Moni politiikan toimittaja heittää hiekkaa Lindtmanin pääministeriydelle, mutta näyttävät joko unohtaneen tai tietoisesti jättävän analyyseissaan ulos sen mahdollisuuden, että kaikessa hiljaisuudessa punavihreän hallituspohjan mahdollisuus on kasvanut. Ylen ja HS:n gallupeissa kokoonpano SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät (Yle yht. 44.1 %) ja RKP (Yle 4,1 %) omaavat tällä hetkellä noin 47,5 - 48,2 %:n kannatuksen, mikä ei tarvitse enää suurta nostetta ylittääkseen 50 %:n rajapyykin.
Ja tähän jos lisätään vaikkapa Liike Nyt, niin enemmistöpohja alkaakin näyttämään mahdollisuuden merkkejä. Se olisi nimittäin ensimmäinen kerta, kun Harkimon perustama puolue istuisi hallituksessa. Tuossa koalitiossa ei ole puolueita, jotka aiheuttaisivat RKP:lle samanlaista päänsärkyä kuin Perussuomalaiset, jonka yhteistyökumppanuuden jatkumisen RKP jo torppasi.
Sen sijaan oikeistohallituksen mahdollisuutta suorastaan tekohengitetään vaikka sellaisen enemmistöpohjan syntymiseksi vaadittaisiin oikeistolta melkoista akrobatiaa. Sen minkä Perussuomalaiset saavat kannatusnosteena, onkin pois Kokoomukselta, ulosvuodon lisäksi. Oikealla siis kun toinen puolue soutaa, niin toinen puolue huopaa. Yhteiskannatus ei siis oikeistopuolueilla pääse kasvamaan, kun ne kisaavat oikeiston herruudesta keskenään ja järsivät toisiaan.
Mieleen nouseekin siis kaksi näkökohtaa, joista Perussuomalaiset ovat ulkona. Kokoomuksessa kipuillaan sisäisesti, Toiset kannattavat oikeistopohjan jatkumoa, mutta toiset haluavat pistää pisteen i:n päälle Perussuomalaisten suhteen. Jos oikeisto jää nujakoimaan keskenään, niin silloin tämä Timo Soinin esittämä mahdollisuus koskien Minja Koskelan mahdollista valtiovarainministeriyttä seuraavassa hallituksessa kasvaa.
Onko Kokoomuksella siis varaa jättäytyä ulos sinipuna-mahdollisuudesta, koska muutoin tämä "kauhuskenaario" vasemmistolaisesta valtiovarainministeristä saattaisi realisoitua? Ylen gallupissa Kokoomus, Perussuomalaiset ja Keskusta saavat 44,3 %:n kannatuksen eli käytännössä tasoissa kolmikko SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät kanssa. Jos RKP ei lähde enää Perussuomalaisten kumppaniksi, niin KD:n kannatus (Yle 3,5 %) ei tule riittämään oikeistoenemmistön kokoamiseksi.
Toinen juttunsa on sitten Keskusta. Riittäisikö Keskustan kannatus tukemaan oikeistoenemmistön syntymistä? Kuten edellä havaitaan, niin ilman RKP:ta ei riitä. Jos Perussuomalaiset päihittävät vaaleissa Kokoomuksen, niin oikeistohallituksen pääministeripuolueen viitan haluaa nimenomaan Perussuomalaiset. No Kokoomuksesta on jo annettu ymmärtää, ettei eduskunnasta löydy sellaista puoluetta, joka lähtisi Perussuomalaisten vetämään hallitukseen.
Tulisiko sitten jatkumoa Kokoomuksen pääministeriydelle? Sama Perussuomalaisten poliittinen pelleily saisi siis jatkoa vain hiukan eri kokoonpanolla? Ja siltikään tuo punavihreän koalition mahdollisuus ei kuitenkaan poistu vaikka kuinka puheissa viriteltäisiin ja tekohengitettäisiin oikeistolle jatkumoa. Oikeiston ennätysheikko suosio puoluebarometreissa kertoo, ettei ainakaan äänestäjien enemmistö halua lisää selkeää oikeistovaltaa.
Mitä jäänee Keskustalle realistisiksi vaihtoehdoiksi? Oppositiossa jatkaminen lienee ongelmallista, jos sinne uhkaa jäädä myös Perussuomalaiset. Onko Keskustalla vähän samanlainen tilanne Vihreiden kanssa kuin Kokoomuksella Vasemmistoliiton kanssa? On siis pyrittävä sinne todennäköisimpään eli Lindtmanin johtamaan koalitioon, ettei maahan synny punavihreää hallitusta, jossa maa-ja metsätalousasiat saattaisivat painottua Vihreitä miellyttävämmällä linjalla aivan kuten Kokoomuksen painajaisuni Vasemmistoliiton hallinnoimasta valtiovarainministeriöstä?
Sitten tämä Kaikkosen ja Keskustan oma sisäinen dilemmansa. Mitä sanoisivat Keskustan punamullan kannattajat (jotka ainakin tähän asti ovat edustaneet puoluevaltuuston enemmistöä) lähdöstä Perussuomalaisten kelkkaan mukaan? Tai nämä uudet tulokkaan Kokoomuksen liberaalisiivestä, jotka jättivät ja jättävät Kokoomuksen siirtyen Keskustaan juuri siitä syystä, etteivät he tunnistaneet Kokoomusta enää omakseen Kokoomuksen luisuttua Perussuomalaisten kylkeen kiinni? Tekisikö Kaikkonen muka uudet "sipilät"? Muistetaanpa, että tuo Keskustan reissu oikeistopolitiikassa johti puolueen historiallisen suureen rökäletappioon (-7,3 %-yksikköä). Tuollaisen paukun uusiutumisesta Keskusta tuskin enää selviytyisi ilman joutumatta kannatuksessaan sinne RKP:n ja KD:n seuraan.
Maalataanko siis Lindtmanin asemasta seuraavana mahdollisena hallitustunnustelijana tietoisesti huonompaa kuvaa kuin se todellisuudessa onkaan? Itse näen niin, että Lindtman saattaa päästä jopa kilpailuttamaan Keskustaa ja Kokoomusta siitä, kummalla löytyy enemmän halukkuutta lähteä mukaan hallitusneuvotteluihin. Eikä sekään ole täysin poissuljettua vaikka sinne päätyisivätkin molemmat ja vihervasemmisto kokonaan ulos oppositioon nujakoimaan Perussuomalaisten kanssa opposition herruudesta. Tällöin molempien, sekä Keskustan että Kokoomuksen "pahimmat painajaiset" väistyisivät.
Ja tähän jos lisätään vaikkapa Liike Nyt, niin enemmistöpohja alkaakin näyttämään mahdollisuuden merkkejä. Se olisi nimittäin ensimmäinen kerta, kun Harkimon perustama puolue istuisi hallituksessa. Tuossa koalitiossa ei ole puolueita, jotka aiheuttaisivat RKP:lle samanlaista päänsärkyä kuin Perussuomalaiset, jonka yhteistyökumppanuuden jatkumisen RKP jo torppasi.
Sen sijaan oikeistohallituksen mahdollisuutta suorastaan tekohengitetään vaikka sellaisen enemmistöpohjan syntymiseksi vaadittaisiin oikeistolta melkoista akrobatiaa. Sen minkä Perussuomalaiset saavat kannatusnosteena, onkin pois Kokoomukselta, ulosvuodon lisäksi. Oikealla siis kun toinen puolue soutaa, niin toinen puolue huopaa. Yhteiskannatus ei siis oikeistopuolueilla pääse kasvamaan, kun ne kisaavat oikeiston herruudesta keskenään ja järsivät toisiaan.
Mieleen nouseekin siis kaksi näkökohtaa, joista Perussuomalaiset ovat ulkona. Kokoomuksessa kipuillaan sisäisesti, Toiset kannattavat oikeistopohjan jatkumoa, mutta toiset haluavat pistää pisteen i:n päälle Perussuomalaisten suhteen. Jos oikeisto jää nujakoimaan keskenään, niin silloin tämä Timo Soinin esittämä mahdollisuus koskien Minja Koskelan mahdollista valtiovarainministeriyttä seuraavassa hallituksessa kasvaa.
Onko Kokoomuksella siis varaa jättäytyä ulos sinipuna-mahdollisuudesta, koska muutoin tämä "kauhuskenaario" vasemmistolaisesta valtiovarainministeristä saattaisi realisoitua? Ylen gallupissa Kokoomus, Perussuomalaiset ja Keskusta saavat 44,3 %:n kannatuksen eli käytännössä tasoissa kolmikko SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät kanssa. Jos RKP ei lähde enää Perussuomalaisten kumppaniksi, niin KD:n kannatus (Yle 3,5 %) ei tule riittämään oikeistoenemmistön kokoamiseksi.
Toinen juttunsa on sitten Keskusta. Riittäisikö Keskustan kannatus tukemaan oikeistoenemmistön syntymistä? Kuten edellä havaitaan, niin ilman RKP:ta ei riitä. Jos Perussuomalaiset päihittävät vaaleissa Kokoomuksen, niin oikeistohallituksen pääministeripuolueen viitan haluaa nimenomaan Perussuomalaiset. No Kokoomuksesta on jo annettu ymmärtää, ettei eduskunnasta löydy sellaista puoluetta, joka lähtisi Perussuomalaisten vetämään hallitukseen.
Tulisiko sitten jatkumoa Kokoomuksen pääministeriydelle? Sama Perussuomalaisten poliittinen pelleily saisi siis jatkoa vain hiukan eri kokoonpanolla? Ja siltikään tuo punavihreän koalition mahdollisuus ei kuitenkaan poistu vaikka kuinka puheissa viriteltäisiin ja tekohengitettäisiin oikeistolle jatkumoa. Oikeiston ennätysheikko suosio puoluebarometreissa kertoo, ettei ainakaan äänestäjien enemmistö halua lisää selkeää oikeistovaltaa.
Mitä jäänee Keskustalle realistisiksi vaihtoehdoiksi? Oppositiossa jatkaminen lienee ongelmallista, jos sinne uhkaa jäädä myös Perussuomalaiset. Onko Keskustalla vähän samanlainen tilanne Vihreiden kanssa kuin Kokoomuksella Vasemmistoliiton kanssa? On siis pyrittävä sinne todennäköisimpään eli Lindtmanin johtamaan koalitioon, ettei maahan synny punavihreää hallitusta, jossa maa-ja metsätalousasiat saattaisivat painottua Vihreitä miellyttävämmällä linjalla aivan kuten Kokoomuksen painajaisuni Vasemmistoliiton hallinnoimasta valtiovarainministeriöstä?
Sitten tämä Kaikkosen ja Keskustan oma sisäinen dilemmansa. Mitä sanoisivat Keskustan punamullan kannattajat (jotka ainakin tähän asti ovat edustaneet puoluevaltuuston enemmistöä) lähdöstä Perussuomalaisten kelkkaan mukaan? Tai nämä uudet tulokkaan Kokoomuksen liberaalisiivestä, jotka jättivät ja jättävät Kokoomuksen siirtyen Keskustaan juuri siitä syystä, etteivät he tunnistaneet Kokoomusta enää omakseen Kokoomuksen luisuttua Perussuomalaisten kylkeen kiinni? Tekisikö Kaikkonen muka uudet "sipilät"? Muistetaanpa, että tuo Keskustan reissu oikeistopolitiikassa johti puolueen historiallisen suureen rökäletappioon (-7,3 %-yksikköä). Tuollaisen paukun uusiutumisesta Keskusta tuskin enää selviytyisi ilman joutumatta kannatuksessaan sinne RKP:n ja KD:n seuraan.
Maalataanko siis Lindtmanin asemasta seuraavana mahdollisena hallitustunnustelijana tietoisesti huonompaa kuvaa kuin se todellisuudessa onkaan? Itse näen niin, että Lindtman saattaa päästä jopa kilpailuttamaan Keskustaa ja Kokoomusta siitä, kummalla löytyy enemmän halukkuutta lähteä mukaan hallitusneuvotteluihin. Eikä sekään ole täysin poissuljettua vaikka sinne päätyisivätkin molemmat ja vihervasemmisto kokonaan ulos oppositioon nujakoimaan Perussuomalaisten kanssa opposition herruudesta. Tällöin molempien, sekä Keskustan että Kokoomuksen "pahimmat painajaiset" väistyisivät.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaikki edellä, jos...
Niin, lopullisten kannatusten hiotumista on mahdotonta ihan tarkkaan ennustaa. Sen sijaan tietyt linjaukset, ristiriidat ja yhdistävät tekijät ovat nähtävissä, jos seuraa poliittisia liikehdintöjä ja puolueista esitettäviä näkemyksiä. Sitten on tietysti poliittinen propaganda, minkä ymmärtäminen kokonaisvaltaisesti kaikkien eri puolueiden kannalta neutraalista näkökulmasta, on oma juttunsa. Millaisia taktisia heittoja kulloinkin tehdään ja mistäkin puolueesta, mihin se kohdistuu ja mikä sen perimmäisin tarkoitus on.
Yksi esimerkki länsinaapurista, Ruotsin Keskusta. Puolue ilmaisi jo etukäteen ennen vaaleja, ettei se suostu osallistumaan hallitukseen, jossa istuvat joko Ruotsidemokraatit tai Vasemmisto. Näin se taktikoi itselleen aseman, jossa se on mukana joko demari- tai moderaattivetoisessa hallituksessa. No ongelmaksihan tietysti muodostui, ettei kumpaankaan blokkiin voi syntyä enemmistöhallitusta. Eli kummankin laitapuolueen mahdollisuus päästä hallitukseen tyssäsi siihen. Näin Ruotsin Keskusta varmisti myös samalla, että oli kyseessä kumpi blokki tahansa, niin hallituksessa istuu vain ja ainoastaan maltillisia puolueita. Laitapuolueille jää siis vain mahdollisuus tukipuolueen rooliin.
Dunja::
Minä en puutu Ruotsin hallituksen toimintaan. Se on heidän asiansa.
Hyvät tavat kansalaisten kesken edistävät asioita. Samoin Abba-kulttuuri.
Mikä sulki SDP:n keskustelut julkisuudesta? Sisällä varmasti pöhisee.
Miksi SDP vaatii avoimuutta vain oppositiossa ollessaan?
Kokoomuksen lastina tuntuu olevan väsymys, vaikka vienti vetää.
Persujen saavutukseksi lasken julkisyhteisöjen tuuletus kuin myös
ulkomaantukien uudelleentarkistaminen. Ruotsalaisrintamalta
ei uutta. KD:n Essayah osaa muutakin kuin kävellä. Hjallis nappasi
kultaa HG tiedottamisella, toiseksi jäi oikeuskansleri.
Onko suomen hallituksessa ruotsalaisia?
Tiedoksi että he ovat ruotsia äidinkielenään puhuvia suomalaisia.
Ja näköjään Tavion halpa vaalitemppu joka totta kai kohdistui naisiin menee täydestä.
Hohhoijaa. Ei pidä kävellä jäällä liian raskailla saappailla.
Haasteita luetun ymmärtämisesi kanssa?
Hupsista. Vedän takaisin edellisen kommenttini. Olitkin osoittanut sen tälle "Dunjalle".
Kiitos.
Kirjoitko gradusi tänne, Ap?
Mikä Ap? Oliko liian pitkä luettavaksesi? No kaikkiahan ei ole luotu ajattelemaan. Kuulutko itse heihin?
Ap vetäisi kerralla vähän enemmän.