Moi oon 13-vuotias poika.Täytän 14 vuotta 3kk päästä.Mulla ei ole mitään fyysisiä merkkejä murrosiästä ja oon vaan 155 Cm pitkä.mun isäkin oli kuulemma pieni,mutta on silti noin 180 cm pitkä nykyään.Mulla on vuotta nuorempia kavereita,jotka täyttävät kohta 13.Ongelma on se,että parilla on jo fyysisia merkkejä,yhdellä melkein äänen murros.He ovat onneksi minua vielä lyhyempiä,mutta entä jatkossa?Monet haukkuu mua jälkeen jäänneeksi,ja oon välillä harkinnu itsemurhaakin.Kukaan ei usko että minä meen kahdeksannelle luokalle.Mulla on ollut pitkiä masennusjaksoja sen jälkeen kun täytin 13,ja oon keskustellut vanhempienikin kanssa,ja se auttaakin jonkin verran.Aluksi minua haittasi lyhyt pituuteni ja nyt se,että olen jäänyt fyysisesti jälkeen vuotta nuoremmista sekä monista saman ikäisistäni!Toivottavasti tää ei jatku enää kauan.Mun luokalla on vain yksi samassa jamassa oleva poika,jonka kanssa olen voinut puhua asiasta.Mun isä sano että hän alkoi kehittyä vasta viidentoista vuoden aikana(siis ekat merkit).En vaan jaksais odottaa niin kauan.Olisiko joillakin muilla kokemuksia samaisesta tilanteesta.
voisko joku vastata tähänviestiin
minä
91238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä se takia itsemurhaa rupea edes ajattelemaan, ei ole syytä siihen. Jokainen omalla vauhdillaan kehittyy murrosikään, toiset vähän aikasemmin ja toiset sitten perässä.
Voithan sinä koulunne terveydenhoitajalle näistä puhua, se helpottaisi sinua enempi.
Saisit häneltä kuulla ettet ole tääl maailmas kuule ainoa, joita tämä asia askarruttaa...
Ota rennosti, sekin auttaa asiaan ,murehtiminen senku rasittaa enempi!
Tsemppiä siulle!
Kiitos kauheesti,mutta olisko jollakin tai joillakin samanlaisia koemuksia,kuin minulla?
Muistan kun itse olin yläasteella ja rinnakkais luokilla oli monta pieni kokoista poikaa. Itse olen tyttö tai no nainen jo nyt mutta kuiteski. Eli ne pojat olivat minua pään lyhyempiä kun olimme seiskalla. sitten kasilla ne oli ottanut tosi paljo minua pituudessa kiinni ja se harmitti kun ei saanut enään mollata heitä =) flirttiä se tais olla oikeesti. sitte ysillä ne pojat olikin kasvanut jo minusta huimasti ohitte pituudeltaan ja äänen murroskin oli.
Ei kannata huolestua tuollaisesta. Eikä varsinkaan itsemurhaa hautoa. höpö. Kannattaa todellakin puhua sen terveydenhoitajan kanssa, mutta älä missään nimessä pidä sitä sisälläsi ja mieti asiaa yksin.
Pojathan voivat olla lyhyitä mutta sitten tuleekin niitä kasvupyrähdyksiä yhtäkkiä =)
Oma poikani on 16v ja n. 167 cm ja 55 kg.
Hänellä on samoja huolia kun sinulla.
Hänen isänsä on kasvanut vasta armeijassa aikuiseen pituuteen, joka on 180 cm.
Poikani suree kokoaan, koska hän harrastaa fyysistä lajia ja tuntee jäävänsä aina vähän muiden jalkoihin.
Mielestäni hän on muita ketterämpi ja nopeampi, mutta tiedän ettei se hänelle itselleen aina riitä.
Mutta mutta... kaikki kasvavat omaa tahtiaan ja uskon, että niin sinäkin.
Älä ihmeessä masennu asiasta. Olet terve ja kasvat varmasti kunhat et anna asian haitata itseäsi niin että mieli menee sekaisin.
Tämä on varmaan laiha lohdutus, mutta muista, että sinä olet kuitenkin ainutkertainen ja hieno kundi ihan minkäkokoisena tahasa!
Häntä pystyyn!
http://www.edu.ouka.fi/koulut/oulunlahti/ihminen/kehitys/murros.htm
http://www.tohtori.fi/seksi/101.html
Tiedän, ettei paljon lohduta. koska odottavan aika on pitkä, mutta:
Meidänkin luokalla oli ysillä yksi poika joka oli tosi lyhyt. sitten kun nähtiin 15 v. peruskoulun päätytyyä luokkakokouksessa, tämä poika oli lähes 180 senttinen.
Pojat kehittyvät todella eri aikaan. Kasvupyrähdys ja fyysisetkin merkit tulevat ennemmin tai myöhemmin.
Omalla pojallani taas on kasvupyrähdys ollut 13-15 vuotiaana ja hän on nyt 179 cm jo (15,5 v). Uskotko ettei sekään ole välttämättä kiva. Hän on taas epätavallisen laihan näköinen, kun paino ei ole kerinnyt pituusvauhdin mukana.
Se on todella ikävää kuinka koulussa on vertailua ja kiusaamista jos jollain tavalla eroaa muista. Erilaisuus pitäisi nostaa kunniaan. täytyisi keksiä joku muu hyve itsestään, mitä nostais pintaan että toiset unohtaisivat kiinnittää huomiota lyhyyteesi. Tunnista itsestäsi parhaimmat puolesi (ihan varmasti niitä on!) ja tuo niitä rohkeasti esiin.
Tsemppiä sulle.
..mitään huolta...pojat noudattavat usein samaa kaavaa kuin isänsä...joten koska olet vasta 13v. kasvat todennäköisesti isääsikin pidemmäksi. Keskity odotellessa muihin asioihin....ole mukava ja reilu kaveri..päätä vaikka alkaa herrasmieheksi...tytöt näes tykkää sellaisista.
Oma poikani on just just yli 170 cm....eikä hän kasva enää....perintötekijöistä johtuen...ja kuitenkin hänen ja kaikkien muidenkin on tultava toimeen pituutensa kanssa koska siihen ei voi vaikuttaa. Yksi pojan kaveri on 166 cm eikä kasva enää koska on jo 18 v.....mutta aivan ihana, suorastaan valloittava poika..ei mikään kiiltokuvapoika mutta iloinen ja positiivinen luonne ja tyttöjä pyörii ympärillä koska hän huomioi tytöt ja on todellinen herrasmies.
Kehitä luonnettasi..ja unohda itsetuhoiset ajatukset...ajattele, että sinä sentään kasvat vielä ja mennä huristelet ohi nyt sinua pidempiä tyyppejä.
Mä en oo kauheen pitkälle kehittynyt 13 tyttö, muttei se mua kamalasti haittaa. Ootas vaan kohta alat kehittyä ja vauhdilla, pojilla alkaa murrosikä myöhemmin kuin tytöillä