Kolmatta päivää tätä tietoa sulattelen ja raskausviikkoja on 9. Kahen viikon päästä olis neuvola. Vanhemmilleni en ole vielä uskaltanut asiasta kertoa,kerron sitten neuvolan jälkeen. Pelottaa kun tiedän mitä tulee tapahtumaan. Isä huutaa ja haukkuu ja äiti itkee ja voivottelee kui epäonnistunu on mun kasvatukses. Yhdelle kaverilleni kerroin,tai se oli mun kaa sillon ku tein testin. Hänen suora mielipide oli asiaan että hullu oot jos lapsen pidät.
Ehkä mä oon sit vähän hullu,mut en vois ees kuvitella tekeväni aborttia. Sen olen jo kerran kokenut.
Ei tää lapsi tule ihan ihanteellisemmassa "omakotitalo,mies,koira"-tilanteessa,mutta kyl mä aion tehdä kaikkeni et pienel olis hyvä olla.
Pää on vaa niin sekasin kaikenlaisist ajatuksist...Teki vaa mieli purkautua edes vähän johonkin.
Ehkä mä oon sit vähän hullu,mut en vois ees kuvitella tekeväni aborttia. Sen olen jo kerran kokenut.
Ei tää lapsi tule ihan ihanteellisemmassa "omakotitalo,mies,koira"-tilanteessa,mutta kyl mä aion tehdä kaikkeni et pienel olis hyvä olla.
Pää on vaa niin sekasin kaikenlaisist ajatuksist...Teki vaa mieli purkautua edes vähän johonkin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ensinäki ONNEA:).
Toiseksi:ajattele itseä ja tulevaa isää,mitä isä mieltä lapsesta?Haluatteko kumpikin lapsen?
Kolmanneksi:olet täysi-ikäinen ja kukaan ei ole oikeutettu haukkumaan sua tms.
Jos pidät lapsen niin pääasia että lapsella on ruokaa,vaatteita,koti,rakastavat vanhemmat ja muutenkin hyvä olla.
Ei kannate alkaa ressaamaan toisten "ilkeistä" kommenteista.
Ei tarvi olla hullu jos lapsen pitää.Eri asia jos olisit vaikka 15v,mut kun olet jo täysi-ikäinen.
Onnea tulevalle äidille ja isälle.
kannattaa miettiä tarkkaan mitä tekee. itse olen tehnyt kerran abortin ja tullessani uudelleen raskaaksi päätin pitää lapsen.
helppoa ei ole ollut, mutta mistään en luopuisi.
kuitenkin äidiksi tuleminen vaatii valtavasti kypsyyttä ja se tulee olemaan raskasta.
älä ajattele mitä muut sanovat! tää on nyt sun juttus! eikä siihen ole muilla sanomista..
älä välitä niitten puheista..ne kait on vielä niin kakaroita ettei ymmärrä vielä tosi asioita!
kaikista parasta on se kun kannat vastuun vauvasta! kyllä sä tulet pärjäämään hyvin!!
=D onnellista odotusta
kaikille onnitteluista! =) Tiedän kyllä ettei helppoa tule olemaan,mutta on muutkin selvinneet ja pärjänneet,niin miks en minäkin? Inhottaa yksin pyöritellä tätä asiaa päässään kun en vielä uskalla kenellekään kertoa..tai juuri vanhemmilleni. Mutta kaikki aikanaan. Olisipa jo se neuvola!
meen tekemään testiä tänään ja oon varma et se on positiivinen ja ikää on 18 haluisitko myöhemmin että vaihdetaan kokemuksia ja tuetaan toisiamme? olis kivaa sillä mua pelottaa ja haluisin suunilleen saman ikäistä samassa tilanteessa olevaa:)
tottakai voidaan vaihtaa ajatuksia! Yksinhän minäki olen tämän asian kanssa vielä sinne neuvolaan asti. Ja tuskin asiat senkään jälkeen paljon muuttuu.
missä asut ja onko sulla miestä vai ootko ihan yksin? mua pelottaa kertoo vanhemmille ja koulun käynti harmittaa..myös se että ystävät jää olisi hirveää:(
Munde,näyttikös testi plussaa..???
täällä itä-suomessa. minuu ei niinkään koulu harmita,koska onhan tässä vielä aikaa käydä koulu loppuun ja jos kaverit jättää niin tietääpähän ainaki ettei ne ole ollu mitään tosiystävii. vanhempien reaktioo pelkään eniten. varsinkin siks ku tosiaan ei ole mies tässä jutussa mukana. =(
Itse olin 17v kun aloin odottamaan esikoista ja 18 hänen syntyessään.Kyllähän se vähän pelotti yms kun en ollut koskaan edes hoitanut pieniä lapsia...Mutta hyvin kaikki on mennyt,päivääkään en vaihtaisi pois!
Syksyllä tytär täyttää jo 4 vuotta ja toinen lapsemme joulun alla vuoden.
Nuori äiti olen vieläkin ja monet näyttää esim. kaupassa kyräilevästi edelleen katselevan mutta eipä siinä,jos ei muuta ihmettelemisen aihetta ole niin antaa katella vaan.. =)
Ohjeeni sulle on että älä välitä muiden kommenteista,edes vanhempiesi.Tiedän mille tuntuu kun vanhemmat eivät asiaa aluksi hyväksy,olen sen itse kokenut.Mutta jokaisen ihmisen on elettävä oma elämänsä,ihminen kun tuppaa olemaan oman onnensa seppä.
Vaikutat järkevältä ihmiseltä,pidä tuo asenne niin pääset vaikka läpi harmaan kiven.Onnea!
sähän oot jo täys ikäinen, ei mitään hätää!!Ite oon sua vuoden vanhempi ja ihan suunnittelen lapsen hankintaa!!Parempi se näin nuorena on tehdä, ei kukaan väitä et se olis helppoa, mut nelikymppisenä sä oot jo vapaa taas kun muut vasta ryhtyy sillon lapsipuuhiin ja onki sit kiinni niissä koko ikänsä!!! Eikä nuoret äidit oo välttämättä mitää ikuisia yhteiskunnan elättejä kuten jotkut ajattelee, munki yks tuttu on saanu lapsen ku oli vasta täyttäny 18 ja nyt aikuisena omaa monta ammattia ja työskentelee koulukuraattorina!!
Sulla on siis elämä silti vasta edessä, kuten muillaki meidän ikäsillä, sä elät sitä vaan vauvelin kans=) Kuten joku jo sanoki, nii ei sun iässä oo mitää ihmeellistä, et mun mielestä ees oo varsinainen teiniäiti. Sit vois huolestua jos olisit 14 tai 16v.
Mulla on nyt Rv 14 5. Äiti oli ensin abortin kannalla kun sille sain kerrottua, nyt se on jo ostanu vauvan vaatteita ja on ihan innoissaan. Kyllä kaikki järjestyy, kunhan et nyt stressaa liikaa, se ei oo teil kummallekkaa hyväksi! Munkin kaverit piti mua eka hulluna, mut nyt ne kilpailee jo kummin paikasta.
mulla on kohdunulkopuolinen raskaus ja mä en kestä tätä
kannustuksesta. =) Kyllä taidan kertoa vasta neuvolan jälkeen kun olen itse saanu varmistuksen että kaikki on hyvin. Aika jännä olo ku ei silleen tunnu yhtään siltä et joku pien tuolla masussa kasvaa. Mut ilmottelen vaikka sitten miten vanhempien kanssa kävi.
Ja mundelle jaksamista ja voimia!!
Heips,
olethan kuitenkin jo 19-vuotias, pärjäät varmasti...saattaahan olla, että vanhempasi alkujärkytyksen (jos sellainen tulee) suhtautuvat ihan myönteisesti asiaan.Siskoni sai lapsen 17-vuotiaana ja vauvasta tuli vanhempieni silmäterä.Ja minkä ihanan pojan maailma olisi menettänytkään, jos siskoni olisi päätynyt aborttiin!
Tsemppiä!Ja onnea raskauden johdosta!
kyllä ne kaikki asiat loksahtaa paikalleen kun aikaa kuluu. mulla on 1,5v tyttö ja kun aloin odottaa oltiin oltu poikaystävän kanssa vajaa vuosi yhessä ja asuttiin erillään, koulu oli kesken ja muuta mukavaa. mutta nyt on kaikki jo hyvin; asuin vauvan kanssa kotona ekat 4kk, sit muutettiin yhteen isi, minä ja vauva, koulua jatkoin viime tammikuussa kun vauva oli vähän vajaa vuoden ja nyt alkais vika vuosi kouloua, mies on töissä ja välit vanhempiin kunnossa!
Onnea.
Eihän se lapsi koskaan tule täydelliseen aikaan, aina olisi jotakin meneillään elämässä sen verran, ettei millään ehtisi.
Ilo kuitenkin kuulla, että olet päättänyt ottaa vastuun pahoista puheista huolimatta. Itse parikymppisenä en pidä sinua lainkaan turhan nuorena emona. Meillä on vielä aikaa sitten tehdä vauva-ajan jälkeen muutakin kuin jäädä eläkkeelle. =O)
Asioilla on tapana järjestyä.