Yli 70-vuotias isäni ei erota todellisuutta omista kuvitelmistaan, tv-ohjelmista tai kertomuksista. Häenellä on aivan kummallisia uskomuksia ja hän on välillä täysin tolaltaan esim. jonkun viattoman vitsin takia. Hän on täysin vainoharhainen eikä ymmärrä minun mielestäni todellisuudesta paljon mitään. Asuu kuitenkin äitini kanssa kahdestaan maalla, ajaa autoa ja on muutenkin aivan täysivaltainen. Sekopäisyys ei ole alkanut nyt, mutta pahentunut kyllä.
Kysymys kuuluu, voiko häntä hoitaa ja kannattaako hoitaa ja voinko minä puuttua jotenkin asiaan vai pitäisikö vain olla hiljaa. Äitini kärsii tietysti monin tavoin, kun esimerkiksi ihmiskontakteja ei juurikaan ole isäni harhaisuuden takia. Mutta onko se minun asiani? Olisiko puuttumisestani enemmän haittaa kuin hyötyä? Enkä edes tiedä, mitä voisin tehdä.
Kysymys kuuluu, voiko häntä hoitaa ja kannattaako hoitaa ja voinko minä puuttua jotenkin asiaan vai pitäisikö vain olla hiljaa. Äitini kärsii tietysti monin tavoin, kun esimerkiksi ihmiskontakteja ei juurikaan ole isäni harhaisuuden takia. Mutta onko se minun asiani? Olisiko puuttumisestani enemmän haittaa kuin hyötyä? Enkä edes tiedä, mitä voisin tehdä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
käynyt geriatrin vastaanotolla? Oletko varma että kyseessä ei ole dementia? Dementia voi alkaa suht varhaisessakin iässä.
Olenhan tuota dementiaakin ajatellut, mutta ongelmat (mm. harhaisuus) alkaneet jo yli 30 vuotta sitten, ellei aiemmin. Ei hän ole käynyt geriatrilla, enkä keksi mitään keinoa saada häntä sinne... Enkä tiedä, olisiko dementian hoitamisesta hyötyä. En tosiaan tiedä. Olen ehkä sillä kannalla, että minun pitäisi antaa vanhan ihmisen olla rauhassa. Silti pelkään, että jos hän tekee jotain kummallista... saa päähänsä jotain todella outoa... Sitten ehkä syyttäisin kuitenkin itseäni.
Tietysti tekisin jotakin, jos olisin varma, että se auttaisi. Toivoisin vanhempieni olevan onnellisia. Nyt he vaikuttavat usein onnettomilta ja ahdistuneilta.
Tuohan on ilmiselvästi mielenterveyden ongelma. Vainoharhaisuus voi olla ehkä mahdollisesti (en ole asiantuntija) jokintyyppisen Skitsofrenian oire. Kannattaisi koittaa passittaa isä varmaan Psykiatrian vastaanotolle.
Jos et meinaa isääsi saada vastaanotolle ja keinot loppuvat kesken niin yritä elää vain omaa elämääsi. Varmaan toimisi paremmin jos saisit Äitisi suostuttelemaan isää?
Äiti elää täysin isän ehdoilla ja isä on aika hallitseva.
Pitää kai vain elää omaa elämää. Vaikka osa sitähän nuo vanhemmatkin ovat.
Kunpa elämä olisi yksinkertaisempaa.
Elämä on iloja ja suruja. Joskus surut tuntuvat vievän voiton.
Jos et oikeasti löydä mitään ratkaisua, miten saisit isäsi vastaanotolle niin voithan jutella äidillesi tilanteesta. Jos asia painaa mieltäsi niin paljon. Koita puhua äidillesi ensin. Voitte vaikka yhdessä yrittää puhua isällenne.
Mutta vielä kerran. Älä aja itseäsi masennukseen liioilla suruilla, jotka eivät ole sinun aiheuttamiasi. Elä omaa elämääsi.
Oireiden perusteella veikkaisin minäkin Alzheimerin tautia ja dementia... Tai vaihtoehtoisesti skitsofreniaa.
Jos tuota on jo jatkunut 30 vuotta, niin skitsofrenia on ehkä todennäköisempi vaihtoehto... MUTTA se Alzheimer ja dementiakaan ei ole poissuljettu vaihtoehto.
Ja jos kyse on skitsofreniasta, niin voi myös kysyä onko enää järkeä aloittaa psykiatrista hoitoa? Isäsi kannalta siitä ei välttämättä ole enää mitään hyötyä, sillä ilman hoitoa sairaus on kroonistunut kaikessa rauhassa ei lääkityksestä välttämättä ole enää mitään hyötyä. Psyykkiset oireet kun pitäisi hoitaa mahdollisismman alkuvaiheessa.
Toisaalta te omaiset saisitte kyllä pienen hengähdystauon jos hänet saisi edes hetkeksi hoitoon hämmentämästä kotikuvioita.
Ehkä sinun kannattaisi keskustella asiasta terveyskeskuslääkärin kanssa tai soittaa mielenterveystoimistoon?
Onko minulla mitään oikeutta tunkea nenääni heidän asioihinsa? En asu siellä maalla. En edes tiedä, kuka on heidän lääkärinsä. Miten minä sinne marssin? Menenkö kysymään, kuka hoitaa isääni ja lörpöttelemään sitten huoliani? Ottavatkohan minua edes vastaan?
Voit kyllä kysyä lääkäriltä: "Hoidatko isääni?" Mutta lain mukaan hän ei voi sinulle sitä kertoa. Paha sanoa kenelle voi mennä puhumaan. Kyllä he varmaankin vastaan sinut ottaisivat.
Taitaa olla parasta, että jos johonkin toimiin ryhdyt, niin otat äitisi mukaan. Hän tietää varmasti kuka on heidän tk-lääkärinsä. Mutta sun kannattaa varautua siihen, että isäsi pitää teitä kaikkia mahdollisesti salaliittolaisina ja vastustaa viimeiseen asti kaikkea hoitoa ja lääkärireissuja.
Tilanne on todellakin kertomasi perusteella aika pahasti pitkittynyt. En todellakaan usko, että häntä pystytään paljoa auttamaan.