Hei!
Minu on aina ihmetyttänyt lestdiolaisten tapa tehdä liuta lapsia vuoden välein,kyllä tiedän sen tietty, että tuleehan niitä kun ei saa käyttää ehkäisyä, mutta olen aina ihmetellyt,että miten te äidit jaksatte?Siis hoitaa lapsia kun niitä tulee vuoden välein?Täytyy nostaa kyllä hattua teille, itsellä on kaksi vuoden välein ja on tosi raskasta, kaikkine yövalvomisine ja korvatulehduksineen ym. En voisi kuvitellakaa, että taas tulisi yksi ja taas vuoden päästä yksi...Kertokaa mulle teidän ihmevoimistanne!?
Minu on aina ihmetyttänyt lestdiolaisten tapa tehdä liuta lapsia vuoden välein,kyllä tiedän sen tietty, että tuleehan niitä kun ei saa käyttää ehkäisyä, mutta olen aina ihmetellyt,että miten te äidit jaksatte?Siis hoitaa lapsia kun niitä tulee vuoden välein?Täytyy nostaa kyllä hattua teille, itsellä on kaksi vuoden välein ja on tosi raskasta, kaikkine yövalvomisine ja korvatulehduksineen ym. En voisi kuvitellakaa, että taas tulisi yksi ja taas vuoden päästä yksi...Kertokaa mulle teidän ihmevoimistanne!?
Vastaukset 23
Vanhimmat
loi naisen miehen kylkiluusta,hän asetti naiseen myös ns.varmat ajat,ihan ihmisen omaksi parhaaksi,jota kannattas myös joskus lestadiolaisten hyödyntää,ettei Luojan työ menis siltä osalta hukkaan.
kai se on usko se voima.
ettei malta odottaa varmoja päiviä.
mielipiteitä huomioon kun teette lapsia noin
paljon.
Kyllä miehet niitä himoonsa vääntää...mutta
se vaimo,...Korjaa kaikki kärsimykset koko
avioliiton ajan. Näin on sanoo mies, joka
pitää vaimonsa kunniassa ja kunnossa.
Hävetkää vl-miehet.
Uskovaiset naiset tietävät mennessään avioliittoon että siihen liittyy lapset. Se on itsestään selvää. Kyllä lapset tekevät perheestä perheen.
Mikä siinä on niin rankkaa, niitten kahden kans.Olen tullut siihen johtopäätelmään, että ihmiset on tosi laiskoja. Ota vaan itseäsi niskasta kiini ja ryhdistäydy.
Jos Jumala siunaa lapsia, hän siunaa myös voimia hoitaa niitä. Vastaus on yksinkertainen, mutta tosi. Ainahan voi kysyä omia sisaruksia avuksi hoitamaan, jos itsestä tuntuu että voimat ovat lopussa. Meillähän yleensä sisaruksia piisaa! ;)
Häpeämättömän kevytmielinen on sinun vastauksesi vakavaan asiaan, jossa on pohjimmiltaan kysymys syntyneiden lasten oikeudesta hoivaan ja äidin rakkauteen.
Tunnen tätä asiaa niin paljon että tiedän ettei tuo hokema "Kun Jumala siunaa lapsia, hän antaa myös voimia hoitaa heitä" pidä paikkaansa.
Olen nähnyt sen että ihmislapsen kasvussa äidin ja isän jaksaminen on avainasia. Heidän tulee pitää itse huolta omasta jaksamisestaan niin että rakkautta ja huomiota riittää jokaiselle lapselle.
Olen nähnyt laiminlyötyjä lapsia, kun äiti väsyy ja hänen psyykensä terveys ei meinaa kestää. Uupuminen uhkaa monia suurten perheiden äitejä. Tottakai on myös heitä joilla riittää resursseja (henkisiä aineellisia).
Mutta on todella paljon niitä lapsia jotka kärsivät koko ikänsä lapsuudessa kokemastaan laiminlyönnistä, rakkauden ja huomion puutteesta.
Laskepa vaikak vuorokauden tunneista, kuinka paljon aikaa isältä ja äidiltä jää yhdelle lepselle jos lapsia on esimerkiksi kaksitoista. Usein on ansiotyössäkin käytävä.
uskallan olla eri mieltä. Jos ajatellaan nyt näitä ei vl perheitä. Heillä on ensin se yks lapsi ja joka on hoidossa kun vanhemmat käy töissä. No sitten odotetaan perheeseen toista lasta. Äiti jää äitiyslomalle ja lapsi viedään edelleen hoitoon. Syntyy se toinen lapsi ja esikoista kuletetaan edelleen siellä hoidossa. Eli...kuulee monesti selityksiä siihen tähän malliin: en oikein jaksa sen esikoisen kanssa kun on niin vilkas ja hän tarvitsee kavereita kun kotona ei ole. Hän tarvitsee myös virikkeitä ja en minä keksi sille niitä.Saanpahan keskittyä rauhassa uuteen vauvaan. Jne... Syitä löytyy. Tämähän on suomessa kansantauti. Päiväkoti henkilökunta on huolissaan näistä lapsista. He tarvitsisivat niitä omia vanhempia. Ja ne virikkeet...pieni lapsi ei tarvitse sen kummempia virikkeitä kuin normaalia kotielämää, siinä on hänelle ihan kylliksi.
Sitten perheitten yleisestä vapaa-ajan vietosta.Kun tullaan koko perhe kotiin, töistä ja päiväkodista. Lapset sysätään television eteen lastenohjelmia katsomaan illaksi että ovat poissa jaloista. Että tässä tätä vanhempien aikaa näille lapsille. Ja voin sanoa että on aika todellisuutta tänä päivänä. Olen nimittäin itse jutellut näistä oman lasten neuvolan terveydenhoitajan kanssa.
Tänä päivänä saa aika useasti lukea lehdestä näistä syrjäytyneistä ja levottomista lapsista ja voin sanoa varmasti että suurin osa näistä on ei vl lapsia.
Meidän perheessä vietetään normaalia perhe-elämää. Lapset hoidan itse, välillä väsyen, mutta sehän on ihan normaalia kaikille äideille. Mutta onnelisena että saan olla kotona näitä hoitamassa. Koti on lapsen paras paikka. t. ison perheen äiti
Hienoa että siellä teillä voidaan hyvinja aikaa on jokaiselle lapselle kohdata hänet ja hänen tarpeensa.
Näin ei kuitenkaan ole kaikissa suurissa perheissä. Erityisen rankkaa on lapselle nähdä oman äidin uupuminen ja henkinen murtuminen.
Asiasta on täälläkin raportoitu, sillä ihmisille jää rakkaudettomasta lapsuudesta elämänikäiset haavat. Lapsihan on aina lojaali vanhemmilleen ja pyrkii loputtomiin ymmärtämään heitä sillä lapsi rakastaa aina vanhempiaan. Mutta se mitä sinä näet suhteesa lapsiisi voi olla aika tavalla erilainen maailma millaiseksi sen näkee yksi lapsi siitä rivistä...
Vaikuttavaa luettavaa lapsen lojaalisuudesta on Alice Millerin tuotanto.
Alice Miller on kirjoittanut todella vaikuttavia kirjoja. Niitä luettuaan kuka tahansa voi huomata, kuinka surkeat vanhemmat hänellä on, paitsi sellaiset, joilla on riittävästi arvostelukykyä ymmärtää, että kaikki mitä on kirjoitettu ei aina pidä paikkaansa.
Tiedän eräänkin tapauksen, jotka luettuaan Alice Millerin ja Paloheimon kirjoja ovat menneet sekaisin ja nähneet vain vikoja ja virheitä kaikkialla missä niitä ei välttämättä ollutkaan. Itse en aio niitä lukea. Ei kertakaikkiaan ole mitään tarvetta hakea itselle tai muille kirjallisuudesta traagista lapsuutta.
siitä, että vl- äidiltä ei kysytä. Uskonto ja mies määräävät.
Ehkäisyn onnistuminen varmojen päivien avulla on miehestä ja hänen haluistaan kiinni.
Arvaan, että tähän vl- äidit yhtenä naisena vastaavat rakastavansa yli kaiken lapsia ja kuinka niiden kymmenen tai kahdentoista hoitaminen on kovasti helppoa ja palkitsevaa.
Tosiasiassa äidit, jos saisivat ilman painostusta päättää, eivät tekisi lapsia vuoden välien kymmentä tai kahtatoista.
Sääliksi käy vl- äitejä.
Korjaan väittämiäsi.
Ensinnäkin uskonto ei meillä MÄÄRÄÄ eikä myöskään mies. Jos meillä siis minulla miehelläni ei olis tätä vahvaa uskoa (HUOM! USKOA ei uskontoa) taivaalliseen Isään ja siihen että ainoastaan tällä uskolla tulemme kerran taivaaseen pääsemään niin ei meillä varmastikaan olisi näitä lapsia näin paljon. Mutta sanon vielä kerran että uskonto ei sitä määrää, vaan me uskomme niin kuten raamattu sanallaan opettaa. Ja tästä tulemme siihen että kun meillä molemmilla on se sama uskon ymmärrys niin ne lapset silloin meille annetaan jos niitä annetaan. He syntyvät rakkaudesta. Niitä emme tekemällä tee joka vuosi vaan ne ovat meidän rakkauden hedelmiä, jotka taivaan Isä antaa.Kun olemme kuuliaisia Jumalan sanalle niin siten säilytämme puhtaan omantunnon.Ja edelleen sanon että EN OLE MIEHENI MÄÄRÄYKSEN ALLA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sitä vaan niin moni täällä ei ymmärrä mutta sillehän ei voi mitään jos ymmärrystä ei ole annettu teille. Minä en ainakaan kaipaa sääliäsi, meillä menee oikein mukavasti ja sanonpa vielä et hyvä on suomen maassa olla eläkkeen maksajia sitten kun sinäkin tarvitset sellaista, koska tätä menoa kun täällä syntyvyys laskee niin siinäpä sitä onkin ihmettelemistä kuka maksaa eläkkeet. terv. yhdettätoista odottava onnellinen äiti
lapsia niin tiheään tahtiin? Eikö lestadiolaisäideillä ole tapana imettää lapsiaan? Jos lapsi imetetään toiselle vuodelleen, niin seuraava syntyy vasta kun edellinen on noin kaksivuotias. Olen itse viiden lapsen äiti, ja lapsillani on kaikilla vähintäin kaksi vuotta ikäeroa. Olen imettänyt heidät kaikki yli vuoden vanhoiksi. Minulle ei tullut imetysaikana kuukautisia.
ei lessuäideille anneta mahdollisuutta valita että tekisinkö 12 lasta tai peräti vain kaksi.
Nainen on täysin alistettu tämän kultin armoille ja nainen joka toista väittää todistaa vain sen että omaa mielipidettä ei ole, tai sitä ei saa lausua. Mielestäni kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen pitäisi puuttua tähän asiaan, jopa miehenä ymmärrän täysin noiden naisten tuskan jotka pakotetaan tähän kurimukseen ja jos ei miellytä niin oma suku ja ystävät hylkää.
Tasa-arvosta huolehditaan työpaikoilla, politiikassa ja joka paikassa mutta silti tällainen kivikaudelta oleva naisen asemaa polkeva lahkolaisuus voi toimia vapaasti. Ja kaikki voidaan sitten perustella vanhasta testamentista löytyvällä säikeellä jonka joku saarnapappi sitten tulkitsee miten haluaa.
Raamattu on ihmisten sepittämä kokoelma eri
ajoilta peräisin olevia ihmisten keksimiä juttuja joita sitten voi sanantarkasti tulkisemalla käyttää ajamaan omia etujaan. Uskontojen tarkoitus on ollut alusta saakka hallita massoja mihin se on aina pystynyt valtioita paremmin.
Nykyaikaisen demokratian aikakautena sillä ei enää ole roolia paitsi tämmöisissä lahkoissa missä ihmisiä vielä alistetaan.
Lestadiolaisuus ja siihen verrattavissa olevat lahkot jotka polkevat ihmisoikeuksia ja vapaata demokratiaa ovat suurin synti ihmiskunnan historiassa. Sodat tulevat ja menvät mutta lahkot kyykyttävät ihmisiä polvesta toiseen.
Rohkaisen kaikkia tämän ikeen alla olevia ajattelemaan omilla aivoillaan ja tekemään oikeat johtopäätökset. Ainoa elämä mikä teillä ja kaikilla on se mitä nyt elätte, lupaukset muusta on keino alistaa. Mitään muuta kuin tämä maailma ei ole koskaan missään uskonnossa ikinä näytetty toteen, tätä faktaa ei voi kukaan kumota.
Ihmisyys kunniaan ja elämä niillekin jotka eivät sitä voi itse viettää.
ei tartte kodin ulkopuolelle lähteä töitä etsimään,eikä tartte kortistoon hakeutua jos töitä ei löydy.
Kodin ulkopuolella on maailma ja muita ihmisiä.
Se raamatun elämä on yhtä uskottavaa kuin Joulupukin maa.
Ei ole mitään ihmevoimia. Sitä sanotaan pakoksi. Tunnen läheisesti lestadiolaisäidin, joka nääntyi perheenhoitoon ja syö masennuslääkkeitä ahdistukseen. Lapsia yli kymmenen.
Koti on aina hirvittävän sekava ja siellä ei ole minkäänlaista rauhaa. Olin lapsena aina kovin tyytyväinen omaan kotiini, jossa äidillä oli aikaa meille kaikille (3 lasta) ja rauhallinen tunnelma, jonne oli hyvä tulla. Ihmettelin suuresti ystäväni lestadiolaiskotia, jossa oli oudon rauhatonta ja äiti aina kovin väsyneen näköinen. Isä poltti usein ulkona piippua ja huusi meille lapsille.
Usein täällä pohditaan suuren perheen hankkimista vanhempien näkökulmsta. Lapset ovat vanhemmille Jumalan lahja ja elämän rikkaus.
Nainen saa vl-yhteisön vankkumattoman arvostuksen suurperheen äitinä. Naiseuden malli on jokseenkin stereotyyppinen ja yksiulotteinen, tunnen sen puolen hyvin. (Tällä en tarkoita etteikö naimattomilla naisilla olisi vl-liikkeessa ihan omia alakulttuureja, kyllä he pärjäävät. Puhun virallisesta julkisesta arvostuksesta.)
Myös mies saavuttaa suuren perheen isänä arvostetun aseman yhteisössä.
Entä lapset? Suuressa perheessä on valtavan rikas ihmissuhdeverkosto ja se kasvattaa sosiaalisuuteen ja vastuuseen. On aina kavereita, on opittava jakamaan omastaan, on opittava pitämään huolta muistakin kuin itsestään.
Mutta asialla on muitakin puolia. Varhainen vastuunkantamiseen kasvaminen voi kehittyä tervettä psyykkistä kasvua vahingoittavaksi ylivastuullisuudeksi,josta ihminen kärsii koko elämänsä ajan. Lapsena ei saanut olla hoivaa kaipaava, tarvitseva lapsi. Aikuisuudessa saattaa tulla vaikeita itsetunto- ja parisuhdeongelmia.
Missä määrin vanhemmilla voi olla aikaa ja henkisiä voimavaroja töissäkäynnin ja perheen teknisen ja fyysisen huollon lisäksi huomioida kunkin lapsen persoonalliset tarpeet, kun lapsia alkaa olla kymmenkunta? Alkaako silloin tulla pääasiaksi saada kuri ja käytännön järjestys ulkonaisesti. Äiti on kiinni imettämisessä ja vaippaikäisten huollossa vuosikausia. Jäikö joku pienistä siinä keskivaiheilla syntyneistä vaille erityistä kaipaamaansa tunnistamista erillisenä persoonana, ei vain yhtenä joukosta?Psykologiassa on viime aikoina tutkittu paljon varhaisten kiintymyssuhteiden ja tunnistamisen merkitystä terveen, tasapainoisen aikuisuuden kehittymisessä.
Oma äitini oli hyvin väsynyt kymmenen lasta hoivattuaan ja useita vaikeita keskenmenoja läpikäytyään. Silti hän kaipasi aina uusia ja uusia vauvoja, vielä vaihdevuosinaan, jopa vielä kun ensimmäiset lapsenlapset olivat tulleet maailmaan Se oli hänellä tiedostamattaan eräänlaista julmaa itsekkyyttä: se oli ollut se tapa jolla hän oli saanut itselleen huomiota ja kokenut elämänsä merkitykselliseksi. Hänellä ei ollut työpaikkaa kodin ulkopuolella. Tämä tilanne ei tietenkään kaikilla naisilla ole, monilla on muitakin sfäärejä elämässään kuin lapset.
Lapset eivät synny meille antaakseen aikuiselle elämän merkityksen.
Lapset ovat omaa elämäänsä varten.
He tuovat meille iloa ja paljon rakkautta, lämpöä, sisältöä ja rikkautta ihmisen elämänkaareen. Siltikään lapset eivät synny vanhempiaan varten.
Jokaisella lapsella on luovuttamaton oikeus vanhempaan, omaan isään ja äitiin, heidän jakamattomaan huomioonsa ja arvostuksen osoituksiinsa.
Kerrotaan että eräällä vl-kansanedustajalla on 17 lasta. Herää kysymys, miten monta minuuttia vuorokauden hereilläolotunneista hän on voinut omistaa kullekin lapselleen...
ihmiselle helppoa taivalta ("otsa hiessä...), mutta hän antaa uskovalle voimansa. Siis Jumalan voimin jaksetaan.
Ennen vanhaan sanottiin tähän tapaan.
Jumala auttaa auttaa myrskyssä - mutta ihmisen pitää itse soutaa.
Toisin sanoen: Jumala on antanut ihmiselle omantunnon, järjen, arvostelukyvyn ja kehottaa niitä käyttämään. Ihmisen tulee elämänsä mittaan vaikuttaa asioihin maailmassa niin että ne tulevat jollain tapaa paremmiksi, edistyvät. Kuka mitenkin "omalla vartiopaikallaan", kuten vanhat puhujat tapasivat sanoa. Perheessä, lähipiirissään, työssään, elämäntehtävässään. Tiede, mukaan lukien lääketiede, psykologia, tekniikka jne, ovat kaikki Jumalan lahjaa, niitä joita kehitämme ja hyödynnämme ihmiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. Tähän lukeutuvat myös niin verensiirrot, kirurgia, perhesuunnittelun menetelmät samoin kuin vaikkapa hedelmöityshoidot.
Tuo viittaus "otsasi hiessä" ei merkitse sitä että meidän pitäisi jotenkin tieten tahtoen tavoitella vaikeata ja raskasta elämää. Ei Jumala semmoista odota! Sellainen on karkeaa Jumalan Sanan merkityksen väheksymistä. Eikö näistä asiosita nykyään puhuta SRK:n rippikouluissa?
Ketään ei elämä päästä helpolla, ei sitä ole syytä tieten tahtoen tavoitella.
Tänä päivänä se Raamatun kohta viestittää meille erityisesti siitä että työ on myös siunaus ja esim. työttömyys raskas kokemus, koska ihmisyyteen on kuulunut aina ("luomisesta lähtien") halu toimia, olla aktiivinen, vaikuttaa maailmassa, tehdä työtä niin että ponnistelu todella tuntuu ja tuottaa sitä kautta tyydytystä. "Kun se parasta on ollut, on se työtä ja tuskaa ollut", on sanottu ihmisen osasta. Ja varmaan useimmat meistä on kokenut että se on kovasti totta!
Toisaalta voimme tunnistaa näissä teksteissä myös ihmisen kohtalon: ei täältä elämän läpi kukaan pääse ilman huolia, ilman vastoinkäymisiä, murhetta.
Siis, on tärkeää havaita, että "otsasi hiessä" ei todellakaan tarkoita ettemmekö kehittäisi tiedettä ja tekniikkaa tai että emme käyttäisi hyväksemme niiden saavutuksia.