Eli mitä teette vai teettekö mitään, kun joku ajaa perseessä kiinni? Kuitenkin jos rajoitusten mukaan tai pienellä ylinopeudella jo ajetaan. Johtuuko tämä vain siitä, kun ei osata pitää turvaväliä vai mistä? Tulee aina semmoinen tunne, että nyt pitäisi ajaa nopeampaa, mutta kuitenkin haluaisi jotenkin noudattaa rajoituksia. Tuntuu, että kukaan ei aja oikeaa vauhtia, vaan aina vähintään 20 km/h ylinopeutta. Yleensä annan perseessä roikkujien roikkua siellä ja ajan normaalisti, jolloin ne yleensä ohittaa kaasu pohjassa heti kun saavat tilaisuuden tapaisenkin, mutta joskus taas huomaamatta lisään vauhtia. Ei olisi kuitenkaan kiva saada sakkoja tuommoisen takia.
Mitä teette?
Artemis
12778
0Äänestä
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pidä pintas äijjä, älä ala rikkomaan lakia idioottien takia.
Mä en kans ymmärrä tota, että miks pitää ajaa joku 20km/h ylinopeutta AINA. Ei tässä elämässä niin kiire oo. 100km/h vauhti riittää paremmin kuin hyvin.
Eli aja vaan sitä sallittua nopeutta ja anna niiden olla perässä, pääsevät kyllä ohi jos kerta ylinopeutta haluavat ajaa. Ja jos se on jokin rekka tms. isompi vehke, joka ei helposti pääse ohittamaan niin tien sivuun vaan ihan hetkeksi. :)
pitää sitten ruveta tiukentamaan otetta, ja pidettävä pintani. Ja by the way, nimestäni huolimatta olen tytön tyllerö :) Välillä tulee pelottavia tilanteita kun ihmiset ohitettaa niin, että juuri ja juuri kerkeää takaisin omalle kaistalle, ennen kuin sattuisi nokkakolari. Eikä auta, vaikka kuinka yrittäisi hidastaa ja antaa tilaa, kun on pakko ohitella juuri silloin kun vastaan tulee autoja..
Mut Kiitokset vastauksesta, toivottavasti muutkin jakaa mielipiteitään.
Tuo sinun kuvaama ajotyyli on kyllä harmillisen yleistä kaikkialla Suomessa. Sitten kehtaavatkin valittaa, että siellä on hidastelijoita! Itse kun ajavat aina ylinopeutta.
Mitä järkeä on ottaa riskejä liikenteessä. Varmaan ankea elämä kun aggressiot pitää purkaa liikenteessä.
Ei siihen tarvitse alistua! Turha siihen on edes tuhlata tuulilasinpesunestettä.
Ei tartte mitään radikaaleja toiminpiteitä tehdä mutta on ihan syytä tehdä kuitenkin jotain. Siksi että se takana oleva ei tajua lähellä ajamisen vaaroja ja muutenkin se on ärsyttävää. Ei voi paljon olettaa olevan muitakaan ajotaitoja tälläisellä liian lähellä ajavalla, miten voisi olettaa, eihän hän osaa pitää edes sopivaa etäisyyttä edellä olevaan. Hieman hiljennetään vauhtia ja sitten taas lisätään vauhtia, hän voi sitten oppiakin että ihan yleensäkään ei ole liikenteen toimivuuden kannalta parasta että ollaan mahdollisimman lähellä edellä olevaa, nopeudesta se toki on kiinni että mikä on sellainen sopiva etäisyys. HArvemmin noitakaan kuitenkaan on, joskus kuitenkin. On siellä kova ohitushätä takana kun nopeus alkaa laskea. Ohitse voi päästää myös, meneehän se ohitse ja ajaa sivuun ja hiljentää vai meinaatteko että parkkeeraa taakse? Sen jälkeen tietysti itse mennään hiilostamaan hänen taakse :)
On vähän mielialasta kiinni kuinka koville joku aivoton voi joutua.
JOSKUS! Voi itsekkin syyllistyä jonkinmoiseen hetkelliseen perässä roikkumiseen kun edellä menevän vauhti muuttuu koko ajan niin paljon. Mutta tähänkin auttaa se ehkä että kiihdytä perässä heti rakoa kiinni kun edellävä oleva kaikkoaa kauemmaksi.
Ainahan liikenteessä on enemmän ja vähemän kiireisiä ja osa osaa ajaa silloinkin jatkuvasti muita vaarantamatta ja osa taas ei osaa tai sitten ei halua.
Perseessä roikkujia on kahta päätyyppiä:
1) huonoja ohittajia, jotka eivät pääse ohi, ellei koko yhteiskunta osallistu heidän ohitustapahtumaansa. He ilmaisevat osaamattomuutensa leikkimällä "homoa"
2) "homot", jotka eivät osaa ajaa yksikseen. He kokevat kummallista turvallisuudentunnetta hivuttautuessaan lähemmäs muita ihmisiä.
Kummastakaan ryhmästä on vaikea päästä eroon, ellei pysäytä autoaan tien pientareelle. Kuitenkin kannattaa pudottaa nopeutta niin paljon, että "homo" tai taidoton lopulta uskaltautuu ohi tai jos ei uskaltaudu, niin ainakin nopeus on sovitettava turvaväliin, kun ei homma kerran toisinpäinkään toimi.
Voit näyttää jarruvaloa (kevyesti jarrua painaen) takana ajavalle, että tajuaa pitää turvaväliä. Joskus olen hidastanut hieman vauhtia (varsinkin kaupunkialueella) ja "matkin" takana ajavan ajolinjoja. Sekin toimii joskus. Ne nopeusrajoitukset koskevat kuitenkin kaikkia, eikä vain muutamia!
Olen ajanut kauan ja aika paljonkin, mikähän siinä on kun en voi yhtyä kuoroon. Ei minun perässäni roikuta.
Ei minua myöskään hetkauta jos joku ajaa kovempaa kuin minä, näytän vilkulla, että olen kaverin huomannut ja olen mukana "ohituspelissä". Ei ole mitään älyä alkaa miettimään, että minä ajan nyt tarpeeksi kovaa, ei kenenkään tarvitse ajaa kovempaa...mistäs sen voit tietää?! Tärkeintä on kuitenkin kaikkien turvallisuus. Kiusantekoa voi harjoittaa sitten vaikka kotona, mitä sitä liikenteessä alkaa ihmisiä kiusaamaan.
Muuten pienenä vinkkinä, opetelkaapa katsomaan mikä on todellinen väli takanatulevaan kun tuntuu, että ihan puskurissa kiinni. Sen voi kokeilla peilejä seuraamalla kahden auton kanssa.
Istut pysäköidyssä autossa ja seuraat peileistä. Kun tuntuu, että nyt on liian lähellä, annat jarrulla merkin ja kaverisi pysähtyy. Menet ulos katsomaan ja voit vaikka yllättyä, ehkä ei kuitenkaan ole puskurissa kiinni :)
Kysymys ei ole parkkeerauksen etäisyyksistä, vaan liikenteestä. Parempi nyrkkisääntö on, että takana tuleva auto on liian lähellä viimeistään silloin, kun sen valot eivät enää näy taustapeilistä.
Etäisyys on yleensä sellainen, että tuulilasin ja ajovalojen pesurien neste menee suoraan perskärpäsen silmille.
Eli siis: pidä nopeutesi, kun perskäpänen yrittää painostaa. Jos se on hiukan sallitun nopeuden yläpuolella, pudota välittämästi täsmälleen sallittuun nopeuteen ja pidä se siinä.
Kumma vaan että perskärpäselle se ohipääseminen tuntuu olevan monesti ylivoimaista.
Ja vettä silmille jos ihan takapuskuriin tulee.
Minäkin usein päätän olla välittämättä perässä roikkujasta. Olen kuitenkin huomannut, että päätöksestä huolimatta asia häiritsee, lisää hermostuneisuutta ja ärsyttää. Niinpä koitan päästä siitä roikkujasta mahdollisimman nopeasti eroon. Roikkuminen tuskin johtuu tietämättömyydestä, niin paljon turvavälistä kuitenkin puhutaan. Luulisin, että kyse on vain tästä MINÄ-liikennekulttuurista, jolloin turvaväli on toisarvoinen seikka oman kiireen ohella.
Näitä roikkujia ei kovin useasti tule, sillä ajan hienoista ylinopeutta jatkuvasti. Kun sellanen siis ilmaantuu, on takana tulijalla varmasti ylinopeutta mittarissa. Sitä on ihan turha alkaa ajamaan karkuun, koska se tunkee siihen takaluukkuun kiinni joka tapauksessa. Pahimmassa tapauksessa saa tosiaan itse ne sakot.
Jos ei ole kyse jonossa ajosta vaan satunnaisesta takaluukkuilijasta, annan tietä siirtyen tien oikeaan laitaan. Usein takaluukkuilija on tosiaan joku tumpelo, joka ei selkeissäkään paikoissa voi mennä ohi vaan roikkuu kai huvikseen persiissä. Silloin käytän hyväkseni bussipysäkkejä tai levikkeitä, jotka maanteillä on usein melko pitkiä. Laitan siis vilkun päälle ja valmistaudun pysähtymään pysäkille. Käytännössä peräluukkuilija menee ohitse jo "ryhmittymisvaiheessa", kun laitan vilkun päälle ja hän luulee minun kääntyvän pysäkille. Minun ei siis välttämättä tarvitse edes hidastaa omaa vauhtiani vaan voin palata omalle ajolinjalle oikeastaan jo pysäkin kohdalla. Näin pääsen siitä idiootista eroon kivuttomasti ja voin jatkaa ajoani hyväntuulisena :)
Tottakai tässä pitää huomioida pysäkin vapaus ja ryhmittymisessä tien pientareen mahdolliset kevyenliikenteen kulkijat.
En tee mitään. Tai toki katson peilistä ettei se ole paskalakki. Sehän on hyvin tavallista.
kyllä ärsyttävää vaikka ajaisi kuinka lujaa aina on joku vielä kiireisempi takapuskurissa kiinni.