Yleensä sanotaan, että alkuhuuma kestää tavallisesti noin 1-2 vuotta ja sen jälkeen astuu kuvioihin se arki...
Entä jos jo kuukauden tuntemisen jälkeen tuntuu siltä kuin olisi ollut toisen kanssa naimisissa vaikka kuinka monta vuotta jne.?? että tuntee toisen jo niin hyvin (vaikka totuushan on, ettei ketään voi niin lyhyen ajan jälkeen kunnolla tuntea, vaikka olisi kuinka paljon viettänyt aikaa toisen seurassa...)
Entä jos jo 1,5kk:den tuntemisen jälkeen tuntuu siltä, että kamalaa kaipuuta ei enää ole kuin vain silloin tällöin? Onko ihminen sittenkin minulle ihan väärä? En kuitenkaan halua erota....miksen?
Miksi kaikki on aina niin vaikeaa?????????:(
Entä jos jo kuukauden tuntemisen jälkeen tuntuu siltä kuin olisi ollut toisen kanssa naimisissa vaikka kuinka monta vuotta jne.?? että tuntee toisen jo niin hyvin (vaikka totuushan on, ettei ketään voi niin lyhyen ajan jälkeen kunnolla tuntea, vaikka olisi kuinka paljon viettänyt aikaa toisen seurassa...)
Entä jos jo 1,5kk:den tuntemisen jälkeen tuntuu siltä, että kamalaa kaipuuta ei enää ole kuin vain silloin tällöin? Onko ihminen sittenkin minulle ihan väärä? En kuitenkaan halua erota....miksen?
Miksi kaikki on aina niin vaikeaa?????????:(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos asettaa tunteille jo etukäteen jonkinlaisen aikajanan, niin hommastahan tulee ihan kliinistä! Miksi laskea päiviä ja kuukausia, varsinkin, kun ollaan vasta noin alussa? Eihän sitä joka päivä ratsasteta rakkauden aallonharjalla, vaikka suhde olisikin vasta melko tuore.
Arki astuu kuvaan sitä helpommin mitä enemmän te vietätte aikaa yhdessä. Jos jaatte asunnon keskenänne, niin työt ja muut ottaa varmana kuormasta osansa.
Meillä arki tuli kuvioihin reilun vuoden jälkeen. Mies istuu munasillaan joinain aamuina meidän nahkasohvalla yms. Alkuaikoina sentään jaksoi pedata sängyn, nyt ei sitäkään. Kyllä alkaa tuntua siltä, että on jo nähnyt kaiken ;)
Mutta en valita. Enkä jätä!
Niin ja on meilläkin tosiaan sitä huumaa vielä jäljellä vaikka ei olekaan yhtäjaksoista. Pilkettä on silmäkulmassa vaikka yhdessä tiskattaessa. Kyllä sitä jotain huumaa pitää kuitenkin löytyä vaikka oltaisiin oltu kuin kauan yhdessä.
Ehkä susta tuntuu, ettei teillä kipinöi aivan niin kuin haluaisit? Niin ymmärsin...
Kestäähän se jonkun kuukauden pari, mutta ei sitten kuitenkaan rakkaus mihinkään häviä, se muuttaa vain muotoaan.
Tulipa tähän aiheeseen mieleen ensimmäisenä eräs kyyninen maikka lukioajoilta, joka tokaisi kyllästyneen äidillisesti että:
"voi lapsukaiset kun rakkaus kestää kaksi viikkoa, kaksi kuukautta tai kaksi vuotta"
Vastaavasti taisin nähdä töllöstä yhden dokkarin (taisi tulla muuten ihan hiljattain), nimi taisi olla "Kun mies rakastaa". Noh, siinäpä oli eräs pappi, joka oli kolmatta kertaa naimisissa, ja joka totesi että rakkaus kestää tuhat päivää. Mielestäni perusteli melko hyvin väitteensä.
Tottahan se on että alkuhuuma kestää vain tietyn ajan. Arki astuu ennemmin tai myöhemmin mukaan. Mielestäni "panikoit" liikaa, ja toisaalta odotat jotain liian suurta, eli että säkenöintiä olisi vaikka kuinka kauan. Ikääsi en tiedä, mutta sen sanon että alkuhuuma ja rakkaus on kaksi eri asiaa. Ja väitän myös, että et todellakaan tunne sitä ihmistä läpikotaisin.
Se miksi sinusta tuntuu nyt siltä että olet tuntenut toisen jo kauan, voi johtua ihan vaan siitä että olette samalla aaltopituudella. Toisin sanoen aatokset ovat samansuuntaisia. Siksipä voisinkin kysyä sinulta, että onko se paha asia jos synkkaa (tätä en tiedä varmaksi onko synkannut vai ei, mutta päättelen tätä kirjoituksesi perusteella) Entäpä jos taustalla onkin sinun oma pelko siitä, että tästä nykyisestä voisi tulla jotain pidempiaikaista, eli omasta sitoutumiskammosta kysymys?
Tällaista vaan juolahti mieleen.
no rakastaksä sitä vielä? sehän siinä on kaikkein tärkeintä. miltä tuntuis nyt erota siitä? olisko se ihan helppoa, elämä jatkuis ihan normaalina. vois vaikka etsiä jonkun uuden... vai olisko sulla vaan enemmän sitä ikävä, ja tuntuis pahalta, kun on joutunut eroamaan? neuvoisin sua vaan tekeen niin ku itelle on parasta, ja mikä susta tuntuu oikeelta. hyvää jatkoo!:)
alkuhuuma kestää loppuhuumaan
vitt..ko mietit! pitääkö se pienipää täyttää kaikella paskalla. lopen olet jo niin niin ahdistunut et pakenet kaikkea toisen syliin. joka taas ymmärtää sua niin niin hyvin, muuta voi sekin alkaa tuntuun, jatka tätä vaan leimasi kyllä löytyy=)