läpi olemukseni kerrosten, kaikuu, välähtelee seinillä, varjot väistyvät. Tätä en sinulle sanonut. Olet sädehtivä tähti pikimustalla yötaivaalla, karttani kadotin syntymässä, etsin valoa ja sadetta halkeilevin huulin. Tunsin sinut ennen luomisen aamua, siksi pelkään katsettasi.
Äänesi soi yhä
Anonyymi-ap
0139
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.