miten pyytää anteeksi esim masturbaatio synti? Eihän sitä voi keneltä tahansa mennä anteeksi pyytämään, on se sen verran nolo juttu.
Nolon synnin anteeksi
pyytäminen
262402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Yleisestä saarnasta voi pyytää vaikka mitä anteeksi ja on helppoa kuin mikä.
Ei tarvitse edes kättä nostaa, kun puhuja siunaa koko salille yhdellä kertaa ja ei tarvitse erikseen jokaiselle julistaa.
Tuo masturbaatio synti on tosiaan niin pieni, että sille riittää varmaan yleinen usko suoraan sananjulistajalta.
Jos ei jaksa uskoa yleisestä saarnasta, niin ainahan voi mennä jonkun samanikäisen tykö ja pyytää.
Kohtalontovereita on varmasti joka paikassa, sillä niin yleistä on masturbaatio kaikissa ihmisryhmissä
"Tuo masturbaatio synti on tosiaan niin pieni, että sille riittää varmaan yleinen usko suoraan sananjulistajalta."
Itse olen oppinut ettei ole suuria ja pieniä syntejä, vaan synnit kaikki ovat samanarvoisia. Kuka pisteyttää eri teot ja saisko listan. Kiitos!
Kumpikohan on suurempi synti, sekö, jos murhaan jonkun vai se, että masturboin ?
Murhaa ei voi saada antreeksi, mutta masturbaation voi.
"Sillä tietäkäät tämä, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää"
"Itse olen oppinut ettei ole suuria ja pieniä syntejä, vaan synnit kaikki ovat samanarvoisia."
Siteeraan Raamattua 1 Joh 4 luku
Herättääkö ao tekstit mitään ajatuksia?
1776
16 Jos joku näkee veljensä tekevän jonkun synnin, ei kuolemaan, hän rukoilkaan, niin hän on antava niille elämän, jotka syntiä tekevät, ei kuolemaan. Jos synti on kuolemaan: senkaltaisista en minä sano, että joku rukoilis.
17 Kaikki vääryys on synti; on myös muutama synti ei kuolemaan.
1938
16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
17 Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
1992
16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. [4. Moos. 15:30; Hepr. 6:4-6, 10:26-31]
17 Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan.
saarnamies... kuitenkin oli tahallaan ja piruuttaan tappanut sotavangin sota-aikana. Murhan synninkin voi siis saada anteeksi.
Kandee pyytää yhdessä rytäkässä kaikki synnit anteeksi, jos tuolainen nyt tuppaa nolottamaan.
Minäpä kerron totuuden masturbaatiosta
Jokainen niin nuori kuin keski-ikäinen ja vanhakin masturboi ja vieläpä säännöllisesti
Niin sinkut kuin naimisissaolevatkin masturboivat
Ainoastaan masturbiontitiheys vaihtelee. joku tekee kerran päivässä, joku kerran viikossa.
Tälläkään palstalla ei kirjoita YKSIKÄÄN joka ei olisi masturboinut
Niin yleistä se on
Että älä nolostele jos anteeksi sitä joltakulta pyytelet.
Tämä on varmaan hulluin kirjoitus, mutta täällä voin kysyä neuvoa, mitä ajatella tästä. Pyydän anteeksi jos loukkaan palstan sääntöjä.
Olen aivan tavallinen mies, mutta näin sellaista unta, olin parturissa ja parturi (mies) leikkasi hiuksiani, niinkuin yleensä on tapana, mutta hän alkoi halata minua ja minä siinä unessa vastasin halaukseen ja se tuntui niin hyvälle ja siinä oli seksuaalistakin jotain tunnetta ja koskettelua.
Heräsin siihen ja minulla oli sellainen hyvä olon tunne ja sekin oli tanassa, ja masturboin myös.
Nyt mietin, miksi tällainen uni ja olenko tehnyt syntiä ja onko mielenlaatuni oikea.
Siirry reippaan tyttöpuolisen parturin asiakkaaksi!
Normaalia ku mikäkin, vaikka ehkä hitusen hämmentävää varsinkin itsensä heteroksi luokittelevalle ihmiselle. Seksuaalisia unia kuitenkin varmaan kaikki näkee myös oman sukupuolensa edustajista, myös allekirjoittanut.
Ja itsetyydytys on oikeenkin terveellistä puuhaa. Jos siitä täysin kieltäytyy tai jos sitä syntinä pitää ja kokee siitä syylisyyttä, ei se johda muuhun kun mielenterveyden tökkimiseen.
Näin mä uskon.
Syntisen unen ja itsetyydytyksen saa uskoa anteeksi. Etsi luotettava rippi-isä ja kerro lankeemuksestasi hänelle.
Miksi pyytäisit sitä anteeksi? Jos se on synti, mieti kerranvielä, missä joukossa kuljet.
Kyllä sinun pitää ripittäytyä synnistäsi lähimmälle uskonystävälle. Vanha osamme ei haluaisi nöyrtyä parannukseen, mutta muuta keinoa ei ole, jos haluamme säilyä taivastiellä.
sori vaan mutta väärin neuvoit
minäpä kerron totuuden:
Meillä ei ole ripittäytymispakkoa syntien anteeksisaamisen ehtona. Ripittäytymispakkoa ei nyt vain kerta kaikkiaan ole minkään yksittäisen synnin kohdalla.
Oikea neuvo on että:
Meillä on ripittäytymisen mahdollisuus sellaisiin synteihin joita ei yleisestä evankeliumista jaksa anteeksi uskoa
Tosin - jos synti rikkoo toista ihmistä kohtaan häneltä on sitten kyllä pyydettävä asiaa anteeksi ja yritettävä korjata asiaa jälkeenpäin. Masturbaatio ei kuitenkaan ole sellainen synti.
Kyllä hänen olisi parasta ripittäytyä.
Jos hänestä siltä tuntuu, siitä vaan ripittäytymään niin jospa olo helpottuu
Mutta mikään autuuden ehto se rippi ei ole kenellekään
Kuulkaa kun minäpä kerron totuuden:
Meillä ei ole ripittäytymispakkoa vaan -mahdollisuus
Näin meitä on opetettu ja näin meidänkin tulee opettaa
ja kysyä muiden uskovaisten mielipidettä asiaan, joka minua on askarruttanut jonkin aikaa.
Olen 27-vuotias uskovainen mies. Avioiduin viime syksynä ja nyt opettelemme perhe-elämää vaimoni kanssa. Avioliittomme alku ei ole ollut ruusuinen, sairauden myötä vastoinkäymisiä on ollut todella paljon.
Sairastuin vaikeaan depressioon n. kolme vuotta sitten. Hoidoksi lääkärini määräsi depressiolääkkeitä ja terapiaa. Hoitoa kesti parin vuoden ajan. Pääsin yli masennuksesta, mutta lääkkeistä minulle jäi pysyvä sivuvaikutus, joka on vienyt elämästä kaiken ilon.
Lopetin lääkityksen n. vuosi sitten, mutta lääkkeiden mukanaan tuoma vaiva ei ole hävinnyt. Lääkkeet veivät minulta seksuaalisuuden kokonaan. Samalla hävisivät kaikki rakkauden ja empatian tunteet. Ikäänkuin joku osa aivoissani olisi "kuollut" kokonaan.
Lääkäreitä olen vaivani takia tavannut monta, tällä hetkellä asiaani hoitaa yksityisesti erikoislääkäri. Hän totesi, että masennuslääkitys aiheutti minulla jostain syystä pysyvän häiriön välittäjäaineenvaihdunnassa. Parannuskeinoa ei tiettävästi ole, apua etsitään eri lääkkeillä kokeiluluontoisesti.
En kykene tuntemaan seksuaalista halua tai mielihyvää, enkä tunne rakkautta tai läheisyydentarvetta. Kaikki nämä tunteet hävisivät noin kaksi kuukautta ennen häitämme.
Parhaiten tilannettani voi kai kuvata seuraavasti: tiedän, että rakastan vaimoani. En vain kykene tuntemaan sitä.
Seurusteluaikana lihan halut olivat voimakkaita. Halusin tyttöystävääni kovasti ja kilvoittelu oli aika ajoin hyvinkin raskasta. Odotimme molemmat kovasti hääpäiväämme, jolloin saisimme lopulta toisemme.
Ongelmani takia yhteiselomme on alkanut synkästi. Kovasti yrittämällä suoriudun aviollisista velvollisuuksista vaimoani kohtaan joten kuten, mutta en tunne minkäänlaista mielihyvää. Aivoni eivät yksinkertaisesti toimi.
En tunne tarvetta olla vaimoani lähellä, en kykene edes halaamaan spontaanisti. Olen emotionaalisesti ja seksuaalisesti yhtä kuin kuollut. Surkuhupaisaa asiassa on se, etten enää kuitenkaan kärsi depressiosta. Mielialani on tarpeeksi hyvä suoriutuakseni töistäni, eikä depressiolle ominaisia syviä masennusjaksoja ole ollut pitkään aikaan.
Vaimoni kärsii sairaudestani kovasti. Hän itkee itsensä usein uneen, tietäessään ja huomatessaan etten kykene vastaamaan hänen hellyydenosoituksiinsa.
Minusta tuntuu, että jaksamiseni ja ymmärrykseni on liiankin kovalla koetuksella. Olen ollut Jumalalle katkera tästä koettelemuksesta. Olen kilvoitellut halujani vastaan seurusteluaikana ja kun lopulta sain vaimon, otti Jumala minulta pois kyvyn tuntea mielihyvää.
Olen kuitenkin näitä tuntemisia saanut uskoa anteeksi ja olen yrittänyt nöyrtyä osaani. Tällä kaikella on varmasti jokin ihmisjärjeltä salattu tarkoitus, eikä minulta kuitenkaan puutu mitään jos minulla vain on aarre taivaassa...
Mutta olen viime aikoina miettinyt kovasti sitä, olisiko sairauteni tarkoitus valmistaa minua kuolemaani varten. Kaiken rakkauden tätä maailmaa ja ajallista kohtaan sairauteni on ainakin vienyt. En enää rukoile paranemiseni puolesta, vaan pyydän Taivaan Isältä että pääsisin pian pois.
Tunteettomana en yksinkertaisesti jaksa elää.
Siksi haluaisinkin kysyä teiltä, uskovaiset veljet ja sisaret, antaako Jumala anteeksi jos en yksinkertaisesti jaksa enempää vaan päätän itse päiväni? Näkeehän Jumala kuitenkin ahdinkoni ja lohduttomuuteni, jotka ajavat minut loppuun. Onko tämä koettelemus ja sairaus vain se keino, jolla Jumala purkaa savimajani? Minulle ei ole annettu syöpää, vaan tauti joka tappaa eri tavalla...
Ymmärrätteköhän, mitä tarkoitan?
Tiedän, että jossain syvällä sydämessäni rakastan vaimoani suunnattoman paljon. En vain pääse niihin tunteisiin käsiksi. Säälin vaimoani ja olen huolissani hänen kohtalostaan jos kuolen. Olen ottanut jo vakuutuksen, joka takaa hänelle taloudellisen turvan jos minun elämäni päättyy. Vaikka sitten kuolisin oman käteni kautta.
Olen rukoillut Jumalalta apua jo kauan. Ajallisesti olen hankkinut ongelmastani kaiken saatavilla olevan tiedon. Kohtalotovereitani olen löytänyt eri puolilta maailmaa.
Voimani alkavat olla ihan lopussa. En jaksa herätä joka aamu nuoren vaimoni vierestä tuntematta yhtään mitään. Näen, että hän on kaunis nainen, mutta se ei herätä minussa mitään tunteita. Kun palaan töistä, olen yhtä tunnoton. Illalla kun käyn levolle, en tunne yhtään sen enempää. Ristin käteni ja rukoilen pois pääsyä.
Haluan säilyä uskomassa loppuun asti. Mutta kelpaanko Jumalalle näin väsyneenä ja tunteettomana?
Tiedän, että uskovaisen rukous voi paljon. Siksi pyytäisinkin teitä rakkaat uskon veljet ja sisaret muistamaan minua ja vaimoani rukouksissanne.
elämän ja kuoleman Herra. Hän haluaa meitä johdattaa taivaaseen, ja vie meitä monien koettelemusten kautta. Kaikki nämä kertomasi vaivat voivat olla tilapäisiä...Yritä pysyä fyysisessä kunnossa vaikka liikunnan avulla. Älä tuijota omaan menneisyyteen , äläkä heikkouksiin. Me olemme Jumalalle ja aviopuolisolle rakkaita .Älä vain käperry vaivoihisi. Apua saa myös ammattiauttajilta. Mutta kannattaa iloita kaikkein tärkeimmästä asiasta..uskon lahjasta..sen mukana kaikki muu tarpeellinen annetaan. Elämä on Jumalan lahjaa, emme voi vaatia tietynlaista lahjaa.
koko monin tavoin ihmisiä rampauttava ja orjuuttava sekä ihmisoikeuksia polkeva vl-lahko tulisi vaikka lain voimalla lakkauttaa - psykologit hereille ja kunnon keskustelua aikaan koko yhteiskunnassa - monille lahko on onneksi vain sosiaalinen seurapiiri jossa on koko ihmissuhdeverkostonsa
on sinun mielipiteesi tähän asiaan. Meillä muillakin on omamme.
itsetuhoiset ja lohduttomat ajatuksesi viittaavat minusta siihen että masennuksesi on hiipinyt takaisin. Luulen, että niistä kannattaisi
keskustella lääkärin kanssa. Olisikohan mielialalääkkeistä apua?
Myös liikunta on tärkeää elämäntilanteessasi.
Hengen riistäminen itseltäsi olisi väärin ei pelkästään itseäsi vaan
vaimoasi ja mahd. tulevia lapsiasi kohtaan. Käsitykseni on että itsemurha
johtaa kadotukseen.
Muista, että rakkautta ja välittämistä voi osoittaa monella tavalla. Miksi et ostaisi vaimollesi kukkia näin ensi alkuun?
anteeksi vaikka vieruskaverilta...
katumusta ja sitten sydämen tilan muutos , jossa ei itse parannuksen "tekemisen nolous" oo pääosassa.
vilkutat niin saat anteeksi. ei tarvi eritellä kun kaikki jesuja niesveresateeks
vl-yhdessä.
Voi kuinka .....
Mennä seurakunnan eteen. Julkirippi
siinä ole mitään noloa vaan on aivan normaali juttu.