Kyllä pariskunnan toisen osapuolen laimeus kannattaa korvata siistillä salarakassuhteella. Itse minulla oli sellainen mukavan naistuttavani kanssa seitsemän vuoden ajan ja hänkin oli parisuhteessa, siinä hän oli riittämättömästi saava. Kokemuksemme mukaan molemmat olimme kotona ihan mukavia ja seksissäkin onnellisia ja oikealla, kärsivällisellä tavalla antavia. Onnistuimme pitämään asian täysin salassa, vaikka ajoittain tapasimme parikin kertaa viikossa. Kukaan neljästä ei siis joutunut luopumaan mistään, vaan suhteestamme tuli oikeasti yhteistä lisäarvoa. Puolisommekin saivat siis laadukasta ja viipyilevää seksiä. Yhdessä tunsimme, että ei elämässä näin tärkeä asia saa jäädä tuottamaan tuskaa. Suhteemme päätyttyä luontevasti naisystäväni työn viedessä hänet eri paikkakunnalle kotona on parantunut seksimaailma riittänyt hyvin ja jatkanut noiden vuosien aikana syntynyttä kukoistusta. Kuitenkin tunnustelen vastaavaa hyvää uutta suhdetta, mutta varovaisesti, ketään loukkaamatta. Kannattaa siis harkiten tunnustella hyvää tukisuhdetta läheltä, mutta ei ihan naapurista (pääkaupunkiseudulta olevat nelikymppiset naiset, pankaapa merkille). Hyvä lisäseksi ja samalla juttelusuhde tekee elämästä elämisen arvoisen meillä, joille on annettu mittavampi libido. KUITENKIN VAROITUS: tämä oli taiten ja joskus tuurillakin salattu suhde, joka ei paljastunut koskaan, siihen ei ole helppo päästä.
Reilu salarakassuhde
Seitsemän vuoden tuplaonni
143032
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Missä on näin osaavia miehiä, kyllä tällaiseen pettämiseen ryhtyisi mielellään. On se kuitenkin pitkään jatkettuna vaikeaa, se salassa pitäminen. Jos onnellisena hyräilee kotona palattuaan myöhään, kyllähän siinä paljastuu helposti. Mutta kuitenkin, mieli tekisi ...
Olikohan niin, että suluissa ollut vinkki " pääkaupunkiseudulta olevat nelikymppiset naiset, pankaapa merkille" oli tarkoitettu esimerkiksi minulle varovaista tunnustelua varten ?
Itsekin elelin 10v puutteessa ja päädyin lopulta tähän samaan ratkaisuun. Vajaa puoli vuotta on nyt salasuhdetta takana eikä mitään ongelmia. Kokemukset samantyyppisiä kuin sinulla... vaimo saa elellä nyt selibaattielämäänsä niin pitkään kuin haluaa ja aina tarvittaessa on sitten mies talossa kun sattuu unestaan heräämään... eikä tarvitse minunkaan tuskistella joka päivä seksin puutteessa vaan pari kertaa viikossa on ihanaa seksiä rakastajattaren kanssa... aina sopii kun vain ehdotan (ihan uskomatonta pitkän puutteessa olon jälkeen) Perhe-elämä on harmonisempaa kun puutteessa kiukutteleva ukko ei ole tuomassa ylimääräistä skismaa...
vaimosi pian huomaa jotain,,,se on kato niin että niin näillä pihtaavilla eukoilla että niinkauan kun ukko kerjää ja kiukuttelee, niin kauan on kaikki kunnossa mutta kun nää eukot huomaa että ukko onkin tyytyväinen ilman kotoa saatavaa säännöllistä seksiä niin johan niilläkin alkaa hälytyskellot päässä soida,,,,että sitä rataa,,,,itsellesi sä vaan hautaa kaivat kun luulet eläväs lain yläpuolella ja sääntöjen ulottumattomissa:
Tuo asia on jo hoidossa... katsos urheilutreenit on lisääntyneet minkä takia ei haluta enää samaan tahtiin... mukamas...
"lain yläpuolella ja sääntöjen ulottumattomissa" Mitäköhän näillä tarkoitat? Eikö se vieraissa käyvä voisi myöskin sitten puolustautua yksilönvapauteen nojaten? Eikai suomessa ainakaan ketään oo tyrmään heitetty jos välillä käy kyntämässä naapurin peltoo.
Kyl se vaan meilläkin on niin että akka pihtas tarpeeks pitkään (ja pihtaa vieläkin) mutta minäpäs en enään eläkkään ilman seksiä. Tarpeeks kauan kun yrittää niin silloin on oikeutettua heittää pyyhe kehään (Huom. vain minun mielipide) ja etsiä edes itsellensä huvia. Toinen tarina on tietysti ne partnerit jotka ei edes vaivaudu yrittämään eka kotona loppuun asti ennen kuin "sortuvat"
Asun pienellä paikkakunnalla ja olen joskus miettinyt vastaavaa tilannetta, mutta ei se tule onnistumaan. Haluaisin juuri jotain tuollaista, mutta ainut mahdollisuus on joku kaukosuhde ja etsiminen liian työlästä. Eli ei auta kun kärvistellä ja pitää mielikuvitus muuten vireänä.
Ja tunutuu se etsiminen siinäkin mielessä mahdottomalta, että haluan miehen olevan aktiivisempi ainakin aluksi.
Kohtaloni on tyytyä vähään, tai lähes tyhjään ja elämä valuu käsistä (olen 36v).
Joskus jos on toiveita sitä jaksaa vain hymyillä, sillä pelkkä odotuskin on ihanaa... mutta yleensä ne kariutuu omaan mahdottomuuteen.
..."kärsimystä:("...
Itse elän parisuhteessa, josta en käytännön syistä pysty lähtemään.
Omistamme eläimiä, joita en voi viedä ihan minne vain, ja en suostu niistä luopumaan oman itsekkyyteni tähden, tosin sitten aikanaan kun eläimistä aika jättää... Mieheni on aikalailla alkoholista riippuvainen, juo joka päivä vähintään 4 ja usein jopa 24 pulloa olutta muuta.
En tunne juuri mitään häntä kohtaan, varsinkaan seksipuoli ei kiinnosta kaljalta haisevan, minua morkkaavan möhömahan kanssa, mutta viime vuoden aikana on alkanut kiinnostus herätä muita kohtaan, haaveilen seksistä joka innostaisi minutkin. Sellaista en vaan taida koskaan saada vaan olen tuomittu näivettymään loppuiäkseni :(
Olen haaveillut salarakkaasta, joka ei odottaisi minulta sitoumuksia, ja joka olisi samassa tilanteessa kuin minäkin. Olen ihan kivannäköinen, sporttinen hoikka nainen.
v*tuttaa sitä naistakin kun elämä menee hukkaan.
Niinpä niinpä, molemmat tarviimme rakkautta ja seksiä yhtä lailla, mutta kyllä vielä kolmekymppisten sarjassa näyttää miehet johtavan puutetilastoa suunnilleen 10-1, tai ainakin jos katotaan salasuhdetta etsivien määrää. Naiset voitte kirjoitella mulle aiheesta osoitteeseen [email protected]. Jos ei muuten niin molemminpuolisen "vertaistuen" merkeissä, siis ihan meiliä vaan, vielä en ole päättänyt lähteä pettämään.
vaihdella samoin tuntevien kanssa: [email protected]
Minullakin on salarakas-suhde toiseen mieheen. Kolme vuotta on tätä jatkunut, eikä vielä ole paljastunut. Olen ollut naimisissa mieheni kanssa yli 20 v ja tuntuu että koko ajan tunteet on viilenneet, seksiäkin enää 0-1 kertaa/kk. Minä koen että olemme tällä hetkellä lähinnä "kämppäkavereita".
Toisen miehen luona tunnen olevani tärkeä ja saavani arvostusta, mies on hellä ja seksi on ihanaa hänen kanssaan. Muutenkin tunnen että sovimme yhteen kuin paita ja peppu, olemme molemmat huumorintajuisia ja samalla aaltopituudella. Pidämme pelleilystä ja nauramme paljon yhdessä. Katsotaan mihin kaikki johtaa...
Olen ehkä hieman nuorempi, kuin muut tähän ketjuun kirjoitelleet miehet... Kuitenkin jo ylitetty selkeästi parinkympin raja.
Suhteita ei ole ollut monia, mutta kestoltaan jo pidempiä ikääni nähden. Jokaisessa on "vaivannut" sama ongelma: En tunnu tyytyvän koskaan siihen mitä suhteessa saan, vaan haluan aina vain enemmän.. ja ajattelen sen hakemista suhteen ulkopuolelta jatkuvasti. Pelkän seksin hakeminen suhteen ulkopuolelta ei minua kiinnosta, mutta en myöskään halua lähteä mihinkään, mihin tulisi sitoutua. Deittipalstat sun muut saavat kuitenkin jäädä, en minä kuitenkaan hakemalla hae sitä... Mutta jos tilaisuus siunaantuisi, jos joku samassa tilanteessa elävä, ja salaa jonkun toisen luo kaipaava osuisi kohdalle... ehkä sitten... Tyytymätön olo on sietämätön.
Ainakin ajatuksia olisi mukava vaihtaa, [email protected] tuolta minut tavoittaa.
Olenpas elänyt salarakassuhdetta ensin mietteissäni pitkään ja sitten pari vuotta käytännössä. Meidän ongelmamme oli vaan se, että ajauduimme siihen, koska pidimme toisistamme ja rakastuimme. Voin sanoa, että se ei olekaan sitten helppoa. Jos on tunteellinen ihminen sitä rakastuu ja rakastaa. Kahden kulissin ylläpitäminen siinä tilanteessa on tuskallista. Todella.. Murhetta siitä tulee.
Niin tuli meillekin ja vei älyttömän pitkään päästä ajatuksissaan irti. Ja vieläkin roikutaan toistemme sähköposteissa.
Että ei se kaikilta onnistu.. No meidän tapauksessamme ei ollut kyse seksin puutteesta kotona, ainakaan minulla. Muutoin kyllä oli liitto aika pahasti karilla.
Miettikää kuitenkin, alkuperäinen kirjoitta pystyy nähtävästi ottamaan ihmissuhteet kevyesti, seksi on tärkeintä. Silloin se onnistuu, jos on kaksi samanlaista, mutta, mitä jos toinen rakastuukin.. heh.. saattaa tulla melkoinen sota ja hässäkkä :)
Kiitos! Yksi ylläolevista salarakasta haikailevista tunnisti itsensä;-)
Alkuperäisen viestin kirjoittajana en tunnusta, että otan ihmissuhteet kevyesti, whkä kirjoitus oli liian lyhyt kertomaan suhteiden koko kuvan. Toki matkan myötä rakastuimme, mutta kumpikin halusi pitää perheensä koossa, vaikka kumpikin tahollaan oli käynyt läpi punninnan, jatkaako vai ei avioliittoa. Kyllä keskustelimme monen yön yli, miten tunnemme ja olisiko yhteinen liitto paikallaan, mutta ratkaisumme johti kyllä tähän molemmista eri osapuolille tyydyttävään ratkaisuun. Toki jokainen suhde on yksilöllinen. Alkuperäisessä viestissäni olisi kyllä ollut syytä paneutua syvästi tähän tunnesidospuoleen, pahoittelen, jos kuva asiasta oli pinnallinen. Mutta kirjoitin palstan otsikon ohjaamana.