paljon kysymyksiä

Itse en halunnut ottaa lasten sukupuolta selville etukäteen, kai sen olisi halutessaan saanut selville rakenneultrassa :)

Raskausaikana painoa kertyi 15 kg, joista KAIKKI jäi sairaalaan!!! Taisinpa jopa painaa kotiin lähtiessäni pari kg vähemmän kun ennen raskautta :)

Vauveliinit syntyivät alakautta normaalisti rv 36 1, synnytys lähti käyntiin supistuksilla. Lapsivesiä ei mennyt ollenkaan, kalvot puhkaistiin vasta synnytyssalissa...

Sairaalassa vietettiin koko perhe isä mukaanlukien 10 pv, lapsukaisten verensokerit eivät oikeen tahtoneet pysyä ja poika kellastui ja vietti pari yötä siinä valokaapissa.

Rankinta vauva-arjessa oli IHAN KAIKKI sen ensimmäiset 3 kk!!!!!!!!!!!!!!!!!! Hormoonit teki tepposiaan, välillä itketti ja sitten taas nauratti jne...Yövalvomiset veivät oman veronsa, samoin pojan KOOOOOOOOOOOOOVAT iltahuudot :) Voin ihan rehellisesti sanoa että itse en tykännyt siitä vauva-ajasta YHTÄÄN! Kun lapset tulivat 8 kk ikään niin voin vasta sanoa alkaneeni nauttia lapsista!

Ihan ehdoton hankinta oli sitterit! Kun toista rääkyvää heijasi olkapäällä niin toista pystyi heijaamaan jalalla sitterissä! Niin, ja tietty pullosta ruokkiminen onnistui sittereissä yhtäaikaa! Korvaamattomaksi koin myös sukulaisten ja kavereiden avun, kyllä teki hyvää päästä edes kerta viikossa YKSIN puoleks tunniks kävelylle! Toinen ehdoton hankinta oli rintapumppu, välillä kun lapsukaisten uni vaan jatku niin oli hyvä päästä itse tyhjentämään pakkautuneita rintoja...

Vaunuja ei tietty voi sanoa turhiksi hankinnoiksi, mutta nyt kiitän luojaani etten ostanut uusia kalliita yhdistelmiä. Sain muutamalla satasella tosi siistit ja nätit käytetyt. Vaunuissa lapset nukkuivat vaan kasi kuukautisiksi ja tällä hetkellä käytössä on pääsääntöisesti peräkkäin istuttavat matkarattaat. Ne on helppo nakata yksin auton perään, ei vie tilaa ja on kevyet :)

Siinäpähän noita...hyvää odotusta sinulle!

Meillä aletaan olemaan jo loppusuoralla, viikkoja kasassa 35 1, kahden vkon päästä päätetään synnytystapa ja kenties -päivä =)
Hauskinta asiassa on se, että minulla on jo ennestään yhdet kaksoset, syksyllä 10 v. täyttävät poika ja tyttö.
Vastauksia kysymyksiisi:
- 1. kerralla sukupuolia ei nähnyt, nyt on tiedossa. Näkyi vko:lla 28. Halusimme tietää mikäli mahdollista; helpottaa kummasti nimien miettimistä.
- 1. kerralla painoa tuli 10 kg, laitokselle jäi 15. Nyt tullut tähän mennessä 9 kg.
- 1.kaksoset syntyivät vko:lla 37 6, alakautta.
Sairaalassa 7 pvä:ä, molemmilla keltaisuutta, mutta ei muita ongelmia.
- Rankkoja aikoja en edes muista. Meillä oli onnea saada "kiltit" lapset ja alusta alkaen rytmitin syömiset samaan aikaan; paljon helpompaa kuin hypätä joka toinen tunti. Sitterit ovat kätevät, nykyään turvaistuimet ajavat saman asian. Kävelyikään päästessä leikkikehä oli todella hyvä! Turhia ostoksia en muista...
Myöskään en muista että vaatteita, sideharsovaippoja tai tuttipulloja olisi ollut liikaa. Joskus on päiviä, ettei todellakaan ehdi pestä ja ripustaa pyykkiä tai keitellä pulloja ja tutteja.
Tässä oli nyt tällanen sepustus, toivottavasti jotain hyötyä.
Onnea odotukseesi!!!!!

Paljon onnea odotukseen!
Meillä ei ollut sukupuolet varmasti selvillä, mutta ultrassa lääkäri arveli että olisi tulossa tyttö ja poika, niinkuin sitten tulikin.
Painoa mulle tuli 12,5 kg ja kotiutuessani taisi olla 3 kg vielä ylimääräistä mutta putosi kyllä heti ekalla viikolla pois.
Kaksoset syntyivät viikolla 39 1 kun käynnistettiin puhkaisemalla A-vauvan kalvot.
Syntyivät alakautta, A-tyttö (48 cm/ 3350g) klo 13 ja B-poika (48 cm/3000g) klo 13.19.
Oli siis käynnistetty noin klo 8.30.
Sairaalassa olimme kaksi yötä.
Rankinta vauva-ajassa oli meillä se, kun esikoinen oli 1,5 vuotta ja järjesti ylimääräistä ohjelmaa varsinkin imetyksen aikaan ja vaipparalli. Silloin oli vielä tytöille ja pojille ovat vaippansa, niinpä raahasin kaupasta kolmia erilaisia vaippoja ja niitä sai todella vaihtaakin! Ja mieskin, joka oli ollut työttömänä jo jonkin aikaa, sai juuri lasten synnyttyä töitä.. joten yksin hoidin lapset.
Sitten alettiin hullut vielä rakentaa... Niin että loppujen lopuksi, vauva-aika kiiti ohi hurjaa vauhtia, koska oli koko ajan niin paljon tekemistä.
Sittereitä ilman ei tosiaan olisi ollut helppo pärjät.. tai no, meillä oli sitteri ja sitten toinen köllötteli välillä turvakaukalossa.
Hyppykiikku oli meillä myös yliveto, suosittelen todella. Kaikki kolme lastamme ovat rakastaneet sitä vempelettä. Ja ilman syöttötuoleja olisimme olleet tietysti pulassa..
En muista että meille olisi tullut hankittua vauvoille mitään turhaa..
Koita nyt odotusaikana ottaa mahdollisimman rennosti, sillä kohta on rentous kaukana moneksi vuodeksi.. =)

Saatiin tietää herra A:sta ja neiti B:stä ultrassa n.vkolla 22 muistaakseni. Rakenneultrassa ei vielä haluttu tietää...(vkolla 18)

Painoa kertyi 19 kiloa, joista suurin osa tuli ihan viimeisillä viikoilla (raskausmyrkytys). Laitokselle jäi 15 kiloa, mutta paino nousi uudelleen 12.5 kiloa imetyksen aikana. Imetin puoli vuotta ja kuinka ollakkaan imetyksen loputtua alkoi paino laskemaan...vielä on kyllä tiputettavaa!

Olin töissä viikolle 29 asti, ja vaikka työ olikin fyysisesti raskasta tunsin olevani täydessä terässä. Poljin pyörällä töihin n.12 km loppuun saakka. Vointi romahti heti, kun lääkäri "pakotti" sairaslomalle.

Synnytys käynnistettiin viikon sairaalassa olon jälkeen viikolla 36 4. Molemmat syntyivät pikavauhtia alakautta. Käynnistystippa laitettiin n.klo.13, supistuksen alkoivat (kivuliaat!) n.16 maissa kalvojen puhkaisun jälkeen ja poika näki hieman jälkeen 19 päivän valon, sisar seurasi 19 minuuttia myöhemmin. Kivunlievityksenä oli ilokaasu, joka teki lähinnä vaan oksettavan olon.

Lapset syntyivät maanantaina ja kotiin päästiin sunnuntaina. Molemmat olivat vierihoidossa alusta saakka. Parin päivän ajan seurattiin lapsilta verensokeria ja tytöltä bilirubiineja. Lähinnä oma vointi esti kotiin pääsyn,koska olin raskausmyrkytyksen vuoiksi seurannassa, että nähtäisiin laskeeko valkuaisarvot.

Ihan vauva-aika oli leppoisaa. Lapset söi ja nukkui. Neidillä oli pientä vatsan kipristlyä, mutta sekin helpotti kiinteiden myötä. Mies auttoi isyyslomansa ajan täysipainoisesti (aloitti lomansa vasta kun päästiin kotiin, ei tuhlannut päiviä sillä aikaa, kun oltiin vauvojen kanssa sairaalassa) ja töihin palattuaankin hoiti/hoitaa lapsia minkä töiltään kerkiää. Mies vaihtoi yöaikaan vaipat ja toi lapset rinnalle ja nosti takaisin sänkyyn jatkamaan uniaan. Lapset alkoivat nukkua jo 2kk iässä täysiä öitä (sen jälkeen on kyllä jo monet unettomat kaudet eletty!). Imettäminen sitoi, mutta tavallaan oli silti helpompaa, nopeampaa ja halvempaa kuin tämä pullo-korvikerumba. Onneksi se kohta loppuu, nokkamukit on jo kovassa käytössä ja pikkuhiljaa alkavat lehmänmaitoon totutella.

Nyt alkaa olla jo hieman enemmän elämää (lapset 9½kk), molemmat ovat kontanneet jo muutaman kuukauden, nousevat tukea vasten ja ottavat askelia. Vauhtia riittää aamusta iltaan! Vaikka ns.helppoja lapsia ovatkin, niin kyllähän heitä saa vahtia, kun suuna päänä menevät. Jalat toimii, mutta järki ei vielä. =) Ja kaiken uuden oppimisen lomassa eivät oikein malta nukkua. Meilläkin on pidetty tiukasti päivärytmeistä kiinni, muuten tätä ei jaksaisi. Tyttö vaan meinaa olla veljeään huonompi nukkumaan ja jotku illat venyy neidin kohdalla pitkään. Vaikka tyttö sitten aamulla nukkuisikin, niin silti otetaan rytmi kiinni puoleen päivään mennessä.

Turvakaukalot on tosi kova sana vieläkin. Niissä voi lapsia kuljettaa turvallisesti tietysti autossa, mutta myös esim.kauppaan lapset kantaa niissä helposti vieläkin. Syöttötuolina ja sitterinä ne toimivat pitkään. Joskus jopa vieläkin annetaan unimaidot kaukalossa, jos eivät meinaa sänkyihin asettua ja toinen auttava käsipari on harrastuksissa tms.

Ei olla hairahduttu ostelemaan tuttipullonlämmittäjiä yms."hömppää". Mutta rintapumppu olisi ollut turhin ostos,jos sellaisen olisin ostanut. Meillä ei nimittäin lapset juoneet milliäkään tuttipullosta ennen n.viiden kuukauden ikää, lukuunottamatta pari ensimmäistä päivää sairaalassa. (Eivät yksinkertaisesti huolineet pulloa, ja kaikki keinot kyllä kokeiltiin. Sitten, kun vihdoin huolivat pullon (n.6kk), niin rinta jäi itsestään pois ja sitä kautta myös yösyönnit.) Pumppu oli lainassa ja oli hyvä, että ensin sitä testiksi lainattiin. Eikä rintojen täyttymisenkään takia tarvinnut pumpata, sillä lapset olivat niin tiiviisti rinnalla, ettei aikaa eikä tarvetta pumppaamiselle jäänyt.

Vaatteita ostettiin/ostetaan paljon uutena ja käytettynä sekä saadaan myös paljon lainaan tuttavilta. Meillä ei tarvitse kovin usein pyykätä, kun vaatteita löytyy kasapäin. Tuttipulloja on myös sen verran, että riittää kun iltaisin pesee pullot.

Joku koki yhdistelmävaunut turhiksi. Meilläkän ei lapset vaunukopissaan viihtyneet kuin puoli vuotta, mutta sen puoli vuotta ne olivat enmmän kuin tarpeelliset. Nyt sitten istua töröttävät vaunuissa. Jos väsymys ylättää, niin selkänoja on helppo kääntää makuuasentoon. Kyllä meilläki on seuraava hankinta peräkkäin/vastakkain-istuttavat rattaat, koska kyllähän niillä taitaa mahtua paremmin kauppojen ovista kuin rinnakkainistuttavilla. Niissäkin on muuten koko eroja ja kannattaakin huomioida että se yksi senttikin voi olla ratkaiseva.

Vinkkinä mainittakoon, että kummeiksi kannattaa valita sellaisia henkilöitä joilla ei ole omia lapsia ja jotka asuvat lähellä. Heistä on suurin apu ja eikös kummin tärkeimpänä tehtävänä ole se lapsen lähellä oleminen, siinä sivussa vanhempian apuna ja tukena oleminen myös. Meidän lapsilla on molemmilla omat kumminsa ja nyt huomaa, että heitä ei ole ainakaan liikaa. Lapsettomat ja lähellä asuvat ovat osoittautuneet parhaimmiksi valinnoiksi. Postipaketti tai kortti kyllä ilahduttaa mieltä, mutta enemmän sydäntä lämmittää, kun melkein naapurissa asuva kummi käy hakemassa kummilapsensa päiväkävelylle. =)

Onnea odotukseen ja voimia vauvojen hoitoon!

- olen, heti ekassa ultrassa
- 22 kg
- viikkoa ennen la
- sektiolla
- melkein 3 viikkoa
- syöttäminen aluksi, isompana nukkuminen tai sen puute, milloin kenenkin.
-isiä
- yhteinen sänky, toinen hakkasi toista siinä jo parin kuukauden ikäisenä

Onnittelut tuplaraskaudesta!

-Me halusimme tietää sukupuolen ja se saatiin tietää siinä 20 viikon tietämillä. Tieto helpotti tehtäviä hankintoja.
-Painoa tuli varmaan noin 20kg, joka jäi sairaalaan, senverran oli turvotusta sekä tytöt olivat isoja (A=3700g ja B= 3200).
-Synnytys meni siten, että ensimmäinen syntyi alakautta ja toinen sektiolla.
-Sairaalassa oltiin 7pv ja 2pv kotona ja sitten jouduttiin uudelleen sairaalaan viikoksi, koska kohtu tulehtui.
-Ensimmäinen vuosi oli rankka, tuntuu, että se on ihan sumun peitossa. Esikoinen oli kaksosten syntymän aikaan 2 vuotias, joten oli se kokonaisuudessa rankkaa.
-Sitterit olivat kullanarvoiset ruoka-aikaan. Kun toista imetti niin toista sai keinutettua samaan aikaan. Samaan aikaan imettämistä en ikinä oppinut.
-Kantoreput olivat meillä turha hankinta, niitä tuli käytettyä muutaman kerran.
Tässä meidän kokemuksia. Tytöt ovat nyt 8v. ja elämä on tosi kivaa.
Toivottavasti sinulla menee kaikki hyvin.

En tiennyt etukäteen sukupuolta.
Painoa tuli 16,2 kg josta 13 kg lähti vajaan viikon aikana synnytyksen jälkeen, joka oli raskausviikolla 35 ja jotain. Synnytin alakautta, välissä oli 43 min, kun supistukset lakkas... Tytöt joutuivat nenämahaletkuun, kun eivät jaksaneet imeä vielä. Olivat 17 vuorokautta sairaalassa. Itse pääsin jo aikaisemmin (5 pv) kotiin hoitamaan käytännön järjestelyjä, mutta joka päivä istuskelin sairaalassa ja ihmettelin mun nyyttejä:)
Olin lähes yksinhuoltaja (mies paljon pois), joten rankinta oli eka puol vuotta. Ihan alussa syötöt oli kolmen tunnin välein, joten paljoa ei yöllä nukuttu... Ilman lasteni mummia ja muita sukulaisia en olis pärjänny. Tai olisin, mutta huonommin... Turhin hankinta oli kantoreppu (vai mikä sen nimi nyt onkaan) ja sateenvarjorattaat.

Nyt tytöt aloitti jo koulun...

Tyttäremme ovat olleet meille myös ensimmäiset ja he ovat nyt 8kk ikäisiä.

-Emme tienneet kumpaa sukupuolta tulokkaat ovat.
-Minulle tuli painoa 17kg ja niistä noin 10kg lähti sairaalassa ja loput parin viikon aikana itsestään.
-Tytöt syntyivät raskausviikolla 36. He olivat painoiltaan 2370g ja 2650g sekä kumpikin 46cm pitkä.
-He syntyivät suunnetellulla sektiolla, koska ensimmäinen tulokas oli peppu edellä ja toinen tulokas poikittain. He suosittelivat sektiota.
Ensimmäinen syntyi klo 13.58 ja pikkusisko klo 14.
-Tytöt syntyivät maanantaina ja sunnuntaina päästiin kotiin. Torstaina oltais päästy jo pois jos molempien tyttöjen paino olisi ollut nousussa, mutta pienemmän paino pysyi muuttumattomana ne muutamat päivät.
-Meillä on mennyt todella hyvin!!
Olemme nuoria vanhempia ja moni on näin jälkikäteen tunnustanutkin epäilleen, että miten mahdetaan selvitä kaikesta, mutta hyvinhän meillä menee.
Isä aloitti isyysvapaansa kun tulimme sairaalasta kotiin ja hän on auttanut aktiivisesti kaikessa.
Kun hän jatkoi taas töitään, niin syötin vapaaehtoisesti tytöt itekseen öisin, jottei hänen tarvitse heräillä niinä öinä, kun työpäivä seuraavana päivänä. Tokihan joskus aamuisin hiukan väsytti, mutta silloin saatoin mennä itsekin päikkäreille kun tytöt olivat päikkäreillä.
Tytöt saivat jo sairaalassa korvikemaitoa ja lisäksi omaa maitoani. Minulle kerrottiin montako milliä heidän piti juoda kerrallaan riippuen montako päivää vanhoja he ovat ja kun he nukahtivat juodessa rinnasta, vaikka sairaalan määräämä annos ei oltu vielä juotukaan, niin kotona juotin lähinnä siksi tuttipullosta, jotta tiesin että määrä tuli juotua. Eka kuukausi siis korvikkeella ja omalla, sen jälkeen pelkästään korvikemaitoa kun tissillä alettiin vaan leikkimään.
Nykyään tytöt menevät nukkumaan siinä kahdeksan maissa ja heräävät siinä seitsämän maissa ja öisin he heräävät keskimäärin kerran aamuyöllä juomaan maitoa tai sitten nukkuvat koko yön.
Nuorempi konttaa ja vanhempi ryömii, hänkin jo osaa kontata, mutta useimmiten vielä ryömii.
He ovat hirmu kilttejä lapsia ja hyvä niin sillä oman aikansa vaativat myös koira ja kissa.
Tokihan meilläkin joskus on hankalaa, mutta harvemmin.
Ja itse olen muutenkin lapseni hoitanut, koska hoitovaihtoehtoja ei oikeestaan ole. omat vanhempani olivat ihan "kauhuissaan" etteivät he pärjää kahden pienen kanssa vielä pitkään aikaan, vaikka iältään ovatkin hiukan yli 40v. Mieheni äiti on sittaas jo niin vanha, ettei häntä voi enää ajatella lapsenvahdiksi, ainakaan näin pienille.
Sukulaisten ja ystävien luona käydään kyläilemässä usein. Päivisin otan tytöt mukaan joka paikkaan, mut iltaisin sitte voinkin jättää tytöt isän kanssa, jos jotain menoa.
-Hyvät hankinnat ovat olleet: sitterit, turvaistuimet, syöttötuolit, kaksosten vierekkäin istuttavat rattaat, joissa valjaat (tosin jossain vaiheessa ajattelin ostaa yhden lapsen rattaat, jos toinen vaan mukana. Tai meneehän ne esim.pikkukaupassa hätätapauksessa molemmatkin peräkkäin yhden lapsen rattaisiin).
-Sain hoitopöydän ja käytin sitä ekat 2-3kk, joka sen jälkeen varastossa, joten ei nyt aivan turha, mutta jotain sinnepäin.
Mieleen ei tule yhtään sellaista, joka olisi selvästi ollut turha.

Sen verran vielä haluan sanoa mielipiteitä lukiessani muiden kirjoituksia kummiasiasta...
Joku oli meinaan sitä mieltä ettei kummiksi kannata ottaa sellaista jolla entuudestaan lapsia...
Meidän tyttöjen kummeilla, toisella on kuusi omaa lasta ja toisella viisi omaa lasta ja he ovat todella ihania ja aktiivisia kummeja! Toisella he ovat olleet kaksi kertaa yökylässäkin, jotta vanhemmilla yhteistä omaa aikaa. Toisella oma nuorin lapsi vielä niin pieni, että aika menee sen kanssa yöheräilyissä ym. joten hän ei ole vielä yökylään tyttöjä ottanut.
Eli se on ihan ihmiskohtanen juttu.

Toinen meistä painoi syntyessään 2,36 ja toinen 2,40 äitini mukaan synnyimme normaalisti ja synnytys ei kestänyt hirvittävän kauan kun olimme niin pieniä. Siitä on kyllä jo hirvittävän kauan ja äitini kertoi että heti minun syntymän jälkeen hän kuuli että "hei sieltä on vielä tulossa toinen" muutaman minuutin kesti veljeni syntymä. No eipä tästä tiedosta kenellekkään mitään hyötyä, halusin vaan kertoa.