Hei!Onko jollain kokemusta kelasta joka ei hyväksy masennusta sairautena,minulle ei makseta sairaspäivärahoja keskivaikeasta masennuksesta,olen laittanut nyt valitukset ilmeisesti viimeiseen mahdolliseen eli tarkastuslautakuntaan.Olen ollut vuoden sairaslomalla alun perin selkäni vuoksi,sitten kelan kanssa tuli ongelmia,ja sairastuin masennukseen psykiatri kirjoitti B-lausunnon muut B-lausunnot,nyt odottelen taas päätöstä ja masennus vain pahenee.
vielä enemmän masentunut
toivoton
8664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko sinulle kirjoitettu lääkkeitä? Tunnetko tarvitsevasi niitä?
Kelassa voidaan ajatella, että mikäli pärjäät ilman mitään lääkitystä/vointisi on parantunut lääkityksen ansiosta niin olisit työkykyinen. Monesti ajattelevat myös, että työ tekee hyvää kun se saa unohtamaan muun arjen.
Tuntuuko sinusta että työnteko vain heikentäisi oloasi vai voisiko se tosiaan tuulettaa ajatuksia?
Syön citalopramia päivällä ja yöksi otan klotriptyl miteä että saan nukutuksi.Selkäni takia olen tällä hetkellä pitkäkestoisessa fysioterapiassa ja tilani ehkä hieman parantunut.Työskentelen lasten parissa koulussa ja olen kertonut kelaan myös työn kuvani johon sisältyy myös lievästi kehitysvammaisyen kanssa olemista eli selkä on välillä kovilla,tällä hetkellä minulla on sairaslomaa 31.10 asti mikä on hyvä asia koska lasten kanssa täytyy pystyä työskentelemään täyspainoisesti tällä hetkellä en siihen pysty.
minulle on vielä ainaskin maksettu mutta en tiedä mitäs nyt sanovat kun taas jouduin viemään saikku lapun. syön kyllä lääkkeitä ja olen ollut osastolla ja käyn 2kert viikos vielä että saas nähdä mitä sanovat masentaa jos en saa rahaa on kaksi lastakin. :) vittu että elämä on pers.
Hei, ihan kun olis lukenut omaa tekstiä.Samoin minulla on tullut niin monet hylyt aina vaan ja olen ollut sairauslomalla pitkään eikä kela myönnä sairauspv rahaa ! On niin pattitilanne kun vain voi olla, onneksi täältä löytyy vastaavasta tilanteesta kärsineitä. Tuntuu,että kaikki toivo on mennyt ja tämä prosessi vie viimeisetkin voimavarat.Kaikesta huolimatta voimia kaikille.
Minäkin jouduin nyt toimeentulotuelle koska sairasloma meni palkattomaksi,olen joutunut käymään työkkärissä vajaakuntoisneuvojan luona vaikka on vakinainen työ,ei oikeutta työttömyysetuuteen koska 300 päivää ei ole täynnä kun en saa sairaspäivärahaa vaikka olen ollut vuoden sairaslomalla.Eli elämäni menee päin "helvettiä" suoraan sanottuna.
masentaako se sinua? Siis tuo työhän on minun käsittääkseni henkisesti todella vaativaa, voisiko ajatus siihen paluusta ahdistaa sinua liikaa? Entä pystytkö ajattelemaan että kouluttautuisit uudelleen johonkin toiseen ammattiin joka olisi vähemmän rankkaa psyykelle? Tämä nyt on tällaista heittelyä kun en ole sinua tavannut, mutta kannattaa nyt tässä vaiheessa pinnistellä voimiaan ja tutkia itseään sekä elämäänsä kunnolla, kun luonto on laittanut pysähtymään arvojen äärelle.
"Kyllä asia on niin, että jos sulla pää roikkuu vielä yhden nahan riekaleen varassa kaulassa kiinni, niin olet kelan mielestä työkykyinen." Tämän lauseen sanoi lääkärini, kun haettiin minulle eläkettä ja sain hylkäyksen, vaikka lääkärini näki ettei työstä tule enää mitään. Kriteerit ovat tiukentuneet niin, että pitää olla melkein kuollut, että saa eläkkeen tai edes sairasrahaa.
Ei työni minua masenna,olen aina viihtynyt lasten kanssa mutta nyt olen kyllä miettinyt alan vaihtoakin jos selkäni ei tule kuntoon,tätä masennusta vaan ei jaksa on kuin eläisi jossain kuplan sisällä,minulle kävi vielä niin kun tammikuussa sain kelan päätöksen ja jäin "tyhjän päälle"laukesi kaikki käsittelemättömät asiat kuten avioeroni ja myyrmannin pommi vanh.poikani paras kaveri kuoli siinä,olin vain elänyt kaikkien asioiden ohi ja nyt nekin tuli kerralla eteen.