Rankkaan tässä arvostetuimmat perustutkinnot yliopistoiss/korkeakouluissa:
1) Lääkäri
2) Juristi
3) Psykologi
4) Valt.maist, fil. maist, DI, Ekonomi ja muut tutkinnot.
Perustelu: Kolmeen ensimmäiseen koulutukseen on kova kisa, kun taas muut ovat yleistutkintoja joihin monet pääsee helposti sisälle.
Mutta: Koulutuksen arvostus ei kuitenkaan ole mittapuu sille miten sua arvostetaan työmarkkinoilla, siihen vaikuttaa moni muukin juttu.
Ps. Tämä ei ole provokaatio, vaan realistisesti löperreltyä faktaa.
1) Lääkäri
2) Juristi
3) Psykologi
4) Valt.maist, fil. maist, DI, Ekonomi ja muut tutkinnot.
Perustelu: Kolmeen ensimmäiseen koulutukseen on kova kisa, kun taas muut ovat yleistutkintoja joihin monet pääsee helposti sisälle.
Mutta: Koulutuksen arvostus ei kuitenkaan ole mittapuu sille miten sua arvostetaan työmarkkinoilla, siihen vaikuttaa moni muukin juttu.
Ps. Tämä ei ole provokaatio, vaan realistisesti löperreltyä faktaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No, suunnilleen noinhan se menee, ainakin tavallisten kaduntallaajien mielestä. Tosin, työmarkkinoilla painaa monet muutkin asiat vaaka-kupissa..
...missä vaiheessa lääkäristä on taas tullut arvostettu? Eihän nykyään osata muuta kuin haukkua ja kyykyttäää. Saisivat ihmiset välillä kadehtia niitä juristejakin, eivät tosin vissin vain uskalla...
Kyllähän JBA lääkäreitä arvostetaan edelleen. Se että sinä et ole siitä päässyt osalliseksi, johtuu vain ja ainoastaan persoonastasi. Arvostus näet on ansaittava. (kukapa nyt ilkeää, tyhmiä vihaavaa käärmettä arvostaisi??)
Tulepa esittämään asiantuntevia näkemyksiäsi sitten, kun olet johonkin korkeakouluun päässyt. Viimeksi ei ilmeisesti onnistanut, ja syyn näkee kyllä erinomaisen hyvin. Kirjoitusmaneerisi ja käyttämäsi termistö on erittäin paljastavaa.
Menikö jauhot taas kerran suuhun? Tiedän toki että olet parhaimmillasi hyökätessäsi, et vastatessasi. Hyökkäävän tyylini olen oppinut sinulta. Kysyn: onko tuo nyt soveliasta käytöstä ja kielenkäyttöä lääkäriltä?? Eikö täällä saa esittää mielipiteitään muut kuin korkeakouluun päässeet? Minä en tuollaiselle kakaralle ole selitysvelvollisuudessa, mutta todettakoon, että korkeakoulussa olen jo 3 vuotta opiskellut.
Kommentoitko myös muiden "kirjoitusmanoovereitä" ? Onpa jännä juttu , että olen kypsyysnäytteen yo:ssa läpäissyt. Toisaalta en koe tätä palstaa niin merkityksellisenä että täällä pitäisi kirjoittaa kaikkia kielioppisääntöjä noudattaen...Onko sinun kirjoituksesi laadukasta?
kerro vielä mikä viestissäni oli sellaista joka estäisi sinun mielestäsi minua pääsemästä korkeakouluun?? Termistö? Ei lääkiksen pääsykokeessa ainakaan v. 2002 tarvinnut käyttää kuin joitakin oikeita bilsan termejä, ne opettelin Galenoksesta. Tänne kirjoittaessani en kyllä käytä lääketieteen termejä, pitäisikö?
Sinä epäilet minua, siispä minäkin epäilen sinua: tuskin olet lääkiksessä päivääkään opiskellut.
Enpä kyllä tästä sinunkaan kirjoituksestasi paljoa positiivisia "manooverejä" löydä. Termistökin on aika hukassa.
Ps. Vanhempani aina kielsivät minua provosoitumasta itseäni tyhmemmistä, mutta enpä ole sitä oppia noudattanut...ehkä kannattaisi.
Olin siis oikeassa ja taas jauhot sinkoilevat. Jokainen voi hakea arkistosta kesäkuulta 2004 pääsykoepalstan keskusteluja, jossa nimim. "kandi" ym. käyttämänsä nimimerkit sylkevät tätä ihan vastaavaa huttua.
Mitään tämän enempää kommentointia itkuraivarivuodatuksesi ei ansaitse. Arkisto todistaa.
Ihan pätevä lista joo. Tai noin se on ainakin useimpien aloihin tarkemmin tutustumattomien mielestä.
Sisäänpääsy useisiin muihinkin tiedekuntiin on kuitenkin vaikeaa, eikä sen näin pitäisi vaikuttaa alan arvostusta laskevasti. Esim Helsingin valtsikaan ja Turun yhteiskuntatieteelliseen pääsee moniin pääaineisiin vain 10-13 % hakijoista. Kilpailu on kovaa ja pääsykokeessa vaaditaan muutakin kuin ulkolukua.
Oikikseen taas pääsee n. 20 % hakijoista ja pääsykokeissa pääsee valitettavan pitkälle ns. hauki on kala - tekniikalla. En kiellä etteikö vaatisi töitä niin perkeleesti, mutta helppoa se ei ole muuallakaan.
Nyt taas jotkut oik.yot vetävät herneet nenään, mutta ihan totta. Sisällä tiedekunnassa on hyvin tavallisia ihmisiä, eikä se koulutuskaan nyt _niin _ihmeellistä ole.
On tosin kyllä lisättävä, että itsekin vaihdoin oikikseen nimenomaan parempien työmahdollisuuksien takia, jotka ovat seurausta tutkinnon yleisestä arvostuksesta. Mistä se sitten ikinä johtuukaan.
T: valt.yo, oik.yo
Niin, Suomessahan ei tarvitse olla samaa mieltä asioista. Nyt kuitenkin on threadin aloittaja sotkenut tomaatit ja paprikat keskenään. Nimittäin:
1) On useita sellaisia tiedekuntia, joihin on erittäin vaikea päästä, mutta silti ne eivät ole kovinkaan "yhteiskuntaseksikkäitä".
2) Joihinkin mainitsemiisi tiedekuntiin on suhteellisen helppo päästä.
Luulen, että sinulla on 'mielikuva' seksikkäistä ammateista ja yritit tukea tuota listaasi laatimalla perustelun, jotka eivät ole paikkaansapitäviä.
Seuraavassa todellinen lista vaikeimmista tiedekunnista mitattuna hyväksytyt/kokeisiin osallistuneet (%) vuonna 2004 (käytän mallina Helsingin yliopistoa, koska esim. mainitsemasi kolme ensimmäistä tutkintoa voidaan suorittaa siellä):
1) Viesintä 6% (Valt.)
2) Sosiaalipsykologia 7% (Valt.)
3) Kehitysmaatutkimus 7% (Valt.)
Lääketieteen koulutusohjelma 16%
Oikeustieteellinen (Hesa) 19%
Psykoogia 11%
Esim. valtsikan keskinääräinen hyväksymisprossa on 12% eli päihittää läärärit ja juristit. Sitten seuraavassa muutamia muita satunnaispomintoja HY:ltä:
Maantieteen koulutusohjelma 12% (Mat.-luonnontiet.)
Biokemia 12% (Biotiet.)
Erityispedagogiikan koulutus 8% (Käyttäytymistiet.)
Ravitsemustiede 11% (Maatalous-metsätiet.)
Sitten, kun mennään esim. TKK:n tilastoihin, löytyy monta vaikeaa ohjelmaa.
Faktoja kehiin eikä mitään mutustelua. Noi sun listat oli pelkkää sun omaa mielipidettä eikä todellisuutta. Sä puhuit siis tiedekuntien imagoista sun näkökulmasta.
Entäpä teatterikorkeakoulu tai taidekorkeakoulut?
Takuulla vaikeimpia päästä sisään.
myöskään Jyväskylän liikuntatieteellistä. Sinne ei pääse kovin montaa prosenttia sisälle..
Jo vain, noihin kun pääsee opiskelemaan, niin toki sukulaiset ja tuttavat nostaa kulmiaan, että hieno saavutus, ja "ai että, meidän Aatusta onkin tulossa oikein juristi".
Mut todellakin, kuten jo jotkut ovat sanoneet, on aloja joihin on vielä vaikeampi päästä. Silti niitä ei arvosteta sen enempää. Eläinlääkikseen esimerkiksi on monina vuosina ollut vaikeampi päästä, kuin ihmislääketieteelliseen.
Ammattialan arvostusta ei siis mielestäni nosta/vähennä se, kuinka helppo tai vaikea sinne on päästä, vaan se, millasia mielikuvia ihmisillä näistä ammattilaisista on.
Lisään vielä loppuun, että mulla ei oo koskaan ollut sellanen käsitys, että psykologeja jotenkin _erityisesti_ arvostettaisi...?
Mitä tällaiset listaukset hyödyttävät? Ja ketä varten te ihmiset opiskelette? Omaa egoa pönkittääksenne toisten ihmisten silmissä? Vai oikeesta kiinnostuksesta? Ilmeisesti tuo eka on todennäköisempi syy. Kasvakaa aikuiseksi.
Opettajankoulutuslaitokseenkin on kuulkas vaikea päästä (n. 5% hakijoista), vaikkakaan tätä yhteiskunnan kannalta merkittävää työtä ei nykyään juurikaan osata arvostaa...
Kannattaisi muistaa vertailtaessa sisäänpääsyprosentteja...on oikeastaan ihan sama mikä sisäänpääsyprosentti on jos puolet hakijoista on "retardeja". Esim. lääkäri,juristi,psykologi- aloille on tunkua laadukkaista hakijoista, jotka varmasti pääsisivät "vaikeampiin" jos vain hakisivat.
Oletteko käyneet monissa tiedekunnissa pakollista tilastotieteen kurssia??? Ettekö ymmärrä että tilasto ei ole yhtä kuin fakta.
Ettei vain menisi näin:
valhe - emävalhe - tilasto
Sisäänpääsyprosentti ei todellakaan kerro sisäänpääsyn vaikeudesta. Kuinka moni teistä kiukuttelijoista pääsisi itse lääkikseen???
Täällä mainittiin, että eläinlääkikseen olisi vaikeampi päästä kuin lääkikseen. Totta onkin, että sisäänpääsyprosentti on sinne pienempi. Sekä lääkikseen että eläinlääkikseen on sama valintakoe. Eläinlääkiksen vaadittiin yhteispisteet n. 85 ja lääkikseen yli 100. Hakijoiden suuri määrä eläinlääkikseen kertoo siitä, että hakijat kuvittelevat sinne olevan helppoa päästä (tai että eläinlääkäriksi kelpaa kuka tahansa). On siis aivan turhaa vertailla sisäänpääsyn vaikeutta sisäänottoprosenteilla.
Taidekouluissa teatterikorkeaan on sisäänpääsyprosentin mukaan vaikeapi päästä kuin Sibelius-Akatemiaan. Tämä vain osoittaa sen, että teatterikorkeaan voi kuka tahansa kadunmies lähteä pyrkimään kun taas Sibelius-Akatemiaan vaaditaan jo pääsykokeissa lähes professionaalinen soittotaito ja kymmenen vuoden aktiivinen soittoharrastus. Pääsykokeisiin ei siis tule käytännössä ollenkaan turisteja.
Opiskelupaikan perusteella on aivan turha laittaa ihmisiä arvojärjestykseen. Tärkeintä on saada oma lahjakkuus mahdollisimman hyvään käyttöön, eli mennä kutsumusalalle. Ihmisen arvostuksen pitäisi ratketa vasta sitten, kun nähdään kuinka hyväksi asiantuntijaksi on omalla alallaan päässyt.