Eli siis mieheni oli ennen seurustelua pelannut tietokone peliä nimeltä Counter Strike eli CS. Monta vuotta ja ollut huippu pelaajakin,mutta lopettannut pelaamisen intiin mennessä ja ei sen jälkeen ollut pelannut koskaan oikein kunnolla. Ja seurustelun alkuvaiheessa olimme kovin läheisiä ja mieheni ei pelannut ollenkaan. Rakastin sitä aikaa kun olimme lähekkäin ja sylikkäin. Ja nykyään tämä aika jonka olimme lähekkäin menee miehellä CS pelaamiseen. Välillä tuntuu että CS olisi tärkeämpi kuin minä? peli olisi minua tärkeämpi! ja kun sanon asiasta hänelle hän sanoo Älä jaksa aina jankuttaa samasta asiasta. Eli ihan sama sanon mitään,asialle ei tapahdu muutosta. Ja itse elän läheisyyden riippuvaista elämää. Olen kokeillut sitäkin että en sano asiasta mitään. Mieheni vain pelaa tyytyväisenä. Miksi pelaa nykyään mutta ei ennen minua?? Kokeillut olen myös sitä että saa valita CS ja minun väliltä, no hän valitsee minut ja jättää pelin pelaamatta mutta on hyvin hiljainen,sulkeutunut ja kuin olisi minulle vihainen.
En vain tiedä mitä tekisin enään?
Rakastan kuitenkin niin paljon etten pysty jättämään.
En vain tiedä mitä tekisin enään?
Rakastan kuitenkin niin paljon etten pysty jättämään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
selvää peliriippuvuutta, ainakin oireet sopivat; ärtyneisyys, sulkeutuneisuus ja asian vähättely.
Ettet vaan olisi kateellinen ja katkera pelille siitä, että miehesi kiinnittää enemmän huomiota siihen kuin sinuun? Miehelläsi on harrastus, joka vie aikaa ja johon voi upottautua täysin, sillä tietokoneella pelaaminen on mielestäni aivan samanlainen harrastus kuin puulaakijalkapallo, salilla käyminen tai vastaavat.
Et kertonut, paljonko aikaa tuo pelaaminen loppujen lopuksi vie. Onko kyseessä tunneista päivittäin, viikottain vai harvemmin? Se tuli selväksi, että mielestäsi hän pelaa liikaa, mutta mikä on liikaa? Parisuhteessakin on oltava oma aika ja omat harrastukset, onko miehelläsi muita harrastuksia vai onko CS ainoa joka vie hänen aikaansa?
Vaikea näin ulkopuolisena ottaa kantaa asiaan, mutta mikäli kyseessä on "normaali" harrastus johon kuluu esim. pari-kolme tuntia muutamana iltana viikossa homma on mielestäni täysin ok. Sillä tuon verran aikaa suurimmalla osalla menee omiin harrastuksiinsa. Enkä osaa ottaa kantaa siihen, miksi miehesi pelaa nyt mutta ei ennen sinua. Ehkä hän taas halusi kokea harrastuksena huuman, ehkä hän vain tylsistyi siihen, ettei ollut harrastusta tai ehkä hän ei koskaan "päässyt yli" harrastuksestaan luopumisen? Vaikea sanoa. Sen tiedän vain, että itsellänikin harrastaminen menee aalloissa. Eli aina ei jaksa yhtä aktiivisesti harrastaa, ja harrastukseen tulee katkoja.
En ihmettele yhtään, että miehesi on hiljainen ja sulkeutunut sinulle uhkavaatimuksen jälkeen. Kuulostaa lapselliselta ja katkeralta pistää hänet valitsemaan sinun ja tietokonepelin välillä, anteeksi vaan. Mikäli kyseinen harrastus todellakin aiheuttaa sinulle suuria ongelmia, ikäviä tunteita ja tunne läheisyyden puutteesta, kannattaisi ehkä esittää muutostoivomuksen paremmin. Sillä minäkin suuttuisin jos mieheni vaatisi minua luopumaan rakkaasta harrastuksesta noin vain.
Pakko tähän loppuun sanoa, että omakin mieheni pelaa paljon erilaisia pelejä (tällä hetkellä menossa mm. BF2 ja GTA:SA), joten tiedän mistä puhut. Miehelläni vierähtää "parhaimmillaan" jopa 6 tuntia sunnuntaisin koneen äärellä. Tämä ei kuitenkaan aiheuta minussa mustasukkaisuutta, vaan mielestäni on parempaa, että hän harrastaa jotain kotona. Jolloin hän kuitenkin on läsnä. Itse puuhailen omia juttujani tuona aikana, kirjoitan kouluesseitä, surffailen netissä, käyn lenkillä tai salilla tai vain löhöän telkkarin edessä. En koe, että tietokonepelit ovat uhka meidän suhdellemme, sillä saan läheisyyttä ja rakkautta ihan riittävästi, vaikkemme kyhnytäkkään joka hetki vierekkäin.
Ehkä sinun olisi löydettävä joku oma harrastus jota voisit harrastaa miehesi pelatessa? Oletko itse kokeillut tietokonepelejä? Meillä on omat tietokoneet (koulu- ja työhommien takia), ja joskus minäkin pelaan miehen pelisessioiden aikana.
Ehkä en vaadi yhtä paljon läheisyyttä kuin sinä, sillä olen tyytyväinen omaan elämääni. Suosittelen sinulle, että keskustelet rauhallisesti miehesi kanssa, esittämättä uhkavaatimuksia. Ehkä voisitte sopia, että hän pelaa silloin kun sinä et ole kotona, tai sitten voisitte sopia yhteisestä ajasta? Vaikkapa niin, että katsotte viikottain jonkun elokuvan yhdessä, tai käytte tunnin lenkillä käsi kädessä tai jotain muuta vastaavaa. Se, että miehesi elää parisuhteessa ei kuitenkaan tarkoita, että hänen pitäisi luopua pelaamisesta. Mutta vähentämisen vara on olemassa.
Sitten voit sanoa,että sulla "on kokemusta asiasta", kun miehesi pelaa joka päivä ja joka ilta. Olen pahoillani,mutta itsekin kärsin aikoinani peliaddiktista eikä kyse silloin ole "kivasta harrastuksesta"(joka omalla miehelläsi pysyy onneksi vaan harrastuksena), vaan siitä että peli voittaa toisen ihmisen.
Tällä hetkellä mieheni pelaa lähes joka vapaa hetki, menossa on GTA: SA, joka on erittäin laaja peli, takana on yli 40 pelituntia ja vasta puolet pelistä on läpi.
Vaikka mieheni silloin tällöin pelaakin 6h iltaisin jotain nettipeliä (BF, COD, CS) en silti koe sitä ongelmaksi. Sillä miehelläni on muitakin asioita elämässään ja koen, että saan peli-illoista tai -viikoista huolimatta tarpeeksi läheisyyttä.
Itsekin vietin tänään vapaapäivän, ja neljä tuntia Simssien kanssa ;)
kuullostaa yhtä hupsulta kuin exäni, jonka mielestä jopa tietokoneen avaaminen oli ja on pois häneltä. Soitti eilen illalla ja samaan aikaan naputtelin Suomi24:lla viestiä...jäkätti siitäkin, kun kuuli näppiksen äänen. Ei voisi vähempää kiinnostaa moinen motkotus. Jokainen saa itse valita harrastuksensa niin kauan, kun se ei ole omalle tai muiden terveydelle vaaraksi.
Mies pelaa myös.. kaiken valveillaoloaikansa. Joskus saattaa töitten jälkeen nukkua päiväunet ja sitten heti koneellee ja pelaa aamuyöhön. Ja tämä on joka päiväistä, joka viikkoista, samaa joka kuukausi. Tätä superaktiivista pelaamista on jatkunut jo n. puoli vuotta.
Sanoo aina että "keksi sä jotain tekemistä niin kyl mä lähen mukaan".. on se mukavaa kun mies ei viitsi panostaa suhteeseen YHTÄÄN. Eikä paljon huvita mennä viettelemään äijää kun näkee sen aina siinä kirotun koneen ääressä, tulee itte ottamaan sitte ku tekee mieli :) mä en jaksa enää. Ja samoin meillä vähätellään asiaa ja minä olen se turhista nalkuttaja kun pyydän että vähentäis ees parilla tunnilla pelaamista.
Mä kans pelasin edellisessä suhteessa levottoman paljon cs:sää ja aina ku oli mahdollisuus. Exäni veti hirveitä pultteja siitä ku en anna huomiota sille, en kysyle päivän kuulumiasia, hali tai mitään muutakaan mitä olisi kuulunut tehdä suhteen eteen.
Yks kerta se raivostu niin paljo, että katkas pääkytkimestä virran pois ja lähti kahdeksi vuodeksi...
Mut nyt meillä on huomen treffit kahden vuoden tauon jälkeen ja muuten eilen poistin kyseisen pelin koneelta ja myin kamulle sen.
EI ENÄÄ CUOTERSTRIKEÄ!!
Pelaan itsekin nykyään pelkästään CS:ssää ja tiedän miltä tuntuu jämähtää toistamaan samaa rutiinia tunnista toiseen. En tosin seurustele, mutta vaihtaisin koneen ääressä istumisen tyttökaveriin takuuvarmasti.
Pelkkää CS:ssää ei voi hyvällä syylläkään sanoa harrastukseksi. Monotonista saman rutiinin toistoa ja ärsyyntymiskynnys hyvin matalalla, koska onnistumisia on paljon vähemmän kuin epäonnistumisia.
Omalta kohdaltani voin sanoa pakenevani arkea tuon pelin kimpussa. Aivan kuin saisit kumppanisi selviämään vahvasta humalasta kun häiritset häntä. Kuka nyt haluaisi selvitä hetkessä tilasta jossa kaikki ympäröivä menettää merkityksensä.
Et lopulta olekaan mustasukkainen kyseiselle pelille, vaan kumppanisi käytös tökkii pahasti. Ehkä hän saa lopulta pelaamisesta irti jotain mitä oikea elämä ei ympärillä tarjoa. Peli on ennalta-arvattavaa, siinä sen viehättävyys...
Hoh hoijaa!
Onhan se ymmärrettävä, että tietokone on osa elämäänne, mutta että se alkaa rajoittaa jo parisuhdettakin.
Olen aina tykännyt tietokoneiden kanssa puuhastelusta, mutta en todellakaan jaksa enkä viitsi panostaa vähää vapaa-aikaani mokoman vempeleen takia. Kun tekee 7.30h päivässä tietokoneella töitä, ei ihan herkästi ainakaan tule mieleen enää edes pasianssin pelaaminen.
Niin muuttuu maailma Eskoseni ja me maailman mukana.
Mitä silloin tekisitte, jos kone menee rikki
a) kipin kapin korjattavaksi
b) pidätte paussin koko vempeleestä
c) uusi kone heti, mahdollisesti samana päivänä
Onneksi näytätte olevan lapsettomia, mutta lapsen myötä tulee uusi järjestys taloon tai sitten vain äiti kantaa vastuun lapsen hyvinvoinnista.
Ei mulla kyllä koskaan tulis mieleenkään pelata jotain pasianssia koneella! Sehän olin koneen väärin käyttöä ja rikollista.
Mummo ei taida kauheesti tietää peleistä yhtään mitään ja minkälaisia pelit nykyään on.
Mäkin teen duunia koneella ja pelaan mielelläni, kun on aikaa...
Tottakai veisin koneen heti korjattavaksi! Mitä rikkinäisellä koneella tekee??? Ihme kysymys.
Tällä mummolla ei satu olemaan aikaa eikä haluja viettää koneen kanssa vapaa-aikoja.
Vielä tulee aika, kun töppöset ei toimi, niin sitten voi "seurustella" vaikka koneen kanssa ja pelailla päivät pitkät. Tosin on sellaisia pelejä, jotka ei ainakaan vielä ole oikein sytyttäneet. Parhaita opettajia on olleet lapsen lapset ja naapurien isommatkin lapset, vissiin teidän ikäiset.
Kyllä CS nalkuttavan ämmän voittaa.
Kyllähän moni pelaa konetta mutta joka päivä on aikansa seurustelullakin. Harmi kun joku sitten vaan pelaa koko ajan.. Hänellä on ongelma! Siitä voi koitua ennen pitkää muutakin harmia teille kuin vain tuota läheisyyden puutetta.