Koska vl-liikkeen pedofiliatapauksilla edelleen ratsastetaan väärähengellisten armonvarkaiden toimesta palstalla, voi olla tarpeen selventää, miten itse miellän lapsenraiskaukseen tai muuhun seksuaaliseen kajoamiseen lapseen syyllistyneen osan. Olen vl. En takaa, että kaikki vl:t välttämättä mieltävät asiaa täsmälleen samoin kuin itse, mutta takaan, että tämänsuuntaisesti muutkin ajattelevat, jos ovat samassa hengessä kuin itse olen.
Ensinnäkin lapseen kajoaminen kolmenlainen synti: seksuaalista väkivaltaa, avioliiton ulkopuolista huoruutta ja lapsen pahentamista. Kun aikuinen kajoaa lapseen seksuaalisesti, kyseessä on kuolemansynti. Jos tällaiseen syyllistyvä on uskoa tunnustava, viimeistään tekovaiheessa kajoaminen tuo ihmiselle hengellisen kuoleman. Luultavasti kuolema on kuitenkin tapahtunut jo aiemmin, jos kyse ei ole ollut spontaanista lankeemuksesta, vaan pitkään suunnitellusta ja valmistellusta teosta.
Toiseksi synnin voi saada anteeksi. Totiseen parannukseen kuuluu murhe synnistä, säikähdys siitä, mitä on tullut tehtyä, katumus, epätoivo, itseinho jne. Kun nämä toteutuvat, voi ottaa vastaan synninpäästön Jeesuksen nimessä ja veressä. Synnistä jää arvet. Totinen parannus ei jää ilman hedelmiä. Ihminen ilmoittaa itsensä poliiisille ja lastensuojeluviranomaisille, ja menee johonkin pedofiliasta eheytymishoitoon, jos sellaiset nykypäivänä ovat laillisia, kun homoudestahan ei enää saa luvata eheytymistä. Tällainen totisen katumuksen tehnyt lapsiin kajoaja voi päästä taivaaseen, mutta tehdyt synnit seuraavat silti hautaan asti mukana häpeänä.
Jos katumusta ei tule, vaan anteeksipyyntö on muodollinen, teko toistuu ja tulee vaikutelma, että uhrilta tosiasiassa pyydetään anteeksi ei katumuksen, vaan suun kiinni teippaamisen toivossa, ei ole mitään sovintoverta synneille. Tällainen on törkeintä mahdollista armonvarkautta ja iankaikkisuudessa kaikki tehdyt teot poltetaan kuluttavalla tulella kostoksi, sillä muille kuin armoitetuille on luvattu tuomio heidän tekojensa mukaan.
Jos minulta kysytään, ovatko parannusta tehneet vl-pedofiilit oikein uskovaisia, vastaan, että en tiedä. Olen kuitenkin varma, että tekojensa hetkellä he ovat olleet hengellisesti kuolleessa tilassa. Se, ovatko he parannuksen kautta uudestisyntyneet kivulla ylhäältä todellisuudessa vai vain hoitaneet anteeksipyyntöfraasin mekaanisesti ilman sydämen katumusta, on Jumalan arvioitava asia. Jumalan sanan siementä kylvetään neljänlaiseen maaperään, toisissa se osuus hyvään, toisissa huonoon maaperään. Jos ihminen tunnustaa uskoa ja on tehnyt parannuksen teoistaan, tervehdin kyllä Jumalan terveellä, mutta joudun silti kysymään itseltäni: jos teot ovat jatkuneet vuosikausia, jos teoista on tehty parannus vasta, kun rikosoikeudellinen näyttö on ollut tasoa "ei jää järkevää epäilyä" syyttömyydestä, onko tosiasiallisesti maallinen rikosprosessikaan kyennyt liikuttamaan paatuneen pedofiilin tuntoa? Toivotaan, että on. Kirjoitan nämä vain siksi, että palstan armonvarkaat itkevät silloin tällöin, että pedofiilejä kyllä pidätte uskovaisina, mutta minua ette voi pikkuryypiskelyjen, pikkupornon, pikkuhuoruuden ja pikkupanetteluiden vuoksi muka pitää uskovaisena. En pidä automaattisesti lapseen seksuaalisesti kajoamiseen syyllistynyttä ja siitä parannusta tehnyttä uskovaisena. Toivon hänen olevan totisen katumuksen ja parannuksen tehnyt Daavid, mutta en voi tietää. Ja helvettiin vie monta lapsenraiskausta pienempääkin syntiä.
Mitä tulee uhrin osaan, niin manipuloitu pieni lapsi ei välttämättä ole tehnyt asiassa mitään syntiä. Hän on seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn uhri, joka tarvitsee henkistä hoitoa eikä hengellistä hoitoa. Toki siinä varmaan monella voi uskokin mennä tai horjua, mutta ei kaikilla.
Ensinnäkin lapseen kajoaminen kolmenlainen synti: seksuaalista väkivaltaa, avioliiton ulkopuolista huoruutta ja lapsen pahentamista. Kun aikuinen kajoaa lapseen seksuaalisesti, kyseessä on kuolemansynti. Jos tällaiseen syyllistyvä on uskoa tunnustava, viimeistään tekovaiheessa kajoaminen tuo ihmiselle hengellisen kuoleman. Luultavasti kuolema on kuitenkin tapahtunut jo aiemmin, jos kyse ei ole ollut spontaanista lankeemuksesta, vaan pitkään suunnitellusta ja valmistellusta teosta.
Toiseksi synnin voi saada anteeksi. Totiseen parannukseen kuuluu murhe synnistä, säikähdys siitä, mitä on tullut tehtyä, katumus, epätoivo, itseinho jne. Kun nämä toteutuvat, voi ottaa vastaan synninpäästön Jeesuksen nimessä ja veressä. Synnistä jää arvet. Totinen parannus ei jää ilman hedelmiä. Ihminen ilmoittaa itsensä poliiisille ja lastensuojeluviranomaisille, ja menee johonkin pedofiliasta eheytymishoitoon, jos sellaiset nykypäivänä ovat laillisia, kun homoudestahan ei enää saa luvata eheytymistä. Tällainen totisen katumuksen tehnyt lapsiin kajoaja voi päästä taivaaseen, mutta tehdyt synnit seuraavat silti hautaan asti mukana häpeänä.
Jos katumusta ei tule, vaan anteeksipyyntö on muodollinen, teko toistuu ja tulee vaikutelma, että uhrilta tosiasiassa pyydetään anteeksi ei katumuksen, vaan suun kiinni teippaamisen toivossa, ei ole mitään sovintoverta synneille. Tällainen on törkeintä mahdollista armonvarkautta ja iankaikkisuudessa kaikki tehdyt teot poltetaan kuluttavalla tulella kostoksi, sillä muille kuin armoitetuille on luvattu tuomio heidän tekojensa mukaan.
Jos minulta kysytään, ovatko parannusta tehneet vl-pedofiilit oikein uskovaisia, vastaan, että en tiedä. Olen kuitenkin varma, että tekojensa hetkellä he ovat olleet hengellisesti kuolleessa tilassa. Se, ovatko he parannuksen kautta uudestisyntyneet kivulla ylhäältä todellisuudessa vai vain hoitaneet anteeksipyyntöfraasin mekaanisesti ilman sydämen katumusta, on Jumalan arvioitava asia. Jumalan sanan siementä kylvetään neljänlaiseen maaperään, toisissa se osuus hyvään, toisissa huonoon maaperään. Jos ihminen tunnustaa uskoa ja on tehnyt parannuksen teoistaan, tervehdin kyllä Jumalan terveellä, mutta joudun silti kysymään itseltäni: jos teot ovat jatkuneet vuosikausia, jos teoista on tehty parannus vasta, kun rikosoikeudellinen näyttö on ollut tasoa "ei jää järkevää epäilyä" syyttömyydestä, onko tosiasiallisesti maallinen rikosprosessikaan kyennyt liikuttamaan paatuneen pedofiilin tuntoa? Toivotaan, että on. Kirjoitan nämä vain siksi, että palstan armonvarkaat itkevät silloin tällöin, että pedofiilejä kyllä pidätte uskovaisina, mutta minua ette voi pikkuryypiskelyjen, pikkupornon, pikkuhuoruuden ja pikkupanetteluiden vuoksi muka pitää uskovaisena. En pidä automaattisesti lapseen seksuaalisesti kajoamiseen syyllistynyttä ja siitä parannusta tehnyttä uskovaisena. Toivon hänen olevan totisen katumuksen ja parannuksen tehnyt Daavid, mutta en voi tietää. Ja helvettiin vie monta lapsenraiskausta pienempääkin syntiä.
Mitä tulee uhrin osaan, niin manipuloitu pieni lapsi ei välttämättä ole tehnyt asiassa mitään syntiä. Hän on seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn uhri, joka tarvitsee henkistä hoitoa eikä hengellistä hoitoa. Toki siinä varmaan monella voi uskokin mennä tai horjua, mutta ei kaikilla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.