Olen 16 vuotias pikkukylän tyttö. ja olisi luullut että olisin jo neitsyyteni menettänyt, mutta en ole. Suurin osa kavereista on sen jo menettänyt, joten se on pannut ihmettelemään, että olenko jotenkin outo...
Vähitellen niitä haluja sen menettämiseen on tullutkin mutta ei vaan löydä sitä oikeata jolle sen haluaisi menettää... Olen vanhanaikainen varmaan kun haluan menettää sen ihmiselle joka mua todella rakastaa...
Jos joku on samassa tilanteessa tai tietäisi hyvän neuvon niin olisi kiva jos kertoisitte...
Vähitellen niitä haluja sen menettämiseen on tullutkin mutta ei vaan löydä sitä oikeata jolle sen haluaisi menettää... Olen vanhanaikainen varmaan kun haluan menettää sen ihmiselle joka mua todella rakastaa...
Jos joku on samassa tilanteessa tai tietäisi hyvän neuvon niin olisi kiva jos kertoisitte...
Vastaukset 8
Vanhimmat
hullua ajatella tuommoista, et sä mikään epänormaali ole. On fiksua ja tärkeää jos sen menettää sit ku on valmis, halukas ja varma kumppanista! :) tsemiä sulle, älä pidä kiirettä!
Kiitos vastauksestasi, se antaa vähän helpotusta tähän pohdintaani...
Itse menetin neitsyyteni vasta 18 vuotiaana. Tuntui että oli jo aika vaikka ei ollut kyse rakkaudesta. Nyt kun mietin asiaa, niin olisin jopa voinut odottaa viela pidempään.
Seksikumppaneita minulla oli n. kymmenen ennen kuin tapasin mieheni. Kokemuksia on hyvä kerätä, mutta älä tee mitään mikä tuntuu edes vähääkään vastenmieliseltä. Ei se aika lopu kesken!
oikeesti älä menetäkään sitä vielä. paljo parempi että pysyt neitsyenä mahdollisimman pitkään. muijat jotka jakaa joskus 15veenä ei oikein inspaa
Monet ovatkin sanoneet että arvostaa sitä että olen vielä neitsyt, heitäkin on ärsyttänyt muijat jotka jakaa melkein jokaiselle jo hyvin nuorena..
Muistan ajatelleeni joskus, että menetän (siis olin silloin kovin varma tästä asiasta) neitsyyteni juuri 16-vuotiaana.No nyt olen 18-vuotias eikä neitsyys ole vieläkään lähtenyt.Neitsyyteni häiritsee minua usein ja olen ehtinyt monenlaisia fobioita (pelkäsin vielä vähän aikaa sitten, että olen fyysisesti epänormaali eikä minulle ole mahdollista nauttia seksistä) kehittää siitä tapahtumasta, kun astun rajan yli.Olen kuitenkin omasta tahdostani neitsyt, mahdollisuuksia on ollut, monta sellaistakin kertaa, kun olen sitä itse erittäin kovasti halunnut.Tajusin kuitenkin, että en halua tehdä sitä liian nopeasti (jännittäminen ja kiire eivät todellakaan jätä hyviä muistoja).En ole koskaan ajatellut, että ensimmäisen täytyisi minua rakastaa, mutta luultavasti mies, joka minua suostuu odottamaan (painostamatta) monta kuukautta, välittää minusta todella...Ja nyt minulla on sellainen rakastava poikaystävä, joka on odottanut minua jo noin neljä kuukautta (emme toisaalta pysty näkemäänkään toisiamme kuin pari-kolme kertaa kuukaudessa, koska asumme eri paikkakunnilla).Harrastamme kuitenkin seksiä joka tapaamisella, ja se tuntuu taivaalliselta.Olen myös oppinut samalla paljon omista ja poikaystäväni mieltymyksistä, varmasti enemmän kuin jos olisin vain suoraan hypännyt yhdyntään ja ohittanut kaikenlaisen muun kokeilun.Seksikokemukseni ovat myös valmistaneet minua tulevaan yhdyntään ja tehneet minusta itsevarmemman ja avoimemman seksin suhteen.Ehkä jo seuraavalla kerralla, kun tapaan poikaystäväni, pääsen eroon neitsyydestäni, sillä hyvällä tavalla.Uskon, että se tulee olemaan kaiken odotuksen arvoista.
Sen vain sanon, että älä ikinä suostu mihinkään, mikä tuntuu väärältä tai pahalta pelkkänä ajatuksenakin - sillä tavalla aiheutat itsellesi vain traumoja.Ei myöskään kannata sekoilla kännissä, koska vaikka alkoholi poistaa tuntoa (siis kipua) niin se ei ensinnäkään poista sitä tarpeeksi (ei edes monta lasia vodkaa..)ja toisekseen se estää sua saamasta seksistä mitään nautintoa (tietenkin siinä on myös se, että kännissä ei niin ajattele ehkäisyä tai seuraamuksia).Etsi rauhassa itsellesi välittävä ja hellä mies, jolle todella haluat neitsyytesi menettää.Seksistä voivat kummatkin nauttia ilman yhdyntää, joten ei kannata olla huolissaan siitä, että jaksaako mies odottaa.Ai niin ja vielä yks, jonka jonkun olis pitäny sanoa mulle ajat sitten...Älä ota sitä niin vakavasti:seksi on hauskaa eikä mitään pakkopullaa :)
eli et oo epänormaali. toihan on hienoo!! aion myös säästää itteni sille oikealle jonka oon jo löytänyt mut en ole vielä uskaltautunut tehdä sitä oon kohta jo 18. voit olla ylpee ittestä myöhemmin kun olet näin pitkälle päässy.
oon ite 19v. ja vielä neitsyt ja ylpeä siitä, kyllä se jossain vaiheessa tuntu inhottavalta ku kaikilla kavereilla oli seksijuttui ja ne puhu niistä, olin vähän ulkopuolinen...nyt mulla on kuitenki ihana poikaystävä ja haluan kokea eka kertani juuri tämän miehen kanssa, ollaan oltu yhessä kaks kuukautta, jätkä ei oo mua painostanu ja nyt musta todella tuntuu että haluan tehä sen...tää on tietty henkilökohtanen juttu mut ite oon onnellinen et jaksoin oottaa...älkää ihmiset turhaan hätäilkö...