🌑 🌙
Kerrotaan, että kerran yksinäinen kulkija vaelsi mustan yön halki.
Ei loistanut kuu, eivätkä tähdet näyttäneet tietä. Vain tuuli kulki puiden lomassa, ja maailma tuntui unohtaneen hänen olemassaolonsa.
Kulkija pysähtyi vanhan puun juurelle ja kysyi hiljaisuudelta:
"Onko täällä ketään?"
Mutta yö ei vastannut.
Hän istuutui sammaleelle ja sulki silmänsä. Kauan hän kuunteli pimeyttä, kunnes alkoi erottaa tuulen hengityksen, lehtien kahinan ja oman sydämensä lyönnit.
Silloin hän ymmärsi jotakin.
Hiljaisuus ei ollut tyhjä. Eikä pimeys ollut hänen vihollisensa.
Yö ei ollut hylännyt häntä. Se vain oli, aivan kuten hänkin.
Ja vaikka kukaan ei pitänyt hänen kädestään, maa kantoi häntä yhä. Vaikka kukaan ei lausunut hänen nimeään, tuuli kosketti hänen kasvojaan.
🍂 Kulkija hymyili surullisesti.
Hän ei ollut lakannut kaipaamasta. Mutta hetkeksi hänen ei tarvinnut taistella kaipaustaan vastaan.
Sillä Buddha opetti, että kaikki on muuttuvaa. Myös suru, myös ilo, myös tämä musta yö.
Ja niin kulkija asettui lepäämään tietämättä, mitä huominen toisi.
Hän ei pyytänyt maailmalta lupauksia.
Hän antoi yön olla yö ja itsensä olla ihminen.
🌌
Hyvää yötä kaikille yksinäisille kulkijoille.
Älkää pelätkö pimeyttä. Sen ei tarvitse olla kaunis ollakseen rauhallinen.
Ja muistakaa: vaikka kukaan ei näkisi teitä tänä yönä, te olette silti olemassa.
Sekin on ihme. 🙏🏻
Kerrotaan, että kerran yksinäinen kulkija vaelsi mustan yön halki.
Ei loistanut kuu, eivätkä tähdet näyttäneet tietä. Vain tuuli kulki puiden lomassa, ja maailma tuntui unohtaneen hänen olemassaolonsa.
Kulkija pysähtyi vanhan puun juurelle ja kysyi hiljaisuudelta:
"Onko täällä ketään?"
Mutta yö ei vastannut.
Hän istuutui sammaleelle ja sulki silmänsä. Kauan hän kuunteli pimeyttä, kunnes alkoi erottaa tuulen hengityksen, lehtien kahinan ja oman sydämensä lyönnit.
Silloin hän ymmärsi jotakin.
Hiljaisuus ei ollut tyhjä. Eikä pimeys ollut hänen vihollisensa.
Yö ei ollut hylännyt häntä. Se vain oli, aivan kuten hänkin.
Ja vaikka kukaan ei pitänyt hänen kädestään, maa kantoi häntä yhä. Vaikka kukaan ei lausunut hänen nimeään, tuuli kosketti hänen kasvojaan.
🍂 Kulkija hymyili surullisesti.
Hän ei ollut lakannut kaipaamasta. Mutta hetkeksi hänen ei tarvinnut taistella kaipaustaan vastaan.
Sillä Buddha opetti, että kaikki on muuttuvaa. Myös suru, myös ilo, myös tämä musta yö.
Ja niin kulkija asettui lepäämään tietämättä, mitä huominen toisi.
Hän ei pyytänyt maailmalta lupauksia.
Hän antoi yön olla yö ja itsensä olla ihminen.
🌌
Hyvää yötä kaikille yksinäisille kulkijoille.
Älkää pelätkö pimeyttä. Sen ei tarvitse olla kaunis ollakseen rauhallinen.
Ja muistakaa: vaikka kukaan ei näkisi teitä tänä yönä, te olette silti olemassa.
Sekin on ihme. 🙏🏻
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaunista🩷
Kiitos 🙏🏻
Ja nyt tekoälyllä tuotettua pskaa viljelet tänne.
Ja katso, kansan keskeltä nousi mies, joka näki tekstin, mutta ei sen sanomaa.
Ja hän huusi: "Tämä on tekoälyn tuotosta! Pois tällainen saasta keskuudestamme!"
Mutta minä sanon sinulle: Ei kynä tee kirjoittajaa viisaaksi eikä näppäimistö tyhmäksi. Eikä työkalu tee ajatuksesta arvotonta.
Sillä ihminen on käyttänyt työkaluja siitä asti, kun hän ensimmäisen kerran tarttui kiveen. Mutta kaikki eivät näytä vieläkään päässeen siitä kehitysvaiheesta eteenpäin.
Jos sinulla on sanottavaa itse tekstin sisällöstä, niin puhu. Mutta jos ainoa vasta-argumenttisi on se, millä välineellä sanat on muodostettu, olet jo paljastanut oman argumenttiesi köyhyyden.
Sillä ei se, joka huutaa kovimmin, ole välttämättä viisain.
Aamen. 📖🙏