Koko ajan joku ärsyttää..Pinna on kireenä, mikään ei oo hyvin vaikka oikeesti onki..Mulla on ihana vähän päälle 2-vuotias tytär, ihana unelmieni mies, kiva koti, unelma työpaikka mut silti..Vit*ttaa vaan koko ajan. Töissä menee silleen suht hyvin mutku kotiin pääsee niin tuntuu että seinät leviää päälle! Kiukuttelen kaikille ja koko ajan, heti rupee kaduttaa ja pyydän kyllä anteeksi..Mies sanoo et ei kaiken tarvi olla niin justiin ja täydellistä ja tiedän sen itekki mut tympii silti ku ja jos tavarat on levällään tai on tiskit tiskaamatta tai pyykit pesemättä yms..Miten voisin relata ja pystyä elämään "normaalisti"? Nukun yöni hyvin mut silti tuntuu niin väsyneeltä olo välillä, oiskohan tämä masennusta tai jotain..Ei todellakaan tunnu hyvältä olla koko pipo tiukalla, onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Mikä ihme mulla on..?
Tiuku
142851
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ainoa ero on että mies haluaa kaiken olevan tiptop mutta ei itse tee asialle mitään.
minä olen kotiäitinä.
Nyt odotankin lokakuussa alkavalta työltä helpotusta tilanteeseen,jospa helpottaisi kun tulis uusia kuvioita vähän elämään.
Niin ihanaa kun lasten kanssa kotona oleminen onkin,niin nyt alkaa seinät kaatuu päälle.
Nuorinkin täyttää kolme joten äitiä ei enää niin paljon tarvita ja sit tulee tuo että pitäis siivota ja pitäis laittaa pyykkiä,mutta kun ei viitsi,eikä huvita....
Tiedän, mitä tarkoitat. Mm.lievä masennus aiheuttaa ko. fiiliksiä. Hirveän yleistä. Joku tarvii apua, jollakin menee ohi ajan kanssa. Seuraa tilannetta ja pyri positiivisiin ajatuksiin kiukusta huolimatta, se voi huomaamattasi muuttaa tilannetta parempaan suuntaa. Korjaa mieltäsi painavat asiat, jotka "napistaa". Asetu miehesi ja lapsesi asemaan, kun kiukuttelet, se tuntuu pahalle. Relaa, äläkä epäröi hakeutua avun piiriin, jos fiilikset ei ala parantumaan. Niin kuin sanoin; kaikki eivät välttämättä tarvitse ulkopuolista apua. Joillakin tilanne ei korjaannu ilman apua. Mm.tällaisia asioita siis JOS on kyse masennuksesta. Katso lisää netistä ihan hakusanalla "masennus". P.S. onko tyttärelläsi uhmaikä alkamassa, vaikuttaako asiaan?
Tässä oli tosi hyviä oivalluksia! Vielä olen huomannut itselläni, että kun ITSE ryhdistäydyn ja alan tekemään asiota vitutuksen sijaan, niin se yleensä katoaa! Jos siis miehesikin kerran kuitenkin osallistuu kotitöihin, niin turha kasata kaikkia paineita hänelle.
Tietysti ensin vaaditaan asennemuutos, että mitä kaikkea voi sietää ja mikä kaikki pitää olla ojennuksessa.. Koska te olette molemmat ansiotyössä kodin ulkopuolella, olisi tosi tärkeää antaa lapsellekin aikaa hoitopäivän jälkeen. Totuushan on, että lapselle se päivä on rankin ollut!
Mutta jospa ottaisi tavaksi heti kohta töistä tultua (ihan ekana on tietysti lapsen huomion vuoro!)että, tekisit ripeästi rästit pois? Ei vaivaisi ja ketuttaisi koko iltaa?
Ja voihan tehdä myös selkeän työnjaon jääkaapin oveen, että kumman vuoro on tänään hoitaa pyykit, kumpi laittaa ruuan jne. Ei tarvii harmitella toisen tai omaa "laiskuutta" kun on hommat jaettu.
Toinen mieleen tullu juttu on liikunta.. Harrastatko? En nyt ole ihan paras tästä puhumaan, mutta kun saan puhdin lähteä vaikka lenkille niin voi kun elämä hymyilee!
Extrahienoa on kyllä kun osaat pyytää anteeksi! Itselläni tämän taidon opettelu vielä vähän vaiheessa.. Tsemppiä!
Joo, eli tytöllä on alkanu viime aikona tuo uhma tulemaan..Kuuluu tietenkin elämään ja ikään ja pitäis vaan yrittää olla ite hermostumatta vaikka toinen kokeileekin rajoja ja on välillä tosi kiukkunen ja äkänen..Sekin tässä on vielä et mies on viikot poissa työreissuilla joten minä lähinnä pidän kodin ja muun järjestyksessä yms. Mutta, olen tässä miettiny nyt parin viime päivän aikana et täytyy olla onnellinen siitä mitä on ja olla murehtimatta muusta..Yritän järjestää tytölle enempi aikaa ja olla kivemmalla päällä rakkaille..jos ei onnistu niin sit täytyy varmaan hakea ulkopuolista apua ku tuntuu välillä niin vaikeelta..
Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta ajattelinkin lähinnä kysäistä, että voisitko harkita apulaisen palkkaamista kotiisi?
Itse teen yrittäjänä kotipalveluita. Toisilla teen pelkkiä siivouskeikkoja, mutta muutamassa perheessä käyn pari kertaa viikossa hoitamassa kotia muuten vaan: tiskit, pyykit, silitys, imurointi ja muut kevyet siivoukset sekä pienen koululaisen kanssa teen läksyjä.
Verotuksessa saat vähennettyä hinnasta 60% pois, joten ei välttämättä kannata heti pelästyä hinnoittelua. Yrittäjän menotkin ovat nimittäin taivaalliset...
En tarkoita tätä sen kummempana mainoksena enkä kiusana, kunhan ehdotin, että tällainenkin vaihtoehto on olemassa! :)
Minusta idea kuulosti aluksi aivan naurettavalta - siivooja kotiin?
Mutta kun itse en pysty repeämään joka paikkaan, vakituinen päivätyö, iltaopiskelu.
Meillä käy siivooja keskimäärin joka toinen viikko, yleensä vie matot ulos, moppaa lattiat, pyyhii pölyt ja ovenkarmit sekä tiskaa. Verotuksessa omavastuu on 100 euroa per vuosi, sen jälkeen 60 % maksuista vähennetään suoraan maksettavasta verosta.
Siinä on joku homma mikä mättää..
Itse hommasin koiran Rottweilleri pyyhin sen kanssa aamuisin 1,5 tuntia hiki lentää sitten kotiin ensin tulikuumaan suihkuun sen jälkeen jää kylmään.
Jo alkaa olo hellittään.En edes viitsi kuvitella aamua ukon ja muksujen kera jos en ole itse päässyt ensin "rentoutuun" kyllä siinä on kaikki aika heikoilla.
Mä ymmäärrän sua täysin jos en aivan väärin arvaa niin se olet sinä joka otat pää-vastuun teidän porukasta???
Siinä on olemista lapset on millä tuulella milloinkin ja niinkuin ukko meillä sanoo ettei hänellä ole ongelmia.
No totesin että on helvetin hyvä että on joku kellä menee kovaa, ja matsi oli valmis.
Mä sain sätkyn huusin suoraa huutoa että nyt mukulat maate varmasti kuului naapuriin että sillain.
Siis mä teen kaikki.
Laitan ruuat pesen pyykit tiskaan puunaan lattiat mutta sillon kun mä saan siepin ukko ja muksut JUOKSEE rappukäytävään ja siitä ulos.
Sitten tulee puh,soitto parin tunnin kuluttua että paraneeko tulla kotsaan.
Ennemmin ei ole tänne asiaa kuin mä anna luvan.
.....>Mutta minkä ikäinen Nainen olet ?
Vitutus sinänsä ei ole paha asia. Sehän vain kertoo elämän halustasi, olet olemassa, elossa, jokin ärsyttää... Sinä tiedät itsesi; mieti mitä keinoja sulla on purkaa pahaa oloasi; Kokeile vaikka Sit "huutaa hetki suoraa huutoa" .. arwaa vaan kuinka kauan jaksat huutaa,,, veikkaan ettet kowin kauaa , kun se tuntuu naurettawalta.
Ehkä sinulla on Asiat hyvin, ehkä huonosti, sinun pitää miettiä mikä oikeesti mättää. Mikä tuntuu pahalta, ja voitkos sille asialle jotain =/
Toisille asioille pystyy tekemään jotain, toiset asiat on pakko hyväksyä sellaisina kuin ne on.
Itseäsi pystyt hiukan ohjailemaan, muita et.
Witutus on vain elämänHallintaa, kyky selviytyä tästä päivästä HYMYN kera (*.*)
TäyttäElämää :D
sulla on liian hyvin asiat vissiin miehesi on oikeassa ei tavaroiden tarvii olla aina paikoillaan eti siitä huumoria ja rojauta kaikki levälleen ja korjaa ja taas rojauta sekaisin ja korjaa jne... kun et jaksa enää siivota sulla on 1 ruuvi löysällä eikä enää 10 tiukalla
Hyvistä neuvoista..Ajattelin kokeilla tätä levitä, siivoa:):) Heh! Olen jo vähän yrittäny hellittää, ollu jo parempia päiviä..Keittiön tiskipöytä on täynnä tiskejä..vähän ahistaa mutta en näytä nokkaani siellä niin eipä tarvi niitä katella..Tiskaan ehkä aamulla..:)
Syö pillereitä? Mulla oli just samat ongelmat itseni kanssa. Lopetin pillerit, ehkäisy renkaat ja laastarit, siis kokeilin kaikkia hormooni juttuja. Vaihdoin kuparikierukkaan vuosi sitten, ei veetä enää mikään! Meillä meni siihen pisteeseen että olimme jo eroamassa käytökseni takia.
Olen nyt pari kuukautta taas syöny..Enpä ole ajatellu tuota..Samoja olen kyllä syöny aikasemminki mut sillon ei ollu tällasta..Voiskohan ne sit vaikuttaa eri tavalla lapsen saannin jälkeen..
Kyllähän sun hormonitaso on muuttunut lapsen jälkeen. Sekä elämänrytmi muuttuu kaikenkaikkiaan kiireisemmäksi.
Mulla on kahdeksan vuotias poika. Hänen syntymän jälkeen söin pillereitä noin kolme vuotta. Erosin pojan isästä kun lapsi oli vuoden. Kaksi vuotta elin pojan kanssa kaksin, kunnes elämääni tuli uusi mies.
Aloin ihmettelemään miksen halua hänen kanssa enää seksiä (noin vuoden seurustelun jälkeen), se oli ällöttävää ym. pikku asiat suututti. Jätin pillerit silloin kokeeksi pois.
Seksi oli hienoa eikä kaikki masentanut. Mutta raskaaksi tulemisen pelko oli liiallinen. Aloitin pillerit taas, niin alkoi kiukuttelu, itkeskely ja veetys kaikkea kohtaan, vaihdoin ne ehkäisy renkaaseen, sitten laastariin ja sama tulos.
Siinä vaiheessa tajusin että hormoniehkäisy ei ole mun juttu. Menin lääkärille ja selitin oman huomionikin ja hän oli samaa mieltä kanssani ettei pillerit sovi kaikille.
Miehenikin kertoi osanneensa ennen päivälleen laskea kuukautisteni alkamisen siitä kun ekan kerran "räjähdin".
Kokeilepas seurata jonkun kuukauden kuukautiskiertoasi ja omaa käytöstäsi/mielialaa. Jossakin vaiheessa ota asia puheeksi miehesi kanssa ja kysele hänenkin huomioita.
Tsemppiä Sinulle naisena olemisen vaikeuteen! :)