Täällä kirjoittelee nuori adhd äiskä, ja mulla on myös yli-vilkas poitsu, jolla Adhd:ta ei ole diagnosoitu.
Haluaisin kertoa, että adhd ei ole mun mielestä minkäänlainen sairaus, vaan tuo positiivista energiaa meidän elämäämme. Teemme lapseni kanssa spontaanisti paljon mukavia reissuja, ja keksimme usein yhdessä hauskaa tekemistä.
Välillä olen kyllä hirveän väsynyt, raha-asiat retajaa, mutta olen oppinut hyväksymään itseni, ja huonot puoleni.
Välillä kotimme on kaaos, koska olemme keskittyneitä aivan muihin asioihin kuin siivoamiseen, mutta kaikki ymmärtävät, että vaikka en ole järjestelmällinen ihminen, niin rakastan silti lastani.
Mieheni rakastaa minua, hän rakastaa eloisuuttani, vilkkautta, nauramista, ja energistä elämää mihin olen hänet, suomalaisen perusjuntin =) vetänyt mukaan.
En ole täydellinen, mutta adhd:n kanssa voi ellää ihanaa elämää, jopa ilman lääkkeitä =)Olisin saanut Ritalinit, mutta en ottanut, koska yritän opetella näitä huonompia puolia itse, en lääkkeiden voimalla.
Haluaisin kertoa, että adhd ei ole mun mielestä minkäänlainen sairaus, vaan tuo positiivista energiaa meidän elämäämme. Teemme lapseni kanssa spontaanisti paljon mukavia reissuja, ja keksimme usein yhdessä hauskaa tekemistä.
Välillä olen kyllä hirveän väsynyt, raha-asiat retajaa, mutta olen oppinut hyväksymään itseni, ja huonot puoleni.
Välillä kotimme on kaaos, koska olemme keskittyneitä aivan muihin asioihin kuin siivoamiseen, mutta kaikki ymmärtävät, että vaikka en ole järjestelmällinen ihminen, niin rakastan silti lastani.
Mieheni rakastaa minua, hän rakastaa eloisuuttani, vilkkautta, nauramista, ja energistä elämää mihin olen hänet, suomalaisen perusjuntin =) vetänyt mukaan.
En ole täydellinen, mutta adhd:n kanssa voi ellää ihanaa elämää, jopa ilman lääkkeitä =)Olisin saanut Ritalinit, mutta en ottanut, koska yritän opetella näitä huonompia puolia itse, en lääkkeiden voimalla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
täytyisi olla härmän häjyjä ja hitaita, siksikö, ettei systeemi vääristyneine paikallaistumiskulttuureineen sitä kestä, koululaitos pahimpana kaikista.
Aloittaessaan koulunsa lapseni sai jopa hikinäppylöitä takapuoleensa joutuessaan istumaan tuntitolkulla kovalla penkillä. Sellaista kidutusta tuokin, jota ei kidutukseksi saa edes kutsua.
Lapsi on luotu liikkumaan ja ainakin pienet lapset tuosta koulun pakkoistuttamisesta kärsivät. Hups... Eihän sitäkään saa sanoa ääneen.
Missään muualla ei sellaisilla penkeillä ketään istuteta väkisin, mutta koulussa on lapsia hyvä istuttaa, kun puhumisesta ja liikkumisesta tunnilla saa lisää istumista.
Että sellaista simputusta se, armeijan kaltaista.
Auttaa siinä koululaitosta metyylifenidaatti, jotta saadaan lapset huumaantuneina hiljaa pulpeteissaan kököttämään.
Lapsen terveys, aivot ja sydän on nyt aivan sivuseikka massiivisen järjestelmän rinnalla.
Koulussa on paljon tärkeämpää että koulu voi hyvin, lapset eivät vaakakupissa paljoa paina.
Metyylifenidaatti ei huumaa.
kala, vaikkei huumelääke huumaisikaan yhtään.
jotain vaikutusta ole, kun väärinkäyttöäkin maailmalla esiintyy niin paljon.
Vanhemmat lapset myyvät Ritalinia koulussa ja kadulla toisille, ja lääkkeen avulla voi kuulemma opiskella vaikka koko yön tenttikautena putkeen.
Luin myös vanhemmista, jotka hankkivat jälkikasvulle reseptillä Ritalinia ja pitävät aineen sitten itsellään.
Näin isossa maailmassa ja pienessä mittakaavassa kohta varmaan täälläkin, kun Ruotsistakin vastaavia huhuja on jo kuultu.
Ainahan täällä on Amerikan perässä lampsittu ja viimeistään Ruotsin.
Me emme täällä keskustelekaan metyylifenidaatin väärinkäytöstä. Ainakin oma yritykseni on kertoa sen lääkekäytöstä. Se ei siis lääkekäytössä huumaa, ei ainakaan ole huumannut lastani. Kukaan, joka poikani näkee, ei voisi edes kuvitella, että hänet on jollakin lääkkeellä huumattu. Päinvastoin, ennen lääkitystä ihmiset ajattelivat, että tuolla pojalla on jotain pahasti vialla.
tuota lääkkeellä kuorrutusta niin innokkaasti kaikille, että tökkää jo silmään. Täysin et kuitenkaan voi vastata siitä, mitä myyt, etkä taida itsekään olla selvillä edes siitä, kuinka lääkitys on lapsesi sisuskaluihin (sydämeen, aivoihin, verisuoniin) vaikuttanut vuosien käytössä.
No etpä sinäkään voi sitä tietää, miten lääke poikani sisuksiin vaikuttaa. Enkä sitäpaitsi kenellekään ole lääkettä missään vaiheessa tarjonnut, edes sanallisesti. Olen kertonut oman mielipiteeni ja yleensä vastaan, jos joku kysyy kokemuksia ko. lääkkeestä. Ja niitä kokemuksiahan minulta löytyy varmasti enemmän kuin sinulta. Ja jos sinua tökkii oikein kovasti silmiin minun kirjoitukseni, ainahan voit ne ohittaa. Ei sinun niitä tarvitse väen väkisin lukea.
Kyllä me olisimme aivan mahdottomassa tilanteessa, jos olisin aikoinani lueskallut lääkkeestä tällaisia juttuja netistä ja vielä niitä uskonut ja jättänyt poikani lääkitsemättä.
Tiedän todellakin lääkkeen tehon ja nähnyt mitä ADHD hoitamattomana ihmiselle voi tehdä.
oma näkökantasi, yhtä yksipuolinen kuin toisen äärilaidan. Mutta jokainen taaplaa tyylillään, ja se jokaiselle suotakoon.
Miksi sitä ei sitten suoda minulle???????
Sinähän voit järjestää kotiopetusta lapsellesi, jos tuota koulun "pakkoistuttamista" kaihdat. Kerropa sitten, miten kullannupullesi opetit vaikkapa kirjoittamaan kirjaimet niin, ettei hänen tarvinnut paikallaan istua ja keskittyä puuhiinsa!?
Mielikuvaharjoitteluna voit pohtia, miten nuo kaikki koulussa opittavat asiat laitetaan 20-30 pikkumussukan päähän niin, ettei se kuluttaisi takapuolen lihaksia!???
Täysin varma asia on, että pulpeteissa istuminen tulee olemaan kovaa työtä, niiden lasten kohdalla, jotka eivät sitä ole juurikaan joutuneet aiemmin elämässään tekemään. Silloin voi kyllä katsoa myös peiliin ja miettiä, olisiko minun pitänyt hieman valmistaa lastani asian suhteen? Koululaitosta kun tuntuu olevan varsin helppo haukkua! Olisikohan kuitenkin niissä omissakin systeemeissä hieman petrattavaa??
Meinaatko, että kaikkien muiden siis pitää sopeutua sinun tyyliisi ja siihen, ettet ole kokenut oman jälkikasvusi kohdalla tarpeelliseksi harjoituttaa keskittymistä ja paikoillaan oloa?
Kyllä se on nimenomaan lasten etu, että lapsilta vaaditaan levollisuutta ja keskittymistä sekä paikoillaan oloa. Mutta kaikki eivät viitsi sitä oman jälkikasvunsa kohdalla tehdä, kun se vaatii pitkäaikaista ja sinnikästä työtä!
Jos tämä ei sovi sinulle, sinulla lienee muita vaihtoehtoja. Ei voi olla niin, että yhden vallattoman "etu" menee kaikkien muiden edelle, eihän?
Edellinen kirjoittaja kirjoitti joko leikillään tai sitten hän ei tiedä yhtään mitään ADHD:stä. Vai, että pitäisi ADHD:lle pystyä harjoituttamaan keskittymistä tai paikallaan oloa ja vaatia levollista oloa? Huh, huh. Olisipa tuo edes lääketieteellisesti mahdollista, mutta kun ei ole.
Silloin pitää miettiä, onko normaaliluokka tällaiselle lapselle oikea paikka, jos istuttaminen on "kiduttamista"? Minäkin kysyn: pitääkö muiden sopeutua yhden tähden vai päinvastoin?
Ai, ettei ADHD lasten tarvitse harjoitella levollisuutta? Samalla logiigalla voisi todeta, että alkoholismi paranee juomalla, ylipaino syömällä ja huono kunto kohenee makaamalla sohvalla... Herätys vaan sinullekin! Eiköhän näihinkin SAIRAUKSIIN yleensä tarjota vastalääkkeitä, miksei siis ADHD:hen???
ADHD-lasten kanssa tuntuu olevan yleinen ongelma juuri tuo aikuisten ajatus että "ei voi vaatia mitään, kun lapsellani on ADHD". Miten kukaan voi koskaan kuvitella oireiden lieventyvän, jos ei yhtään edes HARJOITELLA levollista toimintaa? Ei kukaan täyspäinen sano alkoholistillekaan, että juo vaan, kun et pysty ilmankaan olemaan. Sen sijaan vastaavanlainen käyttäytymismalli näyttää olevan varsin yleinen ADHD-lasten kohdalla: ei voi vaatia järjestystä, ei voi vaatia kaunista käytöstä, ei voi vaatia...
Maalaisjärki tuntuu unohtuvan liian usein, kun nostetaan kädet pystyyn diagnoosien edessä. Ehkä niiden myötä saavat vanhemmat rauhan sielulleen ja "luvan lopettaa asioitten harjaannuttamisen", Lapsen etu se ei kylläkään MINUN MIELESTÄNI ole!
Mikä on oikea tapa. Älä luulekkaan, että meillä nostetaan kädet pystyyn ja piiloillaan diagnoosin takana. Ei saa yleistää! Tai että lapselta ei vaadita mitään koska tällä on ADHD.
Joskus joissain tilanteissa vain tuntuu, että puhutaan tyyliin "sokea saa olla mutta nähdä pitää". Jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Joissain asioissa tuntuu pojan kanssa siltä, että niin yksinkertainen asia, kuin kauniisti syöminen tai pukeminen on hänelle vaikea juttu, eikä kyse ole harjoittelun puutteesta... Monessako perheessä luulet, että perusasioita joudutaan treenaamaan vuodesta toiseen ja silti tuntuu, että edistystä ei tapahdu? Monessa asiassa poika on kuitenkin niin terävä ja viisas. Eli mistään tyhmyydestä ei ole kyse, ilkeydestä nyt puhumattakaan.
Impulsiivisuus tuo paljon ongelmia mukanaan sekin. Sekä myös ihmiset joiden asenne on vanhempia syyllistävä/ajatellaan että lapselle ei ole opetettu tapoja.
toisin sanoen opettamalla, kouluttamalla, harjoittelemalla ei muutoksia saada aikaan! Villi veikkaukseni on, että vertailtaessa adhd- ihmisen pinnistelyä, kärsivällisyyttä tai itsehillinnän kontrolloimisen yritystä, nämä adhdlaiset veisivät lirkkaasti voiton meistä ns. terveiltä.
Pelkällä käyttäytymisen harjoittelemisella ei voida vaikuttaa hermosolujen toimintaan tai sen häiriöön esim. opettelemalla istumaan hiljaa koulunpenkillä ei GABA:a ja sen määrään voida vaikuttaa.
Olen kahden adhd-lapsen yh-äiti. Meillä näitä adhd:stä aiheutuvia ongelmia on riittänyt vaikka muille jakaisi. Mutta kaikesta huolimatta olen huomannut, että minulla on kuitenkin jotenkin positiivinen asenne adhd:hen. Kyllä siinä on hyvin paljon hyviä puolia. Tai voihan se olla niinkin, että jos minut tutkittaisiin, saisin varmaan jonkinlaisen adhd-diagnoosin!