Aattelin kirjottaa lyhyesti omia kokemuksiani vl-jutuista, kun täällä on niin kovasti jauhettu kaikkea mitä en oikeen kykene ymmärtään.
Itse eksyin talvella erään vaiheen jälkeen kuuntelemaan nauhoitettuja suviseurasaarnoja ja jäin niihin koukkuun, ei saanut korvia irti niistä. Sattuipa vaan oleen eräässä paikassa jossa oleskelin, henkilö jolta sivukorvilla kuulin asiasta nimeltä vanhoillislestadiolaisuus. En edes tiennyt etsineeni mitään kristillisyyttä, elämä meni rataansa ryypätessä ja sekoillessa. Jälkeenpäin oon huomannut jatkuvasti etsineeni ja huutaneeni jonnekin ylöspäin josko joku siellä kuulis, asiasta nimeltä ”synti” en vaan tiennyt yhtikäs mitään.
Mutta sitten vähitellen päätin aloittaa seuroissa istuskelemisen, yksinäni sinne menin ja yksinäni sieltä lähdin koska en ujouden takia uskalla tehdä kontaktia, järjellä en voi tajuta miten olen jaksanut istua siellä ahdistuksissa kerrasta toiseen kun mikä tahansa muu olis helpompaa. Oli vaan pakko mennä, ei voinu olla menemättä. Uskoin joka kerta kaiken muun paitsi omalle kohdalleni. Puolisen vuotta uskoin joutuvani helvettiin ja illat ryyppäsin unohtaakseni sen asian.
Sitten alkoi tehdä mieli unohtaa koko juttu, mutta satuin vielä kuunteleen Vaasan nettiseurat ja niiden jälkeen tuntui että nyt on pakko soittaa ainoolle mahdolliselle henkilölle. Ja sitä ei voi ymmärtää millaista se on kun uskoo synnit anteeks, sitä ei kykene ymmärtään ulkopuolelta. Se on niin ratkaseva ero että onko synnit anteeks vaiko ei.
En ole siis ujouden vuoksi mukana missään porukoissa, en ole käynyt uskovaisissa kodeissa katsomassa miten siellä eletään, eikä täällä ole käyty katselemassa mua. En ole saanut ohjeita kuinka kuuluis elää. Ainoa ohje on se seuroissa annettu, että ei tarvitse muuta kuin uskoa synnit anteeks. Kukaan ei valvo tai määrää etten saisi katsoa televisiota, kuunnella rock-musiikkia tai entiseen tapaan juoda päiväkaljat parvekkeella, eikä kukaan tietäisi jos tekisin niin. Koska en ole edes rauhanyhdistyksen jäsen niin mikään ei estäis mua vähän hurvittelemasta. Ne vaan jää pois, sitä ei vaan halua tehdä, eikä sitä voi selittää. Ei vaan halua levotonta oloa.
Pelottaahan se, kun ujous estää uskovaisiin tutustumisen, mutta onneks voi luottaa siihen että Jumala tietää tilanteen. Vaikeeta se kyllä on.
Mulle ei siis ole lapsuudesta asti tms. syötetty mitään ”sääntöjä”, seuroissa on muistaakseni kerran tai pari sanottu jotain telkkarista. Pyörii aina mielessä jostain nauhotetusta puheesta kohta: ”... Ja siellä nousi esille iänikuiset televisio- ja pesukoneasiat, joita tämä maailma vielä tänä päivänä totena jauhaa! Ja monet muut kysymykset, joilla elävää kristillisyyttä on tervattu.”
Tuntuu usein tosi älyvapaalta tää Suomi24:n palsta, kun täällä jauhetaan semmosta potaskaa että alta pois. Onneks osaa jo valikoida nimimerkit joiden juttuihin keskittyy, niin paljon tästä palstasta on ollut apuakin kun ei pääse olosuhteista johtuen livenä kyselemään.
En tiedä mikä tän viestin pointti oli, tekipä mieli kirjottaa. :)
Itse eksyin talvella erään vaiheen jälkeen kuuntelemaan nauhoitettuja suviseurasaarnoja ja jäin niihin koukkuun, ei saanut korvia irti niistä. Sattuipa vaan oleen eräässä paikassa jossa oleskelin, henkilö jolta sivukorvilla kuulin asiasta nimeltä vanhoillislestadiolaisuus. En edes tiennyt etsineeni mitään kristillisyyttä, elämä meni rataansa ryypätessä ja sekoillessa. Jälkeenpäin oon huomannut jatkuvasti etsineeni ja huutaneeni jonnekin ylöspäin josko joku siellä kuulis, asiasta nimeltä ”synti” en vaan tiennyt yhtikäs mitään.
Mutta sitten vähitellen päätin aloittaa seuroissa istuskelemisen, yksinäni sinne menin ja yksinäni sieltä lähdin koska en ujouden takia uskalla tehdä kontaktia, järjellä en voi tajuta miten olen jaksanut istua siellä ahdistuksissa kerrasta toiseen kun mikä tahansa muu olis helpompaa. Oli vaan pakko mennä, ei voinu olla menemättä. Uskoin joka kerta kaiken muun paitsi omalle kohdalleni. Puolisen vuotta uskoin joutuvani helvettiin ja illat ryyppäsin unohtaakseni sen asian.
Sitten alkoi tehdä mieli unohtaa koko juttu, mutta satuin vielä kuunteleen Vaasan nettiseurat ja niiden jälkeen tuntui että nyt on pakko soittaa ainoolle mahdolliselle henkilölle. Ja sitä ei voi ymmärtää millaista se on kun uskoo synnit anteeks, sitä ei kykene ymmärtään ulkopuolelta. Se on niin ratkaseva ero että onko synnit anteeks vaiko ei.
En ole siis ujouden vuoksi mukana missään porukoissa, en ole käynyt uskovaisissa kodeissa katsomassa miten siellä eletään, eikä täällä ole käyty katselemassa mua. En ole saanut ohjeita kuinka kuuluis elää. Ainoa ohje on se seuroissa annettu, että ei tarvitse muuta kuin uskoa synnit anteeks. Kukaan ei valvo tai määrää etten saisi katsoa televisiota, kuunnella rock-musiikkia tai entiseen tapaan juoda päiväkaljat parvekkeella, eikä kukaan tietäisi jos tekisin niin. Koska en ole edes rauhanyhdistyksen jäsen niin mikään ei estäis mua vähän hurvittelemasta. Ne vaan jää pois, sitä ei vaan halua tehdä, eikä sitä voi selittää. Ei vaan halua levotonta oloa.
Pelottaahan se, kun ujous estää uskovaisiin tutustumisen, mutta onneks voi luottaa siihen että Jumala tietää tilanteen. Vaikeeta se kyllä on.
Mulle ei siis ole lapsuudesta asti tms. syötetty mitään ”sääntöjä”, seuroissa on muistaakseni kerran tai pari sanottu jotain telkkarista. Pyörii aina mielessä jostain nauhotetusta puheesta kohta: ”... Ja siellä nousi esille iänikuiset televisio- ja pesukoneasiat, joita tämä maailma vielä tänä päivänä totena jauhaa! Ja monet muut kysymykset, joilla elävää kristillisyyttä on tervattu.”
Tuntuu usein tosi älyvapaalta tää Suomi24:n palsta, kun täällä jauhetaan semmosta potaskaa että alta pois. Onneks osaa jo valikoida nimimerkit joiden juttuihin keskittyy, niin paljon tästä palstasta on ollut apuakin kun ei pääse olosuhteista johtuen livenä kyselemään.
En tiedä mikä tän viestin pointti oli, tekipä mieli kirjottaa. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Usko tuolla lapsenuskolla vielä niin kauan kuin voit.
Onnesi on ollakin tutustumatta sen lähemmin uskonveljiisi ja -sisariisi. Tavallasi säästyt seurakunnan teennäisiltä ohjeistuksilta syntien suhteen. Sun ei tarttekaan uskoa seurakunnan yhteisesti sopimia sääntöjä ja ohjeita, joita vastaan rikkominen on synti Jumalaa vastaan. Ethän niistä tiedä tai tule tietämään. Sellaiset asiat selviää itse kullekin kanssakäymisessä muitten uskovien kanssa. Pysy ulkona edelleen ja ole vanhoillisten taivastiellä kriittinen. Pidä uskosi.
Olisihan niihin tosi tärkeää tutustua, kuten tunnustamme, minä uskon pyhäin yhteisen seurakunnan. Mielestäni tämän uskon tekee oikeaksi juuri se, että uskotaan, että Jeesus ei ole missään muualla kuin täällä. Jos sanottaisiin että "on täällä Jeesus, mutta voihan sitä muullakin tavalla uskoa..." ei voi olla oikea. Voisin myös kuvitella omilla heikoilla käsityksilläni, että jokaiselle jolle seurakunnan ohjeet tuntuvat teennäisiltä säännöiltä, ei ole kunnolla ymmärtänyt uskonasioita. Samaa pitää muistaa omallakin kohdalla jos siltä alkaa joskus tuntumaan.
Luin viestisi ja se kosketti minua syvältä. Kun Jumala kuljettaa ihmistä kohti valtakuntaansa, sitä ei ihminen välttämättä ensin edes tajua.
Olet saanut kalliin uskomisen lahjan. Kiitos kirjoituksestasi. Se puhuttelee meitä uskomassa olevia ja varmasti myös niitä, jotka etsivät rauhaa tunnolleen.