oloa. Ja myos: anna itsellesi lupa olla pahoinvoiva. Kuulostaa hassulta, mutta luin artikkelin, joka pisti silloin miettimaan -me nykyajan naiset vaadimme itseltamme ehdotonta suorittamista ja huippukuntoa tyossa ja kotona. Siksi pahoinvoivana, puolikuntoisena ainakin alitajunnassa monesti tunnemme, ettei nain kuuluisi olla ja kyllahan olisi pystyttava parempaan kun tuo naapurin Liisakin kulki viela yhdeksannella kuukaudella toissa ja salilla. Ja oma aiti kaivoi viela perunatkin ylos juuri ennen synnyttamaan lahtoa! Itseani henkisesti helpotti ihanan englantilaisen synnytyslaakarin neuvo ajatella pahaa oloa lapseni turvana, silla omien raskaushormonieni aiheuttamana oksetus on merkki siita, etta kaikki on hyvin. Hirveimmassakin pontonhalauspaivassa oli helpottavaa hanen sanansa siita, etta tilastollisesti pahoinvointi suojaa keskenmenolta -pahoinvointia tuntevilla naisilla on vahemman keskenmenoja(todella toivon, ettei tata nyt lue yksikaan kedehdittavan hyvavointinen odottava aiti, eihan se kuitenkaan niin mustavalkoinen totuus ole).
Viime maaliskuussa sitten sain kymmenen pisteen tyttoni syliini. Nyt jos hanen ehtymattomalta viehatysvoimalta ehdin ajatella seuraavaa lasta, adoptio kylla kavaisee mielessa. Mutta enimmakseen siksi, etta uutena aitina kaikki maailman nalkaanakevat ja karsivat lapset olisi nyt pelastettava;) Raskas raskausaika on viela tuoreessa muistissa, mutta sillakin uhalla, etta kuulostaa kliseelta: kylla se on sen arvoista, tuut sen huomaamaan:)!
Kovasti jaksamista sinulle, pida itsestasi hyvaa huolta!
Hei!
Tuli vain mieleeni, että eikös raskauspahoinvointi ole syy sairausloman saamiseen? Muistelen kuulleeni, että jos työssä käynti tuntuu liian rankalta, niin lääkäri voi kirjoittaa sairaslomaa pahoinvoinnin ajaksi. Sitä en tiedä, voiko työpäivää vain lyhentää... Itse olen nyt keskiraskauden aikana, kun on eniten voimia, kerännyt työaikasaldoa varastoon, jotta voin loppupäässä tehdä vähän lyhyempää työpäivää ennen äitiyslomalle jäämistä. Kaikilla ei ehkä ole näin joustava järjestelmä, mutta jos onnistuu, niin eikö sen voisi tehdä myös ennen raskautta, pahoinvointeja silmällä pitäen?
Mulla ei ollut noin paha raskauspahoinvointi, mutta huono olo oli kyllä keskipäivästä yöhön asti (RV 6-18). Mulla auttoi suolaisen syöminen ja juuri ne salmiakit! Niitä ei suositella verenpaineen kohoamisen vuoksi, mutta jos verenpaine on alhainen, niin voivat olla jopa hyväksi. Se, että niihin on himo, saattaa viitata juuri alhaiseen verenpaineeseen. Kannattaa mittauttaa. Tämän olen lukenut vauva-lehdestä lääkärin kirjoituksesta, joka arvosteli sitä, että kaikilta naisilta kielletään samat ruoka-aineet, vaikka riskit ja tarpeet ovat yksilöllisiä. Myös mustikkakeitto, hedelmät, kurkkupastillit ja ruisleipä auttoi. Mutta tosiaan en oksentanut kovin tiheään, joten tilanne oli lievempi kuin sinulla.
Voimia odotukseesi! Onneksi uuden lapsen hankkimista ei tarvitse päättää nyt, kaiken tämän hormooni-, tunne-, ja pahoinvointimyllerryksen keskellä. Ehkä asiaan tulee uusi näkökulma kun pahoinvointi hellittää, tai kun nyytti on sitten viimein sylissä. Eikä se adoptiokaan ole ollenkaan huono vaihtoehto!
jos sulla tässä raskaudessa on pahoinvointia ei se tarkoita sitä että seuraaassakin olisi!!!
jotkut sanoo, että b-vitamiini auttaa! tai ennen kuin nouset sängystä ylös niin syöt esim. yhden hapankorpun tai näkkileivän...
..sillä voi olla pahempi pahoinvointi.
Mulla oli ekassa raskaudessa oksentelua 3 viikkoa.
Nyt toisessa 2kk aivan järkyttävä pahoinvointi oksentelu.
niin sitä aina vannoo. odotahan vaan,kun synntyksen aika koittaa. jostain se kuume taas kuitenkin nousee...
itse olen kyl tehnyt nyt saman päätöksen kahden lapsen jälkeen.
mutta miulla loppui pisimmilläänkin pahoinvointi viikolla 16 ja ei sitä sen jälkeen muistakaan.
Ajatuksesi kuulostavat tutuilta. Minullakin pahoinvointi kesti 5 kk, aamusta iltaan, en kuitenkaan oksentanut ihan joka päivä. Mutta loppuraskaus olikin ihana kukoistuksen aika! Ja nyt meillä niin rakas tyttö, ikää 3 kk... Ja haaveilen jo saavani jonain päivänä toisen pikkuisen. Tsemppiä ja halaus vaikeisiin päiviin!