Kärsin paniikkihäiriöstä. En käytä mitään lääkitystä ja on alkanut mietityttää josko pitäisi, sillä alkaa käymään hieman raskaaksi. Töissä on vaikea jaksaa. Millä te muut jaksatte työpaikoilla? Minä en saa paniikkikohtauksia töissä, mutta niiden pelko kuluttaa kaikki voimat. Koko ajan on ahdistunut ja pelokas olo siitä, että olo käy tosi huonoksi tai tulee hulluksi tms. Pahin tunne on se, että töissä on pakko olla tietty aika. Kun virka-aika päättyy pystyy rentoutumaan ja jatkamaan töitä ihan normaalisti. Pahin tilanne on siis muuallakin se, että on pakko olla tietyssä tilanteessa.
Ongelmia työpaikalla
Väsynyt
91644
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muutoin voi olla edessä loppuunpalaminen.
Olen käynyt/käyn epäsäännöllisen säännöllisesti psykologilla. Taidan aina kaunistella asioita hänelle, koska hän ei ole koskaan edes maininnut lääkkeiden mahdollisuutta. Saatikka siirtymistä psykiatrille, joka niitä määräisi. Itse olen hyvin lääkevastainen ja ylitettävänä olisi melkoinen kynnys, jotta pystyisin niitä syömään.
Samantapaista ollut minullakin. Olen koko ikäni ollutjännittäjä ja lievästi paniikkihäiriöinen. Enkä ole halunnut lääkkeitä.. niitä on ollut pahan päivän varalle vaan. Nyt on tilanne on jo paha, paljon paikkoja ja tilanteita, joihin en halua mennä, koska niistä ei nauti. Miten nauttisi, jos koko ajan jännittää ja pelottaa, että tulee paniikki.
Nyt olen päättänyt syödä jotain lääkkeitä ja päästä tästä totutusta tavasta, jännittää ja pelätä, eroon. Sillä sitähän se on, itse aiheuttaa ajatuksillaan paniikin tai sellaisen tunteen, kiertää asioita ja paikkoja. Pikkuhiljaa totuttelen, apunani propralia ja tarvittaessa oxepamia. En syö joka päivä, en läheskään. Ehkä kerran viikossa. Ja jos syksyyn mennessä ei tilanne lähde parantumaan, aion kokeilla muuta lääkitystä, en haluaisi kylläkään. Tilanne pahentuu vaan, kohta ei pääse kotoa kauppaan tai maailmalle, koko ajan keksin lisää asioita, joita en voi tehdä. Niitä on vain tehtävä, jos ei muuten, niin lääkkeiden avulla. Olen tajunnut, että tästä välttelystä on tullut tapa. Kierre lisääntyy.
Olen siis ollut lääkevastainen ja nyt on tunne, että jotain täytyy tehdä. Tämä on vaiva, joka vaatii itsensä tutkistelua, olen sitä tehnyt, paljonkin. Nyt olen päättänyt, että alan elää normaalisti, tavalla tai toisella. Minun kohdallani se on terve päätös, nimenomaan. Elämä täytyy saada hallintaan.
Yritin tässä vaan varoittaa, että nämä vaivat voivat pitkittyessään ottaa koko elämän haltuunsa. Tiedän kokemuksesta, olen kärsinyt vaivasta yli 2o vuotta, välillä vähemmän, nykyisin enemmän.
Mulla on ollu paniikkihäiriö jo 10 vuotta ja olen syöny siihen lääkkeitä kokoajan 1 päivässä 20mg. Muuten ei varmaan tulisi töiden teosta eikä liikkumisesta mitään ja niskat oli kivikovat siitä jännittämisestä, huh. Käy lääkärissä ja ota lääkkeet, saat helpotuksen oloosi ja pystyt jopa nauttimaan sitten töissäkin olosta :) P.S. Mun pilsut maksaa nykyään 5 euroa, on niitä halvempia ja ne toimii.
Lääke on noin halpaa??5e oliko?
yritin itsekin viimeiseen asti välttää lääkkeiden käyttöä kokeiltuani cipramilia, joka ei minulle todellakaan sopinut. siinä sitten kärvistelin pari vuotta enkä tosiaan päässyt enää kauppaan tai kouluun (onneksi asuin vielä äitylin helmoissa). lopulta päätin antaa lääkkeille uuden mahdollisuuden ja nykyinen lääke sopii minulle hyvin. rauhoittavia en käytä kumminkaan (niitä kammoan edelleen :), mutta ssri-lääkkeet vaikuttavat ihan ok:lta. kyllä jokainen ansaitsee ELÄMÄN eikä ainaista ahdistusta pienistäkin asioista.
juu on se nuin halpa, se on rinnakkais lääkke seroxatille, tämän nimi on : Serodur ja mulle on auttanu :)
Kun minulle ei apteekista ole sanottu et vois vaihtaa halvempaan..syön Seroxatia,tiedän et Optipar on myös halvempaa,mut onko ne "varmaan" sit samanlaisia kuin seroxat?Se kun on niin kallis lääke,uskaltaisko kokeilla halvempaa?
Olen kärsinyt paniikista yli 3vee. Töissä käyn, syön ssri-lääkitystä sekä tarvittaessa bentsodiatsepiiniä. Lähinnä kohtauksiin.
Ssri-lääkitykseni on ollut aikas hyvä, välillä kokeiltu muuta merkkiä, palattu entiseen.
Ei ole poistanut kokonaan paniikkeja, se on yksilöllistä vaikutus sekä pitoisuudet mitä syö.
Mutta on tasoittanut paniikkikohtauksieni laatua, eli eivät ole enää niin "hengenvieviä", kamalia kylläkin. Erittäin.
Myös masennus joka tuli paniikin seuralaisena,
on tullut hoidettua lääkityksen avulla.
Olin erittäin lääkevastainen ennen, vaan pitkitin liian kauan lääkityksen aloittamista.
Siitä seurasi, että opin väärän käyttäytymismallin ja ajattelukehän. Vältän tiettyjä asioita ja tilanteita, vaikka olisin voinut tältä välttyä aloittamalla lääkityksen aikanaan.
Töissä käyminen onnistuu, kuitenkin on stressaavia ajanjaksoja, sairautta, väsymystä , jolloin ei ole helppo olla asiakaspalvelussa, paniikin väijyessä olkapäällä.
Sairaslomaa tulee otettua silloin tällöin, kun paniikki vie voiton olotilassa.
Mutta elämää on mentävä eteenpäin, tästä kurjasta vaivasta huolimatta !
Sinulle voimia !