antamana. Heitä on nyt noin sata tuhatta ja jos kaikki muut joutuvat kuten he sanovat kadotukseen, ei pelastettujen määrä ole kovin suuri. Miten he voivat omia synninpäästön vain itselleen? Eikö kellään muulla ole Pyhää henkeä kuin VL-lla.
Synninpäästö pätevä vain VL-sen
Eerikin-Toimisto
161211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
non, Lapset syntyvät myös Jumalan valtakunnasta osallisina, sitä he eivät voi kiistää...
Ota hyvä ihminen huomioon kaikki ne ennen meitä uskoneet ihmiset luomisesta lähtien,ja kaikki maailman pienet lapset jotka kuolevat ennenkuin ovat "älynneet" syntiä tehdä! "löytäneekö Jeesus uskoa maanpäältä,kun Hän tulee? Sitten raamattu valehtelee,jos toisin on,eli monenlaisella uskolla tullaan autuaaksi??? Mahtaa siellä taivaassakin jatkua sitten riitely,kun ei täälläkään sovussa osata olla?
"Totisesti minä sanon sinulle, tänä päivänä olet oleva minun kanssani paratiisissa". Näinhän Jeesus sanoi ristin ryövärille. Ei ole riitelyä, vaan keskustelua. Tarkoitat siis sitä, että vain vanhoillislestadiolaiset saavat puhua ja kirjoittaa ja muut ovat hiljaa. Sovussa voi keskustella asioista.
Alkuun muutama raamatun kohta.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! (Matt. 7:14)
Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. (Matt. 22:14)
23 Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?" Jeesus vastasi:
24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene. (Luuk. 13.)
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. (Matt. 7:21)
Pelastettujen joukko ei siis näiden Jeesuksen puheiden perusteella ole kovin suuri? Kuitenkin Jeesus on sanonut myös näin:
Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, he eivät olisi syyllisiä, mutta nyt heidän on mahdotonta puolustella syntiään. (Joh. 15:22)
Pyhä Henki ei ole kuitenkaan lukittuna mihinkään SRK:n lippaaseen tai vanhoillislestadiolaisen nimen taakse. Nimet ovat muiden antamia ja ovat vaihtuneet vuosituhansien aikana ja ehkä tulevat vieläkin vaihtumaan. Jeesus on sanonut myös näin:
Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. (Matt. 7:8)
Synninpäästöä ei siis omita, vaan se on tarjolla kaikille. Kuitenkin meitä syytetään hengellisestä ylpeydestä siksi, että toimimme niin kuin oikeaksi raamatun perusteella uskomme, kun sanomme, että on yksi usko ja yksi seurakunta.
Ilmestyskirjassa on
Ihan näkökulman vuoksi: mistä sitten johtuu se, että ihmisille kelpaa synninpäästö melkeinpä kenen tahansa muun lausumana, mutta ei meidän? Hengellistä ylpeyttä? :)
Tämä on mielenkiintoinen keskustelunaihe, mutta näköjään moni on sitäkin mieltä, että tätä on jauhettu kyllästymiseen asti :D
Lopuksi pala 2. Korinttilaiskirjeen toisesta luvusta:
15 Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.
16 Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? [Luuk. 2:34; 1. Piet. 2:7,8]
17 Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta.
Selain tilttas välissä, joten jäi näköjään matkaan pari puolikasta lausetta :)
en muista nyt taas?
Jeesus antoi syntejä anteeksi ja delegoi homman vielä opetuslapsilleen sen jälkeen, kun hän oli puhaltanut heitä kohden Pyhän Hengen. Isä meidän -rukouksessa pyydämme nykyisin syntejä anteeksi suoraan Jumalalta.
On arvailujen varassa, voiko syntejä pyytää anteeksi nykyisiltä maapallon tallaajilta. Lestadiolaiset arvaavat yleensä tässä kohden 'kyllä'.
Martin Lutherille kirkastui sola gratis -periaate Raamatusta, eikä nykyihmisellekään pitäisi olla mahdotonta omaksua asiaa Raamatusta ilman avustavaa henkilöstöä.
Olemme kehittämässä vanhasta alkuperäisestä käytöstään poistetusta Nixdorfin pankkiautomaatista synninpäästön vahvistusautomaatin.
Varsinaiselta näppäimistöltä voi syöttää synneistään listan tai yksityiskohtaisen kuvauksen. Kuvaruudun reunassa olevista toimintonäppäimistä voi valita myös option 'kaikki synnit'. Syntien syöttämisen jälkeen tulee vielä vahvistaa istunto 'kadun'- ja 'uskon'-toimintonäppäimillä.
Synninpäästösanat tulevat ruudulle ja haluttaessa myös äänimuodossa.
Lopuksi automaatti tulostaa otteen Päivän Sana -julkaisusta.
Valmista saataneen alkusyksyn aikana. Softa toimii hyvin, ja odotamme ammattioppilaitosten lukuvuoden alkamista, että saamme kotelon jonnekin pintakäsittelylinjalle uudelleenmaalaukseen.
Automaattia on tarkoitus lainata korvauksetta erilaisiin seuratilaisuuksiin ja muina aikoina kierrättää sitä ostoskeskuksissa ja vastaavissa yleisön saatavilla.
Automaatti toimii ilman pankki-, luotto- yms. kortteja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johann_von_Staupitz
Kai sellainenkin (joskus) saadaan?
..hoitoautomaatin.
Stasin miehethän ihmetteli 70-luvulla sitä kuinka edistynyt ilmianto ja hoitojärjestelmä VL-liikeellä on. Etenkin ihmetytty se, että pystyivät ilmiantamaan ilman, että oli minkäänlaisia oireitakaan.
Tästä syystä kait KGB-rahoitti VL-liiketta.
Voisiko tämän hoitohommankin automatisoida. Ei tarvitsisi kymmenen kallispal´kkaisen puhujaveljen olla hoitamssa vaan automaati hoitaisi asian.
Raamatussa on useita kuvauksia siitä, miten Pyhä Henki on saatu. Kuika monen lestadiolaisenkaan osalla näitä ilmiöitä on havaittu?
Jopa hengen hedelmistä näyttäisi olevan suuri puute!
Tähän tapaan olen asiaa ajatellut:
Raamattuhan kuvaa yhden ainoan vanhurskauttamisopin, joka tulee selvästi esille Apostolien Tekojen kertomuksissa Etiopian hoviherran, Saulus Tarsolaisen ja Korneliuksen kääntymisissä. Näissä omaltatunnoltaan kiinni otettu ihminen on sattumalta "törmännyt" syntien anteeksiantamuksen eli Jumalan seurakunnan osallisuudessa olevaan henkilöön. Keskustelujen jälkeen ihminen on kääntynyt eli "tehnyt parannuksen" ja omistanut synninpäästön.
Ylösnoussut Herra ilmestyi opetuslapsilleen suljettujen ovien takana. Hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi:
"Ottakaa Pyhä Henki. Joille te synnit anteeksi annatte, heille annetaan ne anteeksi. Joilta te kiellätte synninpäästön, ne eivät saa syntejään anteeksi."
Tämä synninpäästön sanoma saavutti helluntaina 3000 Jerusalemiiin saapunutta juhlijaa, jonka myötä syntyi ns. "alkuseurakunta". Evankeliumi levisi hitaasti koko Rooman valtakunnan alueelle, jossa se säilyi aina kansainvaellukseen saakka. Mahdollisesti alkukirkon perintö säilyi Keski-Euroopassa, josta tutkimus on löytänyt yhteisöjä, joiden tunnusmerkit vaikuttavat raamatullisilta. Varman tapauksen löytämiseksi on hypättävä noin 1000 vuotta eteenpäin keskiajan syksyyn. Tuolloin Jan Hus ja Martti Luther ryhtyivät julistamaan synninpäästöä, joka levisi koko Saksaan ja lisäksi ainakin Hollantiin, Englantiin ja mahdollisesti muuallekin. Luterilaisuus hajaantui oppiriitoihin ja seuraava suuri julistaja tässä ketjussa on Philip Spener, joka toteutti nk. "ecclesia in ecclesia = seurakunta seurakunnassa"-ajatusta. Uskonpuhdistuksen perillisiä tavataan 1700-luvun Tanskasta, jossa mm. kuningasperheen tytär kuului yhteisöön, joka levisi näiden yhteyksien kautta myös Ruotsiin ja Norjaan. Kuuluisista karoliineista osalla oli yhteyksiä tähän liikkeeseen.
Ruotsissa "elävien kristittyjen" piiri tunnettiin lukijaisina ja se levisi koko Ruotsin alueelle. Suomihan oli jo liitetty tässä vaiheessa Venäjään. Lukijaisliike hajaantui noin kolmeen ryhmään ja alkukirkon perilliseksi näyttää jääneen vanhalukijaisuus, (korjatkaa joku tämä termi, se on virheellinen, mutta kun en oikeaa muista!) johon kuului myös Pohjois-Ruotsissa toiminut pastori Pehr Brandell. Hänen suustaan sai kuulla omakohtaisen synninpäästön (aivan oikein, minähän selostan synninpäästön voittokulkua halki historian!) piikatyttö Milla Klementsdottir, joka Åselessa uutena vuotena 1844 siunasi kirkkoherra Lars Levi Laestadiuksen sisälle Jumalan valtakuntaan.
Näin olemme siis päässeet tähän päivään. Olen liittänyt tähän mukaan Paavalin ja Lutherin, joiden puhtainta perintöä edustaa tänä päivänä vanhoillislestadiolaisuus. Tarkastelkaa tätä historiikkiä kriittisesti, mutta olen varma, että tämä koko sekava ja syheröinen paketti pitää jollakin tavalla paikkansa. Tällä pyrin nimenomaan osoittamaan, ettei puhe yhdestä seurakunnasta ja yhdestä vanhurskauttavasta uskosta ole mitään uutta vaan sitä ovat julistaneet jo monet pyhät ennen näitä ihmisiä, joita myös vanhoillislestadiolaisiksi kutsutaan. Totta kai tässä jutussa on aukkoja ja kysymysmerkkejä, mutta sen takiahan asiasta keskustellaan. Kritisoikaa vapaasti.
Sinusta siis Martti Luther saarnasi oikeaa uskoa. Esim. Mikael Agricola ja monet muut suomalaiset kävivät Lutherin opissa Saksassa. Mikä siis estää, että "oikea usko" ei ole levinnyt Suomeen tuolloin?
Jos Lestadius sai synninpäästön Lapin Marialta, niin mikä estää sen, että kyseinen henkilö ei ole antanut synninpäästöjä muillekkin ja Pyhä Henki olisi siten levinnyt eteenpäin muitakin kuin Lestadiuksen reittejä?
Minulla on vielä paljon kysyttävää ja kritisoitavaa, mutta aloitetaan nyt tästä. :)
Vielä yksi kysymys: uskotko, että nykyajan vanhoillisten usko on tismalleen samanlaista opillisesti kuin alkuseurakunnan? Eli onko mielestäsi alkuseurakunnan opilliset kysymykset kulkeneet muuttumattomina historian läpi nykypäivään? Olen ollut huomaavinani, että vl:t sekoittavat kulttuurisia seikkoja opillisiin kysymyksiin, eli esim. tapanne kieltäytyä meikkauksesta, alkoholista, tanssista, "maallisesta" musiikista jne. selitetään usein mm. siten, että se kertoo kuka on uskossa ja kuka ei. Loogisesti ajateltunahan tämä kertoisi sen (jos em. seikoilla perustellaan kuka on uskossa ja kuka ei), että myös näiden seikkojen olisi täytynyt kulkeutua vuosituhansien läpi muuttumattomina. Eli jos näillä asioilla on nykyään tekemistä sen kanssa kuka on uskossa ja kuka ei, niin myös alkuseurakunnan tai Lutherin aikana olisi täytynyt vallita samat "säännöt". Vai mitä ajattelet tästä? Vai ovatko ne vain kulttuurisia asioita, joilla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä sen kanssa onko ihminen uskossa vai ei?
Tapakulttuuri on varmasti hidas liikkeissään, mutta se kuitenkin on muuttunut. Alkuseurakunnassa esimerkiksi kehotettiin olemaan syömättä lihaa siksi, että joukossa oli paljon juutalaisia, jotka halusivat pitäytyä vanhoissa tavoissa kosher-ruoan suhteen.
Apostolien tekojen 15. luvusta löytyvät esimerkiksi tällaiset jakeet:
27 Lähetämme siis Juudaksen ja Silaksen, ja he tuovat tämän saman viestin myös suullisesti.
28 Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet:
29 karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin.
Kuitenkin Paavali roomalaiskirjeessä tekee selväksi, miten kaikki ruoka on puhdasta, jopa epäjumalille uhrattu liha. Tämä "sääntö" tai "kielto" tai "käsky" tai vaikkapa nyt sitten "rakkauden neuvo" annettiin seurakunnalle siksi, että siellä oli syntynyt kiistaa juutalaisten ja pakanakristittyjen välille soveliaasta ruoasta.
Tapakulttuuri kristillisyydessä on siis ilmeisestikin kokenut muutoksia, mutta kuitenkin vapaiden kristittyjen "käskyt ja kiellot" ovat aina olleet mukana, ettei, niin kuin Paavali sanoo, ruoan vuoksi hajotettaisi Jumalan työtä, vaikka kaikki ruoka onkin puhdasta.
Näin minäkin olen asian ymmärtänyt, että tapakulttuuri muuttuu. Sitä en kuitenkaan ole ymmärtänyt, että miksi vl:t sekoittavat nämä asiat siihen, onko henkilö uskossa vai ei. Vaikka Paavali kehottaa olemaan syömättä lihaa kun joukossa on paljon juutalaisia, niin ei hän toki ollut sitä mieltä, että lihan syöminen tai sen jättämättä syöminen kertoisi mitenkään henkilön uskosta. Tästähän alkuseurakunta nimenomaan halusi päästä eroon; etteivät ulkoiset asiat kertoisi sielun tilasta. Ei siis ollut mitään väliä söitkö esim. lihaa vai etkö syönyt. Ainoastaan silloin kun joku saattoi loukkaantua, niin lihan syöntiä tuli välttää. Mutta niin pitkälle ei koskaan tulisi mennä, että tästäkin asiasta tulisi käyttäytymisnormi, josta et koskaan voisi poiketa. Eli ajatteenpa, että Paavali haluaisi syödä lihaa. Hänellä olisi ystävä, joka ei haluaisi (juuri tällainen tilannehan alkuseurakunnassa vallitsi) ja kokisi sen syönnin hyvin loukkaavaksi. Paavali menisi vierailulle hänen luokseen. Mitä Paavalin tulisi tehdä? Hän itse vastaa Raamatussa, että tulisi välttää lihan syöntiä, jos se loukaaa. Niinpä hän ei syö lihaa vierailunsa aikana. Kuitenkaan Paavali ei tarkoita sitä, että hänen tulisi kieltäytyä ikuisiksi ajoiksi lihan syönnistä, koska se saattaa loukata jotain, vaan vain tietyissä tilanteissa. Kotona ja muiden "samanhenkisten" kanssa hän toki voi syödä sianlihaa.
Seurattuani vanhoillisia näyttää siltä, että heidän tapakulttuuristaan on tullut normi, josta ei sovi poiketa, tai muuten katsotaan ettei henkilö ole uskossa. Eikö Paavali ollut juuri tätä vastaan?
Hyvin kirjoitit :) Tärkeäähän ei ole se, mitä tekee, vaan miksi tekee ja millä mielellä.
Puhuttelihan Jumalakin Kainia (1. Moos. 4):
6 Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan?
7 Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.
Paavali oli todellakin kaikenlaista tapauskovaisuutta vastaan. Kuitenkaan hän ei kehottanut mesoamaan vapauden puolesta, vaan kehotti uskossaan vahvempia mukautumaan uskossaan heikompien elämäntapaan.
Room. 14:14 Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta.
Niin kauan siis kuin joitain asioita joku pitää epäpuhtaana, niin kauan ne ovat epäpuhtaita.
Ja hän sanoi vieläpä niinkin voimakkaasti, että epäpuhtaaseen tarttuminen on synti (Room.14:23): "Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä."
Ei siis: "syökää vain epäröimättä lihaa, ei se mitään haittaa" :)
Esimerkkinä tästä voitaisiin ajatella vaikka vanhoillislestadiolaisten absolutismi alkoholin suhteen.
Tämä linja, jos ei syntynyt, niin ainakin kovasti vahvistui Lapin herätysten aikana, jolloin juoppous oli todellakin ongelma noilla seuduilla. Lestadius hyökkäsi sitä vastaan puheissaan ja parannuksen saaneiden joukossa oli paljon alkoholisteja. Juomisen lopettanut alkoholisti ei kuitenkaan tunnetusti kestä yleensä tippaakaan alkoholia, joten muut seurakuntalaiset eivät näitä halunneet kiusata omalla, kohtuullisellakaan alkoholinkäytöllä ja monet varmaan tuolloin luopuivat siitäkin vähästä, mitä olivat käyttäneet. Tuo absolutismi, näin uskon, on säilynyt näihin päiviin asti.