ihmisoikeuksista ja haluaisivat esikuvansa mukaisesti tunnustaa murhaajavaltioita. DDR-Halosen kannattajat voisivat nyt tunnustaa sitten Burman sotilasjuntan, koska se sortaa kansalaisiaan. Halosen kannattajille eivät merkitse sorto, murhat, karkotukset, miehitykset, kidutukset tai muutkaan ihmisoikeusrikokset mitään. DDR-Halosen kannattajat kaipaavat diktatuuria ja urkintakoneistoa elämäänsä ja he vihaavat vapaata maailmaa.
Kaikki Halosen kannattajat
eivät välitä
6290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
....vaihtaa virren?Tuota olet veisannut jo viikkoja....ilman faktan faktaa.
TArja Halonen oli nuorempana kova sosialisti, punalipunheiluttelija, setalainen Suomi-Niitto -seuran aktiivi.
Halonen toimi ddr:n tunnustamiskomitean varapuheenjohtajana ja piti DDR:ää sydämen isänmaanaan.
Halonen vainosi kirkkoa, erosi kulissimiehestään ja kirkosta
Haloselle Suomi isänmaana oli paskapaperia. Halonen halusi sosialistisen yhteiskunnan
MIKSI HALOSEN MENNEISYYS EI MERKITSE MITÄÄN, VAI EIKÖ KANSALAISET TODELLA TIEDÄ HALOSEN TAUSTOISTA.
HALOSEN MENNEISYYS HETI ESIIN.
HALOSTA SUOJELEE ERKKOLAINEN PUNIKKIMEDIA.
Ota iisisti,ymmärräthän sinä ettei nuo valheet mene läpi sokealta Reetaltakaan?
Miksi Tartsuliini Lehmäkuningatar niin kovasti palvoo Venäjänmaata?
Moni on ihmetellyt em. kysymystä, joten asia ansaitsee tulla hiukkasen valaistuksi.
On ymmärrettävä ensinnäkin, että Tarja Halonen on 70-luvun taistolaisliikkeen siittämä, umpipuhdas fundamentalistivasemmistolainen, jolle Neuvostoliitto hänen nuoruudessaan ja siksi nykyään Venäjä on aina edustanut paratiisia, tavoittelemisen arvoista ihaninta yhteiskuntamuotoa ja täydellisyyttä.
Muistetaanhan toki, että taistolaisuus halusi olla proletaarisen internationalismin uskollisin lipunkantaja Suomessa ja Tarja Halonen halusi olla JUURI SE, joka sitä lippua uljaimmin kantaa. Ideologisesti tämä merkitsi sitoutumista usein dogmaattiseksi tulkittuun brežneviläiseen näkemykseen "tieteellisestä maailmankatsomuksesta" eli marxismi-leninismistä. Tämä sitoutuminen Tarja Haloselle oli vastaava kuin kristitty olisi allekirjoittanut verellään sopimuksen saatanan kanssa - yhtä pitävä, yhtä velvoittava, yhtä kohtalokas.
Keskeistä marxismi-leninismin tulkinnassa Tarja Haloselle edelleen on sitoutuminen Neuvostoliiton johtavaan rooliin maailman kommunistisessa liikkeessä. Sitä Tarja Halonen ei ole tainnut huomata, että Neuvostoliitto on murskaantunut omaan mahdottomuuteensa tai sitten Tarja Halonen ei pysty sitä käsittämään - kuten eivät monet muutkaan Venäjää ihannoivat entiset taistolaiset mm. Erkki Tuomioja.
Tarja Halosen mielessä väikkyvät edelleen ainoastaan kuolleen NKP:n pitkäaikainen kokemus sosialismin rakentamisessa ja sen saavuttamat "voitot", jotka Tarja Halonen näkee yhä todistuksena sen haudatun NKP:n käsitysten oikeellisuudesta, usein jopa erehtymättömyydestä.
Muistetaanhan toki esimerkiksi Varsovan liiton sairaalloisen väkivaltaiset toimenpiteet Tšekkoslovakiassa 1968, jotka Suomessa ja etenkin Tarja Halosen mielessä ymmärrettiin välttämättömiksi sosialismin puolustamisessa.
Tarja Halosen mielessä maailma ilmeisestikin edelleen koostuu marxilais-leninistisen vision mukaisesti kahdesta suuresta blokista, joista kaikkien oli valittava puolensa. Hän valitsi puolensa jo 70-luvulla, jolloin muutenkin tehtiin jyrkkä ero "puolueettoman humanismin" ja työväenluokkaisen maailmankatsomuksen välille. Tarja Halonen - näyttelemästään roolista huolimatta - ei ole koskaan ollut humanisti, vaan vain ja ainostaan työväenluokkaisen maailmankatsomuksen ja sosialistisen maailmanvalloituksen kannattaja. Tämä piirre on selkeääkin selkeämmin välähdellyt näkyviin hänessä mm. hänen kiiteltyään Kiinan ihmisoikeustilannetta esimerkilliseksi sekä ylistettyään mm. Etelä-Amerikan sosialistisia valtioita mallivaltioiksi. Mitäs hän huusikaan hurmioituneesti tultuuan valituksi alle kahden prosentin enemmistöllä toiselle kaudelleen. "VENCEREMOS!!" se taisi olla.
70-luvulta lähtien Tarja Halonen on tottunut soveltamaan maailmankatsomustaan käytäntöön ja pyrkii jatkuvasti kritisoimaan, vainoamaan ja tuomitsemaan sitä, jota ennen taistolaispiireissa kutsuttiin "julkisuudessa esiintyneenksi neuvostovastaisuudeksi", mutta jota Tarja Halonen kutsuu nykyään mm. "venäjänvastaisuudeksi", "median vastuuttomuudeksi" ja "joutaviksi puheenaiheiksi".
Aivan kuten 70-luvun taistolaiset, pyrkii Tarja Halonen nykyään edistämään Venäjän pyrkimyksiä eikä suostu kiinnittämään huomiota esimerkiksi venäläisten laajoihin tonttikauppoihin Suomen raja-alueilla. Hän ei myökään pidä uhkana sitä, että venäläisen Gaspromin omat turvallisuusjoukot (lue: Venäjän asevoimat) tulevat Suomen aluevesille "suojelemaan" mahdollista kaasuputkea terroristeilta. Haloselle ovat myös yhdentekeviä venäläisten sotilaskoneitten jatkuvat rajaloukkaukset - niihin hän ei ole kommentoinut kuin, että "ne ovat ikäviä", kun jokaisen muun suvereenin valtion päämies tai -nainen olisi ne tuominnut.
Suomi on Halosen johdolla tanakasti rähmällään Venäjän suuntaan ja takamus osoittaa edelleen länteen. Toki vanhoista taistolaisista ja punikeista tämä on ihan loistava asia, mutta uskon, että Suomen kansasta se on ... no, varmaankin KUVOTTAVAA.
....uusikin sananen, Hille-viski. Läskikö sinut on laiskistuttanut?
vanha typerä kissä ämmä ..
http://farm4.static.flickr.com/3513/3753674734_21897c14a7.jpg?v=0