Aika käy vähiin..
on tehtävä elämäni raskain päätös.
Läheisten ja rakkaiden painostus,oma järki,
kaikki ovat pienokaiseni sinua vastaan.
Sinua ei haluta pilaamaan muka niin tärkeitä suunnitelmiamme, ei nyt tähän aikaan ja paikkaan.
Mutta sydämmeni sanoo muuta..
miksen voisi käydä koulua myöhemmin loppuun,miksi meidän täytyisi saada oma talo juuri nyt, kun sinä enkelini olet tulossa elämäämme.
Sinulla olisi kuitenkin rakastava äiti ja kaksi ihanaa siskoa...isää sitten ei ehkä olisikaan,ei sinulla eikä siskoillasi.voinko rikkoa jo valmiin perheeni vuoksesi...ja voinko uhrata sinut perhemme vuoksi??
en tiedä onko oikeaa vastausta olemassakaan,mutta pakko tehdä päätös niin vaikeaa ja raskasta kuin se onkin.
Rakastan jo nyt sinua pienokaiseni enkä haluaisi sinulle mitään pahaa,olethan samoin kuin siskosikin yhtä ihana ja avuton elämän alku...kuinka voisin sen lopettaa??
Antakaa hyvät ihmiset minulle neuvoja kokemuksienne kautta!
Kirjoitukseni on todella sekava,mutta niin on ajatuksenikin...tilanne on siis se, että suku ja mies on sitä mieltä ettei enää yhtään lasta ennen kuin olen ammatin itselleni saanut,olen sen pariin otteeseen keskeyttänyt raskauden takia...pitäisi saada ammatti,että pääsisin töihin ja saataisi se kauan haluttu oma talo ja itse olen samaa mieltä järki puolella,mutta en tiedä kykenenkö aborttiin,kestääkö pääni sitä?eilen kysyin mieheltäni,että entäs jos päätän pitää lapsen niin hän sanoi vaan,että no, sitten et minua kyllä paljoa kotona enää nää.
viikko aikaa tehdä tämä päätös,joten kertokaa mielipiteenne ja kokemuksianne minulle.
on tehtävä elämäni raskain päätös.
Läheisten ja rakkaiden painostus,oma järki,
kaikki ovat pienokaiseni sinua vastaan.
Sinua ei haluta pilaamaan muka niin tärkeitä suunnitelmiamme, ei nyt tähän aikaan ja paikkaan.
Mutta sydämmeni sanoo muuta..
miksen voisi käydä koulua myöhemmin loppuun,miksi meidän täytyisi saada oma talo juuri nyt, kun sinä enkelini olet tulossa elämäämme.
Sinulla olisi kuitenkin rakastava äiti ja kaksi ihanaa siskoa...isää sitten ei ehkä olisikaan,ei sinulla eikä siskoillasi.voinko rikkoa jo valmiin perheeni vuoksesi...ja voinko uhrata sinut perhemme vuoksi??
en tiedä onko oikeaa vastausta olemassakaan,mutta pakko tehdä päätös niin vaikeaa ja raskasta kuin se onkin.
Rakastan jo nyt sinua pienokaiseni enkä haluaisi sinulle mitään pahaa,olethan samoin kuin siskosikin yhtä ihana ja avuton elämän alku...kuinka voisin sen lopettaa??
Antakaa hyvät ihmiset minulle neuvoja kokemuksienne kautta!
Kirjoitukseni on todella sekava,mutta niin on ajatuksenikin...tilanne on siis se, että suku ja mies on sitä mieltä ettei enää yhtään lasta ennen kuin olen ammatin itselleni saanut,olen sen pariin otteeseen keskeyttänyt raskauden takia...pitäisi saada ammatti,että pääsisin töihin ja saataisi se kauan haluttu oma talo ja itse olen samaa mieltä järki puolella,mutta en tiedä kykenenkö aborttiin,kestääkö pääni sitä?eilen kysyin mieheltäni,että entäs jos päätän pitää lapsen niin hän sanoi vaan,että no, sitten et minua kyllä paljoa kotona enää nää.
viikko aikaa tehdä tämä päätös,joten kertokaa mielipiteenne ja kokemuksianne minulle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tekstistäsi päätellen et ole valmis tekemään aborttia. tulisit varmasti katumaan sitä loppu elämäsi. kirjoituksesi oli jotenkin niin "tunteellinen"
eli miehesi on antanut sinulle ehdon: joko hän tai lapsi..suorastaan aika törkeätä!!
minun mielestä sinun päätökseesi kukaan ei saa vaikuttaa! sinun on tehtävä itse se päätös niin kuin parhaaksi näet!
kyllähän sinä voit käydä myöhemminkin kouluja!eikö vain? miksi pitäisi tehdä niinkuin muut sanovat? tämä on nyt sun elämäs ja sun pitää elää se itse! älä elä niin kuin muut sanovat! sittenhän se ei olisi sinun elämä!!
huoh..
tekstini on aika sekava.. mut halusin jotain sulle vastailla..
minun mielestäni pietä lapsi jos et kykene aborttiin ja jos rakastat jo mahassa kasvavaa lasta..
ilmoittelehan mihin päätökseen tulit..
iloista syksyn tuloa =D
mulla ei ole, mutta sun tarina oli liikuttava...
Itselläni on kaksi lasta ja haluaisin kolmannen mutta mies ei ole vieä varma kun hänestä tää kaksi olisi jo hyvä määrä. Olen kyllä varma että jos meille sattuisi "vahinkoraskaus" niin ei mieheni pistäisi minua valitsemaan.
Pidä lapsesi. Jos mies lähtee se on siten hänen ongelmansa, mutta kirjoituksestasi huomaa kuinka jo rakastat uutta tulokasta. Ja abortti kokemus vainoaa sinua kyllä sitten lopun ikäsi jos sen teet, varsinkin kun haluat tätä lasta niin.
En tiedä kuinka vanhat sinun kaksi muuta lastasi on, mutta uskon että pärjäät vaikka kolmen lapsen yksinhuoltajanakin. Ja varmasti niitä apujoukkoja jostain saa, vaikka MLL:ta, jos tosi tarve tulee.
Älä tee sitä!!! Rakkaus lapseesi on jo niin syvää.....
Kirjoituksestasi paistaa läpi selvästi ettei halua tehdä aborttia,koska sydämesi sanoo niin.
Kuuntele sydämesi ääntä,se on yleensä aina oikea ratkaisu oli asia/ongelma mikä tahansa.
Ei minullakaan ole ammattia,kahden lapsen äiti olen.
Mutta minulla on elämässäni jotain paljon arvokkaampaa kuin yksikään ammatti mikä on olemassa!
Ihanista lapsistani en luopuisi ikinä!
Ystäväni on joutunut tekemään aikoinaan abortin miehensä painostuksesta.Hän on vieläkin katkera siitä eikä kuulema ole rakastanut miestään sen jälkeen.Vanhempien lasten takia vaan on miehensä kanssa yhdessä.
Vieläkin näen tuskan hänen silmistään kun asia joskus tulee puheeksi,se on sellainen ettei siitä helposti yli pääsekään.
Jos miehesi on noin itsekäs niin anna hänen mennä!Sinulle ja lapsillesi on varmasti elämässä jotain paljon parempaa tarjolla!!
Toivon sinulle sydämestäni voimaa jaksaa taistella miestäsi vastaan ja vielä kerran; kuuntele sydäntäsi!
Älä ihmeessä lopeta pientä ihanaa ihmistaimen alkua. Kirjoituksestasi näkee että rakastat lastasi. Olen samaa mieltä, kuin edellinen kertoi kaveristaan, et varmaankaan pysty samalla tavalla rakastamaan miestäsi enää, mikäli hän pakottaa sinut tekemään avuttoman ihmislapsen murhan.
Vanha sanonta sanoo:"Mikäli olet epävarma tehdäkö jokin asia vai ei, niin parempi on jättää tekemättä."
Jos kuitenkin päätät tehdä abortin miehesi painostuksesta, mikä takaa sen ettei hän siitä huolimatta lähde sinun ja lastesi luota pois.
Ei ammatti eikä oma talo, tässä maailmassa ole ollenkaan niin tärkeä eikä rakas, kuin oma lapsi.
Itselläni on 3 kk ikäinen tyttö ja olen siitä ikionnellinen. Kun ensimmäisessä ultrassa näimme lapsemme ajattelin ihan kauhulla, että tällainen ihmisen alku voidaan vielä abortoida.
Sekavia ajatuksia tulee täältäkin, mutta yritä saada selvää.
Mikäli miehesi ei sinua ja lastansa sen vertaa rakasta, niin anna hänen lähteä. On hänen häpeänsä, ettei hän pysty lastaan rakastamaan ja antaa hänen elää.
Yritä jaksaa.
Ei ole sinulle neuvoa antaa, mutta oman kokemukseni voin kertoa. Se ei silti välttämättä tarkoita, että sinulle kävisi näin.
Meillä oli todella kamala elämäntilanne. Kaksi lasta ja kolmatta ei siihen sekasortoon tahdottu. Sitä mukaan myös ehkäistiin. Kaikki oli epävarmaa, oma jaksaminen kiikkui siinä ja siinä. Taistelin jo olemassa olevien lasteni elämästä ja siitä, että saavat itselleen ihmisarvoisen elämän.
Sitten menkkoja ei kuulunut ja tiesinkin sen jo, että olen raskaana. Tein testin ja itkin todella katkerasti, koska tiesin itsekkin, että on sula mahdottomuus tehdä lapsia tähän tilanteeseen. Toivoin, että olisin vaan kuollut siinä siunaamalla.
Miehen ehdot olivat hän tai lapsi, molemmat eivät sovi yhteen. Eikä minulla ollut lasten vuoksi varaa antaa miehen lähteä. Aluksi ajattelin, että paskat ukosta, mutta sitten tajusin, etten voi samaa ajatella lapsistani, että paskat heistäkin. Oli pakko kallistua aborttiin. Ja se oli kamalaa. Kun söin ekat pillerit itkin koko seuraavan yön, itkin kaikki yöt ennen aborttia. Abortin jälkeen olo oli kuin kuolleella ja tätä kesti vuoden verran. Vihasin ihan kaikkia, itseni mukaan lukien.
Saimme selvitettyä pahoja ongelmiamme ja asiat sunttaantuivat joten kuten. Puolentoistavuoden jälkeen olin taas raskaana, vaikka sen ei pitänyt edes olla mitenkään todennäköistä tai mahdollista. Ikäväkyllä (tai no ei sentään) tilastot ovat minua vastaan.
Ensiksi en edes kertonut miehelleni mitä aijon lapsen suhteen tehdä. Pahoittelin vaan kovasti raskautumistani. Miehen viesti oli jälleen selvä, jos lapsi tulee hän lähtee. Abortti on ainoa vaihtoehto. Lopulta sanoin miehelle, etten pysty uhraamaan itseäni ja lasta hänen vuokseen. Hän voi lähteä viidenvuoden päästä kuitenkin, mutta minä joudun elämään itseni kanssa koko lopun elämäni. Että nyt en pysty ajattelemaan häntä, vaan minun on pakko olla myös itsekäs. Ja koska entisiä ongelmia ei enään ollut, tiesin, että vaikka kituuttaisimme pienellä rahalla eikä ikinä rikkaaksi tulisi, niin me pärjättäs, ilman miestä. Rakastin häntä, mutta en ollut enään valmis siihen samaan rääkkiin josta olin juuri selvinnyt.
Mies ei lähtenyt. Aluksi hän oli todella katkera minulle. Hänestä tuntui, että pakotin höänet isäksi vastentahtoaan, koska ei hän voinut jättää jo olemassa olevia lapsia ja eikä osaisi selittää lapsille, että heidät hän haluaa, mutta pientä sisarusta ei. Tätä käytiin läpi koko raskausajan. Mies ei tullut ultriin, ei tahtonut nähdä kuvia eikä oikein raskaudestanikaan. Hän oli todella ahdistunut ja yritin kuunnella ja tukea siinä missä pystyin, koska tavallaan ymmärsin kyllä häntä.
Meille syntyi viime juhanuksena aivan ihana poika. Mies meni onnesta sekaisin ja selvisimme. Mutta helppoa se ei ollut. Viimeisillä viikoillani mies viellä epäili, etteri varmaan ehkä sittenkään tahdo elää kanssani ja antoi ymmärtää, että on pakonsanelemana kanssani. Ja sen kuuleminen teki todella kipeää.
Nyt olemme menossa naimisiin ja elämää suunnitellaan. Tällähetkellä miehen mielestä olen hänelle se ihan oikea nainen. Toivon koko sydämestäni, että hän oikeasti ajattelee niin, eikä niin, että olen pakottanut hänet tähän perhe-elämään. Kuopuksemme on hänelle äärettömän tärkeä ja alkukuuakusina hän oli todella kateellinen, kun sain jäädä kotiin hoitamaan lastamme ja hänen piti mennä töihin. Hän hoitaa lapsia yhtäpaljon kuin minäkin, töistään huolimatta ja lapset ovat hänelle ykkösiä elämässä.
En tiedä onko tästä apua, mutta tämä oli minun tarinani.
Kiitos ihanista ja rohkaisevista viesteistänne..ehkä minun nyt on helpompi pitää pääni,mutta sitä ennen minun todellakin pitäisi olla sinut sen asian kanssa,että jäisin yksin kolmen pienen lapsen kanssa(edelliset nyt 3v ja 1v)ja siihen,että veisin isän jo kahdelta isäänsä kiintyneeltä lapselta ja syntyvä lapseni ei ehkä koskaan oppisi isäänsä tuntemaankaan...Voi,että elämä osaa joskus olla niin hiton vaikeaa!!ja miehet myös!!
Kiitos kuitenkin vielä kaikille ja ilmoittelen,kunhan olen lopullisesti pääätökseni tehnyt.
lapsen isä vaati minua tekemään abortin, koska esikoinen oli vasta neljä kuukautta kun tulin taas raskaaksi. Kun toinen lapsi syntyi, niin isä, silloinen aviomieheni, oli vieläkin suuttunut siitä, että lapsia oli nyt kaksi. Hän väitti, että elämä on nyt liian rankkaa. Minä jätin sen miehen sitten kun lastenhoidolta kerkesin, mutta olen pitänyt huolta, että lasten ja isän välit säilyvät. Lasteni isä on myöhemmin katunut ja pyytänyt anteeksi sitä, että oli toista lasta kohtaan silloin torjuva. Neuvoisin sinua, että et nyt lemppaa sitä miestä ihan loppuelämäksi. Tämä aika on vaikea niin isille kuin äideille, koska monet ajattelevat aborttia vain ehkäisykeinona. Ehkä miehesi on vain mennyt vähän sekaisin siitä, että elämän pitää olla täysin hallinnassa. Talo silloin kun niin on suunniteltu ja muuta. Kannattaa antaa sille lastesi isälle anteeksi sitten kun se järkiintyy, vaikka hän nyt olisikin niin paska, ettet voi hänen kanssaan enää olla vaimo ja mies. Kyllä lapsilla voi vielä olla isä vaikka te ette olisi enää pariskunta. Epäilen kyllä, että mies ei tahdo erota sinusta - - jos hän rakastaa lapsiaan, niin hän tulee rakastamaan heitä kaikkia. Hän nyt vain on sekaisin jostain - ehkä.
Sinun pienellä (tulevalla) lapsellasi on yhtä suuri oikeus elää kuin sinulla, miehelläsi ja teidän kahdella lapsellanne. Kuka muu sitä tulevaa lasta ajattelisi ja hänen oikeuksiaan puolustaisi kuin oma Äiti. Teet aivan varmasti oikein, jos annat hänen elää.
... joku talo tärkeämpi kuin lapsi? Eikö talojen aika voisi olla myöhemmin. Sitten kun teille ihan kaikille sopii. Ja ammatti - se on tärkeä, tai ainakin työpaikka, mutta ei kuitenkaan lapsen elämää tärkeämpi, mielestäni.
Kuuntele sydäntäsi tässä asiassa, niin et tule katumaan. Jos järkeä kuuntelet, niin seuraukset voi olla kamalia.
Jos haluat vielä jutella neuvontahenkilön kanssa soita www.ituprojekti.net sivuilla olevaan numeroon. Sieltä voit saada myös tukihenkilön.
Tsemppiä Sulle : D
Voi miten kurja tilanne sinulla on! Voimia!
Kerron siskoni tarinan, vaikka se ei sinänsä muistuta sinun tarinaasi, mutta kuitenkin.
Siskoni piti välivuotta lukion jälkeen. Urbaanina nuorena biletti kavereiden kanssa ja vietti kaiketi suht normaalia nuoren elämää. Oli töissä ja mietti tulevaisuuden suunnitelmia. Sitten hän tapasi baarissa pojan ja yllättäen jatkoivat iltaa sitten loppuun asti...
Siskoni kertoi jälkeenpäin, että yhdyntä oli keskeytetty, oletettu ovulaatio oli mennyt aikoja sitten ja hän otti vielä katumuspillerit.
Mutta parin viikon päästä ei kuukautisia sitten kuulunutkaan. Ja siskoni katsoi tulevaisuuttaan aikamoisessa hädässä... Tulevaisuus yksinhuoltajana, ilman ammatillista koulutusta, nuorena... Mutta hän ei voinut edes ajatella aborttia. Hän on hyvin äidillinen ja hoitoalalle aikoo jossain vaiheessa ammatin hankkia.
Isä oli myös ihan järkyttynyt ja todella lapsellinen nuorimies vielä. Ei oikein tajunnut mitään, ajatteli vain miten hänen käy.
Nyt siskon tyttö on 1,5-vuotias. Ei mene päivääkään, kun esim. hoitaessani tyttöä mietin, minkä virheen sisko olisi tehnyt, jos olisi aborttiin päätynyt. Siinä pienessä prinsessassa on niin jotain omalaatuista, niinkuin varmaan tosin kaikissa lapsissa :) Ei koskaan tiedä mikä tarkoitus kaikella on ja mikä tarkoitus jollain lapsellakin on elämässä. Hän on sulostuttanut meidän kaikkien elämää niin paljon, että sydän halkeaa. Oma tyttäreni on 2-vuotias ja he ovat parhaimmat kaverit.
Siskoni on edelleen yksinhuoltaja ja ilman ammattia. Hän on hoitovapaalla vielä siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme. Ei ole helppoa elää köyhänä ja tämän yhteiskunnan painostuksessa materialismiin. Materiaa arvostetaan nähtävästi niin paljon enemmän, kuin henkisiä arvoja, saati lapsia... Sisko on kokenut masennusta juuri näiden asioiden vuoksi. Ystävänsä elävät joko villiä sinkkuelämää edelleen, tai ovat parisuhteessa ja jotkut suunnittelevat häitään. Mutta silti hän sanoo, että se päätös kantaa, kun on pitänyt lapsen.
Tuntuu suoraansanottuna todella pahalta, että syntymätön lapsi pitäisi heittää roskikseen talohaaveen vuoksi. Tietenkin jokainen haaveilee omista asioistaan ja haluaa niiden toteutuvan. Mutta kannattaa miettiä millaisella mielellä elät siinä uudessa talossa, jos et pidä tätä ihmettä ja kaikenlisäksi vielä muiden painostuksesta... Luulen, että mikään talo maailmassa ei vie pois sitä tuskaa, jos teet päätöksen, mitä et itse loppujen lopuksi halua. Minä kannustan ehdottomasti pitämään vauvan. Ja jos joudut yksin sitten elämään, niin onko miehesi rakkaus loppujenlopuksi sittenkään niin suurta, kun noin sydämettömästi sanoo... Tietenkin asia on hänellekin shokki.
Uskon, että saat ammatin opiskeltua vielä. Olet varmasti nuori. Kyllä asioilla on tapana järjestyä. Eteen voi tulla sellaisiakin mahdollisuuksia, mistä kukaan ei vielä tiedä mitään.
Itse jäin yksin lapseni kanssa melkein samantien, kun päästiin sairaalasta. Aviomieheni koki elämänsä kriisin ja ei halunnutkaan olla perheenisä. Asiasta selvittiin pikkuhiljaa ensin hetki hetkeltä ja sitten päivä, ja viikko kerrallaan. Aloitin iltaopinnot vuosi sitten ja olen päivät kotona lapsen kanssa. Eihän se elämä meillä mitään kuluttamista ole, mutta en voisi olla onnellisempi.
Kannattaa miettiä omalla kohdalla mitkä ovat tärkeitä arvoja sinulle. Tunnut todella rakastavan sitä elämänalkua, joten voisin kuvitella, että arvostat pehmeempiä arvoja materiaa enemmän. Silloin tiedät mitä tehdä. Voimia!
No niin...heräsin eilen aamulla siihen,että tunsin vuotoa tulevan ja niin tulikin ja tulee edelleen...
en tiedä olinko helpottunut siitä,että päätös tehtiin puolestani vai surullinen siitä,että näin kävi...mutta ehkä nyt ei todella ollut tämän lapsen tarkoitus syntyä...
Hyvät syksyn jatkot kaikille ja voimia raskaisiin päätöksiin!!
Ymmärrän sun tuskasi hyvin.Se on sun pieni enkeli joka halua elää. Kuuntele sun sydämesi ääni. Älä tee abortin jos olet nyt jo epävarma. Miehesi ja muut eivät täytyy elää se tuskaa ja syylisyyden läpi joka sulle tule sen abortin jälkeen. Olen itse tehnyt abortin ja vieläkin suren että ei ollut rohkeutta suojella mun lapseni.Suvussani on eräs nainen joka painostettiin tekemään abortin koska ei ollut muka oikea hetki eikä hänen psyykensä kestäisi. Hänellä oli jo abortin aika varanut mutta minä ja jotkut muut tukivat hänet ja lupasivat hänelle apua. Niin hän peruu aikansa ja joutui lähtemään asunnostaan ja avomiehestään toisen paikkakuntaan. Hänen avomiehensä tuli hänet vähän ajan sen jälkeen hakemaan takaisin ja halusi oma lastensa pitä. Heillä syntyy ihana pieni tyttö joka on isän silmäterä. He menivät naimisiin ja saivat jo toisen lapsen. Kaikki heidän suunitelmansa menivät sekaisin mutta he ovat onnellisia. Jos haluat lisää puhua ja neuvoja saada niin ota yhteytä NNKY:n (Nuorten naisten kristillinen yhdistys). Heillä on ITU nimisen projekti joka auttaa naisia juuri näissä tilanteessa. Puh. päivystys Ma-Pe klo 9-22, puh. 050-401 5567. Vielä kerran, kuuntele sun sydämeesi ääntä. Minä teen sen virheen että annoin tappaa mun lapseni ja siitä kärsin vieläkin vaikka siitä on jo 30v.Rukoilen sulle voima ja rohkeutta tehdä siitä mitä sydämeesi sanoo.