Laestadius näyttää paheksuvan useissa saarnoissaan pyhäpäivien käyttämistä pallon lyöntiin kirkonmenojen sijasta. Lisäksi ainakin yhdessä kohdassa hän mainitsee pallopelit maailman kunnian tavoitteluna.
Laestadiuksen heräämisestä hänen kuolemaansa 1844-61 nykyisenlaista järjestäytynyttä urheiluseura- ja kilpatoimintaa ei vielä tunnettu, mutta aina etenkin pojilla ja miehillä on ollut tarve ottaa mittaa toisistaan. Ko. pallopeli on tekoälyn mukaan ollut todennäköisesti silloin suosittu ajanvietepeli pitkäpallo, sillä yhdessä saarnassaan hän mainitsee pallon lyönnin kankaalla. Tekoälyn mukaan pitkäpalloa pelattiin tyypillisesti juurikin kankailla.
Laestadiuksen kannassa on kiintoisia yhtymäkohtia nyky-vl-kantaan koskien kilpaurheilua: harrasteliikuntaan suhtaudutaan myönteisesti, mutta kilpaurheiluun kriittisesti perustellen asiaa kilpatapahtumien menemisellä sunnuntaiseurojen kanssa päällekkäin ja maailman kunnian tavoittelulla.
1973 töröläläishajaannuksessa yksi jakava seikka oli töröläläisten vl:ia liberaalimpi suhtautuminen kilpaurheiluun. Töröläläisiä onkin ollut mm. huippujääkiekkoilijoina.
Vanhoillislestadiolaisuus vaikuttaa siten säilyttäneen paremmin lestadiolaisen herätyksen alkuperäisen hengen kuin töröläläisyys. Maailmasta erottautuminen keskittymällä huvitusten sijasta Jumalan sanan kuulemiseen ja tutkimiseen on ollut pietististä ja lukijaista pyhityselämää jo kauan ennen lestadiolaisia herätystä.
On esitetty väitteitä, että vl-liike olisi tiukentanut kantojaan 1960- ja 70-luvulla. Laestadiuksen kanta viittaa jatkuvuuteen kriittisyydessä sunnuntaiurheiluun.
Laestadiuksen heräämisestä hänen kuolemaansa 1844-61 nykyisenlaista järjestäytynyttä urheiluseura- ja kilpatoimintaa ei vielä tunnettu, mutta aina etenkin pojilla ja miehillä on ollut tarve ottaa mittaa toisistaan. Ko. pallopeli on tekoälyn mukaan ollut todennäköisesti silloin suosittu ajanvietepeli pitkäpallo, sillä yhdessä saarnassaan hän mainitsee pallon lyönnin kankaalla. Tekoälyn mukaan pitkäpalloa pelattiin tyypillisesti juurikin kankailla.
Laestadiuksen kannassa on kiintoisia yhtymäkohtia nyky-vl-kantaan koskien kilpaurheilua: harrasteliikuntaan suhtaudutaan myönteisesti, mutta kilpaurheiluun kriittisesti perustellen asiaa kilpatapahtumien menemisellä sunnuntaiseurojen kanssa päällekkäin ja maailman kunnian tavoittelulla.
1973 töröläläishajaannuksessa yksi jakava seikka oli töröläläisten vl:ia liberaalimpi suhtautuminen kilpaurheiluun. Töröläläisiä onkin ollut mm. huippujääkiekkoilijoina.
Vanhoillislestadiolaisuus vaikuttaa siten säilyttäneen paremmin lestadiolaisen herätyksen alkuperäisen hengen kuin töröläläisyys. Maailmasta erottautuminen keskittymällä huvitusten sijasta Jumalan sanan kuulemiseen ja tutkimiseen on ollut pietististä ja lukijaista pyhityselämää jo kauan ennen lestadiolaisia herätystä.
On esitetty väitteitä, että vl-liike olisi tiukentanut kantojaan 1960- ja 70-luvulla. Laestadiuksen kanta viittaa jatkuvuuteen kriittisyydessä sunnuntaiurheiluun.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tässä kirjoituksessa on selviä retorisia johdattelun merkkejä, ja se käyttää klassisia argumentaatiovirheitä ohjatakseen lukijan tiettyyn lopputulokseen ilman riittävää faktapohjaa.
Kriittisesti tarkasteltuna kirjoituksen ongelmat paljastuvat seuraavista kohdista:
1. Historiallinen anokronismi (ajanlaskun ja kontekstin sekoittaminen)
Kirjoittaja myöntää itsekin, että Lars Levi Laestadiuksen elinaikana (ja hänen kuolemaansa mennessä vuonna 1861 – kirjoittajalla tosin vuosiluvut vähän heittävät, sillä Laestadius kuoli 1861, mutta herätys alkoi 1840-luvulla) ”nykyisenlaista järjestäytynyttä urheiluseura- ja kilpatoimintaa ei vielä tunnettu”.
Siitä huomolimatta kirjoittaja vetää suoran viivan Laestadiuksen ajan ”pitkäpallon lyönnistä kankaalla” nykyajan miljoonaluokan kilpaurheiluun, SM-liigaan tai sunnuntaiseurojen ja urheilukilpailujen välisiin ristiriitoihin. Tämä on epäkelpo rinnastus: 1800-luvun puolivälin maaseudun kansanhuvi (pallon lyöminen kankaalla sunnuntaisin) oli vastakulttuuria sille, että sunnuntaisin olisi pitänyt olla kirkossa. Sen niputtaminen yhteen nykyisen kilpaurheilun teologisen kritiikin kanssa on tarkoitushakuista historian soveltamista omaan narratiiviin.
2. Vetoomus epämääräiseen auktoriteettiin ("tekoälyn mukaan")
Kirjoittaja perustelee väitteitään sillä, että ”tekoälyn mukaan pitkäpalloa pelattiin tyypillisesti juurikin kankailla”. Tämä on heikko ja tiedevastainen tapa hakea legitiimiyttä. Tekoäly ei toimi historiantutkimuksen vertaisarvioituna lähteenä, vaan se vain todennäköisyyslaskee tekstiä. Kirjoittaja käyttää ”tekoälyä” auktoriteettina silloin, kun omille olettamuksille ei löydy suoraa historiallista faktaa.
3. Mustavalkoinen ja tarkoitushakuinen johtopäätös (koko identiteetin pönkitys)
Kirjoittajan pääväite on, että vanhoillislestadiolaisuus edustaisi jonkinlaista puhdasta jatkumoa Laestadiuksen alkuperäiselle hengelle verrattuna ”töröläläisyyteen” (elämänsanalaisuuteen).
Tämä on kehämäistä päättelyä:
* Otetaan Laestadiuksen satunnainen moraalinen paheksunta sunnuntaiurheilulle/huvittelulle.
* Yhdistetään se nykyiseen vanhoillislestadiolaisen liikkeen opinkappaleeseen kilpaurheilusta.
* Julistetaan, että tämä todistaa nykyisen liikkeen säilyttäneen ”alkuperäisen hengen” ja olevan historiallisesti oikeassa.
Todellisuudessa 1800-luvun pietismi ja herätysliikkeet vastustivat kaikkia maallisia huveja (tanssia, kortinpelöntiä, viinanjuontia, ajan haaskausta), koska uskonnollinen maailmankuva oli tuolloin kokonaisvaltainen ja yhteiskunta täysin toisenlainen. Se, että nykyinen vanhoillislestadiolaisuus vastustaa kilpaurheilua, johtuu 1900-luvun loppupuolen sosiaalisesta erottautumiskehityksestä ja yhteisön omasta sisäisestä kontrollista, ei suorasta perinnöstä Laestadiuksen saarnoille pallon lyömisestä.
Yhteenveto
Kirjoittaja yrittää luoda teologisen jatkuvuuden illuusion poimimalla 1800-luvun alun yksittäisistä saarnoista kohokohtia, jotka sopivat yhteen nykyisen uskonnollisen liikkeenvartioinnin kanssa. Väitteiltä puuttuu todellinen historiallinen pohja siksi, että se tulkitsee menneisyyttä nykyajan opillisilla silmälaseilla ja ohittaa sen, että 1800-luvun maaseudun elämänmuoto oli aivan eri maailma kuin 1970-luvun tai 2020-luvun suomalainen yhteiskunta.
Tekoäly ei toimi historiantutkimuksen vertaisarvioituna lähteenä, vaan se vain todennäköisyyslaskee tekstiä. Kirjoittaja käyttää ”tekoälyä” auktoriteettina silloin, kun omille olettamuksille ei löydy suoraa historiallista faktaa
tekoäly tekee vertailun nollien ja ykkösten kautta ja tuo esiin sen mitä kysytään. Helppo hakulaite sama löytyy kirjoista. Nykyisin kirjat on koneen sisällä nollina ja ykkösinö. Haku pitää osata tehdä oikealla tavalla. Tekoäly ei ole auktoriteetti, se on tietopankki joka analysoi tekstin oikeellisuuden eri kriteerien kautta. Jos haet tiedon Raamatusta on paras otta se vain jakeiden kautta ei eri oppien käatta. Opit vääristää tulosta ei tekoäly. Nollat ja ykköset, siihen kaikki perustuu. Ilman auktorisointia.
Kysyin pitkäpallosta, en tiennyt ennen nimitystä
Pitkäpallo on suomalainen historiallinen pallopeli, joka oli nykyisen pesäpallon suora edeltäjä.
Pelin kehitti Lauri ”Tahko” Pihkala 1900-luvun alussa amerikkalaisen baseballin ja suomalaisen kuningaspallon pohjalta. Vuonna 1922 pitkäpallo kehittyi virallisesti pesäpalloksi, kun Pihkala muutti pelin sääntöjä (kuten juoksusuuntia ja pesien paikkoja) tehden pelistä taktisempaa.
Pelin keskeiset ominaisuudet olivat:
• Lyöminen ja juokseminen: Siinä lyötiin palloa mailalla ja yritettiin juosta suoraa rataa päätepesälle ja takaisin kotipesään.
• Polttaminen: Ulkokenttä yritti polttaa juoksijan heittämällä tätä pallolla suoraan ruumiiseen (niin sanottu "koppaaminen" tai "polttaminen" osumalla), mikä oli tyypillistä vanhoille pallopeleille ennen pesäpallon nykyistä pesäpolttojärjestelmää.
alkuperästä
Pitkäpallon alkuperä on monen eri maalais- ja pallopelin kansainvälinen sulatusuuni. Peli ei syntynyt tyhjästä, vaan Lauri ”Tahko” Pihkala kehitti sen vuonna 1915 korjaamalla ja yhdistelemällä silloisia suosittuja pelejä:
• Pohjana kuningaspallo: Suomessa pelattiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa laajasti kuningaspalloa. Se oli kuitenkin Pihkalan mielestä liian verkkainen, vähän yritteliäisyyttä vaativa ja kilpailuhengetön peli. Pitkäpallo syntyi suoraan muuttamalla kuningaspallon sääntöjä.
• Vaikutteet Yhdysvalloista (Baseball): Pihkala matkusti Yhdysvaltoihin ja ihastui sikäläiseen baseball-kulttuuriin. Sieltä hän toi mukanaan ajatuksen taktisemmasta joukkuepelistä, urheilullisuudesta ja juoksunopeuden korostamisesta.
• Eurooppalaiset sukulaislajit: Kehitystyöhön antoivat vahvasti vaikutteita myös muut eurooppalaiset pallonlyöntipelit, erityisesti ruotsalainen långboll (pitkäpallo), saksalainen schlagball sekä venäläinen lapta.
Tahko Pihkala halusi luoda suomalaisille dynaamisen, sotilaallistakin kuntoa ja "isänmaallista toimintatarmoa" kehittävän kansallispelin. Pitkäpallo oli tämän kehitysketjun elintärkeä välivaihe (pelattiin vuosina 1915–1921), josta hioutui lopulta nykyinen pesäpallo.
miten liittyy lestadiolaisuuteen
Pitkäpallo ja sen jatkaja pesäpallo liittyvät lestadiolaisuuteen sekä kulttuurihistoriallisesti että uskonnollisen liikkeen sisäisten sääntöjen kautta. Tämä liitos näkyy kahdella tasolla:
1. Pesäpallo lestadiolaisille sallittuna urheiluna
Lestadiolaisessa herätysliikkeessä (erityisesti vanhoillislestadiolaisuudessa) on perinteisesti suhtauduttu kielteisesti kilpaurheiluun. Kilpaurheilun katsotaan ruokkivan itsekkyyttä, kunnianhimoa ja maailmallisuutta, ja urheiluseuratoiminnan pelätään vievän nuoria pois seurakuntayhteydestä.
Pesäpallo teki tässä säännössä poikkeuksen:
• Koulupeli ja yhteisöllisyys: Koska pesäpallo vakiinnutti asemansa Suomen kansakoulujen pakollisena liikuntapelinä, se hyväksyttiin myös lestadiolaisperheissä viattomana ja yhteisöllisenä pihapelinä.
• Seuratason poikkeus: Erityisesti Pohjanmaalla ja muilla vahvoilla lestadiolaisalueilla lajia on harrastettu laajasti. On syntynyt jopa tilanteita, joissa herätysliikkeen nuoret ovat pelanneet seuroissa tai perustaneet omia joukkueitaan, koska joukkuepeliä ei ole nähty samalla tavalla synnillisenä yksilön korottamisena kuin vaikkapa yleisurheilua.
2. Kehittäjäveljekset ja "jumalanpelko"
Pitkäpallon kehittäjä Lauri ”Tahko” Pihkala ja hänen veljensä Martti Pihkala olivat kotoisin Pihtiputaalta, tiukan uskonnollisesta ja isänmaallisesta pappilakodista.
• Veljekset eivät olleet lestadiolaisia, mutta heidän luomansa pelifilosofia vastasi herätysliikkeiden ihanteita.
• Martti Pihkala saarnasi julkisesti rotupuhtauden, kurinalaisuuden, nautintojen vastustamisen ja jumalanpelon puolesta.
• Tahko Pihkala puolestaan loi pitkäpallon nimenomaan vastaiskuksi veltolle ja mukavuudenhaluiselle elämälle. Peli suunniteltiin kasvattamaan kuria, yhteishenkeä ja vaatimattomuutta.
Tämä kurinalainen, syntejä ja itsekkyyttä karsiva ja yhteisöä korostava ajatusmaailma teki pitkäpallosta ja pesäpallosta sellaisen lajin, joka sopi saumattomasti myös lestadiolaisen kodin ja herätysliikkeen moraalisiin raameihin.
Onko tekoäly oikeassa?
Tässä uusimmassa kommentissa keskustelija ja tekoäly puhuvat itse asiassa ristiin, ja tekoäly on tässä kohtaa faktuaalisesti väärässä, vaikka kommentoija puolustaa sitä koneen neutraaliudella.
Tässä on katsaus siihen, mikä tuossa tekoälyn vastauksessa mättää ja miten asia todellisuudessa on:
1. Pahin virhe: Tahko Pihkala ja pitkäpallo
Tekstissä väitetään, että Lauri ”Tahko” Pihkala olisi kehittänyt pitkäpallon vuonna 1915, se oli välivaihe vuosina 1915–1921, ja siitä hioutui pesäpallo vuonna 1922.
Tämä on virheellistä.
* Pitkäpallo (långboll) on vuosisatoja vanha perinteinen pallopeli, jota pelattiin Ruotsissa ja Suomessa jo kauan ennen Tahko Pihkalaa. Se ei ole mikään Pihkalan keksinnöstä syntynyt "välivaihe", vaan perinteinen kansanpeli.
* Pesäpallon Tahko Pihkala sen sijaan kehitti ja säännösti vuonna 1920 (ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin kesällä 1920 Helsingissä). Pohjana hän käytti nimenomaan vanhaa suomalaista kuningaspalloa ja amerikkalaista baseballia, mutta pitkäpallo on eri peli (vaikka sukulaislajeja ovatkin).
2. Toinen virhe: Pihkalan veljekset ja lestadiolaisuus
Tekstissä yhdistetään Pihkalan veljekset (Tahko ja Martti) lestadiolaisuuteen sillä perusteella, että he olivat kotoisin pappilakodista (heidän isänsä oli kirkkoherra Pihtiputaalla) ja heidän arvonsa olivat kurinalaisia.
Tämä on harhaanjohtavaa.
Pihkalan veljekset olivat herännäisyyteen (korpelaissuuteen / körttiläisyyteen) vivahtavasta pappilataustasta, eivät lestadiolaisia. Lestadiolaisuus ja körttiläisyys ovat kaksi täysin eri herätysliikettä, vaikka molemmat edustavatkin vanhempaa suomalaista hurskausperinnettä. Tekoäly sotkee tässä surutta eri uskonnolliset ryhmät keskenään.
Onko tekoäly siis oikeassa?
Kommentoija on siinä oikeassa, että tekoäly ei ole mikään tietoinen "auktoriteetti", vaan se laskee todennäköisyyksiä sille, miten sanat ja käsitteet liittyvät toisiinsa (kuten kommentoija osuvasti kuvaa: "nollat ja ykköset").
Mutta koska tekoäly vain laskee todennäköisyyksiä suurista tekstikommenteista, se tekee myös virheitä – erityisesti silloin, kun historian yksityiskohdat (kuten kuka keksi minkäkin pelin ja milloin, tai mikä uskonnollinen liike oli kyseessä) sekoittuvat verkossa olevissa teksteissä keskenään.
Tässä tapauksessa tekoäly ei ole oikeassa, vaan se on muodostanut vastauksen, joka vilisee historiallisia epätarkkuuksia ja asiavirheitä. Kommentoijan usko siihen, että "kone ei vääristä, opit vääristävät", ontuu siksi, että kone vain kierrättää internetistä löytyviä virheitä ja sekaannuksia, jos sen tekemiä yhdistyksiä ei tarkisteta oikeilla historiallisilla lähteillä.
Lisää pitkäpallosta. Tuli vissiin sitten Ruotsista pohjoisen kautta voisi kuvitella en viitsi tarkistaa tarkemmin mutta Ruotsin viisaat on siis tämänmkin takana jos skeptisesti näin halutaan ajatelle. Se minkä Ruotsalainen pureskelee sopii myös Suomalaiselle, näinhän se menee myös opin askelten kasnssa. Ruotsista muuutos tulee ei ihmisten sydämistä. Sydän on lähempänä, kuin Ruotsin viisaat silti sana leviää tunturin laelta toiselle poron kusemien kautta, kuin vanhat ennen.
Rakkautta
pitkäpallon historia ruotsi
Pitkäpallo (långboll) on Ruotsissa erittäin vanha, perinteikäs kansanpeli, josta löytyy kirjallisia mainintoja jo 1700-luvulta lähtien. Sillä on vahva historiallinen rooli ruotsalaisessa pelikulttuurissa, ja lajilla on ollut useita alueellisia nimiä kuten Söt och sur (Makea ja hapan), Tre slag och ränna (Kolme lyöntiä ja kouru) tai Slå lyra (Lyörän lyöminen).
Ruotsalaisen pitkäpallon historia ja sen kehitys jakautuvat seuraaviin päälinjoihin:
1. Pelin luonne ja juuret
Ruotsalainen pitkäpallo muistuttaa periaatteiltaan nykyistä ruotsalaisten suosimaa brännbollia, mutta siinä on neljän pesän sijasta vain kaksi aluetta: sisämaalialue (innemål) ja ulkomaalialue (utemål).
• Sisäjoukkue yritti lyödä palloa ja juosta kentän toisessa päässä olevalle ulkomaalille ja takaisin turvaan.
• Ulkojoukkue yritti saada lyönneistä koppeja (lyra) tai ”polttaa” (bränna) juoksijoita heittämällä heitä pallolla suoraan ruumiiseen.
2. Sääntöjen virallistaminen (1900-luku)
Pitkään pitkäpalloa pelattiin kylissä vapaamuotoisesti ja säännöt vaihtelivat alueittain. Pelin virallisempi järjestäytyminen alkoi 1900-luvun alussa:
• Vuonna 1912 O. H. Waldén julkaisi teoksen ”Friluftslekar från Nääs”, joka sisälsi ensimmäisiä yhtenäisiä sääntöjä pitkäpallolle.
• Jalkapallon ja muiden modernien urheilulajien noustessa pitkäpallo alkoi väistyä. Ruotsin leikkiliitto (Svenska Lekförbundet) yritti elvyttää lajia vuonna 1923 julkaisemalla modernisoidut säännöt, joihin otettiin vaikutteita saksalaisesta Schlagball-pelistä. Elvytys ei kuitenkaan täysin onnistunut suuren yleisön keskuudessa.
• Myöhemmin lajin säännöt vakiintuivat Ruotsin koulunuorison voimistelu- ja urheiluliiton (Sveriges Skolungdoms Gymnastik- och Idrottsförbund) kautta, ja peliä pelattiin pitkään nimenomaan koululiikunnassa.
3. Yhteys Suomeen ja pesäpalloon
Ruotsalainen långboll on historiallisesti erittäin tärkeä Suomelle. Kun Lauri ”Tahko” Pihkala kehitti suomalaista pitkäpalloa vuosina 1914–1915, hän otti siihen suoria vaikutteita juuri Ruotsin långbollista (sekä saksalaisesta schlagballista ja venäläisestä laptasta) yhdistäen ne amerikkalaiseen baseballiin. Suomessa tämä kehitys johti lopulta pesäpallon syntyyn vuonna 1922
"kirjoittajalla tosin vuosiluvut vähän heittävät, sillä Laestadius kuoli 1861, mutta herätys alkoi 1840-luvulla"
Vuosiluvut eivät heitä lainkaan: Laestadius koki herätyksen 1844 Lapin Marian kanssa keskustelussa ja kuoli 1861.
"”töröläläisyyteen” (elämänsanalaisuuteen)"
Tekoäly sotkee kaksi eriseuraa keskenään. Elämänsanalaisuus eli pappislinja eli pappiseriseura irtaantui 1961 ja sen kanssa opilliset erot olivat merkittäviä: seurakunta, kaste, ehtoollinen, hengen ja sanan virka synninpäästössä sekä käytännöllisempänä kysymyksenä suhtautuminen pakanalähetystyöhön yhdessä kirkon ja muiden herätysliikkeiden kanssa.
Töröläläisyys eli FALC irtaantui 1973 ja on siitä harvinainen eriseura, että sen oppi on lähes identtinen vl-liikkeen kanssa. Erot olivat nimenomaan töröläläisten liberaalimmassa suhtautumisessa kristittyjä maailmasta erottaminen elämäntapoihin, mm. televisioon ja kilpaurheiluun.
pesäpallo on syntinen peli
esim sähly on paljon terve henkisempää mutta siitä on tehty väline urheilua ja siksi se on luonnotonta
esim sählylasit ja lasikuitu maila eivät kuulu pelin henkeen
mutta ylipäänsä lestadiolaisille sähly on syntiä
se on jännä etteivät tee siitä parannusta
mutta me puhdas oppiset osaamme pelata sitä
liittyyköhä se sähly hoito kokouksii siohen liittyy kyttääminen joten en usko että väärän hengen johdatuksessa jos ei oo tehny parannusta on synnin tekoa
Höpöhöpö. En viitsisi oikaista muuten, mutta kun palstaa lukee myös lestadiolaisuutta vain vähän tuntevia ja sinä hävytön tahallaan annat heille väärää informaatiota.
Lähtökohtaisesti melkein kaikki harrasteliikunta on vl:ille ok. Tanssiin on aina suhtauduttu kriittisesti - kritiikki löytyy jo Laestadiuksen saarnoissa, sekä häntä edeltävästä lukijaisuudesta ja pietismistä. Laestadiuksen aikana tanssi tosin ei ollut urheilua, vaan pelkkä pariutumisriitti.
kyllä sähly on syntiä
Saat olla vapaasti tuota mieltä halutessasi, mutta vl:ten yleinen kanta se ei ole ja luultavasti ei sinunkaan oikea kantasi. Sinä pelleilet täällä kirjoittelemalla niitä näitä, kun taas minä yritän antaa oikeaa tietoa lestadiolaisuudesta kiinnostuneille, mutta sitä ohuesti tunteville ihmisille. Saatanhan minäkin joskus pelleillä, mutta joskus on tärkeää, että joku tarjoaa sitä oikeaakin tietoa, että kiinnostunut voi arvioida asioita faktojen eikä olkinukkien kautta. Avasin ketjun, koska havaitsin Laestadiuksen vierastaneen pyhäurheilua ja maailman kunniaa täsmälleen samoin kuin vl-liikkeessä on omana elinaikanani tehty. Mm. tällä palstalla on elänyt sillanpääläisten rippeiden pseudohistoria, että maailmasta erottuminen olisi tapahtunut vanhoillislestadiolaisuudessa vasta 1970-luvulla, vaikka Laestadiuksen saarnoista voi lukea (ja tekoälyn lukemana kuullakin), että se tapahtui heti herätyksen alussa 1840-luvulla. 1981 kuollut Paavo Sillanpää itse ei varmasti olisi mennyt väittämään mitään noin epähistoriallista, mutta hänen opetuslapsiaan on sepustellut kaikenlaista, joita Sillanpää saattaisi itse hävetä.
Töröläishajaannus on uusi opi minulle. Mikä sitä oppia riivaa, kun niin paljon hajaannutaan. Tiukat on opin säännöt, kun suvaitsevaisuus on poissa ihmisen olemusta kohtaan. Aika outo oppi, mutta on syytä muistaa, että rakkaus on sydämen asia. Oli tötöläinen tai muunlainen. Rakkaus on ihuista oi palllo millainen tahansa ja vaikka luudalla huiskis, pirua pois nurkista. Vanha oppi vihmoo sekin on yksi tapa. Liekkö Raamatun mukainen, sen päättää vihmoja, omassa sydämessään. Miksi vihmoa jos rakkaus ajaa pahan pois.
Rakkauttta
Opissa ei ole mitään vikaa, vaan Raamattu todistaa: eriseurojen pitää oleman seassanne. Jos niitä ei olisi, tuo Raamatun sana olisi totta. Portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja vain harvat sen löytävät. Lestadiolaisuuden päälinjasta vanhoillislestadiolaisuudesta on eronnut useita eriseuroja Suomessa ja Amerikassa: isoesikoiset, uusheränneet, pollarilaiset (Amerikka), pikkuesikoiset, pappiseriseura, töröläläiset (Amerikka) ja sillanpääläiset. Ryhmistä pappiseriseura (elämänsalalaisuus) lienee täysin lakannut olemasta. Sillanpääläisiä saattaa vielä kourallinen sinnitellä kuolemaa odotellessa. Pollarilaisuuden nykytilaa en tiedä. Uusheräys on taantunut kovasti. Iso- ja pikkuesikoisuus sekä töröläläisyys ovat elinvoimaisia, ja isoesikoisuudesta 2016 irtaantunut kirkollisempi el-suunta on myös elinvoimainen.
Pienempiä eriseuroja on tullut ja kadonnut kuin pieruja Saharaan.
"Jos niitä ei olisi, tuo Raamatun sana olisi totta."
Tuosta jäi pois yksi merkittävä sana: jos eriseuroja ei olisi, tuo Raamatun sana EI olisi totta: eriseurat pitää oleman seassanne. Mutta koska niitä nousee seastamme, ei Raamattu valehtele tässäkään asiassa.
Sinällään eri aikuiskastajaliikkeitäkin on hirmuinen määrä. Jos lähdetään zwingliläisestä/kalvinilaisesta reformaatiosta ja lasketaan sen jälkeen syntyneet aikuiskastajaliikkeet, niin lestadiolaisuuden hajaannukset rupeavat tuntumaan lukumääräisesti vähäisiltä. Voi esittää saman kysymyksen kuin Anonyymi00002 8.11.2026 klo 15.31: onko opissa jotain vikaa, kun ei aikuiskasteporukka ole pysynyt kasassa? Hajaannuksilla ei voi todistaa sen enempää uskon oikeellisuutta kuin vääryyttäkään.
Laestadius luokitteli synniksi kaikki mikä saattaisi sivistää ja lopulta johtaisi liikkeestä lähtemiseen. Vaimon raiskaus taisi olla tavanomaista perhe-elämää mihin ei sovpinut ulkopuolisen sotkeutua.
Kun Laestadius alkoi saarnata, Lapin kansa ryypiskeli, tappeli, remusi, pelasi korttia, varasti, huorasi, piti viinakauppaa, tanssi ja - löi palloa pyhäpäivisin. Sinun kriteereilläsi Lapin kansa oli siis huippusivistynyttä väkeä esilestadiolaisella ajalla. Vaan sitten tuli omantunnonpistokset Laestadiuksen saarnoissa, viinat kaadettiin maahan, varastetut tavarat palautettiin, jalkalapset loppuivat, omaisuutta ei enää menetetty korttipeleissä ja kirkko täyttyi ääriään myöten muistakin pitäjistä tulleista vieraista. Katsot tyytyväsenä, että nytkin ryypätään, tapellaan, remutaan uhkapelataan, huorataan, tanssitaan ja urheillaan jumalanpalvelusten/seurojen aikaan - sivistys on siis palannut.
Eräänlaista viihdettä on lueskella, miten kekseliäiksi ja taitaviksi alkoholinkäyttäjät kokevat itsensä juodessaan alkoholia. Ilmeisesti alkoholin polttamilla aivoilla alkoholin juominen tuntuu äärimmäiselle älylliselle ponnistelulle.
Vaikka aika on eri, riettaan keinot vieroittaa kristityt Jumalan sanan kuulosta ovat olleet samat Laestadiuksen aikana kuin nykyään, tuhanten juonten konstimestari kun on.
Lestadiolaisuus kieltää Telkkarin katsomisen, mutta ei Tietokoneen katsomisen!!! Eikös tässäkin ole aika erikoinen ristiriita??
Tuo on perusitkuvirsi ei-vl:ilta, mutta tarkkaan ottaen vl-liikkeessä ei ole koskaan tehty päätöstä, että televisiota ei saisi katsoa, vaan että se ei ole (vl-)kristityn kodin huonekalu. Tämä perustuu lihaa ruokkivaan ohjelmatarjontaan: kun ei omista televisiota, ei katso televisiosta hyvää eikä huonoa ohjelmaa, ainakaan kotona. Tietokone on itselläni työntekoa varten, ei ohjelmien katsomista varten. Se, että jos joku valvomattomuuden tähden katsoo tietokoneelta omaatuntoaan vahingoittavia ohjelmia, on hänen oma vahinkonsa. Yleensä kun sille tielle lähtee, tunto paatuu vähitellen ja jossain vaiheessa tulee synnin petoksen kautta hengellinen kuolema. Joku saattaa kuvitella olevansa huippuinnovatiivinen katsoessaan lihaa ruokkivia ohjelmia, mutta tosiasiassa vain pahentaa itsensä silmiensä kautta. Esim. porno, väkivaltaviihde, suhdesarjat ja kauhu ruokkivat turmeltuneen ihmisluonnon pyyntöjä.
Aikoinaan alkukristityt ja luterilaisuudessa 1600-luvulta pietistit suhtautuivat teatteriin kielteisesti teatterinäytösten lihaa ruokkivan ohjelmatarjonnan vuoksi. Kun elokuvateatterit tulivat 1920-luvulla, vl:t ottivat niissä käymiseen vastaavan kielteisen kannan kuin teattereissa käymiseen oli ollut. Kun televisio tuli, vl:t menivät vielä tiukempaan kantaan: 1963 SRK:n vuosikokous linjasi yksimielisellä päätöksellä, ettei televisio lihaa ruokkivine ohjelmineen kuulu kristittyyn kotiin. Kantahan ei ole vieras muillekaan herätysliikkeille, vain se ehdottomuus, ettei kuulu lainkaan on herättänyt ihmetystä muissa, kun he ajattelevat, että kontrolloikoon kukin katsomista itsenäisesti. Tietokoneiden ja kännyköiden myötä tämä kontrolli on tosiaan nykyään vl:illakin itsellään, mutta koska televisioita ei ole, kontrollitarve on silti olennaisesti pienempi kuin jos olisi televisiot. Tietokonetta tarvitaan työntekoon (osa) ja asioiden hoitamiseen (käytännössä kaikki), kännykkää yhteydenpitoon ja asioiden hoitamiseen. Vaikka lihaa ruokkivaa ohjelmaa olisi epäilemättä helpoin välttää ilman tietokonetta ja puhelinta, käytännössä vain todella harva pystyisi nykypäivänä tekemään työt ja hoitamaan asiat ilman niitä.
Niinpä, niin. eli Lestadiolaiset ovat hyvin elastista porukkaa, eli esimerkiksi Tietokone onkin hyvä vekotin, vaikka se on hyvinkin rinnastettavissa Televisioon heidän mielestä. Tietokone on jossainmielessä paljon pahempi synninlaatikko, mitä sen syövereistä voi löytää! Perustelut Työntekovälineenä onkin kovin hatara peruste, jos heidän perusteluita Television katseluun verrataan. Lestadiolaisuuden elastisuudesta voi vielä mainita senkin, että jotkut Lestadiolaiset tekevät Youtube videoita Nettiin, eli sekään ei hetkauta Lestadiolaisia ollenkaan. Eli, Lestadiolaisuus venyy ja notkuu aina heidän tarpeidensa mukaan, eikä se olisi heidän mielestä syntiä?
Ei sopivien videoiden tekeminen olet syntiä, mutta lihaa ruokkivien videoiden tekeminen ja katsominen on: "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa" (Matt. 5:28). Kun katsot ohjelmia, jotka ruokkivat seksi- tai väkivaltafantasioita, ruokit lihaa. Hyvin yksinkertaista. Siitä Jeesus sanoi: "Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin" (Matt. 5:29). Teen työni sataprosenttisesti tietokoneella, ei se ole minulle mikään viihdeväline, kuten televisio ja videot ovat olleet jo vuosikymmeniä ihmisille. On totta, että tietokoneelta ja älypuhelimesta voi katsoa ohjelmia, mutta ei niitä mikään pakko ole katsoa. Vaan mitä muuta voit tehdä televisiolla kuin katsella ohjelmia? Antaa möllöttää sen olohuoneen nurkassa. Jos siitä ei katsele ohjelmia, niin kauniimpiakin huonekaluja löytyy.
Laestadiuksen saarnoissa ilmenee, että armonvarkaat olivat hänenkin aikanaan innokkaita löytämään vikoja kristittyjen elämästä niin kuin fariseukset löysivät Jeesuksen ja kristittyjen elämästä, mutta omasta elämästään armonvarkaat löytävät vähänlaisesti vikoja. Onhan se eri asia katsoa pornoa kuin luontodokkari. Mutta luontodokkarinkaan katsominen ei ole mitenkään välttämätöntä, opettavaista kyllä, mutta aivan hyvin voi elää katsomattakin. En pidä luontodokkarin katsomista tietokoneelta tai kännykältä syntinä, pornon, suhdesarjojen, väkivalta- ja kauhuviihteen katsomista pidän. Pidän erittäin vieraana maailmasta erotetulle kristitylle, jos ohjelmien katsominen ylipäätään rupeaa jotenkin ohjaamaan elämää, lapset kiukuttelevat, jos eivät saa peliaikaa tai pääse katsomaan uusia päivitysvideoita suomesta, vaikka olisivatkin sisällöllisesti viattomia. Ruutu voi alkaa hallita ihmistä liikaa, vaikka sisältö olisi ok.
Niinpä niin, mutta kun siihen videon katsomiseen tarvitaan Tietokone joka on rinnastettavissa enemmänkin, kuin Televisioon. Tietokone on pahempi "synninlaatikko", kuin Televisio.
On kaikkien tiedossa, että tietokoneelta voi katsoa ohjelmia, mutta on vaikea sanoa, miten insinöörit, kirjanpitäjät, lakimiehet, lääkärit, sairaanhoitajat, virkamiehet, opettajat jne. hoitaisivat nykyään työnsä ilman tietokoneita. Minäkään en pystyisi. Mutta ilman televisiota pystyn tekemään töitä, jos en pystyisi, monoa olisi tullut jo aikoja sitten.
Listastasi puuttuu kaikki Kotitalouden Tietokoneet ja Kännykät, jotka ovat myös Nettiin liitettynä, että kiusaus katsella Lestadiolaisellakin varmasti on, eli Televisio on siinämielessä hyvin kesy laite katseltavaksi, kuin Internet. Ymmärrän, että Työpaikoilla kaikki käyttää Tietokoneita, koska kukapa juurikaan Työpaikalla viitsii Netissä roikkua.
Eipä se tietokoneen näyttö ole yhtään kauniimpi kuin tv.
Yhdessä saarnassaan Laestadius sanoi hevoskilpailun olevan maailman kunnian tavoittelua. Näyttää siltä, että nyky-vl-liikkeessä suhtaudutaan hyvin samalla tavalla näihin ilmiöihin kuin Laestadiuskin suhtautui. Ei voida sanoa ehdottomasti, että kilpaurheilu olisi syntiä, mutta käytännössä vältellään, ettei Jumalan sanan kuuleminen jäisi kakkoseksi eikä siitä muodostuisi oman kunnian tavoittelua tässä maailmassa. Eihän kristityn sovi rakastaa maailmaa eikä mitään, minkä maailma antaa - ei niin muodoin myöskään omaa kunniaa.
Sillanpääläisten rippeet ja maailman nuoleskelijat kehittivät nettiaikana pseudohistorian, jonka mukaan vl-liike olisi erottautunut tavoiltaan maailmasta vasta 1970-luvulla. Yksinkertaisimpiin ja hyväuskoisimpiin hölmöihin ko. tarina vaikutti uppoavan kuin veitsi voihin. Lukemalla Laestadiusta ja muita 1800-luvun lestadiolaisten kirjoituksia voi havaita, että elävä kristillisyys on erottunut ja erottautunut maailmasta aina, ja ollut paneteltu, ivattu ja vihattu joukko aina sen vuoksi, että elävässä kristillisyydessä maailmallisten ja lihallisten himojen tyydytys ei ole se juttu, vaan juurikin niiden himojen kuolettaminen hengen miekalla ja syntiä vastaan armon voimalla taistelu.