Härkämies ja vaakanainen

Pistetäänpäs pakkaa sekaisin.. Itse olen puolestani päätökseni tehnyt ja pysyisin siinä, mikäli härkämieheni vain antaisi siihen mahdollisuuden! Toisin sanoen tämä härkä puolestaan pistää hanttiin ja pohtii ja pyöritelee mitä tahtoo. No, tosin iso välimatka hidastaa asioita, eikä hän tahdo etäsuhteeseenkaan, niin se ehkä kertonee tästä hänen tekemästään asioiden puntaroinnista. Kun vaaoista väitetään niiden olevan ailahtelevia päätöksissään, se on toki tavallaan totta, muttei sitäkään pidä yleistää. Itse lähinnä ailahtelen pikkuasioissa, joilla ei ole käytännössä juurikaan merkitystä. Näitä nyt sitten lähinnä ovat että minkä karkkipussin valitsen jne, eli mitä tärkeisiin päätöksiin tulee, niin kun varmuus itselle asiasta tulee, niin päätös on ja pitää!
Näppini olen tämän härkäni kanssa polttanut kerran jos toisenkin ja tietyllä tapaa olen yhtä jääräpäinen kuin hänkin, mutta olen oppinut miten hänen kanssaan tulee toimia. En voi väittää muuttuneeni toisen takia, koska itselleni se on vain luontaista mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mikäli minulle tärkeät asiat ovat vaarassa, niin toki nostan kissan silloin pöydälle.
Itselläni on tämä "projekti" vielä vaiheessa, etten voi varmaksi todeta toimiiko vai ei, mutta aina kun päästään toinen toistemme luo, niin kaikki signaalit vahvasti viittaavat siihen suntaan, että toimii! Mikäli välimatkaa olisi puolikas Suomea vähemmän, niin tämäkin kysymys olisi varmasti tullut jo ratkaistuksi. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kokeilemaan!

vaakanainen79 kirjoitti:

Pistetäänpäs pakkaa sekaisin.. Itse olen puolestani päätökseni tehnyt ja pysyisin siinä, mikäli härkämieheni vain antaisi siihen mahdollisuuden! Toisin sanoen tämä härkä puolestaan pistää hanttiin ja pohtii ja pyöritelee mitä tahtoo. No, tosin iso välimatka hidastaa asioita, eikä hän tahdo etäsuhteeseenkaan, niin se ehkä kertonee tästä hänen tekemästään asioiden puntaroinnista. Kun vaaoista väitetään niiden olevan ailahtelevia päätöksissään, se on toki tavallaan totta, muttei sitäkään pidä yleistää. Itse lähinnä ailahtelen pikkuasioissa, joilla ei ole käytännössä juurikaan merkitystä. Näitä nyt sitten lähinnä ovat että minkä karkkipussin valitsen jne, eli mitä tärkeisiin päätöksiin tulee, niin kun varmuus itselle asiasta tulee, niin päätös on ja pitää!
Näppini olen tämän härkäni kanssa polttanut kerran jos toisenkin ja tietyllä tapaa olen yhtä jääräpäinen kuin hänkin, mutta olen oppinut miten hänen kanssaan tulee toimia. En voi väittää muuttuneeni toisen takia, koska itselleni se on vain luontaista mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mikäli minulle tärkeät asiat ovat vaarassa, niin toki nostan kissan silloin pöydälle.
Itselläni on tämä "projekti" vielä vaiheessa, etten voi varmaksi todeta toimiiko vai ei, mutta aina kun päästään toinen toistemme luo, niin kaikki signaalit vahvasti viittaavat siihen suntaan, että toimii! Mikäli välimatkaa olisi puolikas Suomea vähemmän, niin tämäkin kysymys olisi varmasti tullut jo ratkaistuksi. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kokeilemaan!

Olen sanonut Luojalleni, kiitos ei enää aviomiestä, jos sellainen vielä tulisi. Härkäpoikani, 2, ovat aivan mahottomia itsepäisyydessään, härän pullistelussaan, näkevät vain maan, ei mahdollisuuksia.

Vaakanaisena sanon, ikää jo 60, että en minä heilahtele. Mistähän tämä käsitys lienee tullut. Olen perusasioihin paneutuva, hoidan asiat selkeästi, autan toisia minkä ehdin ja pähkäilen, miten ne muut osaavat asioitaan hoitaa, kun luokseni pukkaavat tulemaan anomisineen. Eli - vaaka on tasapainoinen ihminen, jos joku asia yrittää heiluttaa tasapainoa, se palautuu nopeasti tasapainoon takaisin.

Kiitos, en HUOLI härkämiestä, kahdessa pojassa tarpeeksi.