Mä olen yksinäinen. Ei tosin tällä palstalla ehkä pitäisi sitä itkeä, koska olen huomannut, että monet täällä on vielä paljon onnettomampia, yhtä yksinäisiä kuin mäkin olin ennen kuin löysin jätkäkaverini. Tämä on paikka, jossa voin anonyymisti tunnustaa, että se on mulle kaikki. Ainoa, mikä merkitsee.
Ja siitä se ahdistus nouseekin. En halua olla riippuvainen kenestäkään. Mä mietin, onko yksinäisyys leimannut mut omakseen, koska mun on niin vaikea rakastaa muita kuin itseäni. Tai helppoahan se olis, jos ei pelottais. Mutta kun mä yritän vaan varjella mun itsenäisyyttäni, vapauttani ja kaikenkestävyyttäni, ja se taas rasittaa aika tavalla meidän suhdetta. Jätkäkaveri ei ymmärrä, miksen mä halua tarvita ketään.
Paras ratkaisu olis musta vapaa suhde. Mä olen kertakaikkiaan niin tunnevammautunut, että haluan pakotien hyvästä suhteesta. Sitäpaitsi yhdenillan jutut sopii mulle, niissä pätee mun säännöt.
Hassua kyllä, mulla on jopa sellainen jätkä, joka mielellään jakais jokaisen hetkensä mun kanssa, joka paikkaan se ottaa mut mukaan ja on varma että kaikkihan jennasta tykkää... Mutta miten sen sanois, tietysti musta tuntuu silti usein, että silloin olen vain jätkäkaverini jatke.
Ja välittäminen pelottaa niin perkeleesti. Siinähän tunnustaa kaikki muutkin tunteensa ja tarpeensa ja vajavaisuutensa...
Ja siitä se ahdistus nouseekin. En halua olla riippuvainen kenestäkään. Mä mietin, onko yksinäisyys leimannut mut omakseen, koska mun on niin vaikea rakastaa muita kuin itseäni. Tai helppoahan se olis, jos ei pelottais. Mutta kun mä yritän vaan varjella mun itsenäisyyttäni, vapauttani ja kaikenkestävyyttäni, ja se taas rasittaa aika tavalla meidän suhdetta. Jätkäkaveri ei ymmärrä, miksen mä halua tarvita ketään.
Paras ratkaisu olis musta vapaa suhde. Mä olen kertakaikkiaan niin tunnevammautunut, että haluan pakotien hyvästä suhteesta. Sitäpaitsi yhdenillan jutut sopii mulle, niissä pätee mun säännöt.
Hassua kyllä, mulla on jopa sellainen jätkä, joka mielellään jakais jokaisen hetkensä mun kanssa, joka paikkaan se ottaa mut mukaan ja on varma että kaikkihan jennasta tykkää... Mutta miten sen sanois, tietysti musta tuntuu silti usein, että silloin olen vain jätkäkaverini jatke.
Ja välittäminen pelottaa niin perkeleesti. Siinähän tunnustaa kaikki muutkin tunteensa ja tarpeensa ja vajavaisuutensa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
No lutka! kerjää sitä alkamaan vapaaseen suhteeseen tai jätä se ja riuhu rauhassa ja jaa sitä pilluasi kaikille.
Terveisin
Renttu