Lieksan Rocky

Reunatie 13 oli Lieksan vaatimaton mutta tarunhohtoinen Colosseum. Sen betoninen porraskäytävä ei haissut historialle, vaan mäntysuovalle ja pinttyneelle röökille, mutta Reunatien Rockylle se oli matka maineeseen.

Rocky seisoi porraskäytävän alakerrassa yllään nuhruinen, harmaa collegepuku. Hän vetäisi tiikeribalsamia kumpaankin polveensa, katsoi ylös kohti kolmatta kerrosta ja lähti liikkeelle. Verkkarit paukkuen hän loikki rappusia ylös ja alas, ylös ja alas, kunnes reidet huusivat hoosiannaa ja keuhkoissa tuntuu Lieksan pureva syysilma. Tämä oli vasta alkulämmittelyä.

Ulkona piha-asfaltilla odotti Rockyn salainen ase: kirkkaansininen, hieman klappava Jopo. Rocky hyppäsi satulaan, polkaisi vauhtia ja kiskaisi ohjaustangon rintaansa vasten. Jopo nousi täydelliseen takareunakulmaan. Rocky keuli pitkin Reunatiedon suoraa aina serkkulikan postilaatikolle asti, teki siellä tyylikkään piruetin takarenkaalla ja keuli takaisin. Serkkulikka katsoi ikkunasta tupakka huulessa, nyökkäsi hyväksyvästi ja puhalsi savut lasiin. Rocky oli valmis.

Koitti suuren ottelun ilta. Lieksan jäähallin keskiympyrään oli pystytetty kehä, ja ilmassa väreili sähkö. Vastustaja oli saapunut Nurmeksesta – Mörssäri-Markku, todellinen steroidihirmu, jonka hauis oli paksumpi kuin Rockyn molemmat reidet yhteensä. Markku karjui kehässä, pullisteli suonikkaita lihaksiaan ja haisi proteiinijauheelle sekä testosteronille.

Ottelun ensimmäiset erät olivat Rockylle pelkkää selviytymistaistelua. Nurmeksen jättiläinen takoi Rockya kuin vierasta sikaa. Rocky kävi kanveesissa, silmä muurautui umpeen ja toivo näytti menneen. Yleisö hiljeni.

Erätauolla Rocky raahautui kulmaukseensa. Hän katsoi valmentajaansa, joka ei sanonut mitään, vaan kaivoi kylmälaukusta esiin jotain pyhää: paikallisen sipuliteemakkaran. Se oli rasvainen, suolainen ja tuoksui aidolle pohjoiskarjalaiselle voimalle. Rocky haukkasi makkarasta puolet yhdellä puraisulla. Sipulin ja lihan liitto räjähti hänen suussaan, ja silmänräpäyksessä Rockyn suonissa virtasi puhdas, jalostamaton lieksalainen energia.

Kun kello löi viimeisen erän alkaneeksi, Rocky nousi pystyyn uusin silmin. Steroidihirmu vyöryi päälle, mutta Rocky oli nopeampi. Hän väisti Markun moukarimaisen lyönnin ja latasi sipuliteemakkaran voimalla elämänsä oikean suoran suoraan Nurmeksen jättiläisen leukaperiin.

PUM.

Mörssäri-Markku kaatui raskaasti tehostetun tammen lailla suoraan kanveesiin. Kehätuomari laski kymmeneen, ja halli räjähti.

Kaikki Lieksan työttömät, pitkäaikaistyöttömät ja kuntouttavan työtoiminnan sankarit nousivat seisomaan. Suosionosoitukset olivat korviahuumaavat. Karvalakit lensivät ilmaan, ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Rocky oli tehnyt sen. Hän oli noussut Reunatien pohjalta koko kaupungin sankariksi.

Kehän keskellä Rocky otti vastaan mestaruusvyön, mutta hänen katseensa etsi jotain muuta. Hän kurotti kulmaukseensa, jonne valmentaja oli jättänyt illan viimeisen palkinnon.

Rocky tarttui kylmään tölkkiin. Koko halli hiljeni seuramaan pyhää toimitusta. Rocky sihautti liikuttuneena auki Pircca-oluen. Hän sulki silmänsä, kohotti tölkin lieksalaiselle yleisölleen ja antoi kultaisen nesteen valua kurkkuunsa. Se maistui voitolta, makkaraiselta vapaudelta ja Reunatie 13:sta

Homo sinä olet.

Lieksan Rockyllä ei ole tiikerin silmä vaan pöllönsilmä.

Minä, Lieksa Balboa, Rocky Balboa oon hakannut jo yhden säkin paskaks!

Lieksan, Reunatien Rambo ruikkii m/60:llä mälliä parvekkeelta sarjana pimujen pinppeihin paljaalla.

Mullon kauhean iso muna.

Rocky hakannut rikki muovikassin jossa tyhjiä pirccatölkkejä🤣

Lieksan naiset eivät halua muita kuin minut, ruuhkaa on ja käy jo voimille.

-Rocky Balboa-

Mut siitä huolimatta voi kairata perseeseen.

Uhkeat pimut kävi tyhjentämässä säkit nyt ne roikkuvat polvissa! Rocky nyt on säkit käytettävissä illan treeneihin Reunatiellä.