kokemuksia pomeraniasta ja kleinistä

No, tunnen "kourallisen" eli noin viisi kappaletta. Itse en ikinä ottaisi niin herkkähaukkuista ja turkiltaan kovatöistä koiraa. Lisäksi luonne ei ole -ainakaan tuntemillani yksilöillä- kovin sosiaalinen. Lisäksi vaikuttaa, että ne eivät ole kovin oppivaisia. Ainakaan sisäsiistiksi...

Ja mitä sillä voi harrastaa?? Näyttelyitä, ei muuta. No voihan sitä tietysti kävelyttää asfaltilla. Metsään ei oikein viitsi, eikä pelloille, kun menee heti turkki hankalaan kuntoon.

Kannattaa miettiä, mitä haluaa koiran kanssa tehdä, ennenkuin tekee päätöksen rodusta. Jos haluaa vain seurakoiran, lenkkikaveriksi ja sohvalle teeveetä katsomaan, niin parempiakin vaihtoehtoja löytyy kuin aloituksessa mainitut.

Omakotitalo on ainakin oltava, ja mielellään tosi iso piha: on se haukkuminen niin hirveätä...

Tuttuni kasvattaa kleinejä ja minusta ne on ihan mukavia koiria. Ei ne nyt minusta kauheasti niin kauheasti räkytä ja sekin on opetuskysymys. Sisäsiistiksi opettelu on hitaampaa, joten se voi vaatia hermoja. Kleinin turkki on helpompi hoitoinen kun pommin koska sitä ei trimmata näyttelyyn, säännöllistä harjaamista se tietenkin tarvitsee jotta turkki pysyy kunnossa. Kleineillä voi harrastaa näyttelyitä, lenkkeilyä ja miksipä ei toko ja agilityäkin voisi kokeilla. Ei ne pelkkiä sylikoiria ole.

Itselläni on kleinspitz-uros ja on todella söpö ja suloinen koira. Seura- ja vahtikoira. Herkkähaukkuisuutta saa pois opettamalla eikä ainakaan meillä (ei myöskään tuttavallamme) räksytä liikaa. Pommit haukkuvat kuulemma vähän enemmän mitä kleinit. Kleinien turkki on helppohoitoinen. Harjaus kerran viikossa tai kahdessa viikossa riittää, ja pesu pari kertaa vuodessa. Ovat nopeita oppimaan ja sisäsiistiksi meidän koira oppi 5 kuukauden ikäisenä. Kertaakaan ei ole tehnyt sisälle sen jälkeen. Molemmat saksanpystykorvat ovat miellyttämishaluisia, erittäin seurallasia ja kiintyvät voimakkaasti omistajaansa. Reippaita, iloisia ja virkeitä koiria. En kyllä yhdy ollenkaan nimim. Muoriskan kuvailuun ko.roduista. Suosittelen.

Itselläni on kokemusta pommeista reilulta kymmeneltä vuodelta. Äitini mukana olen myös osallistunut kasvatukseen kymmenen vuoden ajan.

Ensimmäisessä vastauksessa moitiittiin kovasti pieniä pystiksiä, esitän nyt oman mielipiteeni...
Pommit ovat erittäin energisiä koiria, vaikka pieniä ovatkin. Niiden suloinen ulkonäkö pettää ja pahasti. Mikäli pommia kohtelee kuin vauvaa siitä saa todellisen pirttihirmun ja juuri tästä syystä monet pommit eivät ole järin sosiaalisia tapauksia. Tämä asia on vaikea saada selvitetyksi myös pennunostajille, niin että he sen todella uskovat. Itselläni on palveluskoirarotuisia koiria ja pommien luonne on täysin verrattavissa näihin.

Turkkikin on erittäin helppohoitoinen. Harjaus kerran-kaksi viikossa ja pesu silloin kuin turkki on likainen. Näyttelykoiran turkin kanssa on toki tehtävä enemmän töitä ja pommin turkki trimmataan näyttelyyn, mutta kaikenkaikkiaan vähällä pääsee.

Toivottavasti tämä selvensi jonkin verran voin vastailla lisää, mikäli kysymyksiä tulee mieleen.

Minulla on 3 vuotias kleini uros. On erittäin seurallinen ja energinen. Käymme usein metsässä tekemässä 5 km metsälenkin. Pitemmänkin se jaksaisi jos vain menisi. Meillä haukkuu ainoastaan silloin kun ovikello soi. tai kuuluu jotain epätavallista ääntä eli pieni suuri vahtikoira. Turkki on helppohoitoinen. kerran pari viikossa harjataan turkki. Suosittelen, erittäin ihana koira.