Kepu vaikuttaa hukanneen itsensä ja se näkyy puolueen kituvana kannatuksena

Jos Kekkonen kuulisi Kaikkosen puheet keskustaoikeistolaisesta Suomen Keskustasta, niin takuulla pyörisi kuin hyrrä haudassaan.

Silloin kun Kaikkosesta leivottiin puolueen puheenjohtaja, niin hän totesi Keskustan ottavan jatkossa huomioon myös palkansaajia koskevia huolenaiheita. Onko Kaikkonen tuuliviiri ja Suomen Keskusta samanlainen "työväenpuolue", joka äänet kalasteltuaan kääntääkin takkinsa vuoria myöten ympäri? Keskustaoikeistosta on harvemmin tuettu palkansaajia. Yrittäjiä ja suurituloisia sitäkin enemmän.

Varsin linjakasta, juupa juu.

Luin lapsena ihan mielihyvällä vintiltä löytämäni Santeri Alkion romaanit, joista etenkin Puukkojunkkarit jäi mieleen. Nuorena tutustui hänen poliittisiin näkemyksiinsä.

Maalaiskodin kasvattina minua luonnollisesti patistettiin äänestämään keskustaa, jonka innokkaita tukijoita vanhempani olivat.

Vaikka Alkion aatemaailma tuntui sinänsä inhimilliseltä ja miellyttävän luonnonläheiseltä, niin kepulaista minusta ei tullut.

Syynä se, että Alkion aatemaailmat on puolueessa täysin kadonneet.
Keskusta yrittää olla sitä sun tätä ja kalastella kaupunkilaisten ääniä, mutta oikeasti ainoa missä se on onnistunut, on tukea varakkaiden metsänomistajien ja suurtilallisten etuja. Sekä myös niiden krakakaulojen etuja, jotka istuvat kepulaisissa organisaatiossa, kuten MTK:ssa ja maa- ja metsätalousministeriössä, ja siellä metsäteollisuuden etuja lobbaavat ja osakesalkkujaan lihottavat.

Puolue on "kunnostautunut" vesittämällä kaikki lakialoittet, mitkä suojelisivat meille kaikille tärkeää yhteistä elinympäristöä.
Kaivoslainkin pilasivat, vesistölain vesittivät, ja turkiseläinten rääkkäämisen jatkuminenkin on pitkälti kepun kontolla.

Eli so long kepu, koko eliniäksi! Samaan päätökseen on tullut moni muukin, etenkin vähänkään luonnon ystävä.

"Viimeisin kannatusgallup oli karmaisevaa luettavaa, mutta sinänsä tulos ei ollut yllätys. Demareiden johtoasema ei horju. Keskusta putosi viidenneksi suurimmaksi puolueeksi, kun vasemmistoliitto meni ohi. Kokoomuksen kannatus jatkoi laskuaan, mutta perussuomalaiset uivat samaan aikaan vastavirtaan.

Keskustan kannatusnousu on sen sijaan antanut odottaa itseään. Oppositioasemassakaan ei voi enää luottaa siihen, että puolueella olisi jokin maaginen peruskannatus ja että eksyneet lampaat tulevat kyllä lopulta kotiin. Äänestäjät eivät palkitse meitä siitä, että keskusta jättäytyy hallituksen äänettömän yhtiömiehen rooliin.

Etenkin pääministeripuolue kokoomus on uskallettava haastaa sen omimmalla alueella talous-, työllisyys- ja koulutuspolitiikassa. On uskallettava kysyä esimerkiksi, mihin jäi Itä-Suomen erityistalousalue ja mitä saavutettiin säätämällä lukukausimaksut kolmansista maista tuleville toisen asteen opiskelijoille?

Ei riitä, että toistellaan vain Turun tunnin junaa ja kuvitellaan, että oppositiopolitiikka on sillä kuitattu. Keskustan on otettava paikkansa suomalaisessa politiikassa jälleen sellaisena aloitteellisena suunnannäyttäjänä, jollainen se on aiemminkin ollut.

Someaikana tämä vaatii aiempaa enemmän. Ei riitä, että meillä ryhdytään vasta kolmantena päivänä, jos silloinkaan, pohtimaan, pitäisikö uutisiin reagoida, kun muut oppositiopuolueet ovat jo ottaneet ilmatilan haltuun mennen tullen.

Pohjimmiltaan keskusta ei kuitenkaan kärsi viestintäongelmasta, vaan identiteettiongelmasta. Ilman selkeää identiteettiä on vaikea antaa myöskään selkeää viestiä. Keskustan kannatus on ollut korkeimmillaan silloin, kun puolueella on ollut selkeä, muista erottuva linja.

Keskustan vahvuus on aina ollut siinä, että puolue on pystynyt yhdistämään hyvin erilaisia ja eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Yrittämällä miellyttää kaikkia keskusta on kuitenkin laimentunut hajuttomaksi, mauttomaksi ja värittömäksi varjoksi siitä kansanliikkeestä, joka se parhaimmillaan on ollut.

Sumentunutta aatetta ei voi kirkastaa tiskivedellä, tarvitaan kunnon loraus AIV-happoa.

Eduskuntavaalit ovat kohta ovella. Puoluejohdon ja eduskuntaryhmän on ryhdistäydyttävä. Kenttä on valmis vastaamaan haasteeseen, mutta se tarvitsee selkeän viestin, että nyt ollaan tosissaan. Ilman tuntuvaa kannatuksen nousua keskustalla ei ole asiaa hallitukseen.

Meidän keskustalaisten jos kenen pitäisi tietää, että satoa ei voi niittää ennen kylvämistä. Sama pätee myös ministeri- ja avustajapaikkoihin. Hillotolpista haaveilun sijaan on käärittävä hihat ja ryhdyttävä töihin."

https://www.suomenmaa.fi/mielipide/lukijalta-heratys-keskusta-aatetta-ei-kirkasteta-tiskivetta-lantraamalla/

Näin kirjoitti Antti Mulari, keskustan Lapin ja Peräpohjolan piirien toiminnanjohtaja vuosina 2021–2023.