ja kuinka kauan olet jo ollut uskomassa? Toivottavasti Jumala antaa sinullekin voimia sälilyä uskomassa elämäsi loppuun asti. Muistakaa rukoilla lähimmäistenne puolesta, myös niiden epäuskoisten puolesta, jotta hekin vielä saisivat parannuksen armon ja pääsisivät kerran taivaankotiin perille iäiseen iloon ja rauhaan. Eihän tämä kilvoittelu aina ole helppoa, mutta kyllä Jumala aina antaa voimia. Ja päivä kerrallaan matkaa teemme. Kun on synnit anteeksi, niin on mukavaa käydä matkaa turvallisin mielin.
Jumalan rauhaan!
Jumalan rauhaan!
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ihan tarkkaan muista, kun sain parannuksen armon. mutta erään puhuja veljen luona sain uskoa synnit anteeksi ja laittaa pois väärän hengellisyyden ja juoksemisen. Olen ollut uskomassa reilut puolitoista vuotta. Väärässä hengellisyydessä olen ollut lähes lapsuus uskon jälkeen.
Silloin minulle tuli "sama mieli ja ajatus" muiden uskovaisten kanssa.
"milloin sait parannuksen armon ja kuinka kauan olet jo ollut uskomassa?"
Ahaa, siis välillä voi pitää taukoja? Ainakin päätellen siitä, että kysellään redundanttista tietoa.
Itse en käyttäisi tuollaista omatekoisuuteen viittaavaa termiä kuin 'olla uskomassa'. Uskossa olen ollut milloin väkevämmin, milloin enemmän langenneena kohta 55 vuotta.
Uskomassa oleminen ei suinkaan tarkoita, omatekoisuutta, vaan sitä, ettei auta eilinen usko, vaan olen nyt juuri uskomassa.
Taivaasta lähetetty evankeliumi, armo hoitaa uskovaista Jumalan lasta Jumalan valtakunnassa. Näin uskovainen elää armosta.
Evankeliumi, eli armo hoitaa uskovaista neuvon ja opetuksen ja nuhteenkin sanoin, Jumalan perheväen yhteudessä.
Uskomassa oleminen viittaa aivan selvästi oman toiminnan korostamiseen.
Olla laulussa (esimerkiksi Jeesus monissa virsissä) on aivan eri juttu kuin että Jeesus olisi kanssamme seuroissa laulamassa.
Vieläkö sinulla on se oma Larssin palsta olemassa ja onko siellä se Kicki 112 aktiivisesti mukana ?
Olen kyllä saanut montakin kertaa, mutta olen langennut aina vain yhä uudestaan ja uudestaan.
Se on ollut sellaista soutamista ja huopaamista.
Nytkään en tiedä, olenko uskomassa, tai olenko sitä vai tätä, vai ei mittää.
Vai ymmärrätkö parannuksen armon sillai, että jolloin ensimäisen kerran tulit uskoon ?
Parhaiten olin uskomassa varhaislapsuudessa, mutta siinä viidentoista kieppeillä aloin tuntea tarvetta katsella, millaista on ruoho aidan toisella puolella.
No siitä seurasi, että lähdin humputtelemaan, ja sitä kesti kymmenisen vuotta.
En tosin ollut täysin aidan väärällä puolella, vaan pistäysin aina seuroissakin katsastamassa.
Jatkoin tälläistä kaksoiselämää, toinen jalka haudassa ja toinen sitten ei.
No, ei minusta ole kyllä koskaan tullut täyvellistä uskovaista, mutta meneehän tuo tälläkin lailla.
Olen paaduttanut sydämeni, eli en ole täysin riennoin ollut mukana uskovaisten joukossa.
Onko tämä jokin arvo, joka mitataan vuosissa? Näinkö ymmärrät sanan kilvoittelu?