Ongelma nuosi heti esille kun postiivinen raskaustesti tuli, pillerithän pettivät.
Yritetty miehenkanssa sivistyneesti keskustella ja ei siitä oikein mitään ole tullut.
Ehkä hän on oikeassa että tässä elämän tilanteessa ei ole viisasta saattaa lasta maailmaan.
On velkaa, ja talous ihan ruvella, ja viimenen vuosi on viettetty molemmat aika railakasta elämää.
Ja sitten kuitenkin yhtä aikaa hän sanoo, että parin vuoden päästä voitaisiin kokeilla uudestaan, silleen että olisi toivottu myös lapsi ja sille olisi elinolojen puutteet.
Että jos nyt tulee, niin teen meistä kaikista kolmesta epätoivoisia.
Yhtä aikaa hän sanoo päätöksen sattuvan ja perustellee puhtaalla logiikalla miksi näin olisi järkevää.
Lupaa seisoa vierellä koko ajan, sekä että hankitaan myöhemmin.Tukea tässä vaikeassa teossa, ja että ymmärtää kivun ja tuskan miksi tämä sattuu.
Sekä hän ei suostu minun mahdolisuuteen yksinhuoltajuuteen, koska haluaa minun kanssa kasvattaa yhdessä tulevat lapset ja olla opettamassa heille erinäköiset asiat.
Aikaisempana vuotena oli suurinpirten sama tilanne,mutta silloin otin jälkiehkäisypillerit, ja en millään olisi halunnut, mutta olin siitä kiitollinen jälkikäteen.
Uskon kuitenkin että mies pysyy rinnalla, ja sanoikin tämän olevan niin hankalaa koska tuntee ja kuulee vauvan olemassa olon.
Antakaa hyviä vinkkejä, kuuntelenko järkeä joka kertoo että raskaudenkeskeytys on aino järkevä ratkaisu, koska jos jatkan niin en pysty lapselle hyvää elämää vielä tarjoamaan.
Ei kannata prosovoivia viestejä laitaa, olen käynyt katselemassa pois otettujen sikiöden kuvia jne.
Antakaa myös vinkkejä miten selvitä jos teen keskeytyksen ja siirrän vaan lapsen saapumista ja miten kesten sen mahdollisuuden syyllisyyden kanssa, vaikka tunne että lapsen alku on saira valmiiksi ja tiedän miehen olevan oikeassa, jaitsekkin kun ajattelen järjellä on oikea ratkaisi siirtää raskautta.
Yritetty miehenkanssa sivistyneesti keskustella ja ei siitä oikein mitään ole tullut.
Ehkä hän on oikeassa että tässä elämän tilanteessa ei ole viisasta saattaa lasta maailmaan.
On velkaa, ja talous ihan ruvella, ja viimenen vuosi on viettetty molemmat aika railakasta elämää.
Ja sitten kuitenkin yhtä aikaa hän sanoo, että parin vuoden päästä voitaisiin kokeilla uudestaan, silleen että olisi toivottu myös lapsi ja sille olisi elinolojen puutteet.
Että jos nyt tulee, niin teen meistä kaikista kolmesta epätoivoisia.
Yhtä aikaa hän sanoo päätöksen sattuvan ja perustellee puhtaalla logiikalla miksi näin olisi järkevää.
Lupaa seisoa vierellä koko ajan, sekä että hankitaan myöhemmin.Tukea tässä vaikeassa teossa, ja että ymmärtää kivun ja tuskan miksi tämä sattuu.
Sekä hän ei suostu minun mahdolisuuteen yksinhuoltajuuteen, koska haluaa minun kanssa kasvattaa yhdessä tulevat lapset ja olla opettamassa heille erinäköiset asiat.
Aikaisempana vuotena oli suurinpirten sama tilanne,mutta silloin otin jälkiehkäisypillerit, ja en millään olisi halunnut, mutta olin siitä kiitollinen jälkikäteen.
Uskon kuitenkin että mies pysyy rinnalla, ja sanoikin tämän olevan niin hankalaa koska tuntee ja kuulee vauvan olemassa olon.
Antakaa hyviä vinkkejä, kuuntelenko järkeä joka kertoo että raskaudenkeskeytys on aino järkevä ratkaisu, koska jos jatkan niin en pysty lapselle hyvää elämää vielä tarjoamaan.
Ei kannata prosovoivia viestejä laitaa, olen käynyt katselemassa pois otettujen sikiöden kuvia jne.
Antakaa myös vinkkejä miten selvitä jos teen keskeytyksen ja siirrän vaan lapsen saapumista ja miten kesten sen mahdollisuuden syyllisyyden kanssa, vaikka tunne että lapsen alku on saira valmiiksi ja tiedän miehen olevan oikeassa, jaitsekkin kun ajattelen järjellä on oikea ratkaisi siirtää raskautta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tunteet ailahtelee, niin ailahteli minullakin kun olin raskaana, vielä...
se raskaus päättyi melkein 4kk sitten, ja edelleen pohdin aborttia, ja sitä miksihän sen tein, tai jouduin itseasiassa, tekemään.
Olihan "lapsi" molemmista toivottu, eli miesystävästä ja minusta, ei vahinko. Lapsesta pidin, mutta jokin sisimmässäni minua esti, se jokin ei antanut onnea nauttia raskaudesta ja siitä tulevasta lapsesta, se epäonni koitui toisen lapseni kohtaloksi... poistua kohdustani kymmennen raskausviikon lopulla... en ikinä unohda sitä, en vain kykene.
Mutta silti, ratkaisu oli "järjellä" tehty, aina kun tunteella aborttia ajattelin (pohdin ratkaisuani myös pitkään, yli kuukauden..)->tuli itku. Ja yhä itku tulee. Usein. Lapsi olisi ollut luultavasti tyttö. Syntymäpäivänkin muistan aina, hän olisi syntynyt melkein Isänpäiväksi, laskettu aika saman viikonloppuna kun isänpäivää vietetään (meillä ei)...
Mutta yksi lapsi kun jo on, toista ei tule, en ole katkera...olen onnellinen.
Abortti on vaihtoehto sekin - mutta noin yleisemmin elämästä: koskaan ei kyllä tule sitä hetkeä, jolloin kaikki olisi täysin 'valmista'. Jokainen määrittelee ne kriteerit itse ja parin vuoden päästä voi tuntua taas siltä, että voisihan sitä vähän enemmän vielä tienata tai pitäisikö sittenkin olla isompi koti, jne.
Aina löytyy joku este, liiän vähän rahaa, liian pieni asunto, kiire töissä jne...Aina tulee uusi sitten vasta, kun tämä on tehty. Oma lapseni oli vahinko ja mietin kauan aborttia, yhden abortin olin jo tehnyt 8 vuotta aikaisemminn.. Lopulta päätin pitää lapsen. Mies sano minun pilaavan hänen elämänsä ja päätökseni teinkin siinä uskossa, että kasvatan lapseni itse. Itseni tuntien tiedän, että en ikinä uskaltaisi tehdä päätöstä, että teenpäs nyt lapsen, minulle ainoa vaihtoehto saada lapsi on vahingossa....Mietin liian paljon, että eihän minulla ole mitään annettavaa jne...Hyvin kuitenkin ollaan pärjätty ja onhan minulla annettavana ainakin itseni!
Mutta mieti miltä susta itestä tuntuu ja tee sen mukaan! Sun elämästä on kyse jne.
Toivoisin,että pitäisitte lapsenne!Itse kahden suloisen tytön äitinä voin sanoa,että lapset eivät estä elämästä,päinvastoin siitä se ELÄMÄ vasta alkaa!Miltä tuntuukaan seurata sikiön kehitystä vatsassa,vatsanympäryksen kasvua,pienen ensimmäiset liikkeet..Ja vauvan kehitystä pienestä nyytistä touhukkaaksi taaperoksi..:)Sitä aikaa ei kannata siirtää eteenpäin!Ja hei,ei lapsi kaipaa mammonaa ja isoa asuntoa ympärilleen vaan rakastavat vanhemmat,jotka huolehtivat hänestä parhaansa mukaan.Tämä lapsi,joka jo kasvaa sisälläsi on valinnut oman aikansa ja on oma yksilönsä,toista samanlaista ei voi maailmaan syntyä,parin vuoden päästä hän olisi jo kävelemään oppiva,teitä rakastava ihmisolento!Näitä asioita kannattaa miettiä,vaikka päätös on tietysti teidän harkitsema.Tämä on kuitenkin yhden jo äidin mielipide.Ja vielä lopuksi..Jos teillä vain on parisuhde kunnossa ja uskotte,että voisitte RAKASTAA tätä lasta jo nyt niin antakaa mennä!Syntyy niitä lapsia huonompiinkin oloihin..Kertomuksesi perusteella teidän tarjoamat puitteet lapselle mainiot:)Mutta enempää en tiedäkään..
että lapsenalku jo valmiiksi sairas?
Tunnen että se on sairas, keuhkoissa mm vikaa, sen takia että tupakoinut säännöllisesti sekä mahdollisia epämuodostumien riski on niin suuri , kiitos migreenilääkkitteni että haluan ainakin itse olla ennen lapsen alun saamista täysin ilman upakointia vuoden verran, samoin kuin kaikkia kemiallisia lääkkeittä.
Samoin kuin mies haluaa olla ilman tupakointia ja alkoholia myös.
Puitteita ei tällä hetkellä oystyttäisi tarjoamaan, rahat ei tahdo riittää edes omaan syömiseen, kiitos että talous on ruvella.
Sekä se että haluan itse olla paremassa kunnossa ennen alulle saattamista, koska jo nyt pari kiloa lisää tulleeena, en jaksa tehdä mitään, koska nivelet eivät kestä, ja pelkkkään niitten paukauhtavan reumaksi. tästä ylimääräisestä rasituksesta, koska näin aikaisessa vaiheesssa jo vihoittelevat.Ja niveliinkin söin tiedostamatta lääkkeittä, joita ei missään nimessä olisi saanut syödä.
Jotenkin tuntuu että kyseinen lapsi tulee ilman keskeytystäkin ulso, ihan sen takia että se on sairas.
Ja lapsen tulo estää minulta mm vakituisen työpaikan saamisen jne.
Miinus puolia sen tulossa oli jotain kolmisenkymmentä, kuin plussia vain kymmenkunta.
abortti.
jos tunnet että lapsi on jo sairastunut, etkä halua ottaa vastuuta hänestä tee abortti.
Ennemmin tai myöhemmin.
Olen itse ollut aina ennen aborttia vastaan mutta nyt sen tein, kun odotin lasta helmikuussa... lapsi olisi ollut ihan haluttu ja toivottu, rakastettu, mutta itse en siihen kyennyt... join alkoholia pieniä annoksia koko ajan enkä olisi pystynyt synnyttämään. Kohtaloni oli tämä.
Yksi lapsi minulla on jo, ja se taitaa riittää.
T.Emilia 22v
Jokaisella lapsella on oikeus olla toivottu ja rakastettu ja haluttu.
Tietty pitää ottaa huomioon sen hetkinen taloudellinen ja muukin elämän tilanne.
MUTTA koska on se sopiva aika lapsen tulla??
Aina tulee jotain muuta.
Olin viime vuonna raskaana ja oltiin sitä useemman vuoden yritettykkin.
Silti tuntui että onko vanhemmuuteen valmis,sekin asia jäi nyt tekemättä ja kokematta ym,ym.
Jos oikeesti miettii sopivaa hetkeä lapselle niin voi olla ettei sitä tulekkaan.
Itse en ymmärrä tuota tehdään abortti nyt mutta parin vuoden päästä voidaan yrittää lasta.
Musta se on väärin sitä syntymätöntä vauvaa kohtaan,oikeus silläkin on syntyä.
En ole mikään abortin vastustaja,mielestäni parempi tehdä abortti jos lasta ei tosiaankaan halua,sitä ei ole valmis rakastamaan ja hoivaamaan tai se on raiskauksen ym tulos.
Mutta mielestäni se että ei nyt,vasta parin vuoden päästä, ei ole oikea hyvä syy aborttiin.
Onhan hyvä jos taloudellinen tilanne on kunnossa ym mutta aina siitä selviää.
Paljon säästää kun miettii tarkkaan mitä hankkii,lainaa,ostaa kirpparilta,tekee itse ym,ym
Jos on omakotitalo tai parveke niin kasvattelee siellä perunaa,ym,ym kasviksia ,salaattia ym
Mieti hyvin tarkkaan mitä itse tunnet asiasta.
Voihan olla ettette enää parin vuoden päästä saa lapsia jos oikein huonosti käy.
Tee kuitenkin niin ettet sitä sitten myöhemmin kadu.
Oma lapseni on mulle mun koko maailma ja elämä.
En halua elää ilman häntä.
Voimia päätöksen tekoon.
Minulle itselle tehtiin abortti noin 3 vuotta sitten. Mies ei ollu valmis. Sitten petti pillerit ja taas sama paska jankkaaminen alkoi.Ukko oli ihan paska. ei kuulema pärjättäis jne...En taipunu toiseen aborttiin. Mies on tosi onnellinen lapsesta. Kaverini sanoi minulle odotus aikana, kun monesti itkin hänelle surkeuttani, että lapsi tulee vaatteineen ja ruokineen. Se piti paikkansa:paljon mitään en ole ostanut.Ystävät tuttavat ja sukulaiset auttavat.Itse kadun, kun olin niin heikko ja annoin miehen määrätä. Nykyaikana on turvattu perheiden arki ja ihan omaa järkeänsä käyttämällä pärjää pienilläkin tuloilla vähän aikaa. Aborttiin jos taivut, niin muista tehdä päätös ajoissa. Mitä pitemmälle raskaus etenee,sen vaikeampaa on keskeytys sinulle. Sekä fyysisesti että henkisesti. Ja tuskimpa pari vuotta vaikuttaa elämässänne paljoakaan. Voihan olla että ukkos nostaa kytkintä kun olet abortin tehnyt. Yhdessä tällaiset asiat pitäis kuulemma päättää, mutta muista, ettei sitä aborttia miehelle tehdä.Lapsi/lapset tulee kun on tullakseen!Voimia sinulle!!!
Kuuntele ja kuunnelkaa järjen sijasta sydäntäsi. Vain sydämellä kuulee hyvin.
Tiedät ehkä tarpeeksi abortista, mutta jos et, käy lukemassa mitä siitä sanotaan www.ituprojekti.net -sivuilla.
Tsemppiä!
Lapsen kanssa elämiseen tottumiseen tarvitaan aikaa. Usein tieto lapsen tulosta on jonkinasteinen shokki. Ei osata ajatella miten elämä muuttuu ja muutosta pelätään.
Myöhemmin lasta pidetään yleensä kaikkein arvokkaimpana asiana, mitä maailmassa on kohdalle sattunut.
Miehesi tottuu lapseen ja luultavasti pitää lapsesta kovasti, jos kerran puheet tulevaisuudesta on vakavasti esitetty. Nyt vain ryhtiä miehenkin selkärankaan. Oikea mies vastaa tekemisistään ja puolustaa naistaan ja lapsiaan alusta lähtien.
Varsinaisiä ruusunpunaisia päiväunelmia... Ei se talous kiinnosta, miehet uhrautuvat aina naisensa ja lapsensa eteen, ne ritarit. Ei lapsen tarvitse olla haluttu, kyllä sitä rakastaa joka tapauksessa. Kun minun kohdallani näin sattui ja tuli vahinkoraskaus, niin on se oltava kaikkien muidenkin lasten kohdalla, että tieto lapsen tulemisesta ei tuonut vain positiivisia ajatuksia, sillä itse menin shokkiin.
Totuus; miehet ovat erittäin paljon realistisempia kuin naiset, eivät ajattele niin hirveän romanttisesti vaan järkevämmin asioita. Äidinrakkaus ei ole automaatio, joillekin naisille se on tuntematon käsite. Liian suuret rakkausodotukset horjuttavat äidin ja sitä kautta myös lapsen psyykkistä hyvinvointia. Kun lasta tehdään ja se halutaan, positiivinen raskaustesti ei aiheuta muita kuin ilonväristyksiä, sillä täydelliseen elämän muutokseen ollaan jo varauduttu ja sitä toivotaan.