Tulin kamalan huolestuneeksi kun huomasin ettei rintani ole enää kipeät,ennen en pystynyt nukkumaan edes mahallani.
Jotain aivan pientä saatan tuntea mutta ei sinnepäinkään kuin ennen.
Onko tämä normaalia että oireet katoaa ja saattaisi sitten tulla takaisinkin?
olen 8:lla viikolla
Jotain aivan pientä saatan tuntea mutta ei sinnepäinkään kuin ennen.
Onko tämä normaalia että oireet katoaa ja saattaisi sitten tulla takaisinkin?
olen 8:lla viikolla
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla oli aivan jumalattoman kipeät rinnat alku raskaudessa,mutta eipä ole olleet enää moneen viikkoon..hmm..uskaltaisinkohan sanoa,että noin viikolla 10 katos rintojen arkuus!!
minä olen ainakin ihan mielissäni tästä,saa nukkua mahallaan ja joka töyssy autolla ajettaessa ei aiheuta tuskaa :)
hyvää odotusta,älä suotta murehdi!!
Minulla oli alussa kipeät myös, mutta ei sitten enää jonkin ajan kuluttua.
Ihan normaalia on, että oireet katoavat.
Minulla kaikki alkuraskauden oireet olivat kadonneet viikolle 14 mennessä ja olo oli pitkän aikaa ettei olisi raskaana ollenkaan...
Tällä hetkellä kuitenkin mennään jo viikolla 32 :)
Eli kauhean kipeät alkuraskaudessa, jopa suihkussa veden paine kävi kipeää. Eipä onneksi arista enää, mutta hiemankin viileämpi ilma ja tuuli kyllä tekee tuskaa.
Kiitos vastanneille...pääsi taas luulosairaus vauhtiin kun oireet katosi!
Luulin että odottaminen olisi ihanaa aikaa elämässä mutta kissan viikset...kun nyt ensin saisi tietää että onko siellä' vatsassa vauva ja varmasti oikeassa paikassa...jos sen tiedon jälkeen osaisin nauttia.
samaa oon sanonu ite..ei se raskaus ole niin autuasta aikaa vaikka voisi luullakin!!ite vietän vieläkin aamut ja illat pää pöntössä,huoli on kova koko ajan(ainakin ite kehittää huolen aiheita..),mutta eiköhän tämä tästä!! olen sanonut ystävilleni aivan avoimesti,että vielä ei ole montaa hetkeä ollut jossa olisi täysillä uskaltanut nauttia raskaudestaan!!ja luulen,että huoli kuuluu koko raskauteen aina vaan eri huolenaiheet :)
hyvää odotusta!!
Kiva, että luulosairaus katosi ;)
Tai helpotti edes vähän.
Itse en meinannut plussatessa uskoa silmiäni, vaan olisin välttämättä halunnut vielä oikeaan lääkäriin raskaustestiin.
Eka ultrakin oli uskomatonta, eihän siellä mitään voi olla..
Mutta nyt, kun jään huomisen jälkeen lomille, pinnasänky ja vaikka mitä muuta odottaa hoitoa ja kasaamista... ja pikkuneitimme potkii innokkaasti masussa. Nyt sen alkaa pikkuhiljaa uskomaan, että vajaa 2 kk ja minusta tulee äiti..
Oli tuossa välissä tietenkin paljon päiviä, jolloin oli onnesta soikeana, mutta suurimmaksi osaksi olo oli epävarma ja piti oikein itselleen takoa, että vauva...
Onnellista odottelua :D