Hei sinä!
Tiedän että tarvitset juuri nyt rohkaisevia sanoja ja rakkautta. Yritän ne sinulle näin kirjeitse välittää vaikka tiedän, ettei tämä oikeaa tapaamista voita. Mutta sinä olet omalla tavallasi vaikea saada kiinni ja pysäyttää ajattelemaan syvällisemmin. Sinut tuntien tiedän, että se on puoleltasi jonkinlainen puolustusmekanismi, sillä liian usein kuitenkin koet maailman todella kovana paikkana elää.
Ihan yleisesti nykytilanteestasi voisin sanoa, että se itsessään ei ole syy tämänhetkiseen ahdistukseesi. Jos ajattelet asiaa niin tämä on jo vanha kaava jonka olet läpikäynyt niin monet kerrat, että vihdoinkin pitäisi olla aika muuttaa ajatuksiesi suuntaa. Parempaan päin.
Tähän asti seuratessani sinua, liian usein annat ulkopuolisten voimien päättää miltä sinusta tuntuu. Jos sinulla menee hyvin ja sinusta tykätään, olet omastasikin mielestäsi mahtava ja sinulla menee hyvin. Ja myös käänteisesti: Jos et vähään aikaan saa tunnustusta ja kiitosta, alamäkesi alkaa.
Kaiken tämän pyörrytyksen keskellä sinä et kuitenkaan muutu suuntaan tai toiseen. Tapahtumat ja mielipiteet ympärilläsi ovat kuin maailman tuulia, niitä tulee ja menee. Et voi ripustaa onnentuntemuksiasi sellaisten asioiden varaan!!!
Sillä onnentunteen hakemisesta tämä pahaolosi juuri johtuukin. Muistatko silloin kun sinulla oli asiat todella kurjasti? Jos vertaat siihen, niin onnesi on jo todella löytynyt, siitä rauhallisesta ja turvallisesta arjesta. Sinulla on asiat nyt niin hyvin. Kukaan ei enää uhkaile, vahdi ja pakota. Yritä löytää onnentunteesi näistä tosiasioista ja siitä että olet vapaa ihminen, sen sijaan että luulisit onnesi löytyvän jonkun muun hallusta.
Tällä hetkellä aivan varmaankin olet antanut vastuun onnestasi nykyiselle miehellesi, mikä on tietenkin hänelle aika kyseenalainen kunnia ja vastuu mitä hän tuskin on pyytänyt. Hyvä tuulesi riippuu siitä onko Hän tyytyväinen ja arvatenkin uhraat paljon aikaa tämän asian toteuttamiseen. Miten annoitkaan asian livetä tuohon jamaan. Ja vaikka haluaisitkin tehdä kaikenlaista pientä kivaa hänen onnensa eteen, niin älä tuosta syystä!!!
Niin oudolta kuin se sinulle ehkä kuulostaakin niin se ei ole miehesi joka päättää oletko hyvä vai et. Eikä sinun edes tarvitse ajatella niissä termeissä, riittää että vain olet! Hän on yhtälailla vain ailahtelevainen ja inhimillinen arvostelussaan kuin kuka tahansa. Ymmärrän että saatat tuntea olosi riittämättömäksi ja epävarmaksi kun maailmassa kaikki tuntuvat saavan arvosanan ja kynnelle pitäisi kyetä. Ei sinun tarvitse! Älä mene mukaan tuohon vouhotukseen, se jos jokin on merkki epävarmuudesta, älä anna sille yliotetta.
Koska tunnen sinut jo aivan pienestä, tuntuu välillä kuin näkisin sinun läpi. Tässäkin yhteydessä voisin lähes väittää että lapsuutesi menetykset olevan osasyynä tuohon joskus ehkä liioiteltuun rakkauden ja hyväksynnän kaipuuseesi. Tiedän sinun ajelehtivan rakkaudesta rakkauteen, tai ainakin sen toiveesta seuraavaan toiveeseen.. Se näyttää olevan sinulle tärkein vaikuttaja elämässä. Olet selvästikin addiktioitunut rakkauteen, voi kunpa voisin jotenkin auttaa sinua!!!
Olet kyllin hyvä, sinua rakastetaan tarpeeksi. Ei sinun ole pakko pariutua ja lisääntyä ollaksesi jotain. Älä ole niin epätoivoinen, satutat itseäsi .
Voi kun tähänkin addiktioon löytyisi jokin 12-askeleen tie apuun (vrt AA..) Olisiko ainoa tie joka päivä elää rakkaudenkaipuunsa kanssa sulassa sovussa antamatta sille ylivaltaa (kohtuukäyttäjä)? Vaiko kokonaan pidättäytyä kun ei osaa sitä ongelmatta kohdata? Liian voimakkaat tunteet pistävät päälle rakkausputken josta seuraa vain karmea henkinen krapula kun tunteiden määrä syystä tai toisesta vähenee. Pakko saada lisää ja pian se on ainoa mitä voi ajatella kunnes rakkaudennäkäsi hetkeksi on tyydytetty.
Ja koska kerran tarvitset sitä niin paljon, tee itsellesi palvelus. Ryhdy omavaraiseksi.. opi rakastamaan itseäsi. Sellaisena kuin olet, ei vain silloin kun saat hyväksyntää muilta. Muista tämä aina ja kaikkialla.
Se ei tarkoita että sinun pitää itseäsi jotenkin erinomaisena, rakastamisen arvoisena. Ei suinkaan, olet aivan tavallinen, normaali, et sitä taikka tätä, mutta kelpaat ihan hyvin. Varsinkin itsellesi.
Tiedän että tarvitset juuri nyt rohkaisevia sanoja ja rakkautta. Yritän ne sinulle näin kirjeitse välittää vaikka tiedän, ettei tämä oikeaa tapaamista voita. Mutta sinä olet omalla tavallasi vaikea saada kiinni ja pysäyttää ajattelemaan syvällisemmin. Sinut tuntien tiedän, että se on puoleltasi jonkinlainen puolustusmekanismi, sillä liian usein kuitenkin koet maailman todella kovana paikkana elää.
Ihan yleisesti nykytilanteestasi voisin sanoa, että se itsessään ei ole syy tämänhetkiseen ahdistukseesi. Jos ajattelet asiaa niin tämä on jo vanha kaava jonka olet läpikäynyt niin monet kerrat, että vihdoinkin pitäisi olla aika muuttaa ajatuksiesi suuntaa. Parempaan päin.
Tähän asti seuratessani sinua, liian usein annat ulkopuolisten voimien päättää miltä sinusta tuntuu. Jos sinulla menee hyvin ja sinusta tykätään, olet omastasikin mielestäsi mahtava ja sinulla menee hyvin. Ja myös käänteisesti: Jos et vähään aikaan saa tunnustusta ja kiitosta, alamäkesi alkaa.
Kaiken tämän pyörrytyksen keskellä sinä et kuitenkaan muutu suuntaan tai toiseen. Tapahtumat ja mielipiteet ympärilläsi ovat kuin maailman tuulia, niitä tulee ja menee. Et voi ripustaa onnentuntemuksiasi sellaisten asioiden varaan!!!
Sillä onnentunteen hakemisesta tämä pahaolosi juuri johtuukin. Muistatko silloin kun sinulla oli asiat todella kurjasti? Jos vertaat siihen, niin onnesi on jo todella löytynyt, siitä rauhallisesta ja turvallisesta arjesta. Sinulla on asiat nyt niin hyvin. Kukaan ei enää uhkaile, vahdi ja pakota. Yritä löytää onnentunteesi näistä tosiasioista ja siitä että olet vapaa ihminen, sen sijaan että luulisit onnesi löytyvän jonkun muun hallusta.
Tällä hetkellä aivan varmaankin olet antanut vastuun onnestasi nykyiselle miehellesi, mikä on tietenkin hänelle aika kyseenalainen kunnia ja vastuu mitä hän tuskin on pyytänyt. Hyvä tuulesi riippuu siitä onko Hän tyytyväinen ja arvatenkin uhraat paljon aikaa tämän asian toteuttamiseen. Miten annoitkaan asian livetä tuohon jamaan. Ja vaikka haluaisitkin tehdä kaikenlaista pientä kivaa hänen onnensa eteen, niin älä tuosta syystä!!!
Niin oudolta kuin se sinulle ehkä kuulostaakin niin se ei ole miehesi joka päättää oletko hyvä vai et. Eikä sinun edes tarvitse ajatella niissä termeissä, riittää että vain olet! Hän on yhtälailla vain ailahtelevainen ja inhimillinen arvostelussaan kuin kuka tahansa. Ymmärrän että saatat tuntea olosi riittämättömäksi ja epävarmaksi kun maailmassa kaikki tuntuvat saavan arvosanan ja kynnelle pitäisi kyetä. Ei sinun tarvitse! Älä mene mukaan tuohon vouhotukseen, se jos jokin on merkki epävarmuudesta, älä anna sille yliotetta.
Koska tunnen sinut jo aivan pienestä, tuntuu välillä kuin näkisin sinun läpi. Tässäkin yhteydessä voisin lähes väittää että lapsuutesi menetykset olevan osasyynä tuohon joskus ehkä liioiteltuun rakkauden ja hyväksynnän kaipuuseesi. Tiedän sinun ajelehtivan rakkaudesta rakkauteen, tai ainakin sen toiveesta seuraavaan toiveeseen.. Se näyttää olevan sinulle tärkein vaikuttaja elämässä. Olet selvästikin addiktioitunut rakkauteen, voi kunpa voisin jotenkin auttaa sinua!!!
Olet kyllin hyvä, sinua rakastetaan tarpeeksi. Ei sinun ole pakko pariutua ja lisääntyä ollaksesi jotain. Älä ole niin epätoivoinen, satutat itseäsi .
Voi kun tähänkin addiktioon löytyisi jokin 12-askeleen tie apuun (vrt AA..) Olisiko ainoa tie joka päivä elää rakkaudenkaipuunsa kanssa sulassa sovussa antamatta sille ylivaltaa (kohtuukäyttäjä)? Vaiko kokonaan pidättäytyä kun ei osaa sitä ongelmatta kohdata? Liian voimakkaat tunteet pistävät päälle rakkausputken josta seuraa vain karmea henkinen krapula kun tunteiden määrä syystä tai toisesta vähenee. Pakko saada lisää ja pian se on ainoa mitä voi ajatella kunnes rakkaudennäkäsi hetkeksi on tyydytetty.
Ja koska kerran tarvitset sitä niin paljon, tee itsellesi palvelus. Ryhdy omavaraiseksi.. opi rakastamaan itseäsi. Sellaisena kuin olet, ei vain silloin kun saat hyväksyntää muilta. Muista tämä aina ja kaikkialla.
Se ei tarkoita että sinun pitää itseäsi jotenkin erinomaisena, rakastamisen arvoisena. Ei suinkaan, olet aivan tavallinen, normaali, et sitä taikka tätä, mutta kelpaat ihan hyvin. Varsinkin itsellesi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta kun jatkoin lukemista-plääh,ei se olekaan minulle.
Täysin puppua joka sana,joten ohi meni.
että välität lähimmäisestäsi paljon.Voisithan lähettää tekstisi myös vaikka kirjeenä hänelle?
Kun noin tarkkaan tuntee,eikö ole palasta papperia suoraan kirjoittamiseen postimerkki 0,65€?
Mega makeeta jos joku haluaisi joskus tutustua minuunkin noin perinpohjaisesti.
Kivasti kirjoitettu,kuin suoraan psykan kurssista.
Päättelen,että käytte pitkiä mielenkiintoisia keskusteluja keskenänne.Anaalisointi on mageeta.
Antakaa anteeksi kirjoitusvireet.
Kuulostaa itseltäni, paitsi ettei niitä lapsuuden menetyksiä niin paljoa ollut, eikä ihan lapsesta asti säilyneitä ystäviäkään joita enää tuntisi. :(
Suljetut kirjeet pitää sisällään?
Kaunista.
Osaako kukaan lukea rivien väleistä?
Monille ihmisille rakkaus ei ole rakkautta,vaan
sitä ihanaa tunnetta,olla rakastunut,joku nostanut jalustalle ja palvoo...
Ihana tunnehan se on,kaikkihan sen haluaa kokea,mutta...
Mitä sitten tapahtuu,kun hän,joka sinua siellä jalustalla kannattelee,ei enää jaksakkaan...
Rakastuuko ihminen vain siihen tunteeseen,olla rakastettu...
Vai rakastaako hän myös häntä,joka palvoo...
Entä jos hän ei jaksa palvoa joka hetki,miten sitten käy rakkauden,sen ihanan tunteen...
En todellakaan tiennyt miksi laitoin tämän tänne. Kirjeen olin alunperin kirjoittanut itselleni, kun oloni oli todella surkea ja toivoin että olisi ollut joku lohduttamassa. Kun sellaista ei löytynyt, päätin itse yrittää 'puhua itselleni vakavasti'. Ehkä hieman sekainen kyhäelmä joka ei välttämättä aukea niinkuin tarkoitin, ainakaan näin jälkeenpäin luettuna.
Laitoin sen tänne koska ajattelin että ehkä joku muu myös kaipaisi jonkinlaista tukea, laitoin sen tänne avoimena kirjeenä..
Ehkä ei liipannut niin läheltä, kun oli kuitenkin täynnä omia yksityiskohtia..
Halusin kuitenkin vain sanoa, että olisi tärkeätä opetella rakastamaan itseänsä myös, ilman ehtoja ja pyyteitä. Siksi tuskinpa edes muita opimme epäitsekkäästi ja pyyteettömästi rakastamaan kun olemme niin vaativia itsemmekin suhteen.
Useimmiten se jää, kuten yksi vastaajista sanoi, pelkkään rakastumiseen rakastumisen tasolle. Se on helppoa, ja sen syvemmälle ei osata eikä kyetä. Tuskin edes tiedetään tavoitella sinne, kun sekoitamme tunnekuohun rakkauteen.
Tämä tunnekuohu on juuri se mistä helposti jää koukkuun, emmekä osaa nähdä rakastamaamme ihmistä omana yksilönä, sellaisenaan rakastamisen arvoisena, vaan meidän tarpeiden tyydyttäjänä : (
Myönnän että itse olen jotenkin tällä tasolla vieläkin. Koen että suhteessani olen arvokas vain kun teen jotain toisen hyväksi ja kun tekemisiäni arvostetaan. Samaa olen havaitsevinani toiseen suuntaan, siis haluaisin että minulle tehtäisiin näitä 'rakkauden tekoja' muuten alan epäillä rakkauden olemassaoloa, ainakin itseäni kohtaan. Huomaan olevani aivan liian keskittynyt ajattelemaan näissä urissa ja haluan oppia siitä pois. Haluan oppia luottamaan itseeni, ihmisiin ja rakkauteen.
Haluaisin oppia juuri samoja asioita kuin sinäkin. Mutta se on vaikeaa, joskus liiankin vaikeaa. Mietin, miksi?
Elämä on liian lyhyt näihin asioihin, pitäisi vain uskaltaa luottaa itseensä, ja elämään. Muuten sitä voi katua vanhempana, kun elämä lähentelee loppuaan. Silloin voi miettiä: Miksi en silloin elänyt täysillä, täysillä pyrkien luottamaan, ilman pelkoja?
Sekä myös rakastamalla täysillä, antamaan niin paljon rakkautta kun vain mahdollista. Äitini onkin aina hokenut minulle "kohtele muita niinkuin haluaisit heidän kohtelevan sinua". Ja niin olen nykyään, vanhempana, pyrkinyt tekemään. Toivon että minua rakastetaan sellaisena kuin olen, koska on monia ihmisiä, joita minä rakastan juuri sellaisena kuin he ovat.
Nimim. Rakastan rakastua ja rakastaa.